Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Psykologinen imurijuttu

Meillä pidettiin ennen imuria näkyvillä  keittiössä parven portaiden alla. Meillä ei ollut erikseen siivouskomeroa, johon imuri olisi mahtunut. Hiiriepisodin jälkeen tyhjensimme yhden komeron muovipusseista ja takeista ja siitä päätimme tehdä siivouskomeron, jossa olisi tilaa imurillekin. Hienoa saada imuri pois silmistä.

Meidän pitää koirankarvojen takia imuroida tai ainakin lakaista alakerta päivittäin. Tietenkin imuroimalla saa paremmin karvat ja hiekat siivottua. Miehenikin tarttui helposti imuriin, kun tajusi, että se tosiaan on nopeampi ja tehokkaampi tapa kuin lattiaharja.
Siivouskomeromme, johon imurikin mahtuu, on keittiön parven portaiden vieressä.  Välimatkaa siis imurin entisellä ja nykyisellä paikalla on metri. Komerossa ei ole ovea vaan verho. Arvatkaapa, mitä tapahtui?
Mieheni ei enää koskekaan imuriin! Nyt hän vain lakaisee lattiat aamuisin,  ja karva- , hiekka- ja pölykasat kasvavat nurkissa päivä päivältä. Imurillahan saa helposti kulmistakin imaistua, mutta harja vain siirtää liat nurkkiin, ainakin siltä tuntuu. Minun piti sitten alkaa lakaista uudelleen tai tarttua imuriin. Huomasin, että imuroiminen alkoi minullakin vähentyä, kun muka harjaan oli helpompi tarttua!
Tämä on ihan selvästi jokin psykologinen juttu! Kun imuri on pois näkyviltä, vaikkakin vain vaivaisen verhon takana, siihen on vaikeampi tarttua, kuin jos se on näkyvillä. Tein sitten eilen sellaisen päätöksen, että siirrän imurin takaisin vanhaan paikkaansa portaiden alle. Tästä oli sellainen seuraus, että imuroin vaivattomasti sekä eilen että tänään. Ei tuntunut lainkaan hankalalta aloittaminen. Uskon ja toivon, että miehenikin pääsee taas imuroinnin makuun, kun se vihreä pörrääjä koristaa keittiötämme.
Onko kenelläkään samantapaista kokemusta?
Sitten ihan toiseen juttuun: minä opin eilen Myrskyluodon Maijan loppuosankin ulkoa! Osasin sen 13 vuotta sitten, mutta kun sen jälkeen en ole soittanut pianoa, jouduin opettelemaan kappaleen kokonaan uudestaan. Minulla ei ole millään riittänyt kärsivällisyys loppuosan opettelemiseen, mutta eilen se meni ilman nuotteja ensimmäisen kerran! Jippii! Tuntuu niin hienolta, kun voi antaa mennä tunteella, eikä tarvitse takkuilla nuotteihin tuijottaen!

Mutta nyt tämä pimputtaja lähtee Concepcioniin. Menen Claron toimistoon selvittelemään, mistä johtuu se, ettei yhteytemme toimi kunnolla. Toivottavasti osaavat tehdä asialle jotakin, muuten blogielämä tulee kärsimään taas. Tänään menen myös lääkärille valittamaan selkävaivojani sekä toivottavasti mielenkiintoiseen keskusteluiltaan.

9 kommenttia:

  1. Sinun pitää ehdottamasti ottaa imuri näkösälle...:DD

    Rakastan kuunnella pianon soittoa.

    VastaaPoista
  2. Löysinpäs mielenkiintoisen ja jotenkin eksoottisen blogin :) Olipa kiva pistäytyä ♥
    Ihanaista viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  3. Siis ILMAN NUOTTEJA! Vau, se on jo lahjakkuutta! Osaan soittaa pianoa, säestänytkin kuoroja ym. mutta en edes Ukkoa Nooaa osaa soittaa ilman nuotteja....Onko sulla Prinsessa Ruususen nuotit? se on aika hieno kappale, olen joskus opetellut sen häämarssiksi.

    VastaaPoista
  4. Mulla on ihan sama juttu imurin kanssa, eikä meidänkään siivouskomero ole mitenkään kaukana tai hankala. Meilläkin pitäis imuroida vähintään kerran päivässä eläinten karvojen takia, mutta nykyään se on hankalaa kun lapsi on alkanut pelätä imurin ääntä :/ Aika usein tulee vedettyä lattia ja matot sellaisella kumilastalla, se on sentään lattiaharjaa tehokkaampi.

    VastaaPoista
  5. Kun emme voi kuulla pianosi ääntä, kuvaile sen sointia ja kosketusta meille.
    Myrskyluodon Maijaan ei koskaan kyllästy.

    VastaaPoista
  6. Meidän imuri asuu olohuoneen ja keittiön välissä. Vain 'tärkeiden' vieraiden saapuessa se laitetaan siivouskomeroon, jonne se kyllä hyvin mahtuisi. Imuri on ollut tänä vuonna komerossa siis muutaman tunnin. Käytän imuria joka päivä, en millään viitsi laittaa sitä pois. Meillä ei koiria, mutta pikkulapsia :)

    VastaaPoista
  7. Niinhän se menee, että poissa silmistä-poissa mielestä! Itse olen miettinyt hankkivani sellaista varrellista ja akulla latautuvaa pikkuimuria, jolla olisi helppo imuroida esim. keittiö hieman useammin.. Jotenkin tuntuu kauhealta duunilta kaivaa se möhkäle sieltä siivouskomerosta, kytkeä johto seinään... :D

    VastaaPoista
  8. Pellavasydämen Mervi: Lahjakkuutta? Jaa, ehkä ennemminkin jatkuvaa harjoittelua ;)Minulla ei ole Prinsessa Ruususen nuotteja. Onko se vaikea? Minä taas en ikimaailmassa voisi säestää kuoroa! En osaa vielä lukea nuotteja niin nopeasti.

    Sirkku: En osaa kuvailla pianon sointua...ei se yhtä hyvä ole kuin siinä pianossa, joka minulla oli Suomessa.

    VastaaPoista
  9. Useiten imuiroin silloin, jos annan imurin pötköttää keskellä eteisen tai olohuoneen lattiaa! Koirat tuovat niin paljon hiekkaa sisään, että parketti kärsii, yritän imuroida useammin kuin muovilattiamatto-aikoina :-)

    VastaaPoista