Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 30. syyskuuta 2011

torstai 29. syyskuuta 2011

Nuken niska

Aloin tutkia esittelemäni vanhan nuken alkuperää netistä. Löysinkin chileläiseltä ostomyynti-palstalta samanlaisen nuken! Nukke on aivan identtinen muuten, paitsi että pään sisälle on laitettu sellainen mekanismi, että silmät aukeavat ja sulkeutuvat. Minun nukkeni silmät ovat aina auki. Minun nukkeni on paremmassa kunnossa kuin myytävänä oleva ja kaiken lisäksi maksoin siitä vähemmän kuin mitä netissä pyydetään. Kävi siis tuuri!

Silmien lisäksi nukeilla on toinenkin ero. Netissä myytävänä olevan nuken niskaan on valuvaiheessa kaiverrettu CHILE J.D tai CHILE T.D. Tämä oli aivan HUIPPU TIETO, sillä nyt tiedän, että tämän nukke EI ole tuontitavaraa, vaan ihan aito oikea WANHA CHILELÄINEN NUKKE! Tämä on siis kokoelmani ensimmäinen vanha nukke Chilestä. Tosi huippua!


(Postauksen kuva muokattu ja lainattu myynti-ilmoituksesta.)

Nukkelöytö




Plaza Perun lauantaisilta romumakkinoilta löytyi tällainen helmi! Nukke on kompositiomassaa. Keskivartalo on täytettyä kangasta. Hiukset on muotoiltu ja maalattu. Palmikot on kierretty rullalle korvien päälle. Arvelen nuken olevan 30-luvulta. Myyjä kertoi ostaneensa nuken huutokaupasta ja epäili sen olevan tuontitavaraa. Onkohan? Ehkä se selviää seuraavassa postauksessa...

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Chiquitita 11 v.



Ensimmäinen chihuahuani Chiquitita Chikkendaale Daalendaale Mianpieni Liianpieni Hauvavauva Vauvahauva Aaltonen täyttää tänään 11 vuotta! Juhlapäivän Chikke on viettänyt syömällä juustoa, nuolemalla maksamakkarapaketin ja sen jälkeen vahtimalla sitä maanisesti kuljettaen sitä paikasta toiseen etsien sopivaa piilopaikkaa. Chiffellä ei ole tänä vuonna vastaanottoa. Hän piilottelee mieluummin maksamakkarapaketin kanssa työhuoneen rottinkihyllykössä.


ONNEA RAKKAALLE KARVANEIDILLEMME!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Peikkokukkulan puutarhan kevättunnelmia

Tulkaapa katsomaan, miltä talomme ympäristössä näyttää nyt, kun kevättä on vietetty muutama päivä! Aurinko ei vielä paista liian kuumasti ja luonto on heräämässä täyteen kukoistukseensa.


Viime vuonna istuttamani violetat ovat jo alkaneet roikkua muurin yli. Jonain päivänä ne ehkä peittävät lähes koko muurin?


Sinisade on aloittamassa kukintaansa. Keiju liihottelee sen alla. Taika päivystää vakiopaikallaan. Huomaatteko, minun piti tehdä lasiruutuovien alimpiin laseihin verhot, sillä chihut sotkivat lasit monta kertaa päivässä tassuillaan ja nenillään, kun ne tahtoivat katsoa sisälle. Nyt ne eivät ylety näkemään sisälle, eivätkä sotke enää ovia ja laseja. Edes hiukan vähemmän siivoamista! Kiinnitin verhot tarranauhalla oviin.


Chihujen tarhan porttia koristavat päivänkakkaraiset.


Ulkokeittiömme on ollut kovassa käytössä siitä saakka, kun kivimuuri tuli valmiiksi.


Taustalla näkyy hämärästi uuden puutarhan alkua. Nuoret hedelmäpuut kasvavat siellä ja nyt kasasimme kiviä ja istutin sinne kasveja, sillä ennen tuossa kohdassa ei kasvanut mitään. Tällä hetkellä kivien oikealla puolella on parkkipaikka, mutta toivon, että saamme sen siirrettyä pois talon edestä tämän kesän aikana.

Työhuoneeni kulmalla kulkee söpö tiilipolku suihkulähteelle. Oikella puolella kasvaa valtavat puskat maustefenkolia, vasemmalla palmu ja murattia. Taustalla näkyy kukassa oleva rosmariini. Ikävää, kun kamerani tai näyttöruutu haalistaa värit näin plättänöiksi! Tai mistä minä tiedän, miltä kuvat teidän koneillanne näyttävät, mutta minulla kuvat näkyvät liian haaleina todellisuuteeen verrattuna.


Tässä samainen polku suihkulähteeltä työhuoneelle päin. Edustalla rosmariinipensas ja ruukussa nisperopuu, joka täytyy nyt siirtää maahan. Se raukka on kököttänyt tuossa ruukussa jo kolme vuotta, eikä se enää pääse kasvamaan kunnolla. Nisperoon tulee syötävät hedelmät.


Violetat eli talviot kukoistavat talomme ympärillä.


Mehikasveja, ranunculoksia ja tuo pieni juuri lehteen tullut puu on magnolia.


Uudessa puutarhassa ovat atsaleat aukeamassa. Ne ovat olleet ruukussa pari vuotta ja nyt tänä vuonna siirsin ne maahan.


Koitetaan saada talo maalattua ennen huhtikuuta!


Sypressit koristavat talomme sisäänkäyntiä korkeissa ruukuissa.


USA:sta kahdeksan vuotta sitten Chileen lähettämämme tonttukyltin kaivoin varastosta tällä viikolla. Hassua avata niin monta vuotta sitten käärittyjä paketteja vihdoinkin käyttöön!


Toisen sypressin alla on tällainen kyltti. Tällaiset ovat varmaan monen mielestä tosi mauttomia, mutta Peikkokukkulalle sopii kaikki tonttumaiset ja peikkomaiset jutut. Mitään räikeän värisiä muovikrääsiä en kuitenkaan tänne laita.


Violetat ovat jo kasvaneet tuikkulyhtyjenkin yli.


Minusta tällainen rehevä sisääntulo on kaunis. Vaikkakin kasvit ovat vain vaatimattomia talvioita, mutta ne ovat ainoita kukkia, jotka kasvavat täällä mukisematta, eivätkä ota nokkiinsa heti, jos eivät saa vettä ihan joka päivä.


Minulla on nyt takana mukava viikonloppu (lukuun ottamatta mäjähdystä!) Lauantaina olin suomalaisen ystäväni, hänen miehensä ja poikansa kanssa syömässä loistavassa perulaisessa ravintolassa. Romumarkkinoilta tuli tehtyä löytöjä, jotka esittelen lähipäivinä. Ällistyttävän hyvästä tarjouksesta löytyi suuri gazebo uuteen puutarhaamme. Se tuodaan ensi viikolla Santiagosta Concepcioniin. Tunsin itseni kolmen viikon sairastelun ja vetämättömyyden jälkeen vihdoinkin pirteäksi! Olin ompelematta kokonaiset kaksi päivää! Sunnuntain olen maannut riippukeinussa ja kuistin sohvalla, lukenut vanhoja sisustuslehtiä ja suunnitellut miehen kanssa jännittäviä tulevia asioita. Ystävä ja äiti ilahduttivat pitkillä sähköposteilla. Nyt istun kuistilla kuuntelemassa lintujen iltalauluja ja katselemassa kolibrin pörräämistä kukissa. Kolibreista on Chilessä muodostunut lempilintujani. Ne ovat niin kauniin muotoisia pieniä helikopterisiipiä :)Alkaa hämärtää ja viiletä. Mies jo kantoi polttopuita sisään iltaa varten. Kyllä nyt pitäisi taas jaksaa ensi viikon 12-tuntiset päivät!

Mäjähti oikein kunnolla!

Ajoin eilen illalla yhdeltätoista Concepcionista Tomecoon. Maantiellä tuli rekka vastaan. Samalla mäjähti oikein kunnolla. Sydän meinasi pompahtaa kurkusta ulos. Hyvä, että säikähdykseltäni tiellä pysyin! En tajunnut, mistä se korvia repivä pamahadus oikein tuli. Pimeässä autossa kesti hieman aikaa, kunnes löysin syyn. Iso kivi oli sinkoutunut tuulilasiin. Onneksi pelkääjän puolelle, jossa ei istunut ketään ja onneksi ei tullut ikkunasta läpi! Niin rikki lasi kuitenkin meni, että sirpaleet voi tuntea sormella. Loistavasti sujuneen päivän päätteeksi tällainen epäonni. Mutta ONNI ONNETTOMUUDESSA, ettei käynyt mitenkään ja että tuo merkitsee vain rahanmenoa! Huh!

lauantai 24. syyskuuta 2011

KevätKEVÄTkeVÄTkEVÄt---jiihuu!








Keväällä kaikkialla on vihreää. Vihreys muuttuu keltaisuudeksi joulukuun ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt täytyy imeä itseensä vihreää energiaa ja nauttia siitä, kun aurinko ei vielä ole liian kuuma. Alkaneen kevään kunniaksi olemme jo syöneet lounaan ulkona useana päivänä ja suihkulähteemmekin solisee taas talven jälkeen - vaikkakin se tarvitsee ison remontin vielä ennen kesää.

torstai 22. syyskuuta 2011

Pelottava vastaanotto

Yumbelin kaupunginjohtaja ja lauma mustapukuisia tärkeitä miehiä tulivat tänään käymään Peikkokukkulalla. Päätin järjestää heille pelottavan vastaanoton, kjäh, kjäh, kjäh!


Nämä peikot eivät vielä ole valmiita, mutta revin niille ruohohiukset, kun ilman hiuksia ne näyttivät niin sieluttomilta.


Aion tehdä tällaisia hirmuisia peikkoja tuon 300 metrin matkan portiltamme talolle, jotta tänne tulijat saavat ihmetellä, mihin oikein ovat tulossa - ja toivottavasti pahat rosvot pysyvät kaukana täältä!

Meillä oli aika jännä päivä ja pian alkaa tapahtua vuorenkokoisia asioita!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Feliz Fiestas Patrias CHILE!



Kjäh, kjäh, kjäh!

Yhtenä iltana minulle iski kauhea inspiraatio. Sekoitin liisterin ja selluvillamassan, löin naulan kantoon...


...ja vartin päästä näytti tältä.
Viikko meni naaman kuivumiseen. Tänään maalasin sen.


"Kjäh, kjäh, kjäh", naureskelee pelottava kantopeikko tukka pystyssä kaikille, jotka Peikkokukkulalle uskaltautuvat!


Peikko on tässä testaamassa uutta asuinpaikkaansa, mutta oikeasti se joutui yhä sisälle. Se pitää vielä lakata venelakalla, jotta se kestää ulkona. Ja varmaan jotain koristuksia se saa vielä päähänsä.


Kjäh, kjäh, kjäh...peikkomaista sunnuntaita kaikille!

lauantai 17. syyskuuta 2011

On etuoikeus syntyä tontuksi...


...sillä voi elää ilman aikatauluja


voi kuunnella lintujen lirkutusta


voi mietiskellä rauhassa elämän tarkoitusta




voi ottaa torkut kannon nokassa


voi kuvitella kannon reimaksi ratsuksi

voi hullutella kaikki päivät!

-

Tämä veikeä tonttu valmistui viime viikolla. Kasvot olen muotoillut Das-massasta. Vartalo rautalankaa, vanua ja kangasta.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Chihutäkki

Sain tämän tilaustyönä tekemäni chihutäkin valmiiksi pari viikkoa sitten ja nyt ehdin laittaa kuvat Peikkokukkulan blogiin.



Toiveena tähän peittoon oli pilkkua, kukkaa, luonnonvalkoista ja vaaleanpunaista sekä chihuahuoita.
Kankaat ostin Biggie Bestistä, joka onkin ainoa paikka, josta saa nättejä maalaisromanttisia kankaita täällä Concepcionin lähettyvillä. Hintataso on liikkeessä Layra Ashleyn luokkaa, joten tästä tilkkupeitosta ei tullut kauhean edullinen. Sovimme etukäteen kankaiden hinnoista tilaajan kanssa.

Applikoin peittoon kaksi chihun naamaa ja jokaiseen kulmaan kokonaisen chihun. Kankaiden välissä on paksu vanulevy. Täkin reunat tikkasin käsin, samoin chihunnaamat tikkasin, jotta ne erottuvat pulleina selvemmin peitosta.

Täkistä tulee vielä pulleamman näköinen, kun sitä pestään. Tikit alkavat tällöin kiristää enemmän. Täkin tekemiseen meni 14 tuntia, johon ei ole laskettu kankaiden etsimiseen kulunutta aikaa eikä suunnitteluaikaa. Peiton koko on noin 145cm x 193cm.
---
Menin eilen nukkumaan SEITSEMÄLTÄ illalla ja heräsin tänä aamuna vähän ennen kahdeksaa. Olinkin uutta puhtia täynnä koko aamun. Olen siivonnut chihujen huoneet (kuten joka aamu), vastannut kyselyihin, lähettänyt laskuja, ladannut kuvat tähän postaukseen ja maalannut peikkoja. Nyt kello on kaksitoista päivällä ja edessä on lounaan valmistaminen ja sen jälkeen monen takin leikkaaminen. Ja taas alkoi väsyttää samalla tavalla kuin eilen. Pelottavaa, jos nyt alkaa virta loppua, kun töitä olisi paljon. Toivottavasti tämä väsymys on vain jotakin flunssan jälkitilaa.

Ei mennyt taaskaan ihan putkeen...

Ihan pakko kertoa teille taas tämänpäiväisestä (torstai) Yumbelin reissusta, sillä niin kuvaava se jälleen kerran oli.




Meillä oli kolme asiaa, joiden takia lähdimme Yumbeliin: 1. Pakettien postitus 2. Treffit kaupunginjohtajan kanssa 3. Ompelukone huoltoon



Ja näin kävi:
1. Postin tietokone ei toiminut vieläkään. Sieltä ei ole voitu lähettää maanantaista lähtien paketteja. Korjaaja Concepcionista ei ole ehtinyt tulla Yumbeliin. En saanut siis paketteja lähetettyä - sorry Michilandian asiakkaat! 2. Kunnanjohtaja oli muissa riennoissa, eikä ottanut ketään vastaan tänään. Tietty siitä ei ollut ilmoitettu mitään etukäteen kenellekään. 3. Ompelukoneenkorjaaja ei ole vastannut puhelimeen kolmeen päivään. Saimme ohjeet, miten ajaa tämän talolle. Löysimme talon, portti oli kettinkillä lukossa ja talo hiljainen.

Että tuli kaasuteltua bensiiniä 60 kilometriä ihan turhan takia :(

Tämän postauksen kuvat eivät liity mitenkään tekstiin, mutta piti laittaa vähän suloista vastapainoa töykeälle päivälle. Nyt painun pehkuihin, sillä olen aivan rättipoikkiväsynyt. Olen ollut koko päivän. Inhottavaa. Huomenna toivottavasti olen taas täynnä virtaa ja saan paljon aikaan!

torstai 15. syyskuuta 2011

Repolainen, kurre ja hirvivaari

Sain Suomesta pyynnön tehdä neulahuovuttamalla eläinaiheisen taulun. Taulu menisi tupaantuliaislahjaksi luontoihmiselle. En osannut päättää, teenkö ketun, oravan vai hirven, niin tein sitten kolme taulua, joista tilaaja saisi valita mieleisen. Tilaaja, joka on myös tämän blogin lukija, tykkäsi kaikista kolmesta taulusta ja niinpä nämä lähtevät kaikki nyt paketissa Suomea kohden :)







Neulahuovuttamalla tehdyt taulut eivät kyllä oikein pääse oikeuksiinsa kuvissa. Niitä täytyy voida koskettaa ja tuntea villan tuntu.


Käytän tauluissani aina chileläistä lampaanvillaa, jonka värjään itse.