Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 30. tammikuuta 2014

Pipinä

Nyt on kyllä mennyt feria vähän plörinäksi, sillä Dominic sairastui elämänsä ensimmäisen kerran vatsatautiin. Menimme klinikalle ja siellä lääkäri väitti tautia ilman tutkimuksia enterovirukseksi. Pomppupoika sai lääkkeet ja parani muutamassa päivässä. Mutta kyllä oli aika tuskainen yksi vuorokausi... No, kaikki pikkulasten vanhemmat tietävät millaista on uida lapsen oksennuksessa ja olla valmis ottamaan lapsen huono olo itselleen - ja pyykätä, pyykätä!

Tässä pieni potilas nukahti kälyni luokse klinkkakäynnin jälkeen.

Dominicilla oli vähän tylsää sisällä. Kälyn luona kuuluu kaikkia kaupungin ääniä, kuten ambulansseja, hälyttimiä, roska-autoja jne. Pikkupotilas istui tuolilla ikkunan vieressä laskemassa autoja ja polkupyöriä.

Nyt minä olen kipeänä. Aloitin mahaoireilla jo ennen Dominicia, mutta oireet olivat lieviä ja oli päiviä, ettei ollut mitään. Nyt kun Dominic parantui, minä sairastuin kunnolla. Kuumetta, päänsärkyä, mahakipua, pahoinvointia, niskajäykkyyttä, lihaskipua jne. Huomenna kai täytyy mennä lääkäriin, jos ei ole parempi olo.

Onneksi minulla on feriassa hyvä aputyttö, johon voi luottaa! Raukka joutuu nyt tekemään 12-tuntisia työpäivä ilman apuamme. Näin ei ollut tarkoitus, mutta mitä tässä nyt voi muutakaan tehdä?

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kaltereiden maa

Aina välillä minua surettaa se, että täydellinen rakas lapseni joutuu kasvamaan ja elämään kaltereiden maassa.

Yhä Suomikaipuun vallassa :(

perjantai 24. tammikuuta 2014

Feriaan vietävää

Olen ollut melko ahkera nämä neljä päivää. Toki päiviin on mahtunut siivoamista, koirista huolehtimista, pojan kanssa leikkimistä, bloggailua ja ruuanlaittoakin. Olen kuitenkin saanut taas väkerrettyä jotakin viemistä feriaan.

Värikkäitä runoratsuja 

 Liiloja runoratsuja

 Parin euron eukalyptustonttuja. 

Keijujakin tein kahdeksan, sillä kasvot ja vartalot olivat jo valmiina. 

Pari haltijaa sain viimeisteltyä. Tässä Naavaukko, josta kasvaa sieniä.

Huomenna siis takaisin feriaan!

torstai 23. tammikuuta 2014

VETTÄ!

Ihanaa, ihanaa, täällä SATAA! Peltikatto ropisee ja tynnyrit täyttyvät vedellä. Voidaan kastella kukkia ainakin viikko sillä vedellä! Ihanaa, ihanaa, voi vetää villasukat jalkaan ja polttaa kynttilöitä! Ei ole satanut muutamaan kuukauteen. Sataisi nyt ainakin pari päivää putkeen, niin luonto saisi edes ensiapua pahimpaan hätään!

Olen yhä Dominicin kanssa Peikkokukkulalla. Mieheni on feriassa ja tänään aputyttö aloitti siellä. Mieheni joutuikin olemaan yksin kaksi 12-tuntista päivää. Tänään hän voi jättää kojun päivällä aputytön huomaan. Juttelimme puhelimessa mieheni kanssa ja hän kertoi,  että eilinen myynti olikin mielenkiintoista! Ensin hän oli myynyt aamulla reilut 30 euroa maksavan hahmon. Se on aika suuri summa tässä feriassa. Tämän jälkeen hän oli kykkinyt noin 11 tuntia myymättä yhtään mitään. Arvatkaapa, miten tylsää! Sitten klo 22.40 oli tullut yksi perhe, joka oli ostanut vaikka mitä 80 euron edestä. Tämä on jo hirmusumma tässä feriassa ja varsinkin minun kojussani! Toivottavasti teitä ei haittaa, että puhun rahasta, mutta sillä tavalla saatte vähän osviittaa siihen, miten tämä elintasoero Suomen ja Chilen välillä näkyy oikeassa elämässä.

Nyt pikkuinen pupunuppuni on päiväunilla ja minä tulin tekemään postauksen. Tämän jälkeen riennänkin eukalyptustonttujen lakkien tekoon ja sitten viimeistelen pari haltiaa - jes, niitäkin on mennyt jo kaksi!

Pää pursuaa ideoita, kun vain olisi enemmän aikaa niiden toteuttamiseen!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Paluu maalle

Viisi päivää pois Peikkokukkulalta. Tänään palasin Dominicin kanssa pois kaupungin tunkkaisesta  tunnelmasta maaseudun rauhaan ja kuivuuteen. Naapuri oli kasannut kaurat. Tämän jälkeen hevoset kävelevät niiden päällä, jolloin kaurat irtoavat varsistaan. Tämä kaura on kuulemma vain hevosille. He eivät itse syö sitä. Täällä ihmiset syövät VAIN vehnäleipää ja se näkyy vyötärönseudulla. 

Oli outoa tulla kotiin, kun oli aivan hiljaista, eikä kukaan juossut vastaan! Meillä ei ole koskaan talo tyhjänä, sillä pitkäkyntisiä on naapurusto pullollaan. Nyt kuitenkin oli pakko jättää talo pariksi tunniksi ilman ihmisvartiointia, sillä kälyni piti lähteä meiltä aikaisemmin Concepcioniin kuin me ehdimme palata kotiin. Niinpä hän laittoi kolme isoa koiraamme taloon sisälle, jottei kukaan uskaltaisi murtautua tänne. Myös chihujen pieni ulko-ovi oli kiinni. Sain parkkeerata auton aivan rauhassa ilman isojen koirien tervetulotoivotuksia. Kun avasin talon ulko-oven, alkoi tuttu räksytys. Isot koirat juoksivat suinpäin ulos haistelemaan autonrenkaat ja chihut pääsivät tervehtimään meitä ja juoksemaan myös ulos.

On luvattu sadetta - tulisipa sitä tänne Peikkokukkulallekin. Täällä on masentavan kuivaa. Ei ole satanut muutamaan kuukauteen.  Minulle alkaa iskeä taas jokavuotinen tammi-maalis-matalapaine. Inhoan näitä kuivia keltaisia ratisevia kuukausia. Puutarha on surullista katsottavaa. Alan taas unelmoida vehreämmästä ympäristöstä jossakin etelämpänä, jossa sataa paljon. Toisaalta jo Concepcionissa on hankalaa suhtautua korkeampaan  ilmankosteuteen, kun pyykitkään eivät meinaa millään kuivua... Suomi-ikäväkin on taas nostanut päätään. Pitäisi kieltää suomalaisten blogien lukeminen, kun se vain pahentaa tilannetta. Blogeja lukiessa minusta tuntuu, että KAIKKI suomalaiset asuvat ihanissa vanhoissa taloissa kauniiden huonekalujen keskellä upeissa perinnemaisemissa ja vanhoissa kaupungeissa, jossa naapurustokin on täynnä kauniita taloja...Tietenkin tiedän, että se ei ole lähellekään totta.

Pieni poikani makaa käpertyneenä pää tyynyllä vieressäni sohvalla katsellen Baby-TV:tä. Minä meinaan vielä tehdä joitakin keijuja feriaan. Kaikki edulliset keijut menivät jo kaupaksi ja niitä pitää saada pikaisesti lisää. 50 kpl eukalyptustonttuja on jo kuivumassa huomista maalausta varten. 

Olen saanut kyselyitä teiltä lukijoilta kurkistusnukeista. Minun pitää ensin mennä postiin kysymään lähettämisen hintaa, sillä kurkistusnukke on hiukan hankalan mallinen pitkän keppinsä takia. Laitan kuvia myytävistä kurkistusnukeista hintatietoineen heti, kun tiedän postituksen hinnan, eli ehkä joskus ensi viikolla.

Terveiset ihanaan Suomeen - on sinne ikävä!

Fedora ja Frodo Pinky Paws

Tässäpä meidän Fedora. Tyttö on nyt reilut kaksi kuukautta vanha ja painaa 900 grammaa. Toivottavasti paino nousee ja siitä tulee vahva terve koiratyttö!

Veli Frodo tässä lekottelee. Tämä poika on tullut isäänsä ja painaa jo 1,6 kiloa. Pojasta tulee aikamoinen möhkäle!

Veli Fauni on jo muuttanut uuteen kotiin ja voi siellä mainiosti! Näemme sen parin viikon sisällä uudestaan.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Pikkuraportti feriasta

Lauantai ja sunnuntai menivät chileläiseen mittakaavaan ihan kivasti. Sain ansaittua ylikin sen, mitä minun pitää maksaa veroja tapahtumaan osallistumisesta. Väkeä oli liikkeellä sunnuntaina aivan valtavasti ja minun kojuni edusta oli koko päivän tupaten täynnä ihmetteleviä ihmisiä. Jos tämä tapahtuma olisi Suomessa ja liikkeellä olisi tällainen määrä ihmisiä, olisin ehkä jo kroisos ;) Täällä kuitenkin tunne olevani eksoottinen eläin, jota pidetään kiinnostavana....ei sitten muuta. 

Kerroin ihmisille suomalaisesta ja skandinaavisesta mytologiasta, tontuista ja peikoista. On myös ihmisiä, jotka tahtovat tietää Suomesta ja sen kuluisasta koulusysteemistä. Onneksi sain lähetystöstä esitteitä! 

Minulla ei ole vielä näyttää feriasta muita kuvia, sillä aloitin eilen oman kojuni kuvaamisen, mutta en ehtinyt ottaa kuin nämä kolme kuvaa. Ihmisiä oli niin paljon, että kuvaamiset jäivät. Tässä siis kaksi kuvaa kojun yhdestä nurkasta.  

Kahlekuningas

Tänään iltapäivällä menemme taas Dominicin kanssa kojuun. Huomenna lähdemmekin aikaisin aamulla kahdeksi päiväksi Peikkokukkulalle, jotta voin tehdä lisää niitä kahden euron eukalyptustonttuja. Ne nimittäin ovat jo loppu.  Kälyn pitää päästä käymään Concepcionissa. Miehelleni tulee kaksi pitkää "yksinäistä" päivää feriassa. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Käsityöläinen Herran armosta

Otsikolla tarkoitan sitten molempia Herroja: yläkerran Herraa ja sitä Herraa, joka asuu minun kanssani saman katon alla ja elättää meidän perheemme. Minulta usein kysytään täällä blogissa, että millä me oikein elämme. Jotkut taas kertovat ihannoivansa elämäntapaani ja sitä, että voin elättää itseni (tai meidät) käsitöillä. Ei se ole mikään salaisuus, että minä en elätä käsitöillä itseäni enkä perhettäni. Käsityöt ovat minulle yhäkin harrastus, josta tulevat tulot ovat "taskurahaa". Elätän käsitöiden tuloilla koiralaumaani sekä säästän Suomenmatkoja varten. En käy usein Suomessa. joten siitäkin voi arvella, ettei käsitöillä paljon rahaa irtoa.

 Oikeastaan käsityöt ovat enemmän kuin harrastus. Ne ovat elämäntapa, pakkomielle ja intohimo. Kun käsityöt eivät kiinnosta, on matalapaine meneillään. Minä en harrasta kuitenkaan mitään hienoja ristipistoja, nypläyksiä tai perinnekäsitöitä, joiden taitajien tulee olla kärsivällisiä, pikkutarkkoja ja todella taitavia. Sellaiset käsityöt eivät ole koskaan kiinnostaneet minua. Siis tykkään katsella niitä, mutten tehdä itse. Minä tykkään väkerrellä nukkeja ja muita outoja otuksia.

Mikä innoitti minut kirjoittamaan tämän postauksen, on meneillään oleva Feria de Arte Popular. Ajattelin taas kerran, miten onnellinen saan olla, että saan tehdä käsitöitä, eikä minun tarvitse tehdä oikeaa palkkatyötä.  Kiitos siitä molemmille Herroille ;) Ei ole leveä leipä, mutta sitäkin maukkaampi.

Feria de Arte Popular saa minut kuitenkin aina ihmettelemään sitä, miksi ihmeessä viitsin väkerrellä yhtään mitään, kun ihmiset täällä eivät kuitenkaan ymmärrä tekeleitäni, eivät näe niissä huumoria, vaan pelkäävät niitä. Nyt on kaksi feriapäivää takana ja arvatkaapa, miten monta (ensimmäisen kuvan) kurkistusnukkea olen myynyt? Aivan oikein arvattu. EN YHTÄÄN. Ihmiset eivät tiedä, mitä ne ovat ja sitten, kun asia heille valkenee, he pitävät ajatusta hauskana, mutta miksi ihmeessä ostaisivat kyseisen kapistuksen? 

 No, miten monta toisen kuvan keijua olen myynyt? EN YHTÄÄN. Yksikin nainen sanoi, ettei ikinä ostaisi sellaista, sillä jos hän laittaisi sen roikkumaan vessaan(!) ja kun hän sytyttäisi valot, hän säikähtäisi joka kerta tuollaista naamaa. Porfavor! Onneksi naisen kaveri sanoi siihen, että hänen pitäisi kyllä ennemminkin säikähtää sitä vessan peilistä näkyvää omaa naamaansa....

Parhaiten kaupaksi ovat menneet kaksi euroa maksavat pikkuruiset tontut, joiden alaosa on eukalyptuksen siemenkota. En ole kuvannut niitä, joten en voi nyt näyttää. Hyvin kaupaksi menevät myös kolmannen kuvan villatontut, joiden vartalona on pullo. Tarkoitan siis, että olen myynyt niitä muutamia kumpanakin päivänä...se ei olisi hyvä saavutus Suomessa, tiedän! Nuo tontut ovat vuosi vuoden jälkeen chileläisten suosiossa. Tosin monet pelkäävät niitäkin, koska ne aiheuttavat pahaa vibraa ja niin edelleen. Monet kuitenkin tietävät, että tontut suojelevat kotia ja täällä uskotaan niiden tuovan hyvää onnea.

Kahden viimeisen kuvan runoratsuja ei ole myöskään mennyt yhtään. Reilun 10 euron hintaa pidetään liian kalliina. Lähetin samoja ratsuja Santiagon markkinoille kalliimmalla hinnalla ja siellä meni kaikki kaupaksi yhdessä päivässä. Täällä Concepcionin feriassa kaiken pitäisi maksaa alle eurosta muutamaan euroon. 

Huh huh, tämä feria kestää kolme viikkoa ja kaksi päivää. Kojun tulee olla auki seitsemän päivää viikossa klo 11-23. Miettikääpä, miten mieltä ylentävää on päivystää kojussa 12 tuntia ja saada tuotteitaan myytyä 50 euroa edestä. Kannattaako? No ei! Jos tällä pitäisi elää, niin olisi kyllä suru puserossa.

Tänään alkoi kolmas feriapäivä ja mieheni meni kojuun aamulla. Minä jäin Dominicin kanssa tänne kälyn luokse. Valmistan lounaan ja vien sen miehelleni iltapäivällä, jolloin menemme Dominicin kanssa päästämään mieheni sekä syömään, että lepäämään. Mieheni ottaa nokoset kojun lattialla, koska ei viitsi lähteä ajamaan kälyn luokse. Onneksi ensi viikon lopulla saamme aputytön feriaan jakamaan työvuoroja kanssamme. Sitten suurenmoisista tuloista osa menee apulaisen palkkaan, mutta tällaista tämä on ;)

Dominic tykkää olla feriassa. Hänen kanssaan käymme kävelemässä valtavassa feriateltassa ja ulkona. Poika tanssii nurmikolla iltakonserteissa ja iskee ikäisiään pikkutyttöjä. Isommilta tytöiltä hän käy hakemassa popcorneja. Kojun lattialla on autoleikit meneillään ja pienestä ovesta on hauska tiirailla ohikulkevia lapsia. Feria on sillä tavalla huonosti järjestetty, että myyntipöydät ovat niin korkealla, etteivät lapset näe niitä lainkaan. Lapsiraukat kävelevät myyntipöytien alla! Dominic siis kurkkii ovesta, kun lapset moikkaavat Dominicia:"Hola!" Se on Domskulista hauskaa.

Tässä feriatiimissä on mukana myös kälyni, joka lähti evakkoon kotoaan ja meni Peikkokukkulalle hoitamaan koiria ja taloamme. Hänelle siitä iso kiitos! Ilman häntä emme voisi olla feriassa mieheni kanssa yhtä aikaa.

Vielä: kaksi suomalaista naista bongattu eilen illalla! Toinen heistä kertoi lukeneensä blogiani joskus. Terveisiä hänelle, jos hän sattuu tämän huomaamaan.

Otan kuvia feriasta ja näytän teille!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Hornantuutissa

Tässä osassa Chileä, jossa me asumme, on meneillään kauhea lämpöaalto. Toista viikkoa varjolämpötilat ovat keikkuneet yhtäjaksoisesti +36 asteen tienoilla. Metsää palaa hehtaarikaupalla, ilma on savuisena. Noin kolmeen kuukauteen ei ole satanut lainkaan.

 Normaalisti lämpötila laskee sopivasti ennen yötä niin, että voimme nukkua makuuhuoneessa. Lauantaiyönä vielä klo 23 kuuma tuuli puhalsi ulkona. Yläkertaan ei voinut mennä. Päätimme mennä telttaan nukkumaan. Olimme ihan poikki, joten kaivauduimme telttaan kaiken tuhkan keskelle. Emme jaksaneet alkaa siivota pilkkopimeässä yössä. Miksi tuhkan keskelle? Koska täällä riehuu lähes joka päivä metsäpaloja ja hieno tuhka menee teltan hyttysverkkojen läpi. Nukuimme kuitenkin suhteellisen hyvin, vaikka koirat mekkaloivat koko yön...tietenkin meillä on juoksuajat meneillään ja kulmakunnan kaikki urokset tulevat hengailemaan tänne kukkulalle!

Tänään chihuahuamme Dahlia sai lievän lämpöhalvauksen - tai miksi sitä oikein sanoisi.  Se tuli juosten luoksemme, mutta sen takapää ei pitänyt, vaan se kaatui monta kertaa. Mieheni nosti sen syliinsä ja se tärisi ja huohotti. Katsoin ensin, löytyisikö jotakin puremaa, sillä Dahlia on allerginen ja on saanut kohtauksia hyönteistenpuremista. Annoin sille heti antihistamiinia varmuudeksi. Mitään puremaan viittaavaa ei kuitenkaan löytynyt, sillä Dahlia ei alkanut paisua eikä kuolata. Valelin sen vatsaa kylmällä vedellä, eikä se pyristellyt lainkaan. Se itse meni kaakelilattialle viilentymään. Joi vettä, kun annoin sen eteen. Päätimme sitten laittaa koko Dahlian kylmään veteen, jotta saisimme lämmön laskuun. Kylmä kylpy auttoikin heti oloa ja Dahlia on siitä asti ollut kunnossa. Kyllä me ehdimme säikähtää!

 Dominiciin kuumuus vaikuttaa niin, ettei hänelle maistu ruoka päivällä. Samoin päiväunille hän nukahtaa vähän liian myöhään, josta taas johtuu se, että yöunille poika rauhoittuu vasta noin 22.30-23.00. Aamulla hän nukkuu pidempään kuin ennen. Koko elämämme menee sekaisin kuumuuden takia. Kotikin on tavallista sotkuisempi, kun päivällä ei jaksa liikauttaa kättään. Tavarat jäävät siihen, mihin jäävät. Tahroja ei jaksa heti pyyhkäistä lattiasta. Kuitenkin minun on ollut pakko jaksaa työskennellä feriaan ja siihen energiani sitten onkin mennyt.

Koko luonto on niin niin kuivaa ja keltaista, että rapisee. Emme ole pystyneet pitämään edes talon vieressä olevia kasveja hyvässä kunnossa. Mutta tämän postauksen kuvissa olevat kaktukset ja mehikasvit jaksavat kuitenkin kukkia.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Kaikenmaailman haltioita

Olen tehnyt lisää haltioita. Oli vähän hämärää, kun otin kuvat, joten ihan tarkkoja nämä eivät (taaskaan) ole.

Katiskaverkkoa, rautalankaa, itsevärjäämääni villaa

Hiukset kaverin koirasta



Eukalyptus-päähine


Tämän olen tehnyt jo aiemmin, mutta fiksasin sitä.

hattueleganssia

Töitä valmistuu nyt sellaista vauhtia, että kaikki huoneet ovat täynnä kasoja. Ihanaa, kun pitkään puolivalmiina olleet työt saavat viimeisen silauksen ja voin liimata merkkini niihin. Onneksi minulla on apulainen, joka auttaa monissa yksinkertaisissa liimauksissa yms! 

Tänä vuonna minulla on hyvät fiilikset ferian suhteen. On ihan mukava mennä sinne ja minulla on tunne, että kojuni tulee olemaan parempi kuin vuosiin. Se onkin kiva, sillä Feria de Arte Popular viettää 50. juhlavuottaan.

Olen Feriassa edustamassa Suomea ja saankin viime vuosien tapaan suurlähetystöstä esitteitä, joita voin jaella kiinnostuneille.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Keijupajassa

Nämä keijut olen muotoillut massasta. Vartalo on rautalankaa ja villaa. Oranssit hiukset ovat lankaa, siniset tussahsilkkiä. Siivet olen tehnyt silittämällä kuitua, jota olen tilannut Suomesta.

Tämän kuvan keijut olen ommellut puuvillakankaasta, täyttänyt ja maalannut akryyliväreillä.

Harsokankaat olen värjännyt itse. Hiukset ovat keinokuitua ja tussahsilkkiä.

Kolme päivää ferian alkuun!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Eeeeeemeliiii! - - - Eiku: Emiiiilioooooo!



Onko tässä Vaahteramäen Eemeli vai Emilio De La Colina Del Arce?

torstai 9. tammikuuta 2014

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tähtihuppari

Michilandian ihanainen asiakas Caro uudessa tähtihupparissaan. Näitä on tulossa myyntiin Michilandiaan - siis huppareita, ei Caroja :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Kukkuluuruu!

Arvatkaapas, keitä me olemme!

Kukkuluuruu!

 Hiirikuoro

 Nalleperhe

 Pupuporukka

Olen tehnyt Feriaan myytäväksi kurkistusnukkeja. Alaosana on kankaalla ja vanulevyllä peitetty katkaistu muovipullo. Mikäli luit eilisen postauksen, huomaat, että muovipullot ovat tärkeässä osassa käsitöissäni. Chilessä muovipulloja kertyy ihan kamalasti, eikä suurta osaa voi palauttaa. Meillä kaikki muovipullot menevät kierrätyskäyttöön käsitöideni materiaaleiksi.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Nukkemaakarin pajassa...

Jokavuotinen Feria de Arte Popular lähestyy. On alle kaksi viikkoa aikaa tehdä tuotteita myyntiin. Vaikka väkerränkin kaikenlaista ympäri vuoden feriaan, kuitenkin aina lopussa tulee kiire. Nyt on alla "raasutonttujen" teko.


Tahdoin tehdä tyttötonttuja, joilla olisi vähän raasumainen ilme. Nämä tontut eivät ole vielä valmiita, mutta vilautanpa kuitenkin näitä. Kasvot olen muotoillut das-massasta. (Ensin tein tietty muotin.) Ruskea das-massa on siitä hyvää, ettei minun tarvitse maalata kasvoväriä, mikä säästää sekä materiaaleja että aikaa. Tämä tietenkin taas vaikuttaa tuotteen hintaan. Tonttujen vartalo on tehty katkaistusta muovipullosta.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Haloo, kuuleeko Suomi?









Nyt meidän ei enää tarvitse olla lelupuhelimen varassa, sillä jostain ihmeen syystä nettiyhteytemme on ollut tavallista parempi ja jopa SKYPE toimi ensimmäisen kerran Peikkokukkulalla! Saivat mamma ja Dominic jutella ihan oikeastikin.