Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Valkoiset portaat ja enkelimäinen olo

Nyt olemme maalanneet portaat kolmeen kertaan lattiamaalilla, joka kestää kovaa käyttöä...mutta törmäsimme ongelmaan. Maali on mattapintainen, joten siihen tarttuu kaikki lika, eikä sitä saa pyyhittyä helposti pois.


Chilessä ei myydä lattiamaaleja, jotka olisi tarkoitettu nimenomaan puulle. Kiiltäviä lattiamaaleja ei myydä, sillä ne ovat liian liukkaita muka. Chilessä ollaan sisällä kengät jalassa, joten maalin tosiaan pitäisi olla hyvää. Öljymaalia ei suositella lattiaan, koska se kuulemma alkaa lohkeilla puun eläessä. Jäljelle jäï sitten kaksi maalivaihtoehtoa, jotka ovat molemmat sellaisia, että niillä voi maalata joko puu- tai sementtilattian.
---
Nyt olemme etsineet jotain tuotetta, jonka voisimme vetää tuon maalin päälle, joka antaisi kiiltävän ja pyyhittävän pinnan. Sellaista ei ole.
---
Ajattelimme vetää kiiltävän öljymaalin tuohon päälle, sillä olisi se parempi kuin nykyinen ratkaisu. Täällä Peikkokukkulalla on talvella kengät ja tassut punaisessa mudassa, joka kyllä pilaisi nuo portaat sekä yläkerran lattian hetkessä. Nyt te tietenkin ihmettelette, että miksi me emme ota kenkiä pois jaloista sisätiloissa. Niin minäkin ihmettelin, kun vielä asuin Suomessa, mutta nyt ymmärrän.
---
Chilessä yli puolet vuodesta sisä- ja ulkotilan lämpötila on suunnilleen sama. Täällä sisä- ja ulkotilan raja ei ole yhtä jyrkkä kuin Suomessa. Täällä mennään sisään-ulos jatkuvasti ja ovet ovat auki. Kuraa ja mutaa täällä ei ole kuin talvella, sillä kesällä ei sada ollenkaan. Kaikki pysyy melko puhtaana.
---
Pari-kolme kuukautta jätämme kumisaappaat yleensä oven viereen ja vaihdamme sisätossuihin. Yli puolet vuodesta tuota ei tule tehtyä. Päätimme kuitenkin, että yläkertaan ei kengillä mennä. Yläkertaan ei myös ole koirilla asiaa. Saan sinne laittaa valkoisen lattian ja jopa valkoisen sohvan, jos tahdon. Alakertaan tulee kaakelilattia ja koiralauman kestävää sisustusta.
---
Emme ole menneet nyt maalaamisen jälkeen yläkertaan kuin sisätossuilla ja jo nyt portaat ja yläkerran lattia ovat täynnä tahroja! Ongelma on saatava ratkaistua! Kun meille tulee vieraita, heitä ei voi pyytää riisumaaan kenkiä, sillä se koettaisiin epäkohteliaana. Kengät kyllä otettaisiin pois, mutta loukkaantuneita oltaisiin ties miten monta kuukautta tai vuotta sen jälkeen... Kenkien pois ottaminen ei ole maan tapa.
---
Mieheni sisko on tuonut omat tossut tänne meille, joilla hän tassuttelee yläkertaan. Saa nähdä, miten kauan häntä huvittaa noudattaa hullun talon hulluja tapoja...
---
Nyt soitimme yhdelle tutulle, joka on maalifirman myyntimies. Hän yrittää löytää meille jonkun tuotteen, joka auttaisi ongelmassa. Jotain hän kuulemma jo löysikin ja se maksaa PALJON. Meidän on kuitenkin pakko ostaa, maksaa mitä maksaa tai muuten olemme todellisessa pulassa, syyssateet ovat jo kulman takana!
---
Valkoiset portaat ja valkoiset puulattiat eivät ole Chilessä tyypilliset. Kälyni totesi, kun meni ekan kerran maalattuun yläkertaan, että "onpa enkelimäinen olo" :)
---
(Kuvassa tuftaustekniikalla tekemäni tyyny.)
...
ILOISTA VAPPUA TEILLE SUOMEEN! Chilessä ei vappua vietetä, mutta huominen on pyhäpäivä samasta syystä kuin Suomessakin. Työläiset taitavat marssia kaupungissa.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Vielä ikkunoista näkee ulos...

...koska kaltereita ei ole asennettu!

Tätä on todellisuus Chilessä. Ihmiset joutuvat elämään kaltereiden takana. Kun vielä asuin Suomessa, sanoin ettei meidän taloomme sitten laiteta kaltereita.
---
Olimme asuneet kolme viikkoa kälyni uudessa talossa, johon ei vielä ollut ehditty laittaa kaltereita, kun meille jo murtauduttiin. Viikon päästä siitä meille tuli saksanpaimenkoira ja viikon päästä siitä kalterit. Nyt en enää suostu elämään ilman kaltereita, vaikka niitä inhoankin.


Nyt meidän omassa talossamme ei vielä ole kaltereita. Emme voi lähteä täältä minnekään niin, ettei joku jäisi tänne vahtimaan. Kun lähden mieheni kanssa Concepcioniin päiväksi, aputyttöni jää meille talovahdiksi. Tai jos kälyni saattuu olemaan täällä, hän toimii vahtina. Yleensä kuitenkin menemme asioillemme eri aikaan toisen jäädessä kotiin.

Kun olin Concepcionissa Feria de Arte Popularissa kaksi ja puoli viikkoa, mieheni oli kotona koirien kanssa. Hän katseli iltapäivällä jalkapallo-ottelua. Kun hän meni alkuillasta varastoon, hän huomasi, että siellä oli käyty varkaissa! Moottorisaha, ruohonleikkuri ja kaikki hänen työkalunsa oli viety. Hän soitti poliisit, jotka esittivät tavallisen shown. Menimme puhumaan fiskaalin kanssa, joka lupasi panna erikoispoliisin asialle. Poliisit sanoivat epävirallisesti, että he tietävät, kuka rosvo on. Kaikki naapurimme kertoivat meille myös, että työntekijä, joka meillä oli viikon töissä ja sitten häippäsi, on kauhea varas, minkä tietää kaikki! Kerroimme työntekijän nimen fiskaalille. Työntekijä on ollut monta kertaa vankilassa varkauksien takia. Nyt tapahtuneesta on kulunut kolme kuukautta, eikä rosvoa ole löydetty, emmekä me ole saaneet tavaroitamme takaisin. Työntekijä jatkaa normaalia elämäänsä kotonaan, eikä hänelle tapahdu mitään...


Moottorisaha oli Stihlin ammattikäyttöön tarkoitettu kallis kapine. Tarvitsemme sitä moneen työhön täällä sekä polttopuiden tekoon. Ruohonleikkuri oli lahja kälyltä. Mutta ei sillä väliä ole, meiltähän saa varastaa vaikka tuhkat pesästä, kun kerran olemme "rikkaita ulkomaalaisia"...

Harmi, ettemme ole rikkaita lakimiespoliitikkoja. Moottorisaha olisi kyllä löytynyt siinä tapauksessa.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

MICHILANDIA

Huh, onpa ollut iso työ oman nettikaupan perustaminen! Kahdeksan viikkoa olen muuttanut kuvia jpeg-muotoon ja ladannut niitä tiedostoselaimeen ja sieltä taas sivuille. Vielä kun en ole löytänyt ohjelmaa koneeltani, joka pienentäisi kuvat, olen joutunut pienentämään ne photobucketissa. Ja kun meillä on tämä etanayhteys, yhden kuvan sivuille saaminen on todella hidas projekti! Mutta vihdoin olen saanut sivuille kaikki tärkeimmät tiedot ja kuvat, joten päätin, että nyt on aika KUTSUA TEIDÄT KYLÄÄN:)

Tervetuloa katselemaan käytännöllisiä ja suloisia vaatteita, joita teen pikkukoirille!



Teen vaatteita harrastuksenani, joten en tahtonut tehdä sellaista nettikauppaa, jossa on ostoskori. Olen aina henkilökohtaisesti yhteydessä asiakkaaseen ja keskustelemme asiakkaan toiveista vaatteiden suhteen. Minulla ei myöskään ole vaatteita ollenkaan valmiina tehtynä, sillä se olisi ihan mahdottomuus. Malleja ja värejä on niin paljon ja niihin tulee aina muutoksia asiakkaiden toivomuksesta, että teen vaatteita sitä mukaa, kuin tilauksia tulee. Yleensä tulee selän lyhentämistä tai pidentämistä.
---
Tähän asti ole mainostanut ainoastaan http://www.chihuahua.cjb.net/ -foorumilla. Melkein kolme vuotta on mennyt näin. Välillä on paljon tilauksia, kuten syksyllä, kun ihmiset tilaavat karvaisille ystävilleen sadeasuja, välillä taas on niin hiljaista, että ehdin hyvin sisustaa kotia sekä tehdä nukkeja ja muita käsitöitä.

Koko nämä kolmisen vuotta, kun olen vaatteita tehnyt, asiakkaat ovat pyytäneet, että perustaisin omat sivut. Olen näköjään hitaasti syttyvää tyyppiä, kun vasta nyt sain sivut aikaiseksi. Luulen, että suurin syy sivujen tekemiseen on tämä bloggaus! Olen oppinut blogatessani vähän tietokoneen käyttöä ja olen uskaltautunut myös opettelemaan uusia asioita pelkäämättä, että tietokone räjähtää, jos painan väärää nappia;)
---
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne Michilandia-puodista!

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Hrrrrrrrr....

Tänä aamuna talossa on 14 astetta lämmintä.

Untuvatossuilla, villasukilla ja fleecehousuilla on käyttöä.

Toivottavasti takka/kamiina saadaan pian asennettua!

perjantai 23. huhtikuuta 2010

torstai 22. huhtikuuta 2010

Peikkokukkulan lääkeyrttejä

Chileen sopeutuminen on ollut melko hankalaa vatsalleni. Ensimmäiset kaksi vuotta olin jakuvasti kipeänä. Kuten olen jo kertonutkin, lääkärit, sairaalat ja vessat tulivat tutuiksi. Jälkimmäiset kaksi ja puoli vuotta on mennyt paremmin, mutta lääkeyrteille on tarvetta kuitenkin vieläkin. Peikkokukkulalta löytyy monia yrttejä, jotka auttavat erilaisiin vatsavaivoihin. Esittelen niistä nyt kolme.


Hinojo eli maustefenkoli eli saksankumina
---
Tillin näköinen yrtti, jota kasvaa täällä katujen varsilla. Peikkokukkulallakin on iso yli kaksimetrinen puska. Keväällä ja alkukesästä se on ihanan tuuhea, mutta tähän aikaan vuodesta se on vähän kulahtaneen näköinen. Muutaman kuukauden kuluttua juuresta alkaa taas puskea uutta vihreää rehevää oksaa niin nopeasti, että kasvun melkein voi nähdä!
---
Fenkolin juurten kerrotaan auttavan mm. virtsatientulehdukseen. Fenkolin marjat auttavat vatsavaivoihin ja ilmavaivoihin. Ne myös poistavat näläntunnetta, joten sopii laihdutukseen. Täällä kuitenkin uskotaan, että fenkolin "lehdistä" tehty juoma auttaa kaikenlaisiin vatsavaivoihin, kuten myös närästykseen ja pahoinvointiin.


hinojo
---
Poleo
Poleo on mintunsukuinen yrtti. Sen tuoksu on erittäin voimakas ja suomalaiseen makuun hieman epämiellyttäväkin, kunnes siihen tottuu. Poleoon tulee aivan samanväriset ja -tyyliset kukat kuin minttuunkin. Mintussa kuitenkin on miellyttävämpi tuoksu. Poleo kasvaa luonnonvaraisena mieluiten kosteissa paikoissa, mutta kyllä Peikkokukkulalla sitä kasvaa kuivissakin paikoissa, tosin kitukasvuisempana. Allaoleva kuva on otettu kuivasta paikasta ja kukintakin on ollut ohi kauan sitten. Vähän kuitenkin voi vielä sinistä nähdä.
---
Poleo auttaa ruuansulatusongelmista johtuviin vatsakipuihin, ilmavaivoihin ja ripuliin. Minä otan poleoteetä myös pahoinvointiin ja väitän sen myös hieman auttavan. Koska poleossa on mentolia, se auttaa myös flunsaan, se alentaa kuumetta ja sillä on limaa irroittavia ominaisuuksia. Poleossa on myös aineosia, jotka helpottavat kipuja, erityisesti reumaattisia kipuja.


poleo
---

Boldo
---
Boldo on ikivihreä kovalehtinen puu. Sen lehdet ovat voimakkaan aromaattiset. Boldoon tulee pienet marjat, jotka ovat syötäviä. Lehdistä voi hauduttaa teen, joka auttaa vatsavaivoihin, ripuliin ja ilmavaivoihin. Boldo on alkuperäinen chileläinen puu ja meillä on niitä useita Peikkokukkulalla.

boldo

---
Peikkokukkulalla on myös muita yrttejä. Meillä on puuvartisia käkkyräisiä rosmariinipensaita. huumaavantuoksuisia laventelipuskia ja sitruunamelissaa. Keväisin istutamme basilikaa, oreganoa ja timjamia. Meillä on myös tehokasta vatsavaivoihin auttavaa tyrmäävän pahanhajuista yrttiä, jonka nimeä en tiedä. Hajusta kuitenkaan ei voi erehtyä, sen yrtin tunnistaa aina! Kamomillaa kasvaa ylhäällä portin pielessä ja sitten meillä kasvaa suloinen karvainen kaalimainen kasvi, joka auttaa johonkin vaivaan, mutten muista mihin...sitä samaa harmaata karvalehtistä kasvia kuitenkin "yrttimummot" myyvät johonkin tarkoitukseen.
---
Yrteistä haudutamme iltateetä, mieheni ei oikeaa teetä käytä laisinkaan. Hän vain laittaa kuppiin palasen sitruunankuorta ja fenkolia tai poleota tai boldoa. Lisäksi voisimme haduttaa teetä vadelman-, mansikan- ja karhunvatukanlehdistä, mutta en ole vielä koskaan koittanut, millaista siitä tulisi. Ruusunmarjoja olen kuivattanut myös juomaa varten.
---
Joskus talvisin laitan eukalyptuksenlehtiä veteen puuhellan päälle antamaan tuoksua mökkiimme.
---
Käytätkö sinä yrttejä joihinkin vaivoihin tai juotko yrttijuomia? Käytätkö yrttejä muilla tavoin?

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ympärivuotinen grillikausi avattu!

Niin siis mitä järkeä tässä ostikossa on? No, on siinä järkeä. Me nimittäin emme ole grillanneet noin vuoteen, sillä meillä on ollut paljon hankaluuksia grillauksen kanssa. Meillä ei ole koskaan ollut hiiligrilliä, vaan vain halkaistu tynnyri, jossa poltamme halkoja ja risuja. Mieheni mielestä maaseudulla ihmisellä ei voi olla muunlaista grilliä. Kun kerran puita ja oksia on joka puolella, niin olisihan se tyhmää ostaa hiiliä tai kaasua...! Mutta kuinkas siinä kävikään?


Kuivaa kesäkautta kestää noin puoli vuotta. Suunnilleen (loka)marraskuusta- huhti(touko)kuuhun ei uskalla sytyttää tynnyrigrilliä, sillä kipinä saattaa lentää rutikuivaan luontoon. Meillä ei siis grillata kesäisin. Chilessä on kesäisin valtavasti metsäpaloja, emmekä tahdo olla osallisena niihin.

---
Talvella taas sataa ja saan rukoilla miestäni sytyttämään grillin, että saisin edes kerran vuodessa grillatun pihvin. Ai, että voisin sen grillin itsekin sytyttää? Tietenkin voisin, mutta täytyyhän niistä sukupuolirooleista edes joskus pitää kiinni;) Kun grillin sytytys olisi edessä, mies alkaa ehdotella, että jos kuitenkin paistaisin pihvin pannulla, kun kellokin on jo niin paljon ja koska se on niin paljon helpompaa...
---

Kun sitten mies alkaa sytyttää grilliä ja savu alkaa nousta, kestää vaikka miten kauan, että hiillos on sopiva, että voi grillata. Sitten jo sataakin ja mies on märkä varpaisin asti ja haisee savulta. Sitten minua alkaa jo säälittää, eikä pihvi maistu enää niin hyvältä...
---

Edellä mainittujen syiden takia olen pitänyt palopuheita suunnilleen vuoden kaasugrillin puolesta! Chilessähän kaikilla on aina kaasupulloja, sillä hella ja uuni toimii kaasulla, vesikin lämpeää useassa kodissa kaasulla sekä asunto lämpeää kaasulämmittimellä. Meilläkin on iso ja pieni kaasupullo.
---

Yritin ostaa grilliä marraskuussa pihakauden alkaessa. Kaupat olivat täynnä erilaisia grillejä, uima-altaita ja muuta pihavermettä. Vertailin hintoja ja grillejä. Yritin ostaa kaksi kertaa grillin, mutta aina miehelleni tuli mieleen jokin tärkeämpi asia, jolla auto piti täyttää tai se grillille varaamani raha käyttää. Sitten minulle tuli vieraita Suomesta ja sanoin, että olisi kyllä kiva grillata. Mies sanoi, että käypä nyt ostamassa se grilli. Oli jo joulukuun loppu. Koska Chilessä mennään kovasti sesonkien mukaan ja grillinostosesonki oli jo ohi, ei kaupoissa ollut enää kaasugrillejä! Nyt oli siirrytty polkupyöriin ja leirintävarusteisiin! On ihan uskomatonta, että KAIKKI liikkeet myyvät samoja tuotteita samaan aikaan ja sen ajan jälkeen tai sitä ennen ei enää ole saatavana mitään. - Tai on, jotain rikkinäisiä jämäkappaleita, joista ei kuitenkaan saa paljon mitään tarjousta!
---
Löysin sitten kuitenkin joulukuussa yhden kivan jämägrillin edullisesti ja menin maksamaan sitä. Kassalla sitten selvisi -ei mikään yllätys Chilessä- että tuotteessa oli väärä hinta! Grilli oli paljon kalliimpi ja siinä oli halvemman ihan kökön grillin hinta. Minä suutuin ja jätin grillin sinne! On ihan uskomatonta, että liikkeessä oli noin kymmenen myyjää, jotka pelasivat rantapallolla ja jääkiekkopelillä. Ei ollut yhtään asiakkaita minun lisäkseni. Ei sitten ollut aikaa kuitenkaan pitää huolta siitä, että muutamassa tuotteessa olisi oikeat hintalaput! Ja tämä on aivan tavallista täällä!
---

Siinä se kesä sitten vierähti jälleen kerran ilman grilliä ja grillausta. Nyt olemme jo syksyssä ja menimme Sodimaciin katselemaan kaakeleita, joita meillä ei vieläkään ole alakerran lattiaan. Kaakeleita ei löytynyt, mutta kappas...kaasugrillejä! Täytyy kyllä sanoa, että Sodimacissa on kaasugrillejä ympäri vuoden, mutta hinnat olivat aina kalliimmat kuin muissa liikkeissä, joten en ollut katsellut sieltä aikoihin. Nyt silmäni osuivat hyvään grilliin, juuri sellaiseen, kun olin tahtonut ja vain 60 000 peson hintaan. Se oli näytekappale ja siksi yli 20 000 pesoa edullisempi kuin normaalisti. (1 euro on noin 700 pesoa)
---
Näytin grilliä miehelleni, joka myös innostui asiasta ja grilli lähti mukaamme! Mukaan meinasi myös lähteä sellainen ruma tärisevä nojatuoli, koska se olin niiiin mukava! Minäkin testasin sitä, mutta se oli huono. Se ainoastaan tärisi, muttei hieronut ollenkaan. USA:ssa huvitimme itseämme ostoskeskuksissa istuskelemalla niissä oikeasti hierovissa nojatuoleissa. Sellaisen jälkeen tuollainen heikosti tärisevä tuoli on vain erittäin huono kopio.
---
Tänään siis avasimme ympärivuotisen grillikauden, jee! Teimme kuistille kakkoskeittiön. Mieheni laittoin pellistä lattian grillin alle, koska ohjeissa sanottiin, että grillin täytyy olla palamattomalla alustalla. Katetulla kuistillamme on puulattia. Nyt grilli on kätevästi kuistilla ihan keittiön vieressä. Sitä voi käyttää vaikka joka päivä! Grillausvalmis se on kolmessa minuutissa. Mitä luksusta entiseen puidenpolttoshowhun ja odotteluun verrattuna...
---
Mitä kaikkea voi kaasugrillillä tehdä? Ovatko ne Suomessa hyvin yleisiä perheillä, vai ovatko hiiligrillit tavallisempia? Minulla on suunnitelmissa kokeilla, voiko lettuja paistaa grillillä niin, että laittaa ritilän päälle paistinpannun. Jäisi ne käryt ulos! Ajattelimme myös kälyni kanssa koklata, onnistuisivatko ranskalaisetperunat grillillä. Kuumeneeko kattila ja öljy riittävästi ritilän päällä niin, että ranskalaisetperunat kypsenevät? Onko kenelläkään kokemusta tällaisista asioista?
---
Tänään grillasin kanaa ja herkkuani kesäkurpitsaa ja munakoisoa...sluprs!
---
Grillatut kesäkurpitsat ja munakoisot
...
-kesäkurpitsa
-munakoiso
...
-kaksi sitruunaa
-viisi kynttä raastettua valkosipulia
-suolaa 1-2 tl
-öljyä n. 1 dl
-tuoretta rosmariinia
...
Halkaise kesäkurpitsat ja munakoisot pitkittäin niin, että paloista tulee isoja (eivät putoa tuleen), mutta alle yhden senttimetrin paksuisia. Valele jokaiselle ylläolevaa sekoitusta. Anna marinoitua vähintään tunti isossa vadissa. Grillaa kesäkurpitsa- ja munakoisopalat niin, että niistä tulee löysiä ja kuultavia. Kun ne ovat valmiita, laita palat siihen samaan vatiin, jossa ne olivat marinadissa, sillä vadissa on vielä marinadia jäljellä.
---
Jos jotain jää yli (mitä yleensä koskaan ei käy), niin laita kesäkurpitsat ja munakoisot jääkaappiin. Ne maistuvat taivaalliselta leivän päällä. Ei tarvitse laittaa voita eikä makkaroita, sillä grillattu kurpitsapala on todella maukas. Tästä tulikin mieleeni italialainen leipä, jonka söin kerran New Yorkissa. Siinä oli leivän päälle laitettu juuri tuollainen grillattu kesäkurpitsapala, grillattuja isoja herkkusieniviipaleita sekä päälle juustoa. Tämä leipä sitten lämmitettiin niin, että juusto suli. Aivan ihana sandwich!
---
Iloista viikon alkua teille!

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kristalliunelma

Muistatteko vielä, kun kerroin helmikuussa, miten jätin Feria de Arte Popularista kauniin puuvadin ostamatta, sillä sillä säästöllä saisin puolet himoamastani rautaisesta kristallikruunusta?

Nyt näytän teille pienen makupalan unelmastani. Lisää kuvia tulossa sitten, kun makuuhuoneessa on muutakin sisustusta.
---
Kiitos kaikille mielipiteistänne koskien lampunvarjostimia. Minunkin mielestäni molemmat ovat kauniita, mutta pitsin kanssa varjostin on "tavallisempi" ja röyhelön kanssa persoonallisempi. Lopullista ratkaisua en ole vielä tehnyt. Teen aiheesta postauksen, kun valaisimet ovat valmiit

torstai 15. huhtikuuta 2010

Varjostinkysely


Hei kaikki lukijani! Tarvitsen apuanne. Olen tuunaamassa kahta valaisinta uuteen makuuhuoneeseemme. Minä eikä mieheni osaa päättää, kumpi noista vaihtoehdoista on parempi. Tahdon siis tehdä kaksi samanlaista yöpöydille. Täällä ei ole ketään muuta, jolta kysyä mielipidettä, joten turvaudun siksi teihin! Kertokaapa kommenttilootaan, kumpi on kauniimpi VASEN vai OIKEA.


Vasemmanpuoleisen varjostimen röyhelöt ovat vintageröyhelöitä, jotka ostin garage salesta New Yorkista vanhalta mummolta, joka tyhjensi varastojaan. Röyhelö on siis oikeasti vanhaa ja olen säästänyt sitä jo vuosia siihen "oikeaan" tarkoitukseen, jota ei vielä ole vastaan tullut. Nyt kuitenkin tuo näyttää mahdottoman söpöltä, mutta en osaa päättää, että onko tuo jo vähän liian imelää.
---
Oikeanpuoleisen vajostimen pitsit olen purkanut vanhasta rikkinäisestä pöytäliinasta.


Jalkaan on tulossa vähän vielä koristusta (ehkä), mutta ne ovat valkoisia myös.
---
Molempien varjostimien yläpitsit ovat irti, joten siksi ne eivät näytä hyvältä.
---
Help me! Ayudame! Apuuuva!

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Peikkokukkulan arkiruokaa

Arkiruuat ovat vaihtuneet toisiin sen jälkeen, kun olen muuttanut Chileen. En edes muista, mitä söin Suomessa arkena vaikka töiden jälkeen...hmmm...ainakin enemmän valmisruokia kuin täällä. Chilessä ei pahemmin myydä valmisruokia, sillä ihmiset valmistavat itse ruokansa tuoreista materiaaleista. Isoista marketeista kaupungista saa ostettua joitakin valmisruokia, kuten pitsaa ja lämpimiä ruokia, mutta pikkukaupungeissa, kuten Yumbelissa ei marketistakaan saa mitään valmisruokaa. Ensimmäisenä vuonna muistan kaivanneeni joitakin valmisruokia nopeuden ja helppouden takia, mutta nyt en enää osaa kaivata niitä. Joskus kyllä vihanneksia pilkkoessani mieleeni tulee ne kätevät kasvissuikalesekoitukset, joilla sai tehtyä nopeasti erimaalaisia ruokia. Onneksi olen hoksannut paloitella joitakin vihanneksia pakastimeen, niin edes jotain joskus saa vähän nopeammin tehtyä.


Asumme maalla ja yritämme tehdä ruokaostokset niin, ettei tarvitsisi käydä marketissa kuin pari kertaa kuussa. Tuoretta leipää ja jotain puuttuvia tuotteita hankimme tietenkin lähes joka viikko, mutta vain pikkumarketista nopeasti.
---
Usein kun kaupasta käymisestä on pitkä aika, joudumme turvautumaan säilyketölkkeihin montakin päivää...perunaa ja makrillia, spagettia ja tonnikalaa, riisiä ja mustekalaa jne. Tänään meinaan antaa teille reseptin ruuasta, joka on tavallinen arkiruokamme. Käytämme siihen jurellia eli makrillia, caballa-kalaa tai tonnikalaa. Kaikkea on siis purkissa. En muista, saako Suomesta purkissa muuta kuin tonnikalaa, mutta se käy tähän oikein hyvin.
---
En tiedä, kelpaisiko tämä ruoka suomalaiselle miehelle muuta kuin lisäkkeeksi, mutta chileläiselle miehelle kelpaa hyvin päääruuaksi! Chileläiset miehet syövät paljon enemmän kasviksia ja salaatteja kuin suomalaiset miehet. Kasvikset, varsinkin tomaatti, sipuli, salaatinlehdet, avokado ja kesäkurpitsa ovat tärkeä osa chileläistä ruokavaliota ja niitä syödään paljon. En ole koskaan nähnyt yhdenkään miehen nyrpistävän nenäänsä kasviksille. Täällä ei vitsailla "pupunruualla". Monet ovat myös niin köyhiä, että sitä syödään, mihin on varaa ja kasvikset ovat Chilessä edullisia.


Peikkokukkulan kalasalaatti (syödään pääruokana keitettyjen perunoiden kera)
---
Tarvitaan:
-kolme isoa tomaattia
-puolikas sipuli
-yksi iso avokado
-yksi valkosipulinkynsi
-kaksi tonnikalapurkkia
-tuoretta korianteria
-suolaa
-öljyä
-perunoita
---
Tee näin:
---
1. Pilko sipulit pieniksi ja laita ne likoamaan veteen. (Jos laitat lämpimään veteen, sipulista tulee laimeamman makuista kuin jos laitat kylmään veteen.)
2. Pese ja pilko silpuksi nippu tuoretta korianteria. Valuta vedet pois.
3. Pese ja pilko tomaatit. Voit myös kuoria ne jos tahdot.
4. Pese tai kuori perunat ja laita ne kiehumaan.
5. Pese sipulisilppu hyvin. Olisi hyvä, jos ne olisivat ehtineet liota noin puoli tuntia. Pese silppua runsaassa vedessä sormillasi. Laita lävikköön ja jatka pesemistä juoksevan veden alla. Tällä on tarkoitus saada liika väkevyys pois. Valuta sipulit.
6. Purista tai raasta valkosipulinkynsi.
7. Sekoita tomaatit, sipulit, valkosipuli ja korianterit. Lorauta öljyä joukkoon ja lisää suolaa noin teelusikallinen.
8. Paloittele kala ja avokado.
9. Sekoita kala ja avokado varovasti salaatin joukkoon.
10. Nauti kalasalaatti keitettyjen perunoiden kanssa.
---
Tämän salaatin kanssa ei käytetä mitään kastiketta, sillä öljy ja suola salaatissa ajavat asian.
---
Vaihtelua kalasalaattiin: Voit sekoittaa joukkoon myös pieneksi paloiteltuja salaatinlehtiä, mieluiten jotain kovalehtisempää lajiketta. Paloittele tuoretta chiliä hienonhienoiksi paloiksi ja lisää joukkoon. Maista kuitenkin ensin, onko chili mieto vai voimakas.
---
Espero que disfrutes!

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Ihanaa hiontaa


Minä hurahdin hiontaan! Meille tuli eilen lattianhiontamasiina kylään kahdeksi päiväksi. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ensin mieheni hurrasi sillä tärkeännäköisenä makuuhuoneenlattiaa ja minä sain pidellä vain sähköjohtoa! Hionta näytti vaikelta ja raskaalta. Kun mieheni oli huristellut koko yläkerran kertaalleen ja hän tahtoi levätä, pyysin josko minäkin saisin kokeilla. Mies antoi auliisti koneen minulle ja kun minä pääsin "rattiin" kiinni, niin en tahtonut lopettaa ollenkaan!
---
Mikä nautinto, kun näkee kellastuneen laudan muuttuvan niin helpolla vaaleaksi. Huristelin kaikki yläkerran huoneet moneen kertaan mieheni pidellessä sähköjohtoa;)
---
Lattianhionta koneella on HELPPOA! Koneessa on mekanismi, joka vetää laitetta itse eteenpäin, joten ei tarvitse käyttää laisinkaan voimaa.
---
Kuvittelimme, että työhön menisi koko päivä aamusta iltaan ja vielä seuraavastakin päivästä puolet. Kello on nyt neljä iltapäivällä ja olemme valmiit! Lattia on hiottu! Totta kai nyt on vielä edessä käsihiomakoneella kulmat ja seinänvieret sekä sellaiset kohdat, joissa lauta on niin paljon matalammalla kuin viereinen lauta, ettei koneella voinut sitä hioa. Muistakaapa, ettei Chilen lautalaatua voi verrata suomalaiseen.


En tiedä, olemmeko hioneet riittävästi ja mitä joku ammattilainen sanoisi, mutta me itse olemme tyytyväisiä tulokseen ja meidän talommehan tämä on. Jos tämä on meille hyvä, niin se riittää!
---

Säästimme 200 000 pesoa! Jos olisimme Sodimacista koneen vuokran lisäksi ottaneet miehen tekemään hionnan, olisimme joutuneet pulittamaan melkein 300 euroa...työstä, jonka tekeminen oli hauskaa!
---
Lattiahiomakoneen vuokra on n. 15 euroa/ päivä. Takuuta piti maksaa n. 2000 euroa, jonka siis saa takaisin, kun palauttaa koneen. Ei tullut kallis lysti!
---
Torstaina on suunnitelmissa aloittaa lattianmaalaus.
---

...tuosta koneesta vaan en raskisi luopua..;)

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Porras- ja maestro-ongelmia

Olenkin jo kertonut teille, että talomme piirustukset tein MINÄ ITTE, eikä kukaan tarkistanut niitä...ja olenko minä ARKKITEHTI? No en, minä olen VILOSOHVIAN MAISTERI.
---
Kerroin teille myös, että kun rakennusmiehet tulivat töihin, he eivät edes vilkaisseet piirustuksiani kahden ekan päivän aikana. Kun sitten kolmantena päivänä vilkaistiin papereitani parin minuutin ajan, maestro totesi, ettei sillä niin väliä ole, sillä katsotaan sitten samalla rakentaessa, mihin laitetaan ikkunat ja mihin portaat tulevat. Portaiden miettimisen olinkin jättänyt heille, sanoin vain, että tahdon, että portaat tulevat yläkerran keskihuoneeseen.Luotin siihen, että ammattilaiset tietävät, mitä tekevät.
---
Mutta ovatko KIRVESMIEHET ammattilaisia?...No eivät ole. He ovat tuskin käyneet peruskoulua loppuun asti.

Miehet jättivät aukon ulkoseinän viereen olohuoneen puolelle ja suunnittelivat tekevänsä suorat pitkät portaat. Tehtiin harjoitusversio ja minä, lyhin porukasta, löin pääni kattoon, joka yläkuvassa näkyykin. Tajuttiin, että portaat on suunniteltava toisella tavalla. Maestro ehdotti, että portaat menisivät niin, että ne peittäisivät osan alakerran yhden huoneen ovesta! Se oli heidän mielestään hyvä ratkaisu ja jopa mieheni meinasi hyväksyä sen. Se näytti aivan älyttömältä ja jos meille tulisi joku pidempi henkilö kylään, niin hänen pitäisi tosissan varoa, ettei löisi otsaansa portaiden kulmaan. Yleensä kun ihmiset ovat tottuneet siihen, että ovireikä on yhtä iso molemmista reunoista...
---
Minä nostin metelin ja sanoin, ettei tuollaista chileläistä ratkaisua kyllä tähän taloon tule. Mieheni suutahti minulle, ettei maestrojen kuullen saa laittaa halvalla tätä maata ja tämän maan tyyliä, vaikka kahdestaan siitä aina vitsailemmekin. Minä olen kyllä sitä mieltä, että "ammattilaisten" pitäisi oppia muutakin kuin naulaamaan nauloja lautoihin...varsinkin, kun heillä on aina hyvin korkea käsitys omasta ammattitaidostaan...(jolle suomalaiset kirvesmiehet nauraisivat pissit housuissa). Anteeksi nyt, jos tätä lukee joku chileläinen, mutta tämän asian olen joutunut toteamaan NIIN MONTA KERTAA tämän reilun neljän vuoden aikana, kun täällä olen asunut, että TIEDÄN mistä puhun...(tervetuloa katsomaan, jos ette muuten usko).
---
Tietenkin saattaa olla, että täällä on loistaviakin kirvesmiehiä, mutta me emme ole sellaisiin
törmänneet tällä alueella, jossa me asumme. Tämä tosin on köyhähköä aluetta. Kalleilla esikaupunkialueilla muurien takana on todella hienoja taloja, mutta maaseudulla sellaisia ei näe.
Lopulta tämän porrasongelman ratkaisi mieheni diplomi-insinöörin putkiaivoillaan. Chilen luonnonmetsän litre-puu toimii tukipilarina. Portaiden alkuosa on kuin normaalit suorat portaat, mutta yläpäässä portaat alkavat kiertää kierreporrasmaisesti käyttäen pilaria tukenaan. Pilariin hakattiin lovet, joihin porrasaskelmat upotettiin. Kulma on melko terävä ja yläpäässä askelman astuinosa on pienehkö, mutta hyvin se silti toimii. Ainakin paremmin kuin sellaiset oikeat tosi pienet ja kapeat metalliset kierreportaat, joita olen joskus kokeillut.
---
Portaat on tarkoitus maalata valkoiseksi.
---
Enpä ole kertonutkaan teille vielä, minkä tempaukset maestrot tekivät...He jättivät loput työt tekemättä ja ottivat toisen työn vastaan. Meiltä puuttuu sovituista töistä vielä koko alakerran kaakelilattiat, koko kylpyhuone, koristekiviseinät kevyttakan ja piipun taakse ala- ja yläkertaan sekä kevyttakan asennus. Näiden siis piti sisältyä talon tekemisen hintaan. Onneksi mieheni ei maksanut koko summaa, vaan sanoi, että hän maksaa loput, kun työt ovat valmiina.
---
Lisäksi oli sovittu, että kun nuo työt ovat valmiit, he tekevät lisämaksusta kuistin sekä remontoivat kokonaan mökkiosan.
---
Mastroille on kuitenkin tarjottu jostain työtä, josta maksetaan enemmän kuin loppusumma meidän talostamme sekä lisätyöt. He vain jättivät ilmoittamatta meille, eivätkä vastaa puhelimeen. Kätevää! Nyt kun maanjäristysten takia maestroja on mahdotonta löytää, he nostavat hintojaan, jättävät keskeneräisiä töitä kesken ja ottavat uusia töitä.
---
Täällä on syksy päässyt kunnolla vauhtiin, joka tarkoittaa sitä, että aamut, illat ja yöt ovat jo tosi viileitä, 10 asteen kieppeillä. Iltapäivisin vielä on t-paitailmat. Meillä ei ole talossa minkäänlaista kunnollista lämmitystä. Puuhellan otimme pois käytöstä, koska kuvittelimme, että sen paikka vaihdetaan. Kevyttakkaa ei ole asennettu. Meillä on vain kaasulämmitin, jota inhoamme käyttää. Sen lämpö on kosteaa ja haisevaa. Meillä on chihuille pieni sähköpatteri, mutta sillä ei voi lämmittää kuin pikkuruisen huoneen ja sähkö Chilessä on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten sähkölämmitystä ei voi edes harkita.
---
Minä olen täällä aamuisin kuin jäykkä vanha akka. Jäykkä siis siksi, että minulla on niin paljon vaatteita, etten taivu mihinkään suuntaan ja nyt minulla on vielä niska-hartiaongelmiakin, johon sain lääkityksen. Aamuisin minulla on kaksi paitaa ja paksu villatakki päälläni ja sen lisäksi olen filtin alla. Huh, mitä tämä onkaan kuukauden päästä!
---
Hyvällä mielellä silti...ollaanhan tässä taloprojektissa kuitenkin jo voiton puolella:) Ja kai me jotkut puoskarit löydämme loput työt tekemään... :(

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Vierashuoneen maalausta

No niin, nyt on sitten maalattu vierashuoneen seinät kahteen kertaan. Olemme tuohon kellertävänvihreään sävyyn OIKEIN TYYTYVÄISIÄ, vaikka olinkin vannonut, ettei talooni tule pisaraakan keltaista eikä vihreää! Jokin minun päässäni vippaa, sillä valitsin taas tuollaisen sävyn, mutta puolustuksekseni on sanottava, että se on AINOA huone, jossa lankesin vanhaan värimieltymykseeni... ;)
Auringonvalossa huone näyttää keltaiselta, varjossa se näyttää vihreältä.

Vierashuone on sitten kotimme auringonpaiste.

---

Anteeksi hämärät kuvat. Uusia parempia on varmasti luvassa:)

torstai 8. huhtikuuta 2010

Rubus Idaeus

Frambuesa



Olemme istuttaneet Peikkokukkulalle muutaman vadelmapensaan. Tänä vuonna ensimmäisen kerran ne tuottavat vadelmia, sillä ensimmäisen kerran kastelemme pensaita. Mieheni teki sellaisen kastelusysteemin, että musta letku menee maata pitkin nuorille puille ja pensaille ja jokaisen kohdalla letkussa on pieni "gotera", joka annostelee vettä suoraan juurille. Tätä kastelusysteemiä voi käyttää illalla auringon laskettua tai aamulla aikaisin, kun vesi ei ole kuumaa letkussa.



Peikkokukkulan herkkuaamupala: jogurttia, muroja, vadelmia ja marenki.
---
Jälkijäristysten keskeltä Mia

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Ugni Molinae

Mutilla, Murtilla, Murta



Tässä osassa Chileä, jossa Peikkokukkula sijaitsee, Ugni Molinae -marjoja kutsutaan nimellä mutilla. Marja kasvaa varvuissa, kuten puolukka. Lehdet ovat kovat ja ikivihreät. Puskat kasvavat korkeintaan kaksimetrisiksi, mutta meidän puskamme ovat vain noin puolimetrisiä. Mutilla ei vaadi hyvää maata. Peikkokukkulan maa on köyhää ja kovaa. Auringonpaiste on säälimätöntä. Mutillat silti tuovat lehdillään vihreää ympäristöön ja marras-tammikuussa ne kukkivat suloisin pienin vaaleanpunaisin kukin.



Nyt mutillat ovat täynnä punaisia marjoja. Niiden maku on makean ja mausteisen sekoitus. Kun laitan mutillan suuhuni, ensimmäinen vaikutelma on metsämansikka, joka vaihtuu hyvin pian katajanmarjamaiseen aromaattiseen makuun, muttei kuitenkaan niin kitkerään. Mutillaa voi käyttää jälkiruuissa, likööreissä, jäätelössä, marmeladissa sekä säilykkeissä ja ruuissa mausteena.


Minä olen tehnyt kuivakakkua, johon olen sekoittanut mutilla-marjoja. Nyt tein mutilla-vettä. Keräsin hieman marjoja, keitin veden ja kaadoin kuuman veden mutilloiden, sokerin ja muutaman sitruunanviipaleen päälle. Annoin jäähtyä. Sen jälkeen kaadoin veden ja marjat pulloon. Sitruunaviipaleet heitin pois. Annoin veden maustua jääkaapissa nelisen päivää ja nyt mutilla-vesi on valmista nautittavaksi! Seuraavalla kerralla kokeilen, miten maku muuttuu, jos keitän mutillat veden kanssa ja lisään sokeria vain ihan pikkaisen. Ei sen niin makeaa tarvitse olla, varsinkaan, kun mutillassa ei ole tippaakan happamuutta.


Osa chihuistammekin tykkää mutilloista, jos halkaisen ensin marjan niin, että ne saavat heti mehun suuhunsa. Zara-chihu oppi itse napsimaan mutilloita pensaasta, pieni suloinen lumikkoni!

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Valkoista ja harmaata

Minun makuuhuoneeni! MINUN makuuhuoneeni. Minun MAKUUHUONEENI. MInuN MAkuuhUOneeNI...ja vähän miehenkin ;)


Minä olen nyt saanut unelmieni makuuhuoneen. Siinä on valkoinen ihanan mutkitteleva lautakatto ja kolme ikkunaa. Seinät ovat vaaleanharmaat, kuten olen kertonutkin. Onnistuneeseen sävyn tarvittiin ensin yksi erehdys. Lattiat toivottavasti hiotaan ja maalataan valkoiseksi vielä tällä viikolla! Sitten makuuhuone on ihan valmis! Vielä pitää kuitenkin jaksaa odottaa, että voimme tuodaTasaa keskelle sängyn varastosta sisälle.
---
Sängyn saimme häälahjaksi mieheni vanhemmilta, jotka ikävä kyllä nukkuivat pois pari vuotta sitten. Minä en pidä siitä sängystä, mutta miehelleni sänky on tunnesyistä tärkeä. Sänky on vaaleaa puuta, eikä siinä ole mieleiseni tyylistä päätyä. Sängyssä on loistavat patjat ja se on siis muuten aivan uusi ja hyvä. Mieheni tietää, että unelmani on joskus saada valkoinen rautasänky, mutta koska meillä on tällä hetkellä ainakin kuusi sänkyä sekä parit runkopatjat lisäksi varastossa tätä meidän kaksihenkistä perhettämme varten, niin luonnollisesti uuden sängyn ostaminen ei nyt ole tarvelistalla ensimmäisenä.
---
Päädyn valkoiseksi maalaaminen ei poista ongelmaa, sillä päädyn tyyli ei maalilla mihinkään muutu. Olenkin miettinyt, että naamioin sängynpäädyn ompelemalla siihen valkoisen hupun, tai monta erilaista huppua, joita voin sitten vaihdella mieleni mukaan! Hyvä idea omasta mielestäni. Nyt vain en muista, minkälainen se päätysysteemi kokonaisuudessaan on. Toivottavasti siihen saa ommeltua hyvännäköisiä huppuja, eikä mikään kohta jää paljaaksi. Pääty on niin hankalassa paikassa varaston parvella, etten pääse tutkailemaan sitä ennen kuin se kannetaan sisälle taloon.
---
Saimme häälahjaksi myös yöpöydät, jotka ovat samaa sarjaa kuin sänky. Ne saisi maalilla ihan mieleisen näköisiksi ja mieheni onkin jo antanut puolikauhuissaan minulle luvan maalaamiseen. Mieluummin hän kuitenkin veisi yöpöydät ammattilaiselle, mutta minä olen sitä mieltä, että osaan tehdä homman ihan yhtä hyvin - ellen paremminkin - kuin chileläinen maalari. Täällä työt tehdään niin huolimattomasti. Ja jos minä oikeasti pilaan ne yöpöydät, niin sittenhän ne voi hioa ja antaa ammattilaisen maalattaviksi. Ja loppujen lopuksi, ei ole kyseessä mitkään antiikkihuonekalut.
---
Vielä makeammalta oikean makuuhuoneen saaminen tuntuu nyt, kun on yli kaksi vuotta nukkunut pelkällä patjalla parvella - ja viimeisen kuukauden jälkijäristysten pelossa teltassa!
---
Hyvää alkavaa viikkoa teille toivottelee Peikkokukkulan Mia
P.S. Eilen illalla mieheni ilmoitti, etten saakaan maalata niitä yöpöytiä. Jos siinä käy niin, niin yöpöytien kohtalona on joko siirtyä varastoon, jossa niitä ei käytetä tai jonnekin komeroon piiloon...saas nähdä, mikä yöpöytien kohtalo tulee olemaan...kerron teille, kun itse tiedän enemmän;)

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Ruusulaakso

Uusi talomme on kuin satumökki ruusulaaksossa.

Talon ulkoseinien väriksi olemme nyt ajatelleet valkoista. Myös ikkunankarmit ja talon kulmalaudat olisivat valkoisia...siis ihan oikea Casa Blanca!

Mutta jos talosta tulee kokovalkoinen, minkä väriseksi peltikatto pitäisi maalata? Kirkkaanvihreä on pois laskuista, muita värejä saa ehdottaa (mutta mieluiten kuvalinkkien kanssa, pliiiiiis).

Näette, miten valtavan kuivaa täällä on kesällä. Ei sada juuri koko kesänä. Kolmisen kuukautta ilman sadepisaroita!

Talomme kätkeytyy colihue ja boldometsikön taakse. Colihue on kuin bambu ja boldo on voimakkaan tuoksuinen kovalehtinen ikivihreä puu.
---
Teimme talon tarkoituksella metsikön viereen ja mäntyjen alle, jotta saisimme varjoa kesän kuumuudessa. Meillä olisi vaikka miten monta sellaista tasaista paikkaa talolle, jossa olisi paljon tyhjää avaraa tilaa ympärillä, mutta valitsimme käytännönsyistä toisin. Lisäksi minusta puiden alla olevat mökkeröiset ovat aina näyttäneet niin kotoisilta...unohdetaan katolle rämähtävät oksat! Itse asiassa meidän talomme ei ole suoraan yhdenkään ison puun alla, joten sitä vaaraa ei ole.
---
Tänään luvassa ompelemista ja maalaamista! Heipparallaa:)

torstai 1. huhtikuuta 2010

20 neliöstä 120 neliöiseksi puolessa tunnissa

Miten tehdään 20-neliöisestä mökistä 120-neliöinen talo puolessa tunnissa?

On melkoisen ärsyttävää asua ahtaasti 20 neliön mökissä, kun seinän takana on 100 neliötä lisää tilaa! - Tilaa, jota ei voi käyttää. Emme voi saada talon alakertaa valmiiksi, sillä emme saa kaakeleita. Niitä ei ole vieläkään saatu tarkastettua maanjäristyksen jäljiltä. Yläkerta olisi muuten valmis, mutta lattia pitää maalata ja hioa. Emme siis voi käyttää uutta tilaa, vaikka tilantarve on valtava.
---
Meillä ei ole mökissä tilaa edes ruokapöydälle. Nyt kun mieheni sisko on täällä meidän kanssamme, on mökissä väkisinkin entistä enemmän tavaraa. Päätimme siis vihdoinkin puhkaista mökin ja talon erotavan seinän. Siihen ei mennyt kuin puoli tuntia! Ensin ikkunat pois, sitten karmit ja lopuksi laudat ja tukipuu - ja hupsista, meillä on lisää tilaa käytössä!

Imuroimme yläkerran ja alakerran. Laitoimme ulkopöydän ja -tuolit olohuoneeseen. Nyt meillä on tilaa syödä pöydän ääressä sisätiloissakin! Keskeneräiseen kylpyhuoneeseen laitoimme kaikki rakennustarvikkeet ja maalit. Portaidenaluskomeroon meni astioita, joita en yhäkään uskalla laittaa hyllyille jatkuvien jälkijäristysten takia.

---
Alkaa jo tuntua siltä, että meillä on TALO, vaikka paljon tekemistä on vielä edessä!