Peikkokukkulalla Chilen taivaan alla

Kälyni pieni puutarha ja muutakin

2012-01-29T10:32:00.007-03:00

Kälyni on perustanut Peikkokukkulalle oman pienen puutarhan. Hän on istuttanut siihen kasveja, jotka eivät vaadi erityisempää huolenpitoa.

Hän pyysi, että laittaisimme hänen puutarhaansa yhden aurinkokennolampun iltoja varten.

Nyt pienessä puutarhassa ovat kukassa tuollaiset hauskat kukat, joiden nimeä en tunne.
-
Tähän loppui Peikkokukkulan blogin hyväntuulinen postaus ja sitten mennään minun tämänhetkisiin oikeisiin tunnelmiini: Nyt tekee mieleni valittaa! Elämä Chilen maaseudulla ei ole aina helppoa ja joskus ottaa päähän vietävästi. Tänäkin aamuna yritin saada sähköpostiani avattua tunnin. Yhteys katkeili koko ajan. Kun lopulta pääsin postiin, en saanut viestejä auki. Kun lopulta sain viestin auki, en saanut vastattua. Olen aivan hirvittävän ärsyyntynyt nettiyhteydestämme ja sehän näkyy harvoista päivityksistäni. Maksamme tästä olemattomasta yhteydestä 40 euroa kuukaudessa, mikä on paljon enemmän kuin te siellä Suomessa yhteyksistänne maksatte, vai olenko väärässä? Ennen maksoimme 50 euroa kuussa ja silloin yhteys toimi hieman paremmin, mutta silloinkin saatoimme olla tunteja ilman yhteyttä joka päivä, eikä skype toimi ollenkaan, joten Suomeen ei voi soittaa, Youtubesta mies tahtoisi katsoa videoita, mutta kahden minuutin videota täytyy ladata kaksi tuntia...siis 50 EUROA KUUSSA JA ILMAN YHTEYTTÄ, EI SKYPEÄ EIKÄ VIDEOITA! Chilessä, jossa tavalliset ihmiset saattavat tienata kuussa 150 euroa. Tässä maassa todellakin riistetään ihmisiä!

Eikä tämän päivän potutus lopu pelkästään tähän nettiyhteyteen, joka on katkennut tätäkin postausta tehdessäni jo ainakin 10 kertaa. (Aloitin kuvien lataamisen eilen....) Kun pesin astioita (tietenkin kylmällä vedellä), hanasta loppui vesi! Niin tietenkin, olihan pyykkikone juuri toiminnassa samaan aikaan, olisihan se pitänyt muistaa, että kun vettä käytetään toisaalla, ei sitä voi toisaalla käyttää. No, onneksi on sentään pyykkikone, ettei tarvitse käsin pestä! Onni onnettomuudessa, väänsin hanan heti pois päältä ja vähän ajan päästä kun kokeilin, hanasta alkoi taas tulla vettä, sillä pesukone ei enää ottanut vettä. Tällä kerralla siis vältyin siltä, mikä minun opiti tehdä muutama päivä sitten...piti siis sammuttaa virta pääkytkimestä, kiivetä tikapuilla vesipumppuhökkelin sisälle, vääntää hampaat irvessä "painepallo" pois pumpusta, todeta, että vettä oli mennyt "painepallon" sisälle, irrottaa teflonnauha, laittaa uusi teflonnauha, ruuvata "painepallo" uudestaan kiinni vesipumppuun, kiivetä pois pumppuhökkelistä, nousta takaisin talolle, vääntää virta päälle ja TOIVOA, että pumppu pumppaa vettä ja sammuu itsestään muutaman minuutin päästä ja että hanasta tulee taas vettä! Ou jees, toimi! Sain kummallakin kerralla vesiongelman korjattua ja mies toi kaupungista uuden "painepallon", joten toivottavasti jatkossa ongelmia on hieman harvemmin veden suhteen. Jos en olisi saanut pumppuongelmaa korjattua, niin täällähän sitten olisi ollut yksin ilman vettä ja mahdollisuutta vetää edes vessanpyttyä.

Kaikenlaista muutakin olisi, mutten taida jaksaa valittaa tämän enempää. Lohdutukseksi katsoin juuri toiseen kertaan elokuvan Miss Potter (Beatrix Potterin rakkaustarina), jonka ystäväni ja ex-kollegani lähetti minulle joululahjaksi. Kyllä Englannin maaseutu on niin upeaa, että sanon ihan rehellisesti, että omaan makuuni Chilen maaseutu jää kyllä pahasti kakkoseksi. Englannin maaseudulla on niin upean vihreää ja siellä on ihania järviä. Täällä taas ei ole satanut moneen kuukauteen ja kaikki on kuollutta ja keltaista, höh!

No joo, on täälläkin kaunista, mutta eri tavalla. Tammikuu vetelee viimeisiään ja ensi kuu tuo kaksi ystävääni Suomesta tänne!

Tärinää ja feriaa

2012-01-25T10:35:00.005-03:00

Meillä on taas maa tärissyt 5,8 richterin asteikolla. Se kuitenkin tuntui paljon voimakkaammalta ja syy siihen selitettiin uutisissa, mutten muista sitä...ajatukset ovat olleet aika lailla muualla kuin maanjäristyksissä. Tärinä kesti puolisen minuuttia. Talo rämisi ja lautaset kilisivät seinillä. Mitään kuitenkaan ei pudonnut hyllyiltä alas. Maanjäristyksen jälkeen tärisi vielä samana päivänä muutamia kertoja. Kälyni luona kerrostalossa olivat tavarat taas putoilleet hyllyiltä ja sähköt olivat menneet poikki. Kurjaa täällä on se, että maanjäristyksen aikana puhelinyhteydet katkeavat kokonaan. Ei pysty soittamaan ja kysymään, onko sukulaisilla kaikki hyvin.

Feria de Arte Popular on alkanut. Olin siellä muutaman päivän. Nyt työvuorossa ovat mieheni ja siskontyttö. Minä olen Peikkokukkulalla vahtimassa taloa ja koiria sekä tekemässä uusia myytäviä tuotteita.

Työntekoa täällä kukkulalla vaan haittaa se, että sähköt menivät poikki aamulla. En voi käyttää ompelukonetta enkä liimapyssyä, joita molempia tarvitsisin juuri nyt. En voi myöskään pestä värjäämiäni villoja, joiden pitäisi olla kuivia ja huomenna, jotta voin viedä ne feriaan! Toivottavasti sähköt tulevat nopeasti takaisin, jotta vesipumppu taas toimii ja jotta saan villat pestyä päivän aikana, jotta aurinko kuivattaisi ne nopeasti.

Kommenteissa on harmiteltu päivitystahtini hitautta. Olen pahoillani, mutta saattaa mennä monta päivää, ettei meillä ole riittävän hyvää nettiyhteyttä kuvien lataamiseen. Lisäksi feriakiireet ja muut jutut ovat vieneet paljon aikaa ja mielenkiintoa nettimaailman jäädessä kakkoseksi. Uskon asian korjaantuvan jossain vaiheessa.

Pysykää kuulolla :)

Puutarhajuhlat juhlittu :(

2012-01-11T19:30:00.004-03:00

Tämän siitä saa kun yrittää hienostella Chilen karun maaseudun karulla kukkulalla.

Jo toisen kerran hieno gazeboni lensi tuulen riepottelemana ympäriinsä ja sidoimme sen mäntyyn. Tuli myrsky, joka riepotteli gazeboa ihan joka suunnasta, rautaosat taipuivat kuin muovailuvaha ja jalat sojottivat taivaaseen.

Että puutarhajuhlat gazebon alla on sitten juhlittu :( Kyllähän me ehdimme niitä muutamat jo pitääkin. Gazeboa ei enää saa korjattua, eikä uutta kannata luonnollisesti ostaa. Seuraava tehdään sitten puusta ja vahvoilla rakenteilla. Meinaan nyt pestä nuo verhot, jotta voimme käyttää niitä sitten uuden puisen gazebomme kanssa...milloinkahan me sellaisen saamme aikaiseksi?

Kukkulalla on ollut niin kauhean kuuma, että gazebon alla ei ole päiväsaikaan enää edes voinut olla. Nyt kun gazebon päivät on luettu, kannoimme pöydän ja tuolit kuistin alle. Kuistin katon alla onkin viileämpää betonilattian ja kivimuurin ansiosta.

Feria de Arte Popular alkaa ensi viikon perjantaina, joten kiirettä riittää pajassa. Väsymys vaivaa Peikkokukkulan emäntää, mutta eteenpäin täytyy jaksaa porskuttaa.

Kiitos kommenteistanne aiempiin postauksiin!

Iloinen perhetapahtuma

2012-01-09T08:09:00.000-03:00

Jacintan poikaset (mikäli Jacinta on edes naaras ja nuo poikasetkin ovat muuten adoptiolapsia) ovat kehittyneet. Muutama niistä on jo kasvattanut kaikki neljä raajaa ja häntä on typistymässä pois! Yhdellä poikasella on jo takaraajat, muttei vielä eturaajoja ja se käyttäytyy vielä kuin kala. Ei siellä lammessa taida enää olla kuin kaksi selkeästi nuijapäävaiheessa olevaa jansmakkoa. Kaikki kutunsa Jacinta oli vedellyt parempiin suihin, joten kutuvaiheesta sammakoksi metamorfoosia emme pääse seuraamaan.

Siivosimme suihkulähteen ja laitoimme uuden muovin vanhan päälle. Nyt on Jacintan perheellä taas paremman oltavat, kun vettäkin voi laittaa lammen ylärajoille saakka.

Se kurnuttaa sittenkin!

2012-01-08T08:01:00.003-03:00

Sammakkorouva Jacinta on nyt yllättänyt meidät useana yönä! Se on alkanut kurnuttaa siinä vähän puolenyön jälkeen. Meistä tämä on valtavan hauskaa. Nyt kuitenkin pitää pohtia muutamaa perustavanlaatuista kysymystä:

1. Jacinta ei ehkä olekaan naaras. Eikö vain urosten pitänyt kurnuttaa?
2. Vai kurnuttavatko sittenkin sekä naaraat että urokset?
3. Eihän nyt ole edes kiima-aika ja eikö niiden pitänyt kurnuttaa vain silloin?

Päätelmä: Emme tiedä yhtään mitään sammakoista.

Minttukarkki

2012-01-07T06:54:00.000-03:00

Suklaakonvehdilla päällään Minttukarkki :)

Michilandiaan tuli pirteä talviuutuus!

Mitäs meni pussaamaan sammakkoa!

2012-01-06T02:58:00.001-03:00

Erään miehen suihkulähteessä asusteli ennen tällainen...

...kunnes mies meni pussaamaan sammakkoa...

...ja sammakko muuttui tällaiseksi....

...olisi kannattanut harkita kaksi kertaa!

Hassua alkanutta vuotta teillekin :D

Nakuna pesulla

2012-01-05T08:26:00.000-03:00

Voi pientä kynittyä broileria ;)

Taitaa olla aika...

2012-01-04T08:11:00.005-03:00

..siivota chihujen huoneesta joulukoristeet pois!

Muutkin joulukoristeet saavat häippästä tänään. Tänä vuonna ensimmäisen kerran ei huvittanut laittaa ollenkaan joulua kotiin, mutta laitoin silti. Tänä vuonna ensimmäisen kerran en päässyt joulutunnelmaan edes aattona. Tänä vuonna ensimmäisen kerran en itkenyt jouluna. Tänä vuonna ensimmäisen kerran minulla on kiire siivota koristeet pois. Kurjaa, että olen menettänyt joulumielen, mutta se kyllä helpottaa elämää täällä joulun aikaan, kun ei ole jatkuvasti ikävä sinne, missä joulu on aito JOULU (koska ei edes "muista" joulun olevan sillä hetkellä). Olen menettänyt suuren osan itseäni, kun olen menettänyt joulumieleni, mutta toivottavasti olen saanut jotain suurta tilalle, jota en ehkä juuri nyt itse tajua.

Meillä jatkuvat aivan järjettömät helteet. Iltapäivästä iltaan varjossa ja sisällä on 34 astetta. Öisinkin on hieman liian kuuma minun makuuni, muttei onneksi aivan infernaalista. Aamusta lounasaikaan on ihan mukavaa ja se aika täytyisikin osata käyttää hyödyksi ja hyvin. Iltapäivällä nimittäin muuttuu kuumuudessa löysäksi makaroniksi, joka ei jaksa yhtään mitään.

Nyt painunkin samantien työntouhuun, jotta saan aamun tarkkaan käytettyä hyödyksi!

Pippalot

2012-01-02T07:58:00.000-03:00

Uuden vuoden otimme vastaan yhden kälyni luona.

Siellä oli paljon suvun ystäviä. Söimme päivällisen ja tanssimme cumbiaa diskovalojen välkkeessä. Käly ja miehensä ovat seitsemänkymppisiä, mutta he ovat hankkineet diskovalot ja he rakastavat tanssimista ja hulluttelua peruukeilla, serpentiineillä ja muilla juhlakrääsillä :)

Puolen yön jälkeen kaikki, jotka tahtovat matkustaa vuonna 2012 lähtivät kassejen kanssa tekemään pienen matkan. Hyppäsimme autoihin ja torvet toitottaen teimme alle kilometrin matkan ja palasimme talolle. Tämä on muuten hyvin vakava juttu, älkää naurako siellä! Kälyni aikuinen tytär soitti minulle varta vasten päivällä ja muistutti minua ottamaan kassin mukaan. En olisi muistanutkaan! Ensimmäisenä uutena vuotena, jonka vietimme kälyn luona, minä en ehtinyt matkalle mukaan. Porukka lähti sellaisella vauhdilla, että auto täyttyi nopeasti, eikä kukaan muistanut minua. Jäin rannalle ruikuttamaan. Minun piti matkustaa sinä vuonna Suomeen, mutta ei matkasta sitten mitään tullutkaan! Sen jälkeen sukulaiset ovat aina pitäneet huolen siitä, että minäkin mahdun mukaan :)

Chilessä ei valeta uutenavuotena tinaa, mutta täällä on toisenlaisia perinteitä. Taskussa täytyy olla rahaa, kun vuosi vaihtuu, jotta uudesta vuodesta tulisi rikas. Minulla ei ollut edes taskuja, mutta mieheni sanoi, että hän huolehtii siitä, että hänen rahansa sitten riittävät minullekin. Talon jokaisessa nurkassa pitäisi olla kolikko. Vuoden vaihtumisen hetkellä pitäisi syödä linssejä ja viinirypäleitä(en enää muista, miksi).

Kolmelta aamuyöllä osa juhlaväestä hyppäsi uima-altaaseen - myös lapset, jotka valvovat täällä aikuisten kanssa. Minä, mieheni ja yksi kälyistä olimme jo niin väsyneitä, että päätimme lähteä Peikkokukkulalle. Muut vielä jatkoivat tanssia ja pulikointia aamuun asti.

Chilessä uusi vuosi on alkanut järkyttävällä kuumuudella. Eilenkin vielä iltakuudelta varjossa oli 34 astetta. Olin epätoivoinen. Olin jo kuvitellut tottuneeni kuumuuteen, mutta nyt sen huomasin, että jos varjolämpötila nousee yli 30 asteen, niin sitten ei tämä nainen enää kestä! Jalat olivat jäykät pölkyt, pää höhlä ja tavarat putoilivat käsistä. Odotin, että ilta olisi viilentynyt, jotta olisin voinut mennä nukkumaan, mutta kuumuus vain jatkui. Onneksi yhdentoista aikaan illalla alkoi tuulla voimakkaasti. Kun kaikki ikkunat ja ovet olivat auki, sain kuin sainkin lämpötilan laskemaan kohtuullisen 29 asteeseen. Jes, sain nukuttua!

Chilen vuosi 2o12 on alkanut rajuilla metsäpaloilla Torres del Painen kansallispuistossa sekä tässä lähempänä meitä Quillonilla. Käsittämättömiä määriä metsää tuhoutuu. Tässä kuumuudessa ja tuulessa palokunta on aika voimaton, vaikka Chilellä onkin loistava metsäpalonsammuttamisosaaminen.

Toivokaa kanssani, ettei tästä päivästä tule yhtä kuuma kuin eilisestä! Sellaisessa kuumuudessa suorituskykyni on 5% luokkaa!

Vuosi 2012

2012-01-01T01:18:00.002-03:00

Lupaukseni vuodelle 2012
- Antaa koirilleni päivittäin aikaa enemmän kuin vuonna 2011
- Pyrkiä jakamaan aikani niin, etten tee jatkuvasti käsitöitä. Pyrin välttämään loppuunpalamisen ja kyllästymisen.
- Uskaltaudun hammaslääkärille niin monta kertaa, että kaikki on kunnossa.

Tavoitteeni vuodelle 2012
- Ostaa piano
- Matkustaa Suomeen

- Hankkia keittiöön uusi hana ja tiskipöytä kahdella altaalla

Yhteiset tavoitteemme vuodelle 2012
- Saada museoprojekti hyvään alkuun
- Maalata talomme ulkopuolelta
- Elviralle ja Dahlialle pentuja loppuvuodesta
-Pieni lomareissu Argentiinaan

-Saada kylpyhuone valmiiksi

Toiveeni vuodelle 2012
- Enemmän päivän – muutaman päivän lomareissuja kuin aikaisempina vuosina
- Pysyä terveenä!
- Saada paremmin toimiva nettiyhteys

- Voimia ja terveyttä ystävälleni, jolta kuulin ikäviä uutisia pari päivää sitten!

Pusuja vuodelle 2012 :)

2011-12-31T10:14:00.003-03:00

Kiitokset kaikille lukijoilleni vuodesta 2011! Pahoitteluni siitä, etten ole vastaillut kommentteihin parin viimeisen kuukauden aikana. Kaikille yhteisesti: Kiitokset kommenteista! Ne on tarkasti luettu ja niistä on iloittu! Aika vaan ei riitä kaikkeen, mihin haluaisin. Vuorokaudessa ei enää ole 24 tuntia, vaan ehkä 16. Viikossa ei enää ole 7 päivää, vaan ehkä 5. Vuodessa ei ole enää 12 kuukautta, vaan ehkä 9. Chilessä aika kulkee nopeammin kuin Suomessa. Juuri kun herää, onkin jo aika mennä nukkumaan. Juuri kun saa joulukoristeet laitettua varastoon, ne onkin jo aika hakea sieltä ja laittaa esille. Ei tämä voi johtua vain vanhenemisesta, sillä en minä vielä ole hidastunut! Chilessä AIKA KULKEE NOPEAMMIN ;)
---
Toivottavasti vuosi 2012 etenee sen verran hitaasti, että ehdimme siitä kunnolla nauttia!

Vuosi 2011 pähkinänkuoressa

2011-12-31T01:50:00.001-03:00

Enero
-Feria de Arte Popularissa jokavuotiseen tapaan myymässä käsitöitä. Meni aikaisempia vuosia heikommin. Mitä tästä opin: vuonna 2012 edullisempia, pienempiä ja yksinkertaisempia tuotteita myyntiin. Suosituimpia tuotteita ovat pienet tontut, keijut sekä mollamaijatyyppiset kanit ja koirat. Hinnat saisivat olla korkeintaan 8 euroa.

Febrero
-Vuosi kulunut maanjäristyksestä. Chilessä jälleenrakennustyöt vauhdissa.
-Vuosi kulunut siitä, kun kalterien tekijä varasti rahamme. Asiaa ei ole saatu selvitettyä, eikä tulla saamaankaan. Elämme siis ilman kaltereita, eikä taloa voi jättää koskaan yksin.
-Zara ja Anastasia saivat molemmat kolme pentua.

Marzo
-Chilen rannikolle iski Japanin maanjäristyksen takia tsunami
-Kuistin ja kylpyhuoneen teon piti alkaa, mutta maestro katosi tuhkana tuuleen...

Abril
-Innostuin virkkauksesta ja tilkkutäkkien ompelusta

Mayo
-Chihupennut lähtivät uusiin koteihin. Dahlia ja Elvira jäivät meille.
-Kiinanharjakoira Blondi liittyi perheeseemme
-Kuisti valmistui
-Kylpyhuoneeseen vesi: pyttyä ja lavuaaria voi käyttää
-Entinen kuistimme muutettiin työhuoneeksi

Junio
-Kuistin luonnonkivimuurin teko alkoi
-Aloin vihdoinkin lukea romaaneita espanjaksi
-Työhuoneeni sai maalia pintaan
-Urokset saivat oman pienen huoneen

Julio
-Työhuoneeni käyttövalmis
-Viimeinenkin chihupentu muutti uuteen kotiinsa (Ewok pieni pölypallero)
-Tontinetsintäreissu Termas de Chillanille
-Uuden tuotteen kehittelyä: Mörkyt. Osoittautui, että chileläiset pitävät mörkky-peikoista. Riittävän peikkomainen, yksinkertainen ja edullinen.

Agosto
-Siirryttiin kesäaikaan aiemmin kuin viime vuosina
-Kirjoitin yksinkertaisen elämän viettämisestä blogissani ja sain sellaisen kommentti – ja sähköpostiryöpyn, etten koskaan ennen! Monet kaipaavat rauhallista ja yksinkertaista elämää.

Septiembre
-Teimme miehen kanssa mullistavan päätöksen liittyen elämäämme.
-Löysin romumarkkinoilta chileläisen nuken 30-luvulta. Ensimmäinen hieno chileläinen nukkelöytöni.

Octubre
-Saimme tehtyä yläkerran saliin vaatekomeron
-Kevät alkoi
-Michilandiassa ennenkuulumaton kiire jatkui
-Chilenterrieri Bianca liittyi perheeseemme

Noviembre
-Ostin teollisuusompelukoneen, joka katkaisee kaikki neulat. Tein valituksen Chilen kuluttajasuojaan, sillä myyjä ei tahdo vaihtaa konetta.
-Joulunäyttelyyn valmistautuminen aiheutti kovaa kiirettä
-Chihut sairastelevat
-Jacinta ja nuijapäät muuttivat suihkulähteeseen

Deciembre
-Meidät valittiin museoprojektimme kanssa avustusohjelman toiseen hakuvaiheeseen. Esitimme projektin tuomaristolle. Tulokset ehkä tammikun 2012 lopussa.
-Osallistuimme ensimmäiseen koiranäyttelyyn: Choko Bon Bon paras aikuinen chihu, Yoda toiseksi paras, Dahlia paras chihuahuapentu, Blondi paras kiinanharjakoira (oli kyllä ainoa). Kaikille arvosteluksi: erinomainen.
-Osallistuin Santiagossa kansainväliselle basaarille käsitöideni kanssa
-Joulunäyttely alkoi
-Bianca kuoli sydänkohtaukseen
-Osallistuin Suomen itsenäisyyspäivän vastaanottoon suurlähettilään luona
-Valmistauduin tammikuussa alkavaan feriaan
-Chihujen erilaiset sairastelut jatkuvat

Onnellista vuotta 2012 lukijoilleni!

Puya kukassa

2011-12-29T05:25:00.001-03:00

Peikkokukkulalla kasvaa ihmeellinen puska. Lehtien reunoissa on neuloja. Puskan keskeltä työntyy joka toinen vuosi pari runkoa, joihin aukeaa muovimaiset petroolinsiniturkoosit kukat, joiden keskellä on keltaoranssi hede. Joku sanoi, että kasvin nimi olisi puya. Puyaa kasvaa kuulemma paljon Pohjois-Chilessä, jossa kukan runko/varsi kasvaa paljon korkeammaksi kuin meillä.

Viikingin selviytymiskeinot

2011-12-28T11:02:00.000-03:00

Miten viikinkinainen selviää Tomecon infernaalisesta kuumuudesta?

Selvitymismetodit tänään:

1. kylmä limppari jääpalojen kera termomukissa

2. kylmä jalkakylpy pesuvadissa

3. lounaaksi kylmät sushit, joiden sisällä mm. jäisiä kurkkupaloja ja katkarapuja

4. löysäilyä kuistin alle ripustetussa riippukeinussa

5. mansikkapirtelö

Tyrskyissä

2011-12-27T14:11:00.006-03:00

Eilen Tyynenmeren viileissä suolaisissa tyrskyissä ja tänään taas sisämaan hautovassa kuumuudessa. Chile on ihmeellinen maa. Parissa tunnissa pääsee aivan toisenlaisiin ilmastoihin ja ympäristöihin! Peikkokukkulalta ajaa kahdessa tunnissa lumihuippuisille tulivuorille, joissa on kuumia lähteitä, ja reilussa tunnissa toiseen suuntaan Tyynenmeren rannoille, joissa lämpötila on kesällä yli kymmenen astetta alhaisempi kuin täällä sisämaassa. Chilessä olisi potentiaalia hienoksi turistimaaksi, mutta niin paljon vielä puuttuu...

Jacinta ja sen pojat

2011-12-26T01:09:00.000-03:00

Juttu verraton on Jeppe Sammakon
Tää juttu kuunnelkaa - se ehkä opettaa.

Illan suussa yksin istui Jeppe Sammakko
haikealta olo tuntui, mieli kolkohko.
En loikkiakaan yksin viitsi enkä kurnuttaa.
Mistä oikein johtuu, että seuraa en mä saa.
Toiset leikkii keskenänsä kuoroon kurnuttain
taikka alla lumpeen, siellä salaa suukottain.
Riemua on toisten heillä leikki, nauru soi
miks´ mull´ ei kukaan huutele tuu mukaan Jeppe hoi.

Taidan tästä huomenista mennä kaupunkiin
ostaa vaatteet uudet, myöskin mennä parturiin
kiharatkin laittaisin ja lantin hajuihin
tuhlatessain ostaisin tuon deodorantinkin.
Oispa soma loikkia, kun tukka hulmahtaa
pitkin lammen rantaa, jotta kaikki nähdä saa,
että Jeppe kokonansa uusi Jeppe on
ja tuskin enää milloinkaan on Jeppe seuraton.
Tää juttu jatkuis vielä pitkään, mutta jatkan joskus myöhemmin.

(Viihdekuoro Kapiset)

Jacintan poika Jeppe

Sain vaarilta lapsena Turun soitannollisen kerhon kasetin "Vanhaa kaupunkia sävelin". Minulla ei ole kasettia ollut enää vuosiin, mutta yksi lapsuuden lempikappaleistani "Jeppe Sammakko" tuli mieleeni, kun saimme suihkulähteeseemme asukkaan. Uusi asukas on valtava sammakkomuori, jonka nimesin Jacintaksi. Yksi tomecolainen nuori mies tuli myymään Jacintaa meille, sillä oli kuullut apupojaltamme, että minä tahtoisin sammakon suihkulähteeseen. Jacinta tuli meille pari kuukautta sitten. Nuori mies oli pyydystänyt sen jostain lätäköstä. Hän toi kaupanpäällisiksi neljä nuijapäätä (kooltaan aivan toista luokkaa kuin suomalaiset nuijapäät) sekä kutua ja levää.

Jacintan tulon jälkeen emme enää ole voineet pitää suihkulähdettä puhtaana. Poikaset nimittäin ovat kasvissyöjiä ja ne tarvitsevat pohjassa kasvavaa levää. Mieheni kävi hakemassa vesikasveja, jotka pitävät veden suht puhtaana ja joiden alla Jacinta ja poikaset voivat piilotella. Nuijapäät ovat kuin paksuja kaloja. Ne uiskentelvat lammessa ja syövät levää, eivätkä piilottele lainkaan. Jacintaa taas emme ole nähneet parin kuukauden aikana kuin pari kertaa. Uskoisin sen painavan noin 300 grammaa, joten ihan pienestä tirriäisestä ei ole kyse. Luulen sen piilottelevan pohjan kivikasan alla. Toivottavasti se ei ole kuollut! Uskon kyllä viikko sitten nähneeni vilauksen siitä.

Jouluaattona havaitsin iloisen perhetapahtuman lammessa. Ensin olin näkeväni kasvien joukossa Jacintan silmät, mutta kun aloin varovasti liikuttaa lehtiä, huomasin, että sen pää oli liian pieni Jacintaksi. Raotin vielä lisää hitaasti lehtiä ja näin neljä hienoa raajaa ja sitten pitkän hännän! Yksi nuijapäistä siis on saanut raajat! Meillä on siis nyt kaksi sammakkoa lammessa (mikäli Jacinta on elossa). Poikasesta tuli Jeppe, vaikken kyllä tiedä, onko se tyttö vai poika.

Jacinta ja Jeppe ovat lihansyöjiä. Niiden pitää pyydystää kärpäsiä, toukkia, etanoita ja matoja, jotka menevät lammen kasvien päälle. Jos löydän ötököitä, yritän heittää niitä elävänä lampeen.

Luulin, että on hauskaa omistaa sammakkolampi, muttei se kovin mielenkiintoista sitten olekaan. Ensinnäkin konnat vain piilottelevat kasvien alla, enkä voikaan ihailla niiden hyppimistä suihkulähteen ympäristössä, kuten oli kuvitellut. Konnat eivät nimittäin tule vedestä lainkaan pois. Lisäksi tavallinen pikkuinen nelisilmäsammakkomme on kauhuissaan kadonnut jonnekin, se nimittäin ei asu vedessä, vaan maalla, mutta pysyy varmaan kaukana lihansyöjä-Jacintasta. Luulin myös, että konnat kurnuttavat, mutta kuulemma vain koiraat kurnuttavat ja nekin vain kiima-aikaan. Lisäksi vesi on nyt koko ajan likaista, eikä suihkulähdettä voi pitää päällä kuin vain välillä, sillä sammakot pitävät rauhallisesta vedestä.

Täytyykin tässä harkita, jos perustamme sammakkolammen erikseen jonnekin ja muutamme suihkulähteen taas puhtaaksi ja suihkulliseksi lähteeksi!

Joka tapauksessa jansmakkoja on kivaa etsiä kasvien seasta :)

Jouluyönä

2011-12-25T14:15:00.005-03:00

Jouluyön cena oli herkullinen: paahdettuja vihanneksia ja herkkusieniä, salaattia, kalkkunaa, riisiä, perunapalleroita ja farofaa. Seura oli hauskaa. Kälyni ja miehensä ovat superpirteitä seitsemänkymppisiä. Yllätyksellisin joululahja oli suklaaputous! Nyt sitten ostamaan mansikoita ja dippaamaan suklaalla :)

Olen tosi iloinen huomisista suunnitelmistamme. Yksi kälyistäni lupasi jäädä talonvahdiksi Peikkokukkulalle ja minä pääsen mieheni kanssa koko päivän reissulle merenrannalle. Menemme katsomaan paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt.

Mutta nyt grillaamaan jälleen kerran simpukoita ja makkaroita, siivuttamaan graavilohta, puristamaan sitruunaa salaatteihin ja sitten eiku syömään (taas).

Kuumat joulupäivänterveiset Peikkokukkulalta! (varjossa 30 astetta)

Jouluaattona...

2011-12-24T18:33:00.008-03:00

...olen lötkötellyt kuistin sohvalla lukien uutta kirjaani. Ehei, se ei ole lahjaksi saatu, vaan ostin sen edellispäivänä kaupungista. Barbara Woodsin kirja " Cancion de Cuna". Kirja kertoo partenogenesiksestä, mitä se sitten suomeksi onkaan. Tyttö siis alkaa odottaa vauvaa sähköiskun seurauksena...eli neitseellisesti. Oletko tiennyt, että parentogenesis on tieteellisesti totta? Minä en! Toki kirjan tapahtumat ja henkilöt ovat kuvitteelliset, mutta faktat ovat totta. Tosi jännä juttu. Luen jo viimeisiä sivuja.

Olen ottanut jouluaaton maailman rauhallisimmalla tavalla. En ole käynyt ostoksilla, en ole siivonnut, enkä pahemmin kokannutkaan. Olen ollut rauhallinen ja rentoutunut. Mieli tasapainossa. En ole yrittänyt väkipakolla luoda suomalaista joulua. Hankalaa se olisikin täällä 40 asteen lämpötilassa.
Grillasimme joululounaaksi simpukoita, söimme eilen illalla tekemäni cebichen, sekä salaattia ja perunoita. Oli todella herkullinen lounas joulumusiikin soidessa ja suihkulähteen solistessa.

Kymmenen aikoihin illalla lähdemme kälyn luokse brasilialaiselle jouluillalliselle. Sitä ennen vielä paketoin muutaman lahjan ja teen minttusuklaatortun - kun vähän ilta vielä viilenee. Päivän paras juttu oli se, että vanhempani soittivat! Siitä onkin aikaa, kun olemme viimeksi puhuneet! Huomenna aamulla avaan joulumännyn alla odottavat lahjat. Ehkä meille on jo alkanut muodostua jotain omia jouluperinteitä. Ei tämä oikealta joululta tunnu, eikä suomalaiselta lainkaan - mutta ekan kerran en kärsi siitä! En ole itkeä tirauttanut kertaakaan, eikä edes ole sellainen olo, että myöhemmin niin kävisi. Olo on hyvä :)

Ihanaa jouluiltaa kaikille Suomeen ja ympäri maailmaa!

Arkihuolesi kaikki heitä!

2011-12-24T00:39:00.000-03:00

Lempeä Lumikuningas

2011-12-23T01:28:00.000-03:00

Lumikuninkaasta tuli hyvin lempeä.

Lumikuninkaan tekemisessä oli vähemmän työtä kuin kuningattaressa, sillä tässä neulahuovutin ainoastaan kasvot ja lakin. Muu vartalo on puusta, rautalangasta, kankaasta ja villasta. Kädetkin ompelin kankaasta.

Lakin tein kanaverkosta, jonka päälle neulahuovutin villaa.

Hänen Ylhäisyytensä Lumikuningatar

2011-12-22T01:44:00.000-03:00

Hänen ylhäisyytensä Lumikuningatar oli tämän vuoden näyttelyn suurin ja vaikein työni. Vasta toiset kasvot onnistuivat niin, että ne kelpasivat. Tietenkin mielessäni oli jotain vielä kauniimpaa, mutta tällainen tästä nyt tänä vuonna tuli. Ehkä tulevaisuudessa saan tehtyä vielä kauniimmat kasvot.

En ole hyvä tekemään kauniita kasvoja, sillä olen erikoistunut peikkoihin, menninkäisiin, tonttuihin ja humoristisiin ilmeisiin. Kaunista on vaikeaa tehdä.

Kasvojen lisäksi neulahuovutin kaulan, niskan, rintakehän, käsivarret, kämmenet ja sormet. Muu vartalo on puusta, kankaasta ja villasta.

Ihonvärin olen värjännyt itse sekoittamalla ruskeaa, vaaleanpunaista ja keltaista villaväriä.

Silmäripset ovat tekoripset, jotka spreiasin valkoisiksi ja lopuksi maalasin päälle glitteriä.

Huomenna esittelen jäätävän kuninkaan.

Mitä pukilla mielessä?

2011-12-21T01:24:00.000-03:00

Joulunäyttelyni avattiin tänä vuonna 10.12. Rukalihuenissa Concepcionin keskustassa. Paikan omistajille tuli mieleen, että voisimme hilata kakkoskerroksen tasalle ulos jotain näyttävää, joka herättäisi ulkona liikkujien kiinnostuksen. Ehdotin viime vuoden pukkia, joka nyt oli tarpeettomana yläkerran salissa. Pukki pääsi nyt tuulettumaan keskustan vilskeeseen melkein kuukaudeksi. Ehkä hän palaa parta rullalla kotiin uuden vuoden jälkeen.

Kun pukkia katsoo kadun toiselta puolelta, hän seisoo siellä ihan jämerästi...

...mutta tietystä kulmasta katsottuna ei voi olla miettimättä, mitä pukilla oikein on mielessä...

Joulun laittoa helteessä

2011-12-20T12:12:00.006-03:00

Joulu se tulla jollottaa makkara kakkara kainalossa...tähänkin taloon, jossa vietämme suruaikaa. Viimeiset viikot ovat olleet täynnä vipinää, säpinää, iloa ja surua. Olen saanut jakaa ne kaikki ystävien ja sukulaisten kanssa. Ilo on moninkertaistunut ja suru pienentynyt, kun on ollut ystäviä ympärillä.

Olen saanut Chilessä kaksi suomalaista ystävää. Olemme tunteneet vain lyhyehkön aikaa, mutta molemmista on jo tullut tärkeitä! Suomalaisen naisen kanssa pääsee heti samalle aaltopituudelle, kun ymmärtää jokaisen sanan merkitysvivahteetkin ja kun kulttuuritausta on sama. Jos asuisimme Suomessa, emme ehkä olisi koskaan törmänneet tai ystävystyneet. Kolme eri-ikäistä naista eri paikkakunnilta. Nyt kuitenkin ilo on suuri, kun puhelimesta kuuluu:" Hei, mitä sulle kuuluu?" Ihan omalla kielellä turhanpäiväistä rupattelua, mikä sen virkistävämpää :)

Suuri suru on tällä hetkellä niin suuri, etten pysty siitä vielä teille kertomaan. Kun vähän helpottaa, kerron. Olisi niin paljon muutakin kerrottavaa, mutta laittelen niitä blogiin sitä mukaa kuin ehdin ja jaksan yhteytemme kanssa tapella.

Laitoin joulua kotiin muutama päivä sitten. Kaadoimme yhden väärässä paikassa kasvaneen männyn ja toimme sen sisään. Sen lörppöihin oksiin ei voi laittaa kuin kevyitä koristeita. Zara osallistui koristeluihin asettumalla päiväunille joulukoristeita sisältävään matkalaukkuun.
Maailmankirjat ovat sen verran sekaisin, että me jo tiedämme, missä vietämme jouluaaton! Onhan se jo ensi viikonloppuna. En ole chileläiseen tapaan ostanut yhtäkään lahjaa (mikä ei ole lainkaan suomalaista minääni, mutta chileläistä kyllä). Ainoastaan miehelle on yksi yllätys varastossa piilossa. Muille meinaan hankkia lahjat torstaina tai perjantaina, kun kaupoissa on kauhea ryysis ja pelkät rikkinäiset romut jäljellä. Onneksi pukinkonttiin pääsee myös omia käsitöitäni.
-

Suomen itsenäisyyttä olen juhlinut tänä vuonna kaksi kertaa! Oikein isänmaallinen olo. Nytkin tätä kirjoittaessa sirkkojen sirityksen ja lintujen liverryksen yli kaikuu "Oi maamme Suomi synnyinmaa..."

Joulukiireitä

2011-12-11T21:09:00.012-03:00

Joulukiireitä on pukannut niin, etten ole jaksanut meidän hitaan nettiyhteytemme kanssa alkaa lainkaan tapella. Tänä iltana kuitenkin suurimmat kiireet ovat helpottaneet, olen levännyt ja nyt istun kuistilla yön pimeydessä sirkkojen siritystä kuunnellen. Tahdon kertoa teille, mitä olen puuhaillut viime aikoina.

Osallistuin joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna Chilen pääkaupungissa Santiagossa Damas Diplomaticas -järjestön kansainväliseen basaariin. Siellä myytiin tuotteita ja käsitöitä eri maista ympäri maailmaa. Suuri osa tuotosta menee kouluille ja lastenkodeille. Suomen lähetystöllä oli tapahtumassa pieni koju, jonka me jaoimme Norjan lähetystön kanssa. Pöytävuokrat olivat kuulemma niin kalliit, ettei Suomi raskinut ottaa isompaa pöytää. Suomesta ei paljon kannata tuoda mitään myyntiin Chileen hintatason takia. Joillakin mailla oli valtavia kojuja, kuten Meksikolla ja Indonesialla. Meksikon pöydästä ostin kierrätyspellistä tehdyn hellan ja hyllykön nukeille ja Indonesiasta mukaan lähti kauniisti maalattu leipäkori, jonka päällä on hyttysverkko, jonka saa kätevästi kasaan.

Mielenkiintoisten tavarakojujen lisäksi tapahtumassa oli vieläkin kiinnostavampia ruokakojuja. Erilaisia ruokia ympäri maailmaa. Söin thaimaalaisia katkarapuja sekä perulaista cevicheä.

Lähdimme Santiagoon Concepcionista perjantaina ja yösijan viikonlopuksi saimme suomalaisen ystäväni kihlatun vanhempien luota. Koko lauantain kaverini oli kanssani basaarilla. Aurinko poltti meidän molempien hartiat ja kaverini kasvot. Kuumuus oli läkähdyttävää. Ehkä siitä voi palasen aistia tuosta kuvasta, jossa seison kojussa naama hieman kärsivän näköisenä. Lauantai-iltana palasimme yöpaikkaamme, jossa vielä grillattiin.

Sunnuntaina teimme pienen autoajelun ja jo iltapäivällä piti astua bussiin. Kotimatka kuitenkin kestäisi kuusi tuntia. Bussit olivat täynnä ja jouduimme odottamaan seuraavaa mahdollista bussia kaksi tuntia. Menimme puistoon, jossa kulki lapsille tarkoitettu juna. Astuimme junaan kaverini perheen kanssa ja saimme nauttia mikrofonista täydellä volyyymillä suoraan korvaan tulevista opettavaisista lastenlauluista. Melkein jäykistyimme kaverini kanssa, kun kuuntelimme yhden laulun sanoja. Silmät pyöreinä katsoimme toisiimme ja ihmettelimme, kuulimmeko oikein. Ei voinut olla totta! Ei laulussa voitu sanoa: "Que se mueren los feos!" Kyllä siinä varmasti sanottiin: "Que se mueven los feos!" Mikä jo sekin olisi ollut todella outoa. Kuuntelimme korvat höröllään ja lopulta kysyimme kaverin kihlatulta, käskettiinkö laulussa todellakin rumien kuolla. Ja kyllä siinä niin sanottiin. Hienoa asennekasvatusta Chilen lapsukaisille....

Lopulta Concepcioniin saavuttuamme kello oli puoli kaksitoista yöllä, eikä Peikkokukkulalle tietenkään enää kulkenut yksikään bussi. Kyllä harmitti, kun olisin jo kovasti tahtonut omaan kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan. Vielä kuitenkin yhden yön nukuin kaverini luona ja aamulla sitten pääsin hyppäämään bussiin, joka toi kotiin. Kiitos P:lle seurasta, oli kiva reissu! Ja nyt otammekin uusiksi jo ensi keskiviikkona, vaikkakin hieman toisenlaisissa merkeissä, mutta Santiagoon suuntaa taas naikkosten tie :)

Suomen itsenäisyyspäivänä meille tuli mieleen, että olisi kiva kutsua joku meille grillaamaan. Koska Santiagon basaari oli juuri takana ja näyttelyni järjestäminen edessä seuraavana viikonloppuna, en ehtinyt mitenkään edes miettiä suomalaisten ruokien laittamista. Sanoin miehelleni, että olisi kiva jakaa päivä jonkun kanssa, mutta mitään itse en tällä kertaa ehtisi asian hyväksi tehdä. Niinpä kälyni toi Concepcionista kuusi tusinaa simpukoita ja mieheni kävi ostamassa lihaa, kanaa ja makkaroita. Marinoin lihat ja tein salaatin, mieheni pesi simpukat ja siisti talon.

Mieheni grillasi ja minä katoin kälyjeni kanssa pöydän. Kuvassa toisen kälyni mies.

Illan lopuksi vielä joimme teet ja söimme Suomi-konvehdit.

Kaksi päivää ennen näyttelyni avaamista Lumikuningatar ja Lumikuningas näyttivät tältä.

Tontut sain valmiiksi päivän ennen näyttelyä.

Lauantaiaamuna lähdimme tällaisten ja muidenlaisten hassujen pakettien kanssa matkaan. Aloitimme näyttelyn tekemisen kahdeltatoista ja puoli yhdeksältä illalla olimme valmiit. Järjestin itse näyttelyn, jossa on Lumikuningattaren valtakunta, sekä sen lisäksi myytävät käsityöt kolmeen eri paikkaan. Hinnoittelin tuotteet ja tein listan kaikista tuotteista hintoineen. Välissä ehdimme käydä syömässäkin ja olla television haastateltavina. Paikallisuutisissa näytettiin jo haastattelu ja palasia näyttelystä. Itse en nähnyt lähetystä, sillä meillä ei kyseinen kanava näy.

Tänä vuonna en järjestänyt näyttelyn avajaisia viime vuodesta viisastuneena. Viime vuonna olin kuolemanväsynyt ja stressaantunut, kun yksin piti kaikki tehdä. Samana päivänä järjestin sekä näyttelyn että avajaiset tarjoiluineen, puhuin televisiolle ja aloin myydä tuotteita. Se oli aivan hirveän uuvuttava päivä. Kaiken huipuksi ihmiset, jotka olivat luvanneet tulla, jättivät tulematta, joten olin nähnyt turhaan kamalan vaivan ja mieheni oli silloin kuumeessa ja hänen auttamisensa oli sitten mitä oli. Kaiken huipuksi televisokanava hävitti nauhan, joten haastattelua ei koskaan tullut televisiosta! Tänä vuonna otin rauhallisesti ja nautin jokaisen tavaran paikalleen saamisesta. Ei tarvinut stressata mistään, sillä tiesin, että aikaa on riittävästi. Näyttelystä tuli hyvä. Laitan teille kuvia, kun saan niitä napsittua vaikka ensi viikolla.
-

Mukavaa joulunalusaikaa yöllisestä sirkkojen sirityksestä!

Onnea on omistaa kutsuva sisäänkäynti

2011-11-26T18:20:00.011-03:00

Peikkokukkulalla vietämme loppukevättä. Kolmen viikon päästä alkaa kesä.

Vihdoinkin keksimme käyttöä lehmäntaljalle. Mihinkään huoneeseen se ei sopinut matoksi, joten kokeilin sitä tuohon rottinkisohvalle. Siinä se on ihan mukava. Nyt vaan nuo virkkaamani tyynyt eivät enää sovi tyyliin, höh.
Kuistin alla istuskelen silloin, kun olen netissä. Ulkona on silloin tällöin hieman parempi yhteys. Samalla kuulen lintujen sirkutuksen ja sirkkojen sirityksen. Tuolla kukkien takana näkyvän valkoisen pöydän ääressä minä nytkin kirjoitan tätä tekstiä.

Kuistilla myös grillaamme pari kertaa viikossa. Lounaan syömme gazebon alla mäntyjen katveessa. Gazebo on yhäkin rikki, mutta kun se nojaa yhteen paksuun mäntyyn, sitä voi käyttää. Kun laitoni verhot siihen takaisin, ei enää edes huomaa, että se on vähän kenossa.

Jos tämä viimeisen kuvan sisäänkäynti olisi jossakin muussa blogissa tai lehdessä, olisin kuolla kateudesta ;) Kehtaako/saako näin edes sanoa? Olen tyytyväinen kotiini. Täytyykö sen olla salaisuus? "Kel onni on, se onnen kätkeköön"...miksi ihmeessä?

Pussukat painoiksi

2011-11-26T17:47:00.005-03:00

Chilessä ei myydä lainkaan pöytäliinapainoja - ainakaan en ole sellaisiin törmännyt kuuden vuoden aikana. Toin Suomesta verhonipsuja (niitäkään en ole täältä löytänyt), jotta voisin tehdä betonista kivoja painoja, mutten ole vielä päässyt niin pitkälle asti. Nyt kuitenkin pöytäliina liehuu tuulessa ja lentelee ympäri Peikkokukkulaa tai sitten yksi kulma läiskähtää suoraan soppalautaselle. Tänään sain siitä tarpeekseni ja mietin, miten voisin tehdä PIKAISESTI pöytäliinapainoja.

Keräsin tieltä sopivanpainoisia kiviä, kääräisin ne kankaaseen, kiristin nauhalla ja kiinnitin verhonipsut. Ihan hauskat näistä tuli!

Nyt pysyy Suomesta tuotu kerniliina (niitäkään ei saa täältä) aisoissa.
-
Olette tietysti huomanneet, että postaustahtini on harventunut. Se ei johdu pelkästään kiireestä, vaan seuraavasta: Latasin tämän postauksen kahta kuvaa nettiin KAHDEKSAN TUNTIA! Kyllä siinä bloggaustahti hidastuisi paremmisakin piireissä....

Synnytystuskia

2011-11-16T15:58:00.003-03:00

Pitäisi pökätä maailmaan lumikuningatar. Kolmisen viikkoa laskettuun aikaan. Syntyykö vai eikö synny ajoissa?

Emalimuki ja villakäsi

2011-11-15T17:55:00.006-03:00

Kyllä emalimuki käy pirtelönjuontiinkin, vaikkei se ehkä ihan ekaksi tule mieleen. Tilasin Suomesta kuusi erilaista Muurlan emalista muumimukia ja lisäksi sain tämän kuvassa näkyvän Suomen tuliaisena ystävältäni, joka myös asuu Chilessä. Kiitos P! Hankin mukit pihakäyttöön. Niitä on kiva kannella ulkona, kun ovat muuta kuin muovia, mutteivät silti mene rikki. Meillä alkavat nyt mansikat kypsyä, joten mansikkapirtelöä on tullut hurautettua muutaman kerran. Vadelmapirtelöä tullaan juomaan varmaan paljon tänä kesänä!

Lumikuningatar on saanut kädet ja käsivarret. Minä olen yrittänyt ehtiä nauttimaan ihanasta kevätpäivästä hetkittäin. Ei ole mennyt ihan koko päivä työhuoneessa.

Joku kyseli siitä gazeboni kohtalosta pari postausta aiemmin. Peikkokukkulalla riehui kamala myrsky ja juuri silloin olin yksin kotona. Myrsky meni gazebon katon alle ja yritti repiä gazebon irti paikoiltaan. Koska se oli kiinnitetty hyvin tukevasti maahan, se ei päässyt irtoamaan, joten metallipylväät vääntyivät ja pultit irtosivat kokonaan paikoiltaan. Sitä ei edes saa korjattua ilman hitsaajaa. Tällä viikolla yritän löytää Yumbelista hitsaajan, joka voisi tulla korjaamaan rakkaaksi käyneen gazeboni.

Nyt menen kastelemaan puutarhaa, sekin jokapäiväinen touhu on alkanut :)

Irtiotto arjesta ja koirahuolia

2011-11-13T16:48:00.013-03:00

Voisi kuvitella, että Peikkokukkulalla asuu vain rentoutuneita ihmisiä, jotka nauttivat luonnonrauhasta ja viettävät kiireetöntä elämää. Väärin. Minä asun työpaikallani on olen tällä hetkellä väsynyt ja stressaantunut. Vaikka yritän päivällä poistua hetkeksi ulos ja nauttia keväästä, lintujen liverryksestä, erivärisistä kukista ja kasvimaan taimien kasvamisesta, en pääse pois työpaikaltani. Aivoissa kalvaa jatkuvasti pitkä lista tekemättömiä töitä ja pitkä lista koiranvaatetilauksia. Harrastus ei tunnu joka päivä harrastukselta. Joulunäyttelyn avaamiseen on enää muutama viikko ja lähes kaikki suurimmat työt ovat vielä tekemättä. Kauhulla ajattelen seuraavia viikkoja.

-
Olivialla on kipua niskan tienoilla ja se on kovalla kipulääkityksellä. Lääkitys kesti viisi päivää ja torstain se ehti olla lääkkeittä. Perjantaina sen vasen takajalka ei enää toiminut ja se sai oudon kipukohtauksen, jolloin se tuijotti ilmaan ja kouristi etujalkojaan. Pari päivää sitä ennen Leya alkoi kirkua tuskasta, kun nostimme sen syliin.
-
Lauantaina lähdimme sitten taas eläinlääkärille molemmat koirat mukanamme ja minulla ja miehellä kiersi kauhuajatukset aivoissa. Olimme molemmat netistä lukeneet neurologisista sairauksista, syringomyeliasta ja muista kauheista taudeista. Vaikkei Olivialla olekaan syringomyelian pitkästä oirelistasta kuin pari ja vaikka juuri ne tyypillisimmät oireet puuttuvat, niin silti sitä kuvittelee, että jos kuitenkin...
-
Eläinlääkäri katsoi Olivian röntgentulokset ja oli näkevinään pientä häikkää kaularangassa. Se näkyi sivulta otetussa kuvassa, mutta ei takaa otetusta. Olivia sai määräyksen jatkaa särkylääkkeitä vielä useamman viikon ja se myös joutuu nyt käyttämään tukiliiviä (muistatteko vielä Yodan motoristiliivin?) Olivia joutui myös boksilepoon, eli ei hyppelyä eikä paljon liikuntaa. Mikäli vaiva ei mene pois muutamassa viikossa, tutkimuksia täytyy jatkaa. Eläinlääkäri ei edes sivulauseessa maininnut syringomyelian mahdollisuudesta, eikä hän esittänyt sellaisia kysymyksiä, joita hänen olisi pitänyt kysyä, jos olisi tautia epäillyt, joten toivomme nyt vain parasta!

Kun eläinlääkäri kuuli, että Leyalla alkoi muutama päivä sitten samantapaiset oireet, oli hänkin ymmällään. Eihän voi mitenkään olla mahdollista, että saman perheen kaksi aivan eri sukua olevaa chihuahuaa sairastuu neurologiseen sairauteen viikon sisällä! Leya määrättiin myös boksilepoon, varmuudeksi tukiliivin käyttöön ja särkylääkkeille, vaikkakin pienemmällä annostuksella. Myös Leyalla huomasimme kipua takajaloissa. Varmuudeksi otettiin vielä verikoe Oliviasta, jotta suljetaan infektioiden mahdollisuudet pois.
-
Minä, mieheni ja eläinlääkäri olemme kaikki ymmällämme, mikä ihme niska-jalkakipu voi iskeä kahteen chihuun yhtäaikaa. Olemme pohtineet, ovatko isot koiramme astuneet juostessa molempien päälle. Harjis-Blondi tykkää alistaa chihuja siten, että se jättää ne vatsansa alle, mutta eihän se paina kuin nelisen kiloa, eikä se koskaan edes koukista raajojaan, joten ei se paljon painoa chihujen päälle laita. Taika (n.15 kiloa) ja Luna (n. 30 kiloa) ovat painavia, mutteivät koskaan leiki chihujen kanssa. Olisivatko ne voineet astua niiden päälle? Nämäkin arvuuttelut tuntuvat epätodennäköisiltä, sillä chihu-isokoira-kokoonpanolla tässä ollaan oltu jo monta vuotta, eikä ongelmia ole ollut. Miten muka yhtäkkiä kaksi chihua olisi loukannut yhtäaikaa?
-
Maanantaina kuulemme verikokeiden tulokset ja ehkä tiedämme hieman lisää. Aina sitä vaan muistaa Suomen hyvät puolet ja näkee Chilen huonot puolet, mutta nyt eläinlääkäreillä rampatessa huokaisee helpotuksesta siitä, että asumme Chilessä. Koiran röntgenkuvaaminen maksoi vain 20 euroa ja verikoe maksoi 12 euroa! Eläinlääkärin vastaanotto maksaa 10 euroa. Suomessa on ”hieman” toiset hinnat!
-
Meidän oli tarkoitus viettää lauantaina rentoutuspäivä, lähteä pois kotoa, mennä syömään ja katsomaan merta, jotta pääsisin hetkeksi pois työpaikaltani. Olin kovin allapäin, kun chihut olivat niin kipeitä ja kun rentoutuspäiväni meni eläinlääkärien takia niin mönkään. Eläinlääkäri ja verikoe toisella eläinlääkärillä kuitenkin olivat ohi jo puolen päivän aikoihin ja koirat voivat olosuhteisiin nähden hyvin, joten päätimme, että tehdään jotain kivaa kuitenkin. Ei palattaisi vielä Peikkokukkulalle, koska ex-aputyttöni oli lupautunut talonvahdiksi iltaan saakka.

Kävimme ostamassa uuteen teollisuuskoneeseeni (joka ei toimi vieläkään!) uusia korkealuokkaisempia neuloja, jotta korjaaja voisi maanantaina selvittää, johtuuko vika huonoista neuloista vai itse koneesta. Korjaajalla itsellään ei ole yhtään neuloja! Tällaista elämä on Chilessä...
-
Neulojen oston jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Coliumoa, pientä kyläpahasta, joka kärsi tsunamissa reilu vuosi sitten. Meidänhän piti ostaa sieltä pieni lomatalo, mutta muutimme sitten mieltämme joitakin kuukausia ennen tsunamia. Päätimme mennä katsomaan, miten uudelleenrakentamistyöt ovat päässeet vauhtiin.
-
Coliumoon ajaa Concepcionista tunnissa. Ajetaan hyvin rumien merenrantakaupunkien, Pencon, Lirquenin ja Tomen läpi. Ne ovat teollisuus- ja satamakaupunkeja, joiden tehtaat ovat lähes kaikki kuolleet ja köyhyys näkyy todella pahasti. Kaikki on rappeutunutta ja rumaa. Juuri ennen Dichatoa (suomalaiseen makuun hyvin ruma uimarantakaupunki) kääntyy pikkuinen tie vasemmalle ja sitä ajetaan noin vartin verran Tyynenmeren rantaan saakka. Matkalla näkyy surkeita peltitaloja ja muovivessoja, jotka rakennettiin kiireellä tsunamissa talonsa menettäneille ihmisille, joista suurin osa on kalastajaperheitä.

Juuri kun meri alkaa näkyä, aletaan lasketua jyrkkää kiemurtelevaa tietä pitkin ja siellä on Coliumon idyllisin kohta. Tien vierellä on parempiosaisten kesäasuntoja. Itse talot eivät ole mitään palatseja, mutta paikalliseen tasoon nähden hienoja. Puutarhat ovat kauniita, kuten kivimuuritkin. Koska ne ovat kaikki jyrkässä rinteessä, niille ei ollut käynyt kuinkaan, vesi ei sinne asti ollut yltänyt.
-
Me menimme syömään vakioravintolaamme, joka on niin vaatimaton, että teitä ehkä naurattaisi. Se on aivan meren vieressä ja etupihalla ravintolan sisäänkäynnin edessä kuivatetaan pyykkejä. Lokit ja pelikaanit istuvat vesirajassa levien peittämillä kivillä. Pöydät ja tuolit ovat masentavan rumia, seinät maalattu läikikkään sinapinkeltaiseksi, eikä mistään meritunnelmasta ole kuultukaan näköalaa lukuun ottamatta. Ravintolan vieressä on perheen talo. Molemmat tuhoutuivat tsunamissa. Nyt keskeneräisen ravintolan seinillä on valokuvia tsunamin jälkeisestä ravintolasta, josta oli jäljellä vain alakerran betoniseinät. Toinen kerros kattoineen oli meren poispyyhkäisemä. Kaikki talot noin 30 metriä vesirajasta olivat tuhoutuneet samalla tavalla.

Söimme Paila Marinan ja Mariscal Calienten, jotka ovat molemmat merenherkkukeittoja. Ne tuodaan pöytään savilautasilla ja keitto kiehuu vielä pitkään niissä. Lopuksi vielä söimme merenherkkuempanadakset ravintolan ulkopuolella lintuja katsellen. Leya ja Olivia haukkuivat boksistaan ravintolan pihakoirille sekä pelikaaneille. Ne olivat molemmat hyvällä tuulella :)
-
Annoimme ruokaa, vettä ja särkylääkkeet pikkukoirille ja päätimme mennä rannalle. Nämä rannat eivät ole mitään palmujen koristamia turistirantoja päivänvarjoineen! Miehet kumisaappaissaan kahlaavat vesirajassa ja nyppivät kiviltä merilevää syötäväksi ja myytäväksi. Päästimme koirat hiekalle. Ajattelimme, että saavat hieman kävellä, ennen kuin laitamme ne taas lepäämään boksiin. Molemmat pikkukoirat riemastuivat silmin nähden, kun ne saivat pehmeää hiekkaa tassujensa alle! Hännät alkoivat heilua ja kaikkea piti haistella: merileviä, meritähtiä, hiekkaa, kiviä, tikkuja jne. Ne olivat niin onnellisia kurjien sairastelupäivien jälkeen, ettemme raaskineet boksittaa niitä samantien, vaan annoimme niidenkin hieman nauttia vapaapäivästä. Ei ollut kivuista jälkeäkään, kun Leya ja Olivia tepastelivat rantahiekalla. Mitään riehumisia emme kylläkään suvainneet karvaneitojen harrastaa

Käveltyämme hetken palasimme autolle ja suunnistimme kohti Concepcionia. Kävimme vielä romumarkkinoilla, josta emme löytäneet yhtään mitään. Sitten kohti Peikkokukkulaa. Olinkin uutta energiaa täynnä, kun chihut voivat niin hyvin ja minulla oli autossa rannalta napsimiani kasveja. Heti menin kaivamaan multaa kukkaruukkuihin ja istutin uudet kasvini juurtumaan.
-
Oli hyvä päivä. Tänään sunnuntaina olen ottanut rennosti. Normaalit siivoamiset tietty olen hoitanut. Pesin Blondin ja ajoin sen parran. Nyt olen tikutellut lumikuningattaren luomia. Suurikokoinen kolibri juuri lenteli tässä koneeni vieressä ja säikähti minua.
-
Tässä tuli nyt tekstiä korvaamaan viime viikon hiljaisuuden. Pitäkää peukkuja, että pikkukoirat parantuvat, eikä niillä ole mitään loppuelämän lääkityksiä vaativia sairauksia! Pitäkää peukkuja, että selviä seuraavien viikkojen joulunäyttelyyn valmistautumisesta kunnialla. Ja että se teollisuuskoneeni saadaan kuntoon!
-
Hyvää alkavaa viikkoa teille, toivottelee Peikkokukkulan Mia

Silloin kun...

2011-11-06T19:20:00.005-03:00

...elämässä tapahtuu absurdeja asioita, mieli on maassa ja olo musta. Silloin kun joutuu ponnistelemaan, että jaksaa tehdä jokapäiväiset askareet ja kohdella muita ihmisiä hyvin.

Silloin voi iloita vaikka siitä, että toisella puolella maailmaa on ystävä, joka jaksaa kuunnella ja siitä, että suihkulähteessä elää vieläkin - epäilyistä huolimatta - se ainoa sammakkorouva, jolla on silmät selässään.

Alfat

2011-11-04T03:11:00.000-03:00

Leya 4 v. ja Chiquitita 11 v.

Makoiluja

2011-11-03T02:40:00.000-03:00

Meillä makoillaan tänään eri syistä.

Chiquitita nauttii uudesta koiratuolista.

Olivia on vähän pipinä ja eläinlääkärille ollaan lähdössä.

Ja Elviralla on eka juoksuaika menossa.

PÖTKÖTELLISIN MINÄKIN, JOS EHTISIN!

Hellehaalari

2011-11-02T01:22:00.000-03:00

Meillä on ollut nyt pari helteistä kevätpäivää. Blondin selkä ehti jo kerran palaa ja nyt täytyy miettiä tapoja, joilla suojataan Blondin ihoa. Ei kuitenkaan ole kiva pitää aktiivista koirulaista seuraavat puoli vuotta sisälläkään ja aurinkorasvan käyttöä pitää rajoittaa, sillä Blondi rakastaa kieriä maassa. Sen iho olisi kokoajan täynnä aurinkorasvaan liimaantuneita roskia. Onkohan sellainen suihke parempaa? Trikoopaidat ovat liian kuumia, mutta onneksi niitäkin voi kesällä käyttää, jos kastelee niitä koko ajan. Paitojen kanssa kuitenkin ongelmaksi jäävät paljaat lonkat.

Päätin kokeilla ohuen kesähaalarin ompelemista. Illalla myöhään muiden ompelutöideni jälkeen vielä surrasin vaalean hellehaalarin ohuesta kukallisesta kankaasta. Taskutkin ompelin koristeeksi.
Blondi nauttii kirmata uusi kevyt haalari päällään. Tosin tämäkin jättää liikaa paljaaksi, pitäisi melkein paita laittaa tuohon alle. Tai sitten rasvata yläraajat ja niska.

Blondille on palkitsevaa ommella, sillä se on selkeästi koira, joka nauttii vaatteistaan...ja oikeastaan ihan kaikista vaatteista. Minkä tahansa vaatteen jäädessä lattialle, Blondi käy sen korjaamassa omaan petiinsä.

Tein pussilahkeetkin :)

Blondi jumppaa.

Lämpimät terveiset Peikkokukkulan helteestä!

KAMALA KONE!

2011-11-01T01:07:00.002-03:00

Tein suuren hankinnan. Suuren ja painavan. Kyllästyin tavallisten ompelukoneiden jatkuviin huoltoihin ja niistä johtuviin rahanmenoihin. Ostin TEOLLISUUSOMPELUKONEEN. En olisi ikinä uskonut, että jonakin päivänä tulen tähän pisteeseen. En ole ikinä mokomaa rakkinetta tahtonut. Aina olen pitänyt rajana sitä, että tavallisilla koneilla täytyy pärjätä. No, aina ei mene niin kuin suunnittelee. Jos kerran Suomen pikkukoirat tykkäävät Mi-Chi-vaatteista, niin kai sitten täytyy ostaa kamala rakkinne...hih, rakkine rakeille :D

Te, jotka ette ole nähneet teollisuuskonetta, niin kurkatkaapa tuonne pöydän alle! Se vaaleanharmaa iso mötikkä juuri ompelukoneen alla on moottori. Samaa kaliiperia kuin autonmoottori...Ajatelkaapa, tavallisessa ompelukoneessa moottori on koneen sisällä ja tässä koneessa moottori on melkein koneen kokoinen. Tuo pöytä kuuluu koneeseen ja polkimelle mahtuu yhtä aikaa kolmekin jalkaa ;) Lisäksi oikean reiden vieressä on sellainen uloke, jolla saa paininjalan nostettua, eikä tarvitse lainkaan käyttää vasemmalla kädellä paininjalassa olevaa vipua.

Kone on siis ruma ja iso, mutta pahin tulee seuraavaksi: se on hirveän MELUISA! Kun opettelin koneen käyttöä liikkeessä, en huomannut ääntä juurikaan, sillä kadulta kuului automelua ja kaupungin ääniä. Kun sitten toimme koneen tänne Peikkokukkulalle ja käynnistin illan rauhassa pöydässä olevan vihreän ON-napin, alkoi hirvittävä hurina ja lievä tärinä. Pelkäsin koko talon lähtevän lentoon. Shokissa painoin samantien punaista OFF-nappulaa ja melu häipyi vähitelellen loppuen tuulettimen huminan kaltaiseen ääneen. Juoksin olohuoneeseen raportoimaan asiaa itku kurkussa:" Maquina nueva esta rota! Hay un terrible ruido!" ("Uusi kone on rikki, kuuluu kamala ääni!")

Käskin mieheni soittaa HETI siskon tyttärelleen, jolla myös on teollisuuskone. Puhuin Maria Eugenian kanssa ja käskin hänen kuunnella, kun käynnistän koneen. Laitoin puhelimen moottorin viereen ja hän kuunteli. Itse asiassa toivoin, että koneessa olisi jokin vika, jotta asialle voisi tehdä jotain. Maria Eugenia antoi tuomionsa:" Tuo on aivan normaalia, teollisuuskoneet ovat media chillones!"

Menin nukkumaan raskain sydämin. Olen hyvin meluherkkä. Kärsin jopa kaukaa kuuluvasta maantien melusta, kun sieltä päin tuulee. Voimakkaat äänet saavat minut voimaan fyysisesti pahoin, alkaa melkein oksettaa. Jopa mikroaaltouunin piippaus oksettaa minua. Voimakas musiikki aiheuttaa päänsärkyä. Ja nyt minulla on työväline, joka pitää lentokenttämelua!

Nukuin huonosti ja ahdistuneesti. Aamulla kuitenkin heräsin sillä mielellä, että tämän kanssa on nyt selvittävä. En kuitenkaan tahdo palauttaa konetta, sillä oikeasti tarvitsen sitä. Täytyy vaan laittaa radio tai cd-levy soimaan niin voimakkaalle, että se vie huomion koneen hurinasta, vaikka inhoan kovaäänistä musiikkiakin. Olen myös miettinyt korvakuulokkeita ja niistä tulevaa musiikkia tai voisihan korvatulpatkin laittaa. Asia vaan on niin, että teen näitä töitä muiden hommieni ohella, joten en tahtoisi olla eristäytynyt niin, etten kuule, jos mieheni tahtoo sanoa minulle jotakin, ja aputytön kanssakin on aika tarpeellista kommunikoida.

Onneksi koneen voi pitää päällä vain silloin, kun ompelee saumaa. Kun laittelee nuppineuloja tai purkaa, täytyy heti painaa OFF-nappia. Siskon tytär ja kaikki muutkin lohduttelivat, että kyllä meteliin tottuu pian. No, sitä odotellessa....

Kiireitä

2011-10-31T01:01:00.002-03:00

Ompelukoneeni on surrannut kuumana. Kuvassa viime viikon satsia. Ompeluhommien lisäksi minulla ja meillä on meneillään kolme muuta suurehkoa projektia sekä ainakin kymmenen pienempää. Moni keskeneräinen projektini joutuu odottamaan maaliskuulle saakka, jotta voin niitä jatkaa. Miten ihmeessä ihminen voi saada elämänsä tähän jamaan, kun ei edes käy kodin ulkopuolella töissä ja kun ei ole lapsia ja kun asuu kaukana kaupungeista? Olen lahjakas ainakin yhdessä asiassa: saan kiireen aikaiseksi, vaikka asun korvessa eikä tarvitse tanssia muiden järjestämien aikataulujen mukaan!

Tähän postaukseen sopivat myös anteeksipyynnöt. Pahoittelen sitä, etten ole ehtinyt moneen viikkoon vastata kunnolla kommentteihin ja onpa varmaan jäänyt vastaamatta joidenkin teidän ihaniin sähköposteihinnekin! Arvostan jokaista kommenttia ja sähköpostia ja tulen niistä hyvin iloiseksi! Kun kiireeni helpottavat, yritän keskittyä taas paremmin blogin sosiaaliseen elämään :)

Tänään...

2011-10-30T02:08:00.000-03:00

...olen värjännyt ihonväriä...

...huuhdellut...

...ja ripustanut kuivumaan.

Zaran päivä

2011-10-29T09:49:00.000-03:00

Zara täytti eilen neljä vuotta! Ihanainen tyttö on ollut meillä nyt kolme vuotta. Presumida de Llano Blanco. Meidän pikku possu!

Vasemmalla Zaran "poikaystävä" Choko Bon Bon, keskellä Zara itse ja oikealla Zaran tyttärentytär Dahlia.

Makkaratarjoilulla Zaran tytär Anastasia, Zaran "aviomies" Yoda sekä Zara itse.

Ei nyt tullut juhlistettua Zaran synttäreitä muuten kuin makkaratarjoilulla. Ei otettu virallisia kuviakaan, mutta tärkeintä kai oli, että karvakorvat saivat herkkuja masuihinsa.

Sininen loisto loppumassa

2011-10-28T10:11:00.011-03:00

Lähetän tässä teille vähän kevättunnelmia ja valohoitoa sinne syksyyn!

Sinisade on lopettamassa kukintaansa. Kuisti on koko ajan sinisen maton peitossa, kun kuivuneet kukat varisevat maahan. Nyt sinisade alkaa pukata uutta oksaa ja vihreitä lehtiä, joista saamme nauttia syksyyn saakka.

Vielä ovat kukkulat vihreinä, kuten taustalta näkyy. Kuukauden verran vielä saamme siitä nauttia.

Vasemmalla oleva sinisade on nyt alkanut kasvattaa lehtiä ja uusia oksia. Se tuo kuistille vihreyttä koko pitkän kesän kuvuuteen.

Casa&Ideas -liikkeestä löysin sellaisen kastelukannun, mitä viitsii pitää esillä silloinkin, kun sitä ei käytä. Enpä ole ennen Chilessä nättiin kannuun törmännytkään. Olihan se pakko ostaa!

Kuvan vasemmassa laidassa on rayos del sol miniatura. Se kukkii fuksiana näin keväällä. Kasvi on kätevä täällä kuumuudessa ja kuivuudessa, sillä sen paksut lehdet keräävät kosteutta, eikä se kärsi niin helposti kuivuudesta kuin moni muu kasvi.

Vasemmassa alalaidassa olevan talviomeren takana on suihkulähteemme, joka kaipaa kunnon remontin. Isojen koirien kynnet ovat puhkaisseet pohjamuovin ja nyt voimme pitää altaassa vain vähän vettä. Olemme pohtineet tehdä betonista pohjan.

Gazebon alla syömme lounaan lähes joka päivä.

Tässä näkyy hyvin harventunut sinisade. Kukkia on vain vähän siihen nähden, mitä niitä oli viikko sitten.

Kuistin sohvalla näette virkkaamani tyynyt. Näytin ne blogissa tekovaiheessa.
---
Kerroinkin jo aiemmin, että blogista loppui kuvatila. Ostin sitä lisää Visa-kortilla. Yhäkin minulla on 0 megaa kuvatilaa, eikä summaa ole veloitettu tililtäni. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Ostaa taas lisää tilaa? Voisiko olla, ettei ostoni ollut onnistunut, vaikka ruutuun tulikin tieto siitä, että google veloittaa summan tilitä? Tein kuitenkin lisätilan oston jo kaksi viikkoa sitten!
-
Mutta nyt poistun ruudun äärestä ja menen huuhtelemaan värjäämäni villat. On aurinkoinen päivä, joten ne kuivuvat hyvin jo tänään.

Oopperadiiva ja sen pimeä puoli

2011-10-27T10:50:00.005-03:00

Peikkokukkulan oopperadiiiva esitti oodin minulle syntymäpäivieni kunniaksi.

Aariat tulevat sydämen kyllyydestä.

Blondilla ei ole hankaluuksia yltää korkeisiin säveliin.

Las Vegasista tilattu timanttipanta säihkyy estradilla.

Tein Blondin mekon tunikasta, jonka olin ommellut itselleni jokin aika sitten. Kangas kuitenkin oli liian tönkköä ja mallikin huono. Blondi on tyytyväinen mekkoonsa. Ihokaan ei pala, kun on kevyt mekko päällä. (Blondi oli ilman paitaa yhden päivän ja nyt sen selkänahka kuorituu paloina pois!)

Blondi näyttää niin herkältä ja "ihmismäiseltä" mekossaan. Kuitenkin se on Koira isolla K:lla. Tai oikeastaan Rottakoira isolla R:llä. Meitä nauratti kovasti, kun synttäreiden jälkeen Blondi yhä kirmasi mekossaan vaaleat hiukset tuulessa hulmuten ja timantit säihkyen. Sitten koirat löysivät rotankolon. Taika, Seita, Luna ja Blondi alkoivat kaivaa kuoppaa ja etsiä rottaa. Blondi työnsi kuononsa niin pitkälle reikään kuin vain onnistui. Sitten se hyppäsi toiseen paikkaan ja yritti kaivaa tietään rotan luo. Hiekka lensi, kun se kuopi. Kaikki chihuahuat makoilivat kaukana tapahtumien keskipisteestä ja katsoivat isojen koirien toimia pitkin kuononvarttaan. Kyllä huomaa, että chihuahua on seurakoira ilman sen suurempia viettejä. Niitä ei pätkääkään kiinnostanut rottajahti. Blondin vietit taas veivät sen rottajahtiin, eikä edes prinsessamekko saanut sitä unohtamaan sitä, että se on oikea Koira, eikä mikään hienohelma!

Lippu

2011-10-21T05:31:00.005-03:00

Chileen tuli muutama viikko sitten uusi laki: nyt on luvallista pitää Chilen lippua tangossa joka päivä ympäri vuoden. Me kauheat rikolliset olimme niin tehneet jo ennen lakiakin. Mieheni on aina ollut sitä mieltä, että Chilessä pitäisi olla sama laki kuin USA:ssa, eli että lippua saisi aina pitää salossa. No nyt niin on.

Meillä on ollut pieni Suomen lippukin salossa, mutta myrskyt ja tuulet riepottelivat sen niin risaiseksi, ettei sitä enää kehtaa pitää. Toin Suomesta myös pitkän sinivalkoisen isännänviirin, muttei meillä ole riittävän korkeaa tankoa sille.

Suihkukausi mäntyjen alla on taas alkanut aurinkoisilla ilmoilla! Aurinko lämmittää mustan vesiletkun sisällä olevan veden ja voi taas pestä hiukset ulkona! Ihanaa. Kun palasin talolle suihkusta, näin Chilen lipun liehuvan tangossa. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että pidän Chilen lipusta. En ollut ennen asiaa ajatellutkaan. Chilen lipusta voisi ihan hyvin tehdä sellaisia Lexingtonin tai Gantin tyylisiä lipputuotteita. Voisi tehdä tyynyliinoja, sohvatyynyjä, neulepuseroita, joissa Chilen lippu jne. Chilen lipussa on samat väritkin kuin Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan lipuissa. Ja tähtikin on.

Chilen lippu tunnetaan myös nimellä La estrella solitaria. Se hyväksyttiin maan lipuksi 18. lokakuuta 1811. Lipun vasemmassa yläkulmassa on sinisellä pohjalla valkoinen tähti. Tähti johdattaa Chilen edistykseen ja kunniaan. Se kuvaa myös tasavallan yhtenäisyyttä. Sininen kuvaa kirkasta taivasta ja Tyyntämerta. Valkoinen vaakaraita kuvaa Andien lunta, punainen vapauden puolesta vuodatettua verta.

Aloin sitten miettiä enemmänkin lippuja. Toki maailman kaunein lippu on oman maan lippu. Se, jonka on nähnyt lapsesta asti hulmuavan sinistä taivasta vasten. Se, jonka mittasuhteita opiskelimme partiossa neljä-kolme-seitsemän -laululla. Minulle tuli mieleeni, että onneksi saan nytkin asua maassa, jonka lippu näyttää omiin silmiini kauniilta. Onneksi siinä ei ole vihreää, mustaa eikä keltaista. Mielestäni ne ovat rumimmat värit lipuissa. Aloin miettiä muutenkin lippujen värejä. Onkohan olemassa jotain yleismaailmallisia sääntöjä, ettei esimerkiksi vaaleanpunaista saa laittaa lippuun? Eikö olisi aika makea valtionlippu sellainen, että vaaleanpunaisella pohjalla olisi mintunvihreä tähti ...tai muffinssi ;D

Mietin, onkohan koko maailmassa olemassa pastellivärisiä valtion lippuja? Tuli mieleeni Argentiina. Siinähän on vaaleansinistä, valkoista ja keltaista. Netistä sitten löytyivät kaikki liput ja on vaaleansinistä Argentiinan lisäksi monella muullakin maalla.

Kay katsomassa maailman liput täältä.

Minusta kauneimmat liput (esteettisesti, miettimättä lainkaan symboliikkaa!) on seuraavilla valtioilla: Sveitsi, Kanada, Japani, Georgia, Israel, Kiina, Liberia, Mikronesia, San Marino, Somalia, Turkki ja Yhdysvallat. (Kolme ensimmäistä ovat olleet suosikkejani niin kauan kuin muistan.)

Mauritanian ja Pakistanin liput olisivat kauniita, jos pohja olisi muu kuin vihreä. Tähti ja kuunsirppi näyttävät vaikuttavan minuun.

Onhan siellä muitakin tosi hienoja lippuja, kuten vaikka Bahrain, Bhutan, Makedonia, Malesia, Monte Negro, Panama....

Rumia lippuja siellä on vaikka kuinka paljon, mutten viitsi mainita niitä, ettei kenellekään tule paha mieli. Vaikkei kenellekään pitäisi tulla paha mieli yhden ihmisen mielipiteestä, mutta monet loukkaantuvat niin helposti milloin mistäkin. Sanonpa vaan, että jos lipussa on mustaa, vihreää tai keltaista ja varsinkin niiden yhdistelmiä, niin eivät pääse minun suosiooni.

Tiedättekö muuten, että kaikki maailman liput ovat suorakaiteen muotoisia, paitsi Nepalin kahdesta kolmiosta muodostunut lippu?

Paketti Fannylta ja postituksien kiemuroita

2011-10-19T14:29:00.001-03:00

Löysin kuin löysinkin sisustustavaroita myyvän nettiliikkeen, joka suostui lähettämään tilaamani tuotteet maksikirje economynä! Maksikirje economy on edullisin tapa lähettää pieniä paketteja Suomesta Chileen. Paino saa olla korkeintaan kaksi kiloa ja joitain mittarajoitteitakin paketilla on. Kahden kilon painoisen paketin lähettäminen maksaa vähän päälle parikymmentä euroa. Maksikirje tulee joskus Chileen aika hitaasti, mutta hyväähän jaksaa odottaa. Kusti polkee tänne maksikirje kainalossaan kolmesta viikosta kolmeen kuukautta. Tällä kertaa meni vain nelisen viikkoa.

Tilasin kaksi Jeanne D'Arc Living -lehden kesänumeroa, sillä kesää kohdenhan me täällä kuljemme. Lisäksi olen jo pitkään tahtonut tuollaisen suloisen pölysokerisirottimen.

Tämä liike, jossa palvelu pelasi hyvin ja vastaukset tulivat nopeasti, on Sisustus Fanny. Liike sijaitsee netin lisäksi Lahdessa.

Sain lisäksi yllätyslahjana tällaisen peltisen kyltin. Hauskaa oli, että sain kyltin juuri päivän jälkeen syntymäpäiväni! Lisäksi sain kaksi pientä peltistä sydäntä, jotka näkyvät ensimmäisessä kuvassa. Kiitos Sisustus Fannyyn näistä yllätyksistäkin!

Monessa nettiliikkeessä tuotteiden postikuluista tulee kohtuuttoman suuret. Kerran tahdoin ostaa pari kangaspalaa ja niiden postikulut olisivat olleet paljon suuremmat kuin itse tuotteiden hinta. Pienet kangaspalat eivät edes paina paljon, joten en ymmärrä, miten postimaksut joissain liikkeissä määräytyvät.

Eräs nettiliike myy karkkeja yms. Meinasin tehdä tilauksen. Sivuilla on kätevä toiminto, josta näkee postimaksun osuuden koko ajan, kun tuotemäärä kasvaa. Minulla on oli karkkeja 5 euron edestä ja postimaksujen osuus oli jo noin 25 euroa! Huh! Täytyy aina vaivata kavereita tai vanhempia, kun tahdon karkkia tänne. Kaksi kiloa namusia maksikirje economynä tulee kuitenkin sillä parillakympillä. Mikseivät suomalaiset nettiliikkeet ota tätä käyttöön? Voihan sitä selkeästi ilmoittaa, että paketti tulee hitaammin kuin kalliimpi lähetys.

Ylihinnoiteltu oli Maalaisunelma-lehtikin Suomesta tilattuna. Vuodeksi lehden olisi saanut noin 200 eurolla Chileen lähetettynä! Miettikääpä postimaksujen osuutta! Tulee edullisemmaksi, että joku Suomessa tilaa lehden itselleen ja lähettää tänne. Nyt sainkin äidiltä sen syntymäpäivälahjaksi :) Paljon kätevämpää, nythän äiti voi lukea sen ensin ja lähettää vasta sitten minulle...kaksinkertainen ilo :) Toivottavasti äiti tykkää siitä lehdestä, en ole kysynyt hänen mielipidettään.

Tilasin juuri Country Living -lehden USA:sta kahdeksi vuodeksi ja se on postimaksuineen 48 dollaria! Postimaksujen osuudeksi sille lehdelle tulee 15 dollaria vuodessa. Eli 30 dollaria kaksi vuotta ja itse lehti kahdeksi vuodeksi maksaa 18 dollaria! :o Miten voi olla niin halpaa?

Itseäni pakettien lähettäjänä harmittaa se, ettei Chilessä ole mahdollisuutta lainkaan edullisempien pakettien lähettämiseen. On vain kirjaamattomia paketteja, joiden perille tuloon ei voi luottaa ja sitten kirjattuja paketteja. Lähetän aina paketit kirjattuina. Kurjaa on se, että edullisin paketti täältä lähetettynä maksaa reilu viisi euroa, eli vaikka kuoressa olisi yksi vaivainen chihun pipo, niin joudun siitä viisi euroa pyytämään. Ainoastaan paperia voi lähettää edullisemmin. Heti, kun kuoren läpi tuntuu muukin kuin paperi, hinta nousee 3700 pesoon.

Jos joku tietää muita suomalaisia sisustusliikkeitä, jotka voivat lähettää maksikirje economynä, niin vinkatkaa toki! Ihanaa lahjoa itseään joskus jollain sellaisella, mitä ei täältä ei saa.

Ulkosuomalaisen taivas :)

2011-10-17T19:44:00.004-03:00

Kun saa mummolta Suomesta tällaisen yllätyksen, niin voiko parempaa olla? Hyvä kirja ja ihania namusia. On tullut hetki jos toinenkin röhnötettyä riippukeinussa, sängyssä ja sohvalla nauttien, nauttien. Onneksi sain tämän kirjan suomeksi, sillä olen ajatellut, että tässäpä on sellainen kirja, jota en vielä voisi espanjaksi lukea - tai ainakin menettäisin hyvin paljon. Helppoahan on ymmärtää kirjoja, joissa tapahtuu koko ajan jotakin, juoni kulkee ja tapahtumat etenevät. Kun on kyse tällaisesta kirjasta, jossa pääosassa ovat ihmisten mietteet filosofiasta, taiteesta, kauneudesta ja "maailman liikkeestä", tulisi kyllä tenkkapoo sanavaraston suhteen. "Siilin eleganssi" on ihastuttavan erilainen kirja, viihdyttävä, muttei liian kevyt eikä helppo. Tämän voi lukea varmasti monta kertaa kyllästymättä.

Arvatkaapa, mitä minun piti tehdä tänään? Joo, tietenkin leikkasin kankaita monta tuntia: sekä chihunvaatteita, frettien vaatteita (!) että joulukoristeita, mutta sehän ei ole mikään yllätys, enkä pyydä teitä arvaamaan sitä. Kyse on jostain blogiin liittyvästä....Minun piti ostaa lisää kuvatilaa! Peikkokukkula oli täynnä kuvasaastetta :D Pelkäsin vähän, että lisätilan ostaminen olisi liian monimutkaista ompelutöissä surkastuneille aivoilleni, mutta helpostihan tuo Visa vinkui ja homma hoitui nopsaan. Luojan kiitos, jotakin on tässä maailmassa tehty helpoksikin!

Tänään on ollut sateista ja harmaata. Lauantaikin oli harmaa. Lähetän taas kiitoksen yläkertaan siitä, että sain kun sainkin kauniin aurinkoisen päivän puutarhasynttäreilleni! Ehdin nimittäin jo manata asiaa sunnuntaiaamun harmaudessa. Anteeksi ja kiitos :)

P.S. Aika karmaisevaa, että ex-äikänopen blogissa ei ole tähän saakka ollut lainkaan tunnistetta "kirja". Nyt on asia korjattu, vaikkei sen alle paljon tule asiaa. Kirjablogit ovat erikseen, enkä tahdo sellaiseen ryhtyä. Rima olisi liian korkealla. Pysyn mieluummin näissä ennestään tutuissa Peikkokukkulan kuvioissa.

Synttärijuhlat puutarhassa

2011-10-16T23:03:00.011-03:00

Suomessa syntymäpäiväni osui syksyyn, täällä Chilessä kevääseen. Päätin ottaa ihanasta keväästä kaiken irti ja pitää synttärit puutarhassa uuden gazebon alla. Onneksi aamun pilvinen taivas repeytyi iltapäivällä ja tarkenimme hienosti ulkona!

Gazebon vieressä on uusi riippukeinuni.

Sankarista ei tullut tämän parempaa kuvaa, kun aurinko paistoi niin pahasti silmiin. Kuvassa myös perheen oopperadiiva Blondi. Ompelin viirinauhat pastellisävyisistä kankaista, joista kolme kangasta ovat samoja, joista ompelin uudet istuintyynyt ulkotuoleihin.

"Meillä kaikilla oli nii-in muukaavaa, oi jospa oisit voinut olla muukaaanaaa!" (Laitoin tarkoituksella tällaisen kuvan, jossa näkyy melkein vain takaraivoja, sillä en ole varma, tahtovatko kaikki esiintyä blogissani.) En todo caso porukkamme oli suomalais-chileläis-japanilais-saksalainen.

Tein vadelmavalkosuklaa-hyydykekakun sekä vaahtokarkkipäällysteisen mansikkatäytekakun. Molempiin ideat Mallan Makeista. Jouduin tietty säveltämään jonkin verran itse, sillä täältä ei ihan kaikkea ole saatavana. Omasta mielestäni molemmat kakut olivat todella herkullisia, makeita mutta raikkaita. Meinaan tehdä nämä uudelleen parin viikon päästä, kun kutsumme sukulaisia Peikkokukkulalle.

Grillasimme kanaa ja söimme thainuudelisalaattia sekä unkarilaista perunasalaattia.

Kiitos ystävilleni! Gracias a mis amigos! Thank you for my friends! Ustedes hicieron mi dia muy especial!

"Perintö"kaappi

2011-10-15T10:08:00.001-03:00

Chilessä on ihan ylivaikeaa löytää mitään vanhaa. Täällä ei ole kunnollisia kirppiksiä eikä vanhantavarankauppoja. Concepcionissa on yksi kunnollinen antiikkiliike, mutta siellä on vain kiiltäviä, kruusattuja ja raskaita ylikalliita huonekaluja. Vanhoista kaapeista voi vain unelmoida. Siksi mieheni värkkäsi sellaisen itse yläkertaan. Juuri valmistunutta kaappia voitte käydä kurkkaamassa tästä vanhasta postauksesta.

Mieheni saatua kaapin valmiiksi, alkoi minun vuoroni, eli maalaaminen. Ensin maalasin kokonaan valkoisiksi jäävät osat valkoisella.
Sen jälkeen sudin harmaalla osat, joista tahdoin tehdä vanhan näköiset.
Harmaan päälle vielä neljä kerrosta valkoista.

Miehelleni kovin vaiva oli koristelistojen leikkaaminen siististi niin, että kulmat sopivat hyvin toisiinsa.

Maalin kuivuttua hioin koneella harmaata näkyviin. Wanha perintökaappihan tästä piti tulla.

Maalasin puisen verhotangon valkoiseksi. Ompelin ohuesta lakanakankaasta verhon peittämään vaatehyllyt.

Salin ilmettä on nyt helppoa vaihtaa, kun ompelee vain erilaisia verhoja kaapin eteen! Tosin olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon yksiväriseen valkoiseen, että tuskin ihan nopeasti vaihdan siihen muunlaista kangasta. Tuon ohut lakanakangas tuo mieleeni vanhat ajat - ja Jeanne D'Arc Living lehden ;)

Verhotangon päädyt ostimme seitsemisen vuotta sitten Biltemasta, kun luulimme, ettei Chilessä myydä mitään tällaista. No, onhan koristeellisia verhotangonpäätyjä täälläkin myytävänä, ehkä kuitenkin vähän kalliimmalla kuin Suomessa.

Tarkoituksenani on vielä joskus, kun on aikaa, tehdä sabluuna ja tuputella jokin vuosiluku ja kuvio kaapin päätyyn.

Eipä tarvinnut alistua ja ostaa lastulevyhirvitystä Sodimacista!

Haiseva vastalause

2011-10-14T20:36:00.000-03:00

Meidän koiralauma - isot ja pienet koirat - ottivat jälleen kerran uuden tulokkaan mallikelpoisesti laumaan. En voi olla muuta kuin ylpeä siitä, miten tervejärkiset koirat minulla on! Mieltä ei osoitettu minulle eikä rääpäle Biancalle.

Kuitenkin koissulit olivat ilmeisesti päättäneet esittää minulle haisevan vastalauseen siitä syystä, ettei perheen pitänyt kasvaa yhdelläkään uudella rodulla....mami ei pitänytkään lupaustaan. Koissut löysivät kuolleen pitkähäntäisen rotanraadon, joka haisi järkyttävän pahalta. Kaikki olivat käyneet vuorotelleet kierimässä raadon päällä. Kun päästimme koirat sisään, lamaannuttava löyhkä valtasi kotimme! Yyyyyäääk! Vielä juuri ennen auringonlaskua lämmitin vettä ja sekoitin pesuvatiin koirille kylvyt. Ei muuta kuin jokainen vuorollaan ulos ja pesuvatiin! Liukuhihnatyöskentelynä tuli pestyä 11 koiraa. Mies lämmitti äkkiä takan niin, että saatiin olohuone lämpimäksi. Sitten yksi kerrallaan pyyhkeen sisälle ja mies suoritti kuivauksen takan edessä. Sillä välillä oli seuraavan koiran vuoro olla pestävänä. Reippaasti saimme kaikki pestyä ja sen jälkeen suihkutin ilmanraikastetta olohuoneeseen. Kaikki koirat lämmittelivät liukuhihnapesun jälkeen takan edessä. Kuvassa puhtaita koiria.
---

P.S. Blogini on YHÄKIN epäkunnossa! En tajua, mitä tässä pitäisi tehdä :(

Shit happens!

2011-10-11T08:30:00.000-03:00

Otsikkona voisi myös hyvin olla " Ahneella on jaskanen loppu!"

Bianca yritti päästä prinsessasänkyyn Olivian ja Anastasian seuraksi. Sen epäonneksi se kuitenkin oli syönyt nappuloita yli äyräiden, juonut pentumaitoa sin limites, joten maha oli kuin rantapallo. Bianca jäi jumiin kaltereiden väliin. Isoa päätään se ei saanut vedettyä takaisin, eikä maha suostunut myöskään menemään läpi. Onneksi mami riensi apuun heti, kun alkoi vikinää kuulua. Pää saatiin helposti vedettyä kaltereiden välistä sivuttain. Eipä ole tällaistakaan tässä perheessä ennen sattunut, vaikka pikkukoiria niin paljon meillä on ollut! Chileläinen rotu taitaakin olla meksikolaista rotua luovempi ;)

---

Blogi on yhäkin epäkunnossa. Mitään asetuksia en ole taaskaan muuttanut. Bloggeri vaan temppuilee :( Odotellaan nyt, että se tästä taas normalisoituisi.

Ilo

2011-10-09T15:32:00.009-03:00

Ilon ääni ihanainen
ilmoillemme ilmestyi,
kun tuo lintu laulavainen
laaksojamme lähestyi.

Katsos, kuinka korkealle
lentelee ja laulelee,
Lempeällä laulullansa
Korkehinta kiittelee.

Laula, laula lintuseni,
lennä ylös pilvihin
kantamahan kiitokseni
Luojan tykö taivaihin.

(Kustaa Paturi)

On niin iloinen, onnellinen ja kiitollinen olo. Ihan kuin Suomen toukokuussa. Linnut laulelevat, kukat kukkivat, vieno tuuli puhaltelee ja aurinko on sopivan lämmin. Olisipa elämä ainaista kevättä!

Minulla on lapsesta asti aina keväisin soinut tuo Leivolle-laulu päässäni. Ala-asteella sitä kuorossa laulettiin. Maailman parasta oli, kun lukuvuosi alkoi olla lopuillaan ja tiesi, että pitkä kesäloma alkaisi ja pääsisi mökille luonnohelmaan koko lomaksi. Lapsuuteni kesäparatiisi.

Kuvassa on talomme edessä kukkiva sinisade. Se tuoksuu voimakkaasti. Tuoksu on vähän niin kuin syreenin ja hyasintin sekoitus. Olisi niin paljon kerrottavaa ja näytettävää teille, mutta en raski istua koneella. Kuljeskelen ympäriinsä ja otan kuvia. Ehkä saan sitten ladattua niitä joku sadepäivä koneelle.

(Ikävä kyllä, blogini on yhä epäkunnossa. Kommentointi ei kaikilla onnistu ja oikea sivupalkki on väärässä paikassa. )

Kaalilaatikkoa kyyneleet silmissä

2011-10-07T13:28:00.005-03:00

Jaaha, blogini sekoilee taas. Oikea sivupalkki on taas tipahtanut alas, eikä kuulemma kommentointi onnistu :( Ei auta muuta kuin taas odottaa, että tilanne korjautuu itsestään.

Mieheni katsoo juuri nyt Suomi-Ruotsi jalkapallo-ottelua, jota pelataan Helsingissä. Minä väänsin kaalilaatikkoa keittiössä, kun Maamme-laulu alkoi soida. Mieheni tietty laittoi äänen voimakkaalle niin, että minäkin kuulin. Kyyneleet tulivat väkisinkin silmiin. Miten ihmeessä Maamme-laulu voi aina vaikuttaa niin voimakkaasti, kun sen kuulee poissa Suomesta? Harmi, että Maamme-laulua kuulee vain jalkapallo-otteluiden yhteydessä...inhoan jalkkista!

Miksiköhän täällä Chilessä ihmisten on niin mahdotonta sanoa "Helsinki"? En ole vielä näiden kuuden vuoden aikana kuullut kenekään sanovat muuta kuin "Helsinski". Kuulostaa ihan venäläiseltä. Nytkin telkkari raikaa jatkuvasti HELSINSKI HELSINSKI HELSINSKI! Olisi kyllä ihan kohteliasta edes opetella sanomaan kaupungin nimi oikein, jos kerran selostajat ovat ammattilaisia.

Postauksen kuvassa Yoda (1,3 kiloa) ja Bianca. Tuosta kuvasta näkee hyvin, miten pikkuruinen se on, kun minipieni Yodakin näyttää noin isolta!

Rääpäle

2011-10-06T09:12:00.002-03:00

Meidän perheemme kasvoi taas eilen. Meillä ei oikein perhesuunnittelu toimi ;) Rotuvalikoimaa emme ole yhtään tahtoneet kasvattaa. Meille riittää hyvin chihulauma, yksi kiinanharjakoira, yksi saksanpaimenkoira ja kaksi kadulta pelastettua sekarotuista. Hauvavauvakuumekin on ollut poissa yli puoli vuotta, mikä on harvinaisen pitkä aika!

Mutta nyt kävi vahinko. Kohtalo puuttu peliin. Tutkainta vastaan ei voinut taistella.

Kävin lauantaina kaverini luona. Siellä oli kaksi pentuetta chilenkettuterrierejä. Pennuista on kuva postauksessa 4.10. Kun katsotte pentulaumaa tarkasti, näette siellä joukossa ihan pikkuisen pennun, jolla on laiha häntä. Tietenkin iskin silmäni siihen!

Ensin näin vain yhdeksän pulskaa pentua, mutta sitten perässä viipotti pieni laiha rääpäle. Yhtä aktiivisesti häntä heiluen se juoksi ruokakupille ja taisteli osuudestaan. Minä jäin suu auki tuijottamaan rääpälettä ja kysyin, mikä tuo oikein oli. Ystäväni kertoi, että se oli Mia-nimisen nartun viimeinen syntynyt pentu. Pentu oli syntynyt muita huomattavasti pienempänä, muttei se ollut tarvinnut mitään erityishuolenpitoa missään vaiheessa elämänsä kahden ensimmäisen kuukauden aikana.

Ystäväni oli jo löytänyt kodit kaikille pennuille, paitsi yhdelle, jonka he jättivät kotiin ja tälle rääpäleelle, josta kukaan ei ollut tykännyt, koska se oli niin laiha ja pieni ja sen kylkiluut näkyivät. Ystäväni sanoi, että pennun pääkin on erimallinen kuin normaalisti kettuterrierin pää. Hänestä pentu näytti chihuahualta! No, minusta pennussa ei ole mitään chihuahuan näköä, mutta pikkuriikkinen se todellakin oli. Ystäväni kertoi, että pentu käyttäytyy normaalisti, mutta muut pennut eivät oikein leiki sen kanssa. Se oli vähän ulkopuolinen.

Ystäväni kaikki koirat asuvat ympäri vuoden ulkona, myös nämä pikkuiset pennut. Ajattelin, että onpa se reipas ja vahva pentu, kun on selvinnyt kylmästä lopputalvesta ja viileästä alkukeväästä huolimatta ulkona. Sanoin ystävälleni, että pentu on kyllä niin suloinen, mutta en ole koskaan tahtonut chilenkerttuterrieriä, enkä muutenkaan tahtonut lisää koiria. Seuraava meille tuleva koira olisi jokin omien chihujemme pentu.

Jätimme koissulit leikkimään ja menimme sisälle. Tunnin päästä livahdin ulos pentuja katsomaan. Huomasin, ettei rääpäle saanut silmiään auki, vaan ne olivat täynnä keltavihreää möhnää. Muiden pentujen silmät olivat kunnossa. Vein rääpäleen sisälle ja näytin silmiä. Ystäväni on eläinlääkäri, joten hänellä oli silmätippoja kotona ja hän aloitti kuurin heti. Pennulle oli jo annettu eka rokotus ja kaksi madotusta.

Ystäväni naureskeli ja sanoi, että hän arvasi, että ihastuisin pentuun, mutta hän ymmärsi, etten halunnut lisää koiria taloon. Hänellä oli sama tilanne. Heillä on vielä enemmän koiria kuin meillä. 30 kiloa koiranruokaa kuluu viikossa.

Minä en saanut ajatuksiani irti rääpäleestä. Sanoin ennen kotiinlähtöäni, että puhun miehelleni ja mietin viitisen päivää. Ehkä voisin ottaa kuitenkin pennun meille. Se ei varmaan kasvaisi kovin paljon isommaksi kuin chihuahua ja se voisi elää niiden kanssa sisällä talossa. Ystäväni sanoi, että juuri siksi kukaan ei ollut tahtonut rääpälettä itselleen, sillä kaikki tahtoivat vahvan pennun, joka pärjäsi ulkona ja pyydysti rottia. Hän sanoi, että olisi ihanaa, jos minä ottaisin pennun ja se saisi kunnollista ruokaa ja saisi asua sisätiloissa.

Minä itserakkaasti tietty ajattelin, että olen ainoa ihminen, joka osaa pitää rääpäleestä huolta. Minähän olen erikoistunut juuri pieniin koiriin. Ei kukaan muu täällä tajuaisi, millaisen elämän rääpäle ansaitsisi.

Tulin kotiin ja kerroin rääpäleestä miehelleni. Hän kysyi:" Mikset tuonut jo pentua kotiin?" Arvasin, ettei mieheni kanssa tarvitsisi asiasta kättä vääntää, mutta odotin itse tulevani järkiini päivien kuluessa. Me emme todellakaan tarvitse lisää koiria tähän huusholiin - varsinkaan muita rotuja kuin chihuja - ja varsinkaan rääpäleitä!

Kolme päivää minä olin ottavinani iisisti ja pohdin tilannetta. Tiistai-iltana soitin kaverille, että tuo se pentu keskiviikkona Yumbeliin, niin tulen hakemaan.

Miehelläni oli asiaa Yumbeliin ja hän kävi noutamassa rääpäleen Yumbelin eläinlääkäriltä, jonne ystäväni oli pennun jättänyt meitä odottamaan. Itse hän oli töissä muualla. Mieheni ei ollut uskoa silmiään, kun näki rääpäleen. Ei hän ollut osanut odottaa, että se oli tosiaan chihupennun kokoinen!

Punnitsin rääpäleen eilen. Se on siis kahdeksanviikkoinen ja painaa syömisen jälkeen 530 grammaa! Se on 200 grammaa KEVYEMPI kuin meidän pienimmät pentumme Anastasia ja Olivia samanikäisinä (Anastasian ja Olivian aikuispaino on nyt 1,9-2,1 kiloa)! Miten oikein on mahdollista, että rotu, joka on chihua selvästi isompi, voi tuottaa pennun, joka on jopa pientä chihua pienempi?

Nyt tullaankin asian huolestuttavaan puoleen. Mikä rääpälettä vaivaa? Se on puolet pienempi kuin sen sisarukset. Sillä on ihan liian iso pää vartaloon nähden. Minä en ole spesialisti, mitä tulee chilenkettuterriereihin ja niiden pentuihin, mutta kaverini sanoi, että sen päänmuotokin on erilainen kuin muilla pennuilla. Se ei näytä rodulleen tyypilliseltä, vaan pää on tavallista pyöreämpi ja otsan ja kuonon kulma tavallista jyrkempi. Vesipää pentu ei kuitenkaan selvästi ole. Pää on liian lättänä vesipääksi, eivätkä silmät ole pullistuneet ulos. (Eikä ole mahdollista, että pennun isä olisi muu kuin ystäväni chilenkettuterrieriuros!)

Pennun käytös on täysin normaalia ja siinä tunnen olevani asiantuntija, joka tietää, mitä sanoo. Häntä heiluu, pentu ei ole arka, syö ja juo hyvin. Oppi käyttämään lemmikkiluukkua ensimmäisestä harjoituskerrasta lähtien, eli aivoissa ei ole vikaa. Tänään toisessa silmässä oli rähmää, joten laitoin taas tipat.

Meidän chihumme ja isot koiramme ottivat rääpäleen heti hienosti vastaan. Välinpitämätön nuuhkaisu jokaisen osalta "jaa, tyttö ja vauva, tervetuloa" ja sitten huomio jo suuntautuikin muualle.

Rääpäle seuraa minua kaikkialle. Yöllä se nukkui aamuyöhön asti hyvin. Sitten se alkoi vinkua ja pistin käden sen petiin. Annan sille nyt pennuille tarkoitettua pulverimaitoa, jotta se vahvistuisi ja jotta se saisi kylkiluiden päälle lihaa.

Chilenkettuterrierinartun pitäisi aikuisena painaa 4-6 kiloa, uroksen 5-7 kiloa. Voikohan tästä tulla normaalipainoinen? Mitä luulette? Olisi kiva kuulla, jos jollakin lukijalla on kokemuksia "kääpiöistä" eli rodulleen liian pienistä yksilöistä. Meillä kaikki chihut ovat normaalin kokoisia ja kaikki pennut ovat myös olleet terveitä ja normaalinpainoisia, joten en oikein tiedä, mitä odottaa. Rääpäleen sydänäänet kuulostivat normaalilta. Silti aion viedä sen tutkimuksiin, kun se tästä kasvaa vähän enemmän oikean koiran kokoiseksi. Toivottavasti se saa kasvaa! Toivottavasti se saa normaalin terveen elämän!

Tervetuloa Peikkokukkulan porukkaan BIANCA!

Köyhät

2011-10-05T11:44:00.003-03:00

Meidän teltta on ihan rikki. Sataa sisään.

Mami on sitä jo korjaillut. Tuo musta kangas on uusi. Aurinko haurasti kankaan ja kaksi viimeistä pentuetta terävillä naskalihampaillaan repi meidän pesämme rikki. Nyt mamilla ei ole aikaa korjata sitä, kun hän ompelee Suomen rikkaille chihuille vaatteita.

Otetaan vastaan lahjoituksena telttoja ;) Me rakastamme niitä!

Juhlapäivä

2011-10-04T11:28:00.007-03:00

Tänään on aihetta juhlaan. On kansainvälinen eläintenpäivä ja luonnollisesti myös siinä sivussa minun syntymäpäiväni ;) Taisi olla enne syntyä juuri eläintenpäivänä.

Meillä on kuitenkin ihan tavallinen arkipäivä. Ei ole edes nakkeja jääkapissa, että voisi karvakorvia lahjoa. Mies lupasi viedä minut lauantaina syömään lempiravintolaani, joten meillä on sitten synttärit vasta lauantaina. Karvakorville täytyy kaivella kaapista muita herkkuja ja ostaa nakkeja seuraavalla kauppareissulla.

Tämän postauksen kuva ei olekaan chihuista! Kävin kaverini luona lauantaina ja siellä oli kaksi pentuetta chilenkettuterriereitä. Se on Chilen virallinen kansallisrotu, jota voi Chilessä nykyään rekisteröidä, mutta kansainvälinen kenneljärjestö FCI ei sitä ole vielä hyväksynyt roduksi. Jos sinua alkoi kiinnostaa enemmän tämä chileläinen terrieri ja sen ulkonäkö, niin klikkaapa tästä.

Me katselimme eilen illalla ohjelmaa, jossa lahjakkaat lapset kilpailevat tanssissa, laulussa ja muissa taidoissa, vähän kuin Idols. On ihan käsittämätöntä, että lastenohjelma alkaa maanantai-iltaisin klo 22.30 ja loppuu noin 00.15. Ohjelman juontajat jopa kehoittivat kaikkia lapsia katsomaan ohjelmaa vanhempiensa kanssa. PAH, sanon minä! JOS minulla olisi lapsia, niin ne kyllä olisivat kouluiltana nukkumassa siihen aikaan. Täällä Chilessä lapset kukkuvat ylhäällä aamuyöhön asti vanhempiensa kanssa. Voi opettajaraukkoja, kun saavat tunneillensa väsyneet keskittymishäiriöiset lapset! Täällä vielä luokkakoot ovat paljon suurempia kuin Suomessa. Tavallista on, että ekalla luokalla voi olla 40 lasta, jossa on erityislapsia joukossa.

Meillä oli laitettu jopa koirat nukkumaan ohjelman puolivälissä :) Nartut nukkuivat jo pimeässä huoneessaan, kun otimme Yodan, Chokon ja Blondin sohvalle katsomaan telkkaria. Laulun innoittamana minä aloin ulvoa. Katsoin koiria sivusilmällä ja ulvoin. Mieheni yhtyi kuoroon ja alkoi ulvoa kurkku suorana (kai ymmärrätte nyt, miksemme tahdo naapureita). Choko mieheni sylissä alkoi liikkua levottomasti. Se alkoi vinkua ja kuin vastentahtoisesti sitä alkoi ulvottaa. Se kimeällä äänellä haukkui sillä tavalla, ettei se ollut haukkumista eikä ulvomista, vaan jotain siltä väliltä. Blondi kuunteli touhua hetken ja sitten se nosti pitkän kuononsa kohti kattoa ja alkoi ulvoa täydestä sydämestään huuret törröllään. Yoda nosti pikkuruisen lyhyen kuononsa kattoa kohden ja kurkku suorana karvaiset pienet huulet törrössä se ulvoi niin suloisesti, että meillä ei pokka meinannut pitää. Kun me lopetimme, koiratkin lopettivat. Kun me ulvoimme, koirat jatkoivat ulvomista. Blondi on todellinen oopperalaulaja ja Yoda sydäntenmurskaaja. Chokon pitää vielä vähän harjoitella, kun se ei ihan selvästi vielä oikein osaa erottaa haukkumista ja ulvomista toisistaan ;)

Koko tämän korvia riipivän konsertin ajan nartut kuorsasivat huoneessaan, joka siis on aivan olohuoneen vieressä!

Lasten kilpailun voitti minun suosikkini, 12-vuotias nätti poika, joka lauloi käsittämättömän upealla äänellään "Granadan". Tähän mennessä jaksoja on tainnut tulla neljä ja olen arvannut voittajan joka kerta ennen tulosta, vaikka taso on ollut joka kerta mielestäni tosi korkea. Uskomatonta, miten lahjakkaita ihan pienet lapset voivat olla. Ohjelman nuorin kilpailija oli 2-vuotias rumpali, joka ihan oikeasti osasi soittaa!

Rapsutelkaa lemmikkejänne! Tehkää niiden päivästä tänään vähintääkin yhtä ihana kuin vuoden muistakin päivistä!

Yksi pieni neekeripoika

2011-10-03T06:31:00.000-03:00

Plaza Perun lauantaisilta romumarkkinoilta löytyi tällainen suloinen neekeripoika. Minulle musta nukke on "neekerinukke" kaikella rakkaudella, eikä millään halveksunnalla. Tein graduni rasistisesta kielenkäytöstä ja tiedän, että neekeri-sana mielletään nykyään negatiiviseksi sanaksi, mutta omaa rakasta mustaansa/tummaansa/afroamerikkalaistaan/afrikkalaistaan saa kutsua "neekeriksi" ja tällöin se muuttuuu hellittelynimitykseksi.

Tämä neekeripoika on 40- tai 50-luvulta. Nämä olivat tyypillisiä nukkeja Chilessä tuohon aikaan. Kuulemma nämä olivat lasten keskuudessa kaikkein halutuimpia, sillä näiden pää heiluu. Kälyni muistaa myös tämän saman nuken omasta lapsuudestaan. En vielä tiedä, onko tämä chileläistä tuotantoa vai tuontinukke. Tutkimus on vasta alkamassa :)

Kulahtaneen keinun uusi elämä

2011-10-02T02:19:00.000-03:00

Minulla on tällainen istuttava riippukeinu. Postauksen viimeisessä kuvassa näkyy, miten hirveässä kunnossa se oli vielä eilen. Olen jo pitkään tahtonut uudistaa sitä, mutten oikein keksinyt, miten.

Keinu oli ollut kiinni männyn oksassa ja mänty oli pudottanut paljon pihkaa keinuun. Pihkaa oli niin paksulti, että olisi ollut ihan turhaa yrittää jollain konsteilla sitä pois. Niinpä minä vain pesin keinun vesiletkulla ja juuriharjalla. Kaivoin varastoistani paksua Biggie Bestin puuvillakangasta sekä kukkien sävyyn sopivaa vaaleanpunaista kangasta. Ompelin käsin paksulla langalla isoilla tikeillä ensin keinun takapuolelle vaaleanpunaisen kankaan. Sen jälkeen ompelin kukkakankaan päällipuolelle.

Keinun alkuperäinen kangas jäi uusien kankaiden väliin. Olisi mahdollista myös ottaa pois alkuperäinen kangas, mutta työ olisi ollut liian iso. Uuteen keinuun olisi pitänyt käydä teettämässä tuollaiset metallirenkaiset reiät. Tein uusista kankaista sen verran leveät, että ruosteiset metallirenkaat jäävät sinne kankaiden väliin piiloon, kuten kuvasta näkyy.

Keinun puuosat hioin kevyesti koneella, jotta sain pahimmat tummentumat ja pihkat pois. Tulisihan tuosta vielä hienompi, kun maalaisi osat, mutta sitä varten koko keinu pitäisi laittaa osiin ja avata nuo kaikki nyörit. En ole varma, saisinko keinua koskaan enää kasaan....No, sitten ehkä joskus, kun tämä uusi päällinen menee huonoksi, niin voisi sitten tehdä perusteellisen remontin ja vaihtaa kaiken. Ehkä parin vuoden päästä...

Nyt keinu on kuistilla katon alla, joten se pysyykin paremmassa kunnossa kuin ennen. Minusta tämä tuunattu keinu on paljon suloisempi kuin tuo keinu oli edes uutena. Ostin sen muuten vihreänä kautenani viitisen vuotta sitten. Silloin kaiken piti olla vihreää, oranssia tai keltaista (hempeitä sävyjä kuitenkin silloinkin)!

-

Tämän keinun tuunauksesta innostuneena meinaan tarttua tänä iltana tavallisiin taitettaviin retkituoleihin!

200

2011-09-30T19:54:00.003-03:00

Nuken niska

2011-09-29T08:27:00.000-03:00

Aloin tutkia esittelemäni vanhan nuken alkuperää netistä. Löysinkin chileläiseltä ostomyynti-palstalta samanlaisen nuken! Nukke on aivan identtinen muuten, paitsi että pään sisälle on laitettu sellainen mekanismi, että silmät aukeavat ja sulkeutuvat. Minun nukkeni silmät ovat aina auki. Minun nukkeni on paremmassa kunnossa kuin myytävänä oleva ja kaiken lisäksi maksoin siitä vähemmän kuin mitä netissä pyydetään. Kävi siis tuuri!

Silmien lisäksi nukeilla on toinenkin ero. Netissä myytävänä olevan nuken niskaan on valuvaiheessa kaiverrettu CHILE J.D tai CHILE T.D. Tämä oli aivan HUIPPU TIETO, sillä nyt tiedän, että tämän nukke EI ole tuontitavaraa, vaan ihan aito oikea WANHA CHILELÄINEN NUKKE! Tämä on siis kokoelmani ensimmäinen vanha nukke Chilestä. Tosi huippua!

(Postauksen kuva muokattu ja lainattu myynti-ilmoituksesta.)

Nukkelöytö

2011-09-29T05:54:00.001-03:00

Plaza Perun lauantaisilta romumakkinoilta löytyi tällainen helmi! Nukke on kompositiomassaa. Keskivartalo on täytettyä kangasta. Hiukset on muotoiltu ja maalattu. Palmikot on kierretty rullalle korvien päälle. Arvelen nuken olevan 30-luvulta. Myyjä kertoi ostaneensa nuken huutokaupasta ja epäili sen olevan tuontitavaraa. Onkohan? Ehkä se selviää seuraavassa postauksessa...

Chiquitita 11 v.

2011-09-28T18:57:00.004-03:00

Ensimmäinen chihuahuani Chiquitita Chikkendaale Daalendaale Mianpieni Liianpieni Hauvavauva Vauvahauva Aaltonen täyttää tänään 11 vuotta! Juhlapäivän Chikke on viettänyt syömällä juustoa, nuolemalla maksamakkarapaketin ja sen jälkeen vahtimalla sitä maanisesti kuljettaen sitä paikasta toiseen etsien sopivaa piilopaikkaa. Chiffellä ei ole tänä vuonna vastaanottoa. Hän piilottelee mieluummin maksamakkarapaketin kanssa työhuoneen rottinkihyllykössä.

ONNEA RAKKAALLE KARVANEIDILLEMME!

Peikkokukkulan puutarhan kevättunnelmia

2011-09-25T23:42:00.002-03:00

Tulkaapa katsomaan, miltä talomme ympäristössä näyttää nyt, kun kevättä on vietetty muutama päivä! Aurinko ei vielä paista liian kuumasti ja luonto on heräämässä täyteen kukoistukseensa.

Viime vuonna istuttamani violetat ovat jo alkaneet roikkua muurin yli. Jonain päivänä ne ehkä peittävät lähes koko muurin?

Sinisade on aloittamassa kukintaansa. Keiju liihottelee sen alla. Taika päivystää vakiopaikallaan. Huomaatteko, minun piti tehdä lasiruutuovien alimpiin laseihin verhot, sillä chihut sotkivat lasit monta kertaa päivässä tassuillaan ja nenillään, kun ne tahtoivat katsoa sisälle. Nyt ne eivät ylety näkemään sisälle, eivätkä sotke enää ovia ja laseja. Edes hiukan vähemmän siivoamista! Kiinnitin verhot tarranauhalla oviin.

Chihujen tarhan porttia koristavat päivänkakkaraiset.

Ulkokeittiömme on ollut kovassa käytössä siitä saakka, kun kivimuuri tuli valmiiksi.

Taustalla näkyy hämärästi uuden puutarhan alkua. Nuoret hedelmäpuut kasvavat siellä ja nyt kasasimme kiviä ja istutin sinne kasveja, sillä ennen tuossa kohdassa ei kasvanut mitään. Tällä hetkellä kivien oikealla puolella on parkkipaikka, mutta toivon, että saamme sen siirrettyä pois talon edestä tämän kesän aikana.

Työhuoneeni kulmalla kulkee söpö tiilipolku suihkulähteelle. Oikella puolella kasvaa valtavat puskat maustefenkolia, vasemmalla palmu ja murattia. Taustalla näkyy kukassa oleva rosmariini. Ikävää, kun kamerani tai näyttöruutu haalistaa värit näin plättänöiksi! Tai mistä minä tiedän, miltä kuvat teidän koneillanne näyttävät, mutta minulla kuvat näkyvät liian haaleina todellisuuteeen verrattuna.

Tässä samainen polku suihkulähteeltä työhuoneelle päin. Edustalla rosmariinipensas ja ruukussa nisperopuu, joka täytyy nyt siirtää maahan. Se raukka on kököttänyt tuossa ruukussa jo kolme vuotta, eikä se enää pääse kasvamaan kunnolla. Nisperoon tulee syötävät hedelmät.

Violetat eli talviot kukoistavat talomme ympärillä.

Mehikasveja, ranunculoksia ja tuo pieni juuri lehteen tullut puu on magnolia.

Uudessa puutarhassa ovat atsaleat aukeamassa. Ne ovat olleet ruukussa pari vuotta ja nyt tänä vuonna siirsin ne maahan.

Koitetaan saada talo maalattua ennen huhtikuuta!

Sypressit koristavat talomme sisäänkäyntiä korkeissa ruukuissa.

USA:sta kahdeksan vuotta sitten Chileen lähettämämme tonttukyltin kaivoin varastosta tällä viikolla. Hassua avata niin monta vuotta sitten käärittyjä paketteja vihdoinkin käyttöön!

Toisen sypressin alla on tällainen kyltti. Tällaiset ovat varmaan monen mielestä tosi mauttomia, mutta Peikkokukkulalle sopii kaikki tonttumaiset ja peikkomaiset jutut. Mitään räikeän värisiä muovikrääsiä en kuitenkaan tänne laita.

Violetat ovat jo kasvaneet tuikkulyhtyjenkin yli.

Minusta tällainen rehevä sisääntulo on kaunis. Vaikkakin kasvit ovat vain vaatimattomia talvioita, mutta ne ovat ainoita kukkia, jotka kasvavat täällä mukisematta, eivätkä ota nokkiinsa heti, jos eivät saa vettä ihan joka päivä.

Minulla on nyt takana mukava viikonloppu (lukuun ottamatta mäjähdystä!) Lauantaina olin suomalaisen ystäväni, hänen miehensä ja poikansa kanssa syömässä loistavassa perulaisessa ravintolassa. Romumarkkinoilta tuli tehtyä löytöjä, jotka esittelen lähipäivinä. Ällistyttävän hyvästä tarjouksesta löytyi suuri gazebo uuteen puutarhaamme. Se tuodaan ensi viikolla Santiagosta Concepcioniin. Tunsin itseni kolmen viikon sairastelun ja vetämättömyyden jälkeen vihdoinkin pirteäksi! Olin ompelematta kokonaiset kaksi päivää! Sunnuntain olen maannut riippukeinussa ja kuistin sohvalla, lukenut vanhoja sisustuslehtiä ja suunnitellut miehen kanssa jännittäviä tulevia asioita. Ystävä ja äiti ilahduttivat pitkillä sähköposteilla. Nyt istun kuistilla kuuntelemassa lintujen iltalauluja ja katselemassa kolibrin pörräämistä kukissa. Kolibreista on Chilessä muodostunut lempilintujani. Ne ovat niin kauniin muotoisia pieniä helikopterisiipiä :)Alkaa hämärtää ja viiletä. Mies jo kantoi polttopuita sisään iltaa varten. Kyllä nyt pitäisi taas jaksaa ensi viikon 12-tuntiset päivät!

Mäjähti oikein kunnolla!

2011-09-25T15:48:00.004-03:00

Ajoin eilen illalla yhdeltätoista Concepcionista Tomecoon. Maantiellä tuli rekka vastaan. Samalla mäjähti oikein kunnolla. Sydän meinasi pompahtaa kurkusta ulos. Hyvä, että säikähdykseltäni tiellä pysyin! En tajunnut, mistä se korvia repivä pamahadus oikein tuli. Pimeässä autossa kesti hieman aikaa, kunnes löysin syyn. Iso kivi oli sinkoutunut tuulilasiin. Onneksi pelkääjän puolelle, jossa ei istunut ketään ja onneksi ei tullut ikkunasta läpi! Niin rikki lasi kuitenkin meni, että sirpaleet voi tuntea sormella. Loistavasti sujuneen päivän päätteeksi tällainen epäonni. Mutta ONNI ONNETTOMUUDESSA, ettei käynyt mitenkään ja että tuo merkitsee vain rahanmenoa! Huh!

KevätKEVÄTkeVÄTkEVÄt---jiihuu!

2011-09-24T07:05:00.000-03:00

Keväällä kaikkialla on vihreää. Vihreys muuttuu keltaisuudeksi joulukuun ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt täytyy imeä itseensä vihreää energiaa ja nauttia siitä, kun aurinko ei vielä ole liian kuuma. Alkaneen kevään kunniaksi olemme jo syöneet lounaan ulkona useana päivänä ja suihkulähteemmekin solisee taas talven jälkeen - vaikkakin se tarvitsee ison remontin vielä ennen kesää.

Pelottava vastaanotto

2011-09-22T20:06:00.008-03:00

Yumbelin kaupunginjohtaja ja lauma mustapukuisia tärkeitä miehiä tulivat tänään käymään Peikkokukkulalla. Päätin järjestää heille pelottavan vastaanoton, kjäh, kjäh, kjäh!

Nämä peikot eivät vielä ole valmiita, mutta revin niille ruohohiukset, kun ilman hiuksia ne näyttivät niin sieluttomilta.

Aion tehdä tällaisia hirmuisia peikkoja tuon 300 metrin matkan portiltamme talolle, jotta tänne tulijat saavat ihmetellä, mihin oikein ovat tulossa - ja toivottavasti pahat rosvot pysyvät kaukana täältä!

Meillä oli aika jännä päivä ja pian alkaa tapahtua vuorenkokoisia asioita!

Feliz Fiestas Patrias CHILE!

2011-09-18T18:10:00.002-03:00

Kjäh, kjäh, kjäh!

2011-09-18T01:46:00.000-03:00

Yhtenä iltana minulle iski kauhea inspiraatio. Sekoitin liisterin ja selluvillamassan, löin naulan kantoon...

...ja vartin päästä näytti tältä.
Viikko meni naaman kuivumiseen. Tänään maalasin sen.

"Kjäh, kjäh, kjäh", naureskelee pelottava kantopeikko tukka pystyssä kaikille, jotka Peikkokukkulalle uskaltautuvat!

Peikko on tässä testaamassa uutta asuinpaikkaansa, mutta oikeasti se joutui yhä sisälle. Se pitää vielä lakata venelakalla, jotta se kestää ulkona. Ja varmaan jotain koristuksia se saa vielä päähänsä.

Kjäh, kjäh, kjäh...peikkomaista sunnuntaita kaikille!

On etuoikeus syntyä tontuksi...

2011-09-17T02:13:00.001-03:00

...sillä voi elää ilman aikatauluja

voi kuunnella lintujen lirkutusta

voi mietiskellä rauhassa elämän tarkoitusta

voi ottaa torkut kannon nokassa

voi kuvitella kannon reimaksi ratsuksi

voi hullutella kaikki päivät!

-

Tämä veikeä tonttu valmistui viime viikolla. Kasvot olen muotoillut Das-massasta. Vartalo rautalankaa, vanua ja kangasta.

Ei mennyt taaskaan ihan putkeen...

2011-09-16T01:21:00.001-03:00

Ihan pakko kertoa teille taas tämänpäiväisestä (torstai) Yumbelin reissusta, sillä niin kuvaava se jälleen kerran oli.

Meillä oli kolme asiaa, joiden takia lähdimme Yumbeliin: 1. Pakettien postitus 2. Treffit kaupunginjohtajan kanssa 3. Ompelukone huoltoon

Ja näin kävi:
1. Postin tietokone ei toiminut vieläkään. Sieltä ei ole voitu lähettää maanantaista lähtien paketteja. Korjaaja Concepcionista ei ole ehtinyt tulla Yumbeliin. En saanut siis paketteja lähetettyä - sorry Michilandian asiakkaat! 2. Kunnanjohtaja oli muissa riennoissa, eikä ottanut ketään vastaan tänään. Tietty siitä ei ollut ilmoitettu mitään etukäteen kenellekään. 3. Ompelukoneenkorjaaja ei ole vastannut puhelimeen kolmeen päivään. Saimme ohjeet, miten ajaa tämän talolle. Löysimme talon, portti oli kettinkillä lukossa ja talo hiljainen.

Että tuli kaasuteltua bensiiniä 60 kilometriä ihan turhan takia :(

Tämän postauksen kuvat eivät liity mitenkään tekstiin, mutta piti laittaa vähän suloista vastapainoa töykeälle päivälle. Nyt painun pehkuihin, sillä olen aivan rättipoikkiväsynyt. Olen ollut koko päivän. Inhottavaa. Huomenna toivottavasti olen taas täynnä virtaa ja saan paljon aikaan!

Repolainen, kurre ja hirvivaari

2011-09-15T03:27:00.000-03:00

Sain Suomesta pyynnön tehdä neulahuovuttamalla eläinaiheisen taulun. Taulu menisi tupaantuliaislahjaksi luontoihmiselle. En osannut päättää, teenkö ketun, oravan vai hirven, niin tein sitten kolme taulua, joista tilaaja saisi valita mieleisen. Tilaaja, joka on myös tämän blogin lukija, tykkäsi kaikista kolmesta taulusta ja niinpä nämä lähtevät kaikki nyt paketissa Suomea kohden :)

Neulahuovuttamalla tehdyt taulut eivät kyllä oikein pääse oikeuksiinsa kuvissa. Niitä täytyy voida koskettaa ja tuntea villan tuntu.

Käytän tauluissani aina chileläistä lampaanvillaa, jonka värjään itse.

Kevät lähestyy!

2011-09-14T04:01:00.000-03:00

Olemme saaneet viime aikoina herätä kauniisiin aamuihin.

Kukkulalla paistaa aurinko, mutta laaksoissa on usvaa.

Työhuoneeni ovi aamutuimaan.

Tällaiset ovat näkymät työhuoneeni ovelta seitsemän aikoihin aamulla.

Olen ommellut viime päivinä niin paljon, että yksi koneista tekee nyt hyppytikkiä. Täytyy löytää jostain ompelukoneenkorjaaja. En jaksa enää viedä Concepcioniin, sillä matka on pitkä (60 km) ja se täytyy tehdä kaksi kertaa. Yumbelin lähellä on kuulemma korjaaja, sain jo puhelinnumeronkin, muttei hän vastaa. Tänään huomasin, että Yumbeliin on avattu tietokonekorjaamo! Oho, millaista edistystä! Sinne meinaan viedä kannettavani, jotta saan avun hiiriongelmaan, josta kerroin muutama päivä sitten. Jopa supermarketin pankkiautomaatti toimi tänään, jes! Joskus se päivä paistaa risukasaankin :D Jotta kaikki ei ihan putkeen menisi, niin posti ei toiminut tänään, sillä yhteys oli poikki. Onneksi tuttu postitäti lupasi lähettää pakettini heti, kun yhteys palautuisi.

Koiria harmittaa aamupissille meno, jos yöllä on satanut... pienet tassut kastuvat. Mutta uskottava se vain on, että kevät jo kolkuttelee portillamme! Tänään oli iltapäivällä noin 25 astetta lämmintä, eikä takassamme ole tuli vieläkään, vaikka kello on jo kymmenen illalla!

Filippa-nimen surullinen tarina

2011-09-12T15:51:00.000-03:00

Reilu viikko sitten Chilessä Robinson Crusoe eli Isla de Juan Fernandez -saaren yllä tapahtui todella surullinen ja karmea lento-onnettomuus. Ilmavoimien pienkone pilottien ja matkustajien kanssa murskautui mereen. 21 ihmistä kuoli. Siitä asti merestä on etsitty pieniä koneen ja ihmisen paloja.

Tapaus olisi hirvittävä jo tällaisenaankin, mutta vielä surullisemmaksi siitä teki se, että lentokone oli täynnä ihmisiä, jotka olivat menossa auttamaan saaren ihmisiä tsunamin tuhojen jälleenrakennustöissä. Mukana oli televisioihmisiä, reporttereja, arkkitehti talojen suunnitteluun, kulttuuri-ihmisiä kirjaston parantamiseen jne.

Chileläiset pitivät toivoa yllä ensimmäiset kolmisen päivää. He tahtoivat uskoa, että edes joku olisi jäänyt eloon ja odottelisi jossain luolassa pelastajia. Muutaman päivän jälkeen viranomaiset ilmoittivat, että syöksy mereen on ollut niin raju, ettei siitä ole kukaan voinut selvitä. Lentokonekin on aivan palasina. Tällä hetkellä ruumiinpalasista on tunnistettu 15 ihmistä. Vain ensimmäiset neljä ruumista löytyivät hieman paremmassa kunnossa.

Ja jotta tragedia olisi täydellinen, kuolleiden joukossa oli Chilen suosituin tv-juontaja Felipe Camiroaga. Felipe juonsi mm. aamutv-ohjelmaa ja hänen kasvonsa ovat näkyneet televisiossa jokaikinen päivä näiden kuuden vuoden aikana, jotka olen Chilessä asunut. Felipe oli mukana monessa ohjelmassa, haastattelussa ja tv-mainoksissa. Hän on työskennellyt Chilen televisiokanavilla parikymmentä vuotta. Hän myös juonsi Viña del Marin musiikkifestivaalit (vuonna 2010), mikä on iso tapahtuma espanjankielisessä maailmassa. Kun tieto lento-onnettomuudesta tuli, ihmiset tulvehtivat TVN-kanavan eteen sytyttämään kynttilöitä ja rukoilemaan sen puolesta, että ihmisiä olisi säilynyt hengissä.

TVN-kanava menetti onnettomuudessa 5 työntekijäänsä. Kaikki tämä on televisioitu todella koskettavasti ja ihmisten suru on ollut kollektiivista. Ihmisistä tuntuu, että he ovat menettäneet perheenjäsenen, sillä ovathan he aloittaneet kaikki aamunsa Buenos dias a todos -aamutelevisiota katsellen ja Felipen pelleilyille naureskellen.

Koska sain Eukalyptuslaakson neidon valmiiksi juuri onnettomuuden jälkeen, päätin antaa sille Felipen muistoksi nimen Filippa.

Eukalyptuslaakson lempeä Filippa

2011-09-11T18:40:00.000-03:00

Nettikatkon aikana syntyi Eukalyptuslaakson lempeä Filippa.

Kasvot, kädet ja jalat olen muotoillut Das-massasta reilu vuosi sitten.

Hioin ja maalasin osat, tein rautalankavartalon ja ompelin kangasvartalon. Sitten nukke joutuikin laatikkoon säilytykseen.

Nyt iski inspiraatio uudelleen. Nukenperuukin olen ommellut yhdelle toiselle nukelle reilu vuosi sitten, mutta nyt sille keskeneräiselle nukelle onkin uusi suunnitelma, eikä tuo kellertävä peruukki enää kelpaakaan sille. Filippa sai siis keltaisen hiuspehkon. Puvun Filipalle ompelin vanhasta kaitaliinasta, jossa on käsinvirkattu pitsi.

Filipan kruunu on Peikkokukkulan eukalyptuspuun siemenistä. Huomenna kerron teille, miten Filipasta tuli Filippa!
-

Viime postauksen kuva-arvoituksen ratkaisu: Selluvillataikinasta tehty peikon suu kävynsuomuhampaineen.

Epäonnea

2011-09-10T17:56:00.008-03:00

Nyt on kyllä epäonnea kerrakseen. Olimme kolme päivää ilman nettiyhteyttä ja ihmettelimme, johtuisiko tämä ilmasta vai onko Entel katkaissut yhteytemme pari päivää ennen viimeistä maksupäivää. Maksoimme laskun, mutta yhteys ei tullut takaisin. Menin Concepcioniin Entelin toimistoon ja selitin asian. Henkilö siellä sanoi, ettei toimistossa pystytä lainkaan selvittämään ongelmaa. Siellä ei tiedetä, millaista yhteyttä Tomecoon lähetetään, eikä siellä pystytä katsomaan, onko nettitikussa vikaa. Minun pitäisi soittaa Entelin palvelunumeroon (sain numeron, joka on väärä!) Kysyin, eikö toimistossa ollut yhtäkään tietokonetta, jolla henkilö olisi voinut tarkistaa, toimiiko nettitikku. Ei muka ollut. Henkilö kuitenkin sanoi, että hän epäilee vian olevan tikussa. Voisin ostaa uuden tikun tai uudistaa sopimuksen seuraavaksi 18 kuukaudeksi, jolloin saisin tikun ilmaiseksi, mutta olisin naimisissa Entelin kanssa ne kuukaudet.

Olemme pohtineet sopimuksen katkaisua, koska yhteys on niin huono, joten en tahtonut uudistaa sopimusta taas 18 kuukaudeksi. Lähdin nettikahvilaan kokeilemaan tikkua ja siellä sanottiin, että taitaa olla vika tikussa, kun valokaan ei syty. Ostin uuden tikun. Nyt voin katkaista sopimuksen, milloin tahdon ja kokeilla toista yhteydentarjoajaa. Nyt kuitenkin pelittää yhteys, mutta ilmeni toinen ongelma: kannettavani ei yhtäkkiä tunnista hiirtä! Koskaan ennen ei ole tällaista ongelmaa ollut. Hiiressä on valo, muttei se reagoi mitenkään. Ainoastaan läppärin kosketuspinta-hiiri toimii. Miehenikään ei löytänyt ratkaisua ongelmaan. Kaikkia usb-reikiä on kokeiltu. Myöskään koneeni ei tunnista toista hiirtä, eli vika on koneessa, ei hiiressä. En tajua, mistä ihmeestä tällainen ongelma on voinut ilmetä, kun vielä muutama päivä sitten samainen hiiri toimi.

Ostin eilen myös kaiuttimet kannettavaani. Vain toinen niistä toimii. Kun asuu kaukana kaupungista, kaikki tällaiset takaiskut ovat todella raivostuttavia, sillä ei sitä tahdo heti seuraavana päivänä tehdä samaa reissua. Nyt täytyy vain odottaa seuraavaan kaupunkireissuun, että saa kaiuttimet vaihdettua.
-

Olen yrittänyt tehdä huomista postausta. Olen ladannut saman kuvan jo kolme kertaa. Aina näytölle ilmestyy vartin lataamisen jälkeen "Valmis". Painan nappulaa, eikä kuva ilmesty postaukseen. Että ei taida tulla huomenna postausta, sorry.

Olen niiiiiiiiiin kyllästynyt jatkuviin netti- ja

koneongelmiin! Into bloggaamiseenkin on hiipumassa, kun aina saa tapella kaikkien ongelmien kanssa, eikä postausten teko suju nopeasti ja ongelmitta.

Kaiken huipuksi menetin ne 10 tulppaanisipulia, joista tein postuksen joitakin kuukausia sitten. Ne maksoivat 10 euroa, mikä on iso raha Chilessä. Kaivoin ne maahan ja olen odottanut innolla valkoisten tulppaanien nousua tänä keväänä. Menin kurkkimaan, olisiko jotain vihreää jo pukkaamassa maasta ja löysin ainoastaan 10 reikää! Rotat ovat käyneet kaivamassa siististi vain sipulit maasta ja syöneet ne! Niillä on kallis maku. Voi että, melkein tuli kyyneleet silmiin, kun niin paljon harmitti. Valkoisia tulppaaneja täällä ei myydä lainkaan. Vain punaisia näin ihmisten myyvän eilen Concepcionissa katujen varsilla. En ostanut. Täytyy varmaan laittaa vaikka orvokkeja tilalle, ehkä rotat jättävät ne rauhaan.

Tähän mielentilaani sopii hyvin RUMA kuva-arvoitus. Arvaatteko, mitä tuosta on tulossa?

Jos joku osaa vinkata jotakin ratkaisua hiiriongelmaan selkokielisesti, niin olen kiitollinen!

Nyt lähdemme synttärijuhlille.

Nyt ei lonkat palele!

2011-09-07T05:43:00.000-03:00

Sain vihdoinkin tehtyä Blondille kaavan haalareihin. Chihuilla en käytä nelilahkeisia vaatteita, sillä lyhyet jalat pujahtavat liian helposti lahkeista ulos ja chihut kompuroivat niissä. Blondille kuitenkin oli pakko tehdä haalari, sillä säälin niin paljon sen raukan kylmiä lonkkia, takajalkoja ja pyllyä. Ei riitä hupparit Blondille, vaan takaosastoon täytyy myös saada lämmikettä!

Blondi nauttii täysin rinnoin trikoohaalarista, joka ei haittaa mitenkään sen eloa, oloa eikä iloa. Trikoohaalarin päälle laitan vielä villapaidan tai fleecehupparin, kun on kylmä. Tein samalla myös fleecehaalarin sille ja myös se sai hyvän vastaanoton koiraneitokaiselta.

Ihastelen aina Blondin "mummohuulia". Ne ovat ihanan ryppyiset <3

Blondi sai nuolla manjar-purkin ja sen seurauksena töhnää on hiuksissa ja poskissa.

---

Nyt olemme ahertaneet yläkerran komeron kimpussa. Mies listoitti komeron leveällä koristeellisella listalla, jonka ostimme eilen. Minä olen maalaillut. Flunssa jatkuu yhä, joten puhti on vähän poissa. Tulinkin konelle lepäilemään, mutta nyt menen jatkamaan taas maalaushommia! Ulkona paistaa aurinko ja kevääntulon voi aistia! Koivussa on hiirenkorvat ja hedelmäpuut kukkivat. Ihanaa!

Nasu vauhdissa

2011-09-06T03:37:00.000-03:00

Sain Michilandian asiakkaalta näin ihanan kuvan! Tahdon näyttää tämän teille kaikille. Mikä vauhti, mikä ilo! Näin hienosti Michilandian vaatteissa pääsevät pikkukoirat liikkumaan, eivätkä ne haittaa tahtia lainkaan. Voiko parempaa kiitosta ja todistetta hyvästä vaatteesta olla? Taas on intoa jatkaa ompelua Suomen pikkuiselle karvaväelle <3 Kiitos amerikankarvatonterrierille Nasulle ja hänen omistajalleen sekä kuvaajalle luvasta käyttää tätä kuvaa!

Uusi perheenjäsen

2011-09-04T04:35:00.000-03:00

Meille kotiutui uusi perheenjäsen: robotti-imuri :D

Sain kerättyä Biggerin kuponkikampanajn vaatimat 10 kuponkia, maksoin 19 000 pesoa ja robotti oli minun!

Kuponkeja oli aikaa kerätä kuukausi ja arvasin, ettei Yumbelissa olisi paljon ihmisiä, jotka pystyisivät kuussa ne 10 kuponkia kasaan saamaan. Silti ajattelin, että tähän oli koira haudattuna. Ehkä ne robotit häviäisivät kummasti juuri ennen viimeistä kuponkipäivää. Kolme päivää ennen viimeistä päivää menin ruokaostoksille ja esitin kassalla 10 kuponkia. Kassa oli vähän ihmeissään ja laski kupongit moneen kertaan. Sitten kutsuttiin marketin vastaava, joka myös laski kupongit. Tämän jälkeen minun piti odottaa, kun vastaava etsi jotain. Viiden minuutin päästä minulle tuotiin paperi, joka täytettiin ja minun piti allekirjoittaa. Olin tällä paperilla virallisesti adoptoinut uuden perheenjäsenen :D Robotteja oli vielä iso pino ja sunnuntaina on viimeinen mahdollinen adoptointipäivä ;)

Arvasinhan minä, että robotti on ihan lelu, mutta ei se haittaa. Laitoin sen pörräämään jo kaikkiin alakerran huoneisiin. Laitoin nameja robotin päälle aluksi, jotta se saisi ystävällisen vastaanoton pikkukoirilta. Kumma kyllä, robottia ei lainkaan haukuttu eikä sille muristu.

Kyllähän se robotti sisäänsä veti pölyä ja karvoja. Säiliö oli täynnä jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Se onkin niin pieni, että se pitää tyhjentää melkein jokaisen käytön jälkeen. Robotti on hyvin viisas. Se kääntyy itse kaikissa nurkissa ja kun se törmää huonekaluihin, se kääntyy toiseen suuntaan. Siinä on infrapunavalo, jonka ansiosta se ei putoa yläkerran porrasaukosta alas. Robotissa on myös moppausominaisuus, mutta se on niin naurettava, etten meinaa edes kokeilla sitä. Ensimmäisen järkytyksen se koki, kun se jäi kiinni sohvan alla sähköjohtoihin ja sen jälkeen se jumittui työhuoneessani villalankaan. Voi raukkaa ;D

---

Pörrääkö teidän kodeissanne robotti?

Kiertopalkinto

2011-09-03T02:44:00.000-03:00

Sain Sysimetsän syysmarkkinoilta kiertopalkinnoksi muffinsin. Kiitos Sysimetsän Kaisalle ja Urkille! Palkinnon mukana tuli muutama kysymys.

LEMPIVÄRINI on vaaleanpunainen. Tykkään murretuista pastellisävyistä: savunharmaasta, utuisen sinisestä, helmenharmaasta, naavanvihreästä, kanervanliilasta, marjapuuronpunaisesta, luonnonvalkoisesta jne. jne. Näillä väreillä tykkään pukeutua sekä sisustaa kotiani. Pidän kuitenkin todella paljon iloisista ja kirkkaista väreistä ja nautin katsella niitä sekä niillä sisustettuja koteja. Itselläni on vaan tällä hetkellä menossa rauhallisempi kausi värien suhteen.

LEMPIRUOKIANI ovat graavilohi, filepihvi, ranskalaisetperunat, salaatit, metsäsienet, itsetekemäni sushi, Suomen pitserioiden pitsat ja ceviche.

TAHTOISIN MATKUSTAA uudelleen Sveitsiin, Norjaan ja Amsterdamiin. Uusina paikkoina tahtoisin nähdä Madeiran saaren, Tanskaa ja Euroopan kaupunkeja. Tykkäisin myös päästä Tasmanian saarelle ja Madagaskarkin olisi kiva paikka. Chilessä tahtoisin matkustella paljon enemmän, mutta se on nykyään hankalaa koiralauman takia. Seuraava matkani toivottavasti kohdistuu kuitenkin Suomeen :)

Yläkuvassa röhnöttää pari syytä siihen, miksi matkustaminen on nykyään hankalaa :)

Peikkokukkulan pajassa...

2011-09-02T02:51:00.000-03:00

...tuoksuu eukalyptuksen siemenet!

Näistä tulee lumiprinsessoita ja puunhengettäriä, vaikka sitä nyt tässä vaiheessa onkin varmaan vaikea uskoa.

Olen tehnyt näitä viimeksi viisi vuotta sitten ja silloin ne olivat hyvin suosittuja täällä Chilessä.

Puuhakasta perjantaita teillekin!

Uutisia pullollaan...

2011-09-01T01:20:00.000-03:00

...tämä postaus!

Uutinen 1. Aromot kukkivat yhä. Luumupuu kukkii niin huumaavin tuoksuin, että olen pyörtyä sen vieressä riippukeinussani :)

Uutinen 2. Uunissa valmistettu 1 kpl pizza sekä 1 kpl kääretorttu, josta tulikin kerrostorttu, sillä se tarttui kiinni silikoniin, enkä saanut sitä kokonaisena irti sekä 1 kpl kaalilaatikko.
(Auttakaa! MITEN tehdään kääretorttu, joka ei tartu silikoniin tai repeä rullatessa? Älkää ehdottako leivinpaperia, sillä sitä ei täällä ole saatavilla.)

Uutinen 3. Kaasulevyistä yksi on tukossa, eikä toimi ja yksi toimii erittäin huonosti, eli käytettävissä on taaskin vain kaksi levyä...kuten siinä matkaversiossakin, jonka kanssa keittelin useamman vuoden...Nyt täytyy löytää ohuen ohut puhdistusneula. Niitä kuulemma myydään Concepcionissa. Ei ole helppoa chileläisen emännän elämä! :o

Uutinen 4. Olen flunssassa.

Uutinen 5. Michilandia sauhuaa...

Uutinen 6. Aloitin uuden kirjan: Tres tazas de Te.

Säätiedoitus: Meillä oli tänään yli 20 astetta lämmintä. Huomiseksi luvattu kivaa ilmaa. Loppuviikoksi taas talvisateita.

Valokuva-albumit

2011-08-31T02:33:00.000-03:00

Michilandiaan on nyt tullut uutuutena pieni erä valokuva-albumeja, joiden kannessa on tyylikäs leidi, pari puudelia ja pikkuinen chihu.

Albumia pääset katsomaan klikkaamalla tästä.

Chileläistä muotia

2011-08-30T02:44:00.000-03:00

Silloin kun tarvitsee vaatteita tai kenkiä, ei varmasti löydä mitään, mistä pitää. Siksi ostan kenkiä tai vaatteita silloin, kun sattumalta löydän jotakin mistä pidän. Tämä tapahtuu Chilessä harvoin. Ostan paljon vähemmän vaatteita kuin Suomessa. Kaikki rahani menevät kolmeen kultaiseen K:hon: kotiin, koiriin ja käsityömateriaaleihin.

Joskus kuitenkin löydän jotakin, mistä todella pidän. Ei haittaa, vaikka se olisi vähän kalliimpikin tuote. Minä käytän vaatteet ja kengät niin lopuun asti ja monen monta vuotta, ettei niiden tarvitse olla halpisjuttuja. Minua ei kiinnosta pintamuoti, enkä ostele vaatteita siksi, että pysyisin kiinni muodissa.

Viime Concepcionin kauppakeskusreissulla menin Umbralen liikkeeseen. Siellä näin nämä herkulliset mokkasiinisaapikkaat. Niitä oli ruskeita ja sinisiä. Enpä ole koskaan ennen ostanut sinisiä saapikkaita!

Umbrale on chileläinen vaatemerkki. Se on suunniteltu chileläisille naisille ja vaikutteita on otettu kansainvälisestä ja etenkin eurooppalaisesta muodista. Umbralen tuotteet ovat 70 prosenttia Chilessä tehdyt. Merkki ei tuota vaatteita suurena massatuotantona, vaan mallistot vaihtuvat jatkuvasti ja suuri osa tehdään käsityönä. Kankaat tulevat ympäri maailmaa. Chilessä on monta Umbralen liikettä ja suurilla tavarataloilla on Umbralen vaatteita myynnissä.
Käy katsomassa Umbralen sivuja täällä. Jos hinnat kiinnostavat sinua vertailun vuoksi, niin tällä hetkellä 6500 pesoa on noin 10 euroa, eli 65 000 pesoa on noin 100 euroa.

Kuten kerroin, käytän kaikki vaatteeni hyvin loppuun asti. Kuvan farkut ovat ainoat omistamani farkut ja ne ostin kahdeksan vuotta sitten Suomesta. Kuvan silkkitakki on paikattu monesta kohtaa. Sen ostin yhdeksän vuotta sitten USA:sta. Nuo napit ostin Turun iltatorin kirpparilta vuosia sitten. Petroonlinvärinen tunika on uusi. Sen ostin Chilestä puolisen vuotta sitten. Näytän jossain vaiheessa teille silkkitakin kokonaan, sillä se on aika söpö paikkoineen päivineen :)

Tätä tekstiä kirjoittaessani minulla on päälläni mummon ostama norjalainen villatakki. Sain sen lukioaikoina, eli noin 19 vuotta sitten! Norjalainen villatakkini on yhäkin kuin uusi. Se oli kallis vaate, mutta on totisesti maksanut itsensä takaisin näiden vuosien aikana. Miten te muut, onko teillä yhä käytössänne parikymmentä vuotta vanhoja vaatteita?

Olen ostanut Umbralesta pari vaatetta sekä nyt nämä saapikkaat. Kun Umbrale avasi ovensa ensi kertaa Concepcionin kauppakeskuksesta, olin aivan häikäistynyt kaikista ihanista vaatteista, materiaaleista ja väreistä. Ikävä kyllä Umbralen tyyli on vaihtunut sen jälkeen minun makuuni huonompaan suuntaan. Vaatteet ovat hyvin rimpsuisia, kaikki helmat epätasaisia, joiden takia lyhyt ihminen näyttää pyryharakalta ja ihan suoraan sanottuna vaatteet ovat suurimmaksi osaksi liian rättimäisiä. Joskus kuitenkin siellä on helmiä joukossa. Täytyy tietenkin muistaa se, että merkki on suunnattu chileläisille (varakkaille) naisille ja he noin pääsääntöisesti tuntuvat rakastavan rönsyileviä helmoja, pitkiä epätasaisia neuleita ja suuria koruja.

Saapa nähdä, miten pitkään nämä suloiset siniset saapikkaani palvelevat minua :)

Rakas hassulaiseni

2011-08-29T02:46:00.000-03:00

Torero del Llano Blanco alias Yoda, alias Canario, Canarito, Jooduli, Joodulipooduli, Poodu, Joodu, Kanarianlintunen, Kanakana, Kana

yritti pysyä vakavalla naamalla, kun kuvasin Michilandiaan tätä Hiirulais-pentuhupparia.

Mami, olisiko tällainen ilme hieno?

Plaah, eikö voitais jo lopettaa? Anna se makkara jo!

Ei tässä voi keskittyä hyviin ilmeisiin, kun se makkara haisee niin hyvälle!

Ai, pitäisi hymyillä. Kelpaako tämä? Miten niin väkinäinen hymy?

No, saimme me sen kuvaussession lopulta tehtyä ja Jooduli sai palkkansa!

---

Ja sitten uutisiin. Te, jotka olette seuranneet blogia pidempään, ette varmaan voi uskoa, mutta totta tämä on: Minulla on nyt NELJÄ kaasulevyä ja UUNI!!! Hella on siis vihdoinkin toiminnassa, jee! Hyvästi keittolevyt ja mikrouuni!

Köyhyyttä vai järjen köyhyyttä?

2011-08-28T02:37:00.000-03:00

Naapurimme asuvat peltilevyistä ja laudoista kyhätyssä hökkelissä, jota casaksi kutsutaan. He elävät ehkä köyhiten koko Collahuen Cerro Alton asukkaista. Talo muodostuu keittiöstä ja makuuhuoneesta. Huoneissa on maalattia. Perheen nelikymppinen äiti on koko ikänsä kokannut nuotiolla keittiön lattialla. Perheellä ei ole mitään lämmitystä talossa, ei myöskään ikkunoita. Vain aukko katon rajassa, josta savu pääsee ulos. Talo lämpeää samalla nuotiolla, jolla ruoka valmistetaan. Voitte kuvitella hajua talossa.

Juttelin perheen kahden nyt jo aikuisen tyttären kanssa neljä vuotta sitten ruuan laittamisesta. Kysyin, oliko heillä puuhellaa. Tytöt kertoivat, ettei heillä ollut vielä sellaista modernia laitetta kuin puuhella, mutta he kyllä hankkivat sellaisen, kun talo on valmiimpi. Silloin perhe oli juuri rakentanut talonsa. Heillä oli yksi hehkulamppu sekä radio. Heillä ei edes ollut vettä. Kun he tahtoivat pestä vaatteita, he kävelivät muutaman kilometrin heidän vanhalle talolleen, ottivat vettä lähteestä ja pesivät vaatteensa.

Nyt on kulunut neljä vuotta. Talo on yhä samassa kunnossa kuin silloin. Edistyksenä on se, että heillä on nyt televisio ja sähköllä toimiva pumppu, joka pumppaa veden porakaivosta. He täyttävät tankin vedellä lauantaisin ja pesevät vaattensa. Sitten he ottavat pumpun pois porakaivosta ja lukitsevat sen taloonsa.

Koko perhe nukkuu samassa makuuhuoneessa. Nyt perheen nuorempi (19-vuotias) tytär on muuttanut kaupunkiin töihin. Hän on nanana (apulaisena) ja myös asuu sen perheen kodissa. Tähän asti kuitenkin tytöt ovat jakaneet sängyn. Vanhempi tytöistä kertoi minulle, että kyllä on nyt kylmää nukkua, kun sisko ei enää nuku vieressä.

Perheen isä on laiska ja hän juo. Äidistä emme juuri tiedä muuta, kuin että hän näyttää olevan aina pahalla päällä. Hän on kuin mörkö, joka piilottelee puskissa. Hän on ehkä epäsosiaalisempi kuin minä. Tytöt ovat käyneet peruskoulun loppuun, mutta heistä näkee, että heidän maailmansa on todella pieni. Heidän juttunsa ovat outoja. He eivät herätä luottamusta olemuksellaan. Nuorempi tytöistä on hyvä käsistään ja hänelle opetinkin joitain käsitöitä. Hän myös on ahkera ja yrittää päästä elämässään pidemmälle kuin savuiseen peltihökkeliin. Nyt hän opiskelee iltaisin töiden jälkeen Concepcionissa. Vanhempi tytöistä on kömpelö ja laiskempi. Hän kuitenkin on helmikuusta alkaen ollut minun apulaiseni. Voin kertoa, että on ollut melkoinen totuttelu, sillä entinen aputyttöni oli niin huippuhyvä.

Miksi otsikkona on ”Köyhyyttä vai järjen köyhyyttä”? Nyt pääsen varsinaiseen asiaan. Meillä on uuden veroinen puuhella, jonka ajattelimme myydä, sillä se vie turhaan tilaa keittiöstä. Mieheni ei tahdo asentaa sitä uudelleen maanjäristysten pelossa. Meidän puuhellamme ei ole yhtä turvallinen kuin kamiina, sillä puuluukkua ei saa lukittua. Tahtoisimme ostaa toisen samanlaisen kamiinan/takan kuin olohuoneessammekin on. Mutta mihin tungemme puuhellan? Tuli mieleemme, että voisimme tarjota sitä naapureillemme edulliseen hintaan. Olisi heille helppoa, kun saisivat naapurista hellan, sillä liikkuminen autottomille ihmisille on aina vaikeaa. Kerroin aputytölleni, että aiomme myydä hellan. Hän voisi kysyä vanhemmiltaan, ovatko he kiinnostuneista ostamaan sen.

Ajattelin, että varsinkin perheen äiti tulisi iloiseksi. Ei enää kykkimistä lattialla, ei enää leivän hautaamista tuhkaan, vaan olisi ihan oikea uuni. Talokin lämpeäisi siinä samalla. Aputyttö tuli maanantaina töihin, eikä puhunut mitään puuhellasta. Kysyin sitten lounaalla, että tahtovatko hänen vanhempansa sen hellan. Hän sanoi, etteivät he tahdo. Kysyin, miksei. Hän kertoi, ettei talo ollut vielä valmis ja he tahtoivat ostaa hellan sitten, kun talo oli valmiimpi. Puuhella olisi kuulemma heidän tiellään! Ihan kuin sitä ei voisi kantaa ulos, jos he muka joskus talonsa saavat valmiiksi. Neljään vuoteen ei ole mitään tapahtunut!

Nyt te lukijat ehkä ajattelette, että voi perheraukkaa. Heillä ei varmaan ole rahaa ostaa hellaa ja että minä olen sydämetön, kun en tajua asiaa. Mutta voin kertoa teille, ettei asia ole niin! Perhe elää kurjasti, se on totta, mutta miksi se elää niin kurjasti, sitä emme tajua. Perheen isä jutteli juuri mieheni kanssa autoista. Hän kertoi, että hän on ajatellut ostaa lava-auton, jotta saisi polttopuita, hiiliä ja eläintenruokaa kuljetettua. Mieheni kertoi hänelle, että olemme suunnitelleet ostaa uuden auton ja jos sen teemme, aiomme myydä tuon lava-auton, mikä meillä nyt on. Naapuri kysyi heti automme hintaa. Kun mieheni kertoi tälle hinnan, hän sanoi:” Ai niin halpa. Minä olin ajatellut jotain parempaa, ainakin miljoona pesoa kalliimpaa kuin tuo teidän autonne.”

Miettikää, miehellä on varaa ostaa kallis auto, mutta ei hanki vaimolleen hellaa, ei ikkunoita taloonsa, ei edes kunnollista taloa, ei huonetta aikuiselle tyttärelleen, ei mitään, mikä tekee elämästä edes hieman mukavampaa! Ei ihme, että vaimo on tuollainen mörkö kuin on. Varmaan häpeää niin paljon elämäänsä! Lisäksi he tuntuvat tyttären sanojen mukaan inhoavan kaikkia muita kukkulan asukkaita. Kaikissa muissa on vikaa ja paljon – ja kaikki ovat heille jotain sukua. Kateus varmaan saa heidät niin kiukkuisiksi.

Että onko köyhyyttä vai järjen köyhyyttä olla ostamatta puuhellaa?

Köyhät rapujuhlat

2011-08-27T02:40:00.002-03:00

Naapurin mies toi meille pari tusinaa camaroneja. Mehän vesi kielellä odotimme iltaa, jotta voisimme pitää kahdestaan rapukekkerit.

Ravut olivat päivän pesuvadissa ja söivät vehnäjauhoja naapurin ohjeiden mukaan.

Illalla pesin ravut ja keitin ne suomalaisen ohjeen mukaan merisuolassa, sokerissa ja tillissä (minulla on vain kuivattua, sillä täältä ei saa tuoretta). Tunsin itseni hirviöksi, kun minun piti laittaa ravut kuumaan veteen, vieläkin itkettää, kun ajattelen asiaa. Onneksi ravut lopettivat liikkumisen heti, kun ne joutuivat veteen. Olisi ollut kauheaa, jos ne eivät olisi kuolleet heti!
Maalaisemännän arki on julmaa: pitää tappaa rapuja ja keittää kaneja! Se on sitä lähiruokaa.

Meillä oli kauhea nälkä. Paahdoin valkoista leipää ja kaivoin kätköistäni saksalaisia vehnä"näkkäreitä". Odotukset olivat korkealla, kuten joka talvi, kun rapuja saamme. Emme koskaan muista, ettei niissä ole MITÄÄN syötävää! Häntä on surkean laiha, sakset pienet, eikä niissä sitten muuta olekaan. Aika mauttomiakin.

Yläkuvan koloissa ravut elävät ja sieltä ne pumpataan ulos. Minun puolestani saavat jäädä koloihinsa. Minä en enää kiduta yhtäkään rapua, kun niiden syömisestäkään ei ole mitään iloa! Toista ovat kunnon merestä saatavat jaiva-hummerit!

Virkkaaminen on pahuksen kallista

2011-08-26T02:06:00.002-03:00

Minulle iski koukkuhimo! En ole koskaan erityisemmin harrastanut virkkaamista, mutta nyt lyhyen ajan sisällä olen virkannut kaksi mattoa. Toisen revityistä lakanoista ja toisen laaman villasta (mutta reunukset puuttuvat vielä). Olen virkannut myös kolme tyynyä sekä kukkia. Virkkaushimoni levisi myös puikkoihin. Neulomisesta en ole koskaan pitänyt, mutta nyt ovat myös puikot suihkineet yhden neuletakin sekä toisen keskeneräisen neuletakin verran.

Tyynyjä virkatessani kympin koukulla ja työn edetessä nopeasti, ideat alkoivat kasvaa päässä. Tahdoin virkata sitä sun tätä, suurinpiirtein kuvittelin virkkaavani kolmen istuttavaan sohvaan koko sohvan peittävän irtopäällisen ;)

Sitten postasin yläkerran salin uudesta komerosta. Sinne päälle kerroin tahtovani rottinkikorit, joita kylläkin joudun odottamaan tammikuun käsityötapahtumaan saakka, ellei sitten vahingossa jossain tavaratalossa tai marketissa tule vastaan sopivia rottinkikoreja, mikä on hyvin epätodennäköistä. Yksi lukija sitten ehdotti, että virkkaisin korit trikookuteesta. Minähän riemastuin! Se oli loistava idea! Etsin heti netistä ohjeet. Riittävän isoon koriin tarvittaisiin kolme-neljä kiloa trikookudetta. Chilessähän ei trikookudetta myydä, joten minun pitäisi itse leikata neljä kiloa trikoota suikaleiksi. Se työmäärä ei yhtään pelottanut. Loistava idea tökkäsi yhteen toiseen asiaan: hintaan!

Kilo trikoota maksaa Chilessä noin 9 euroa. Yhden korin hinnaksi tulisi siis noin 36 euroa! Samankokoisen rottinkikorin saan käsityötapahtumasta ehkä 10-15 eurolla. Ja onhan sentään rottinki rottinkia! Se on helpompi pitää puhtaanakin kuin virkattu kori. Pahus, että itse tekeminen tulee kalliiksi! Pelkät materiaalit 36 euroa ja vielä työtunnit päälle! En sitten taida tehdä isoja canastoja, vaikka mieleni tekisikin. Mitä trikookude Suomessa maksaa? Tuleeko yhtä kalliiksi?

Nyt alan kinuta sukulaisten vanhat t-paidat yms. jotta voin tehdä edes pieniä koreja. Tuo harmaa-valkoinen hökötys on ensimmäinen korini. Sen tein miehen vanhasta t-paidasta ja collegehousuista. Sen laitoin olohuoneen pöydälle, jotta mies saa kerätä kaiken roinan siihen, eikä ympäriinsä ikkunalaudoille ja pöydille. Kori on jo kukkuroillaan ;)

Kahdessa ylemmässä kuvassa on keskeneräiset virkatut tyynyt. Me emme todellakaan tarvitsisi sohvalle enempää tyynyjä, varsinkaan pyöreitä virkattua, mutten voinut vastustaa noita ihania värejä. Chilessä kunnolliset villalangat maksavat paljon, joten noista tyynyistäkin tuli kalliit pelkkien materiaalien takia. Mitään tuollaista en voisi tehdä Chileen myyntiin, sillä kukaan ei suostuisi maksamaan edes materiaalikuluja (paitsi ehkä siellä rikkaassa Santiagossa...)

Eikö ole tylsää, että valmiin ostaminen tulee edullisemmaksi kuin itse tekeminen?

Tittidittitiedoitus

2011-08-25T13:09:00.004-03:00

Tiedoite lukijoille: Bloggeri on jostain syystä heittänyt kaikki oikean sivupalkin kuvat ja tiedot postausten perään. En ole muuttanut asetuksia, joten en tiedä, miten ne saa takaisin paikoilleen. Täytyy vain odotella, josko ne itsestään palautuisivat, kuten joku kertoi, että se on mahdollista. Kiitos kaikille, jotka olette yrittäneet auttaa :) Blogin saa näkymään entisenlaisena KLIKKAAMALLA POSTAUKSEN OTSIKKOA. Oikea sivupalkki palautuu näin paikoilleen.

Olen myös saanut sekä kommentteja että sähköposteja, joissa on kerrottu, ettei kommentteja pysty jättämään ollenkaan tai ainoastaan uusinta postausta voi kommentoida. En tiedä, miten tämän ongelman saa korjattua. En löytänyt mitään sellaista bloggerin palvelua, johon voisi lähettää kysymyksen ja saada vastauksen. Löysin vain kyselyfoorumin, jossa joku oli kysynyt samaa kommenttiongelmaa, muttei kukaan ollut vastannut siihen. Eli nyt täytyy vain odotella ja toivoa, että vika korjaantuisi itsestään. Jos joku osaa neuvoa, mitä pitäisi tehdä, niin otan neuvot vastaan ilomielin! Jos joku tahtoo kirjoittaa minulle, eikä kommenttiloota toimi, niin sähköposti toimii aina :) Olisi myös kivaa, että mitä tahansa outouksia tämä nyt tekeekin, niin kertoisitte minulle, että tiedän, missä mennään. Esimerkiksi kommentointiongelmaa en tiennyt ennen kuin siitä minulle kerottiin. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, jos jollain muulla bloggaajalla on sama ongelma!

Toivotaan kaikki yhdessä, että Peikkokukkulan blogi alkaa taas pelittää!

Helppo ja halpa tuunausduunaus pikkukoirille

2011-08-25T04:53:00.001-03:00

Chilessä ei ole saatavilla kivoja koiranpetejä. Ainoastaan niitä pehmeitä ja kylläkin mukavia superlonista tehtyjä pesäkoloja, joita meilläkin on kaksi. Luonnollisestikin ne ovat räikyvänvärisiä ja kuviot mauttomia. Kerran löysin yhden ihan kivan, luonnonvalkoisella pohjalla tassuja, ja sen heti ostinkin. Se on nyt urosten huoneessa. Toisen, vaaleansinisen, olen ostanut aikoinani USA:sta Chiquititalle. Chilestä saa myös kivoja mimbrestä (jotain rottinkia) tehtyjä koiranpetejä, mutta ei sellaisia voi antaa ainakaan pennuille.

Nyt kun koiralaumamme on näin suuri, petejäkin tarvitaan monta. Lisäksi nyt niiden täytyy olla käytännöllisiä ja helposti pestäviä. Muovipetejä täältä ei saa juuri lainkaan. Sen hauskan "crocs"-pedin kerran löysin, mutta se olikin ihan harvinaisuus ja siitä sai sitten maksaakin 100 euroa! Kääks, älkää pitäkö minua ihan kajahtaneena ;D Puolustukseksi sanon, että ostin sen joululahjaksi kaikille chihuille yhteiseksi ja vielä senkin, että muut pedit ovat kaikki joko halpoja tai itse tehtyjä.

Ja nyt mennäänkin siihen halpisosuuteen. Koska kerran täältä ei löydä muovisia petejä, eikä varsinkaan oikean värisiä, olen ratkaissut pulman muovilaatikoilla ja -vadeilla.

Tämä on ensimmäinen vaaleanpunainen pesuvati tai muovikori tai mikä sitten onkaan, jonka olen Chilestä löytänyt. Kaiken huipuksi se löytyi Yumbelin pölykylästä ja siitä sai pulittaa viitisen euroa. Toki se lähti mukaani kahden kuukauden pohtimisen jälkeen...että ostaisiko vai eikö ostaisi, kunnes tulin järkiini. Kahdessa kuukaudessa kukaan muu ei ollut sitä ostanut sotkuisesta pienestä liikkeestä, joten tajusin, että se oli meille tarkoitettu! :D

Kaikki, joilla on koiria tietävät, että kun ne nukkuvat pedissä, pohjaan tai pedin alle muodostuu runsaasti kosteutta. Aluksi käytin näitä muovipetejä ilman reikiä, mutta kaikki tyynyt kastuivat aina sieltä pohjan puolelta, koska muovi ei hengitä. Siksi tartuin poraan ja rei'itin pohjat.

Chihut tykkäävät käpertyä filtteihin ja koska tässä pedissä on korkeat reunat, sinne saakin mukavasti laitettua filttejä pesäntekotarpeiksi.

Tämä on kannellinen säilytysastia, jonka pohjan olen myös rei'ittänyt. Kansi toimii pentujen vessatarjottimena pyyhkeen kanssa.

Leyalle ja Zaralle kelpaa hienosti yumbelilainen vatipeti. Vati on muuten tehty Chilessä, joten tuetaan nyt kotimaista työtä ;)

Olivia ja Dahlia testaavat vatipetiä.

Leya laatikkopedissä. Taustalla näkyy "crocs"-peti.

"Jaa, tässä mallissa on ikkunakin", tuumii Zara.

Olivia ja Dahlia poseeraavat.

Eli kaikki pikkukoirien tai pentujen omistajat - ei muuta kuin vateja rei'ittämään! Pesuvadit ovat varmaan Suomessakin halvempia kuin koiranpedit. Katsokaa kuitenkin, ettette osta ihan hirveän ohutreunaista, ettei pentunen saa muovinpaloja kurkkuunsa, jos hampaita pitää testata. Chihuilla nämä ovat toimineet hienosti ja varmasti myös vanhemmilla koirilla, joiden ikenet eivät enää kutia ;)

Kellot kesäaikaan

2011-08-24T11:28:00.000-03:00

Tiedoite lukijoille: Bloggeri on jostain syystä heittänyt kaikki oikean sivupalkin kuvat ja tiedot postausten perään. En ole muuttanut asetuksia, joten en tiedä, miten ne saa takaisin paikoilleen. Täytyy vain odotella, josko ne itsestään palautuisivat, kuten joku teistä kertoi. Kiitos kaikille, jotka olette yrittäneet auttaa :) Blogin saa näkymään entisenlaisena KLIKKAAMALLA POSTAUKSEN OTSIKKOA. Oikea sivupalkki palautuu näin paikoilleen.

Ja sitten varsinaiseen asiaan: Chilessä siirryttin kesäaikaan viime sunnuntaina. Normaalisti kesäaikaan siirrytään kevään alettua lokakuussa. Nyt kuitenkin olemme vielä keskellä talvea, mutta kellojen siirtoa aikaistettiin kuulemma siitä syystä, että sähköä säästyy. Illalla on pidempään valoisaa, eikä tarvitse käyttää valoja.

Me vietimme ihanan viikonlopun. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja tuntui ihan keväältä.

Osa hedelmäpuista on alkanut kukkia. Tuskin maltan odottaa, että ne ovat täydessä kukassa ja sitten sen jälkeen tulee lehdet!

Kukinnan aloittivat mantelit, luumut, kirsikat ja koristekirsikka.

Sitä ihmettelen, ettei pienessä koivussani ole edes hiirenkorvia. Se pukkaa vaan sitä pitkänomaista siemenosaa (anteeksi terminologian puute), joka on ensin vihreä ja muuttu sitten kypsyttyään keltaruskeaksi. Suomessa koivut tällaisilla ilmoilla ovat jo täydessä lehdessä! Täällä koivut tarvitsevat huomattavasti lämpimämpiä ilmoja alkaakseen kasvattaa lehtiä.

Minä vietin ihanan rennon viikonlopun. En tehnyt yhtään ompelutöitä. Joskus on pakko unohtaa ne hetkeksi, jotta sitten taas jaksaa seuraavina päivinä. Makasin riippukeinussa ja luin uutta kirjaani:" Dos niñas vestidas en azul".

Tärkeä askel tulevaan kevääseen oli myös riippukeinun uusi paikka. Löysin aivan ihastuttavan paikan rentoutumishetkilleni. Paikka on talon lähellä, mutta aivan omassa suojaisassa rauhassaan Chilen luonnonpuiden katveessa.

Miehen kanssa katkoimme puiden ympärystät pusikoista ja nyt kauniit rungot pääsevät oikeuksiinsa. Haravoin lehdet. Ripustin mummon kanasia heilumaan tuulessa. Riippukeinusta on näkymä Peikkokukkulan vanhimmalle luumupuulle, joka on nyt kuin valkoinen pilvi ikivihreiden puiden seassa.

Tulevana keväänä/kesänä aion ostaa pari uutta riippukeinua ja laittaa niitä eri paikkoihin, jotta paikan voi sitten valita sen mukaan, tahtooko olla varjossa vai auringossa. Nyt talvella riippukeinussa on mukavaa maata puolivarjossa viiteen asti iltapäivällä, mutta sitten paikka muuttuu niin varjoisaksi, että tulee vilu. Täytyy siirtyä kuistin sohvalle aurinkoon.
-
Nyt on valmistumassa monta pitkään keskeneräisenä ollutta työtä! Kolme neulahuovutustaulua ovat viimeisiä pistoja vailla, chihuahua-tilkkutäkistä uupuu enää parin tunnin työ ja tuli tuossa tuunailtua duunailtuakin koirille jotakin...niistä tulevissa postauksissa:)

Osaako joku selittää?

2011-08-23T16:41:00.002-03:00

Osaako joku selittää, miksen ole nähnyt eilen illalla ja tänään oikeassa sivupalkissa MITÄÄN? Sieltä puuttuvat kaikki kuvat ja tiedot! En ole tietääkseni muuttanut mitään säädöksiä. Sekoileeko bloggeri? Näettekö te lukijat oikean sivupalkin kuvat, blogilistat jne?

Muumi määrää värit

2011-08-22T09:25:00.001-03:00

Olen ahkeroinut urosten huoneessa! Sain sen nyt maalattua kokonaan. Huoneesta tulikin lopulta aivan erilainen kuin olin etukäteen ajatellut. Olin nimittäin ajatellut sisustaa sen vaaleansinisellä ja beigellä. Olin suunnitellut laittavani Mauri Kunnaksen koirakuvia seinille. Mutta aina ei mene niin kuin on suunnitellut!

Ostin ihanan muumikankaan viime kesänä Suomesta. En kyllä yhtään tiennyt, mitä sillä tekisin. Se ei sovi lainkaan kotimme sisustuksen ja väritkin ovat liian voimakkaat. Minä kuitenkin pidän voimakkaistakin väreistä, mutta kun kaikkea ei oikein yhteen kotiin voi tunkea.

Olen ihastellut muumikangasta aina vähän väliä ja miettinyt ja pohtinut. Meinasin sen jo laittaa yläkerran saliin, mutta sitten olisi pitänyt vaihtaa verhot ja koko muu tyylikin. Johonkin kangas kuitenkin olisi saatava, edes joksikin aikaa. Päädyin sitten laittamaan sen urosten huoneeseen! Ompelin mahdollisimman vähän kangasta, koska en tiedä, mitä tahdon sille jatkossa tehdä. Kääntöpuolelle ompelin toisen kankaan ja reunat silitin, koska jouduin taittamaan kangasta kapeammaksi, enkä tahtonut, että kankaaseen jää ompelujäljet.

Valkoisissa peltipurkeissa on kuivanappulat.

Kankaan laitoin keppiin ja kepin ruuveilla seinään. Mielestäni se näytti upelta, MUTTA - kaikki muu sen jälkeen näytti huoneessa nuhjaiselta, eikä mikään enää sopinutkaan yhteen. Beiget tassukuvioiset boksinsuojukset ym. kuviollinen tökki pahasti silmään. Muumikangas on niin hallitseva, että muut värit olisi otettava siitä ja muuta kuviollista olisi vältettävä. Kokeilin fleecekankailla vihreää, sinistä ja mustaa. Musta näytti tyylikkäimmältä, mutta mustassa näkyy kaikki koirankarvat heti. Fuksiaa en kokeillut, sillä en tahtonut urosten huoneeseen fuksiaa. Sitä kuitenkin on jo narttujen huoneessa, vaikken edes pidä erityisemmin fuksista. En ollut tyytyväinen mihinkään väriin ja niinpä sitten kokeilin vielä sitä fuksiaa. Se näytti heti hyvältä. Muumikankaan ruusut hehkuivat entistä kauniimmin, kun huoneessa oli muutakin fuksiaa.

Puusängyn takana on lemmikkiluukku, josta koirat pääsevät suoraan ulos. Pidän luukkua peitettynä sängyllä nyt talvella, sillä sieltä vetää liikaa.

Hain sitten narttujen huoneesta fuksiat Eukanuban muoviastiat vaatteille, fuksiat ruokakipot ja muutakin fuksiaa tavaraa. Ompelin fuksiat tyynyt peteihin. Niitä on helppoa tehdä nopeasti lisää. Tyynynpäällisiä kuluu paljon, sillä ne pyörivät jatkuvasti pesukoneessa.
Urosten huone tuli siis kuntoon ilman, että piti ostaa mitään uutta, paitsi naulakko, joka maksoi euron :) Yövalon vielä tahtoisin ostaa, sellaisen, joka laitetaan suoraan pistorasiaan. Silloin ei tarvitsisi pitää koko pimeää iltaa valoa päällä, vaan sellainen pieni tuikku riittäisi ihan hyvin.

Olen vähän sellaista pohtinut, että voisin tehdä itse pesäkolot fuksiasta fleecestä, mutta en ole varma. Mitä teen niillä sitten, kun tahdon vaihtaa takaisin beigeen ja vaaleansiniseen ja laittaa seinille koiramaisempia kuvia? Antaa idean muhia.

Menköön nyt näin ja ehkä joidenkin kuukausien päästä huoneessa puhaltavat taas uudet tuulet :) Omaksi huvikseenhan tällaisia juttuja tekee.
Tarkimmat teistä ehkä ihmettelevät, miksi Blondi on urosten huoneessa. Blondi muutti urosten kanssa asumaan siksi, että sillä on hyvin poikamaiset tavat (onhan sillä partakonekin...)! Nyt kun meillä on menossa kolmas kuukausi, jolloin jollakin nartuista on juoksut, kyllästyin totaalisesti jatkuvaan lirujen siivoamiseen. Ei enää riittänyt, että pojat ruiskivat nurkkiin, mutta kun Blondi teki sitä samaa ja sen lätäköt ovat isompia kuin chihujen! Kun Blondin omat juoksut olivat menneet ohitse, se muutti poikien kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja voin kertoa, että on yksi pieni herrasmies, joka rakastaa tätä järjestelyä! Yoda tykkää aina etsiä suurimman nartun, jonka kylkeen se voi painautua. Nyt se nukkuu tuossa valkoisessa puupedissä Blondin kainalossa kaikki yöt. Voi rakkaus sitä näkyä!

Poikien huonetta ennen muutosta voit käydä katsomassa täällä.

Tasan kuusi vuotta sitten...

2011-08-20T12:54:00.000-04:00

...Mia Emilia Aaltonen ja Domingo Fernando Huenteo Navarro saivat toisensa...It was a true lööööööv!

Häät pidettiin Suomessa Pirkanmaalla. Juhlaväki tuli pääosin Turusta. Venezuelalainen eläkkeellä oleva (myös Chilessä asunut) pappimme matkusti Helsingistä. Pitihän seremonia olla silläkin kielellä, jonka sulhanen ymmärtää...Hän kyllä on nyt näiden kuuden vuoden aikana todennut moneen kertaan, että jotkin hyvin pienellä kirjoitetut ehdot taisivat jäädä ymmärtämättä tai huomaamatta ;D

Saimme aurinkoisen ihanan kuudennen hääpäivän. Lounaaksi meillä on kälyn tekemää upeaa simpukkakeittoa ja illalla menemme syömään 20 kilometrin päähän seudun ainoaan suomalaisenkin mittakaavan mukaan kivaan ravintolaan. Muuten vietämme tavallisen päivän. Sulhanen katkoo hedelmäpuiden oksia, koirat juoksevat auringossa ja morsian...morsmaikku meinaa maata riippukeinussa ja lukea uutta kirjaa!

Hyvissä ajoin kannattaa aloittaa...

2011-08-19T11:48:00.000-04:00

...jouluvalmistelut! Ollaanhan jo yli elokuun puolen välin.

Tällaisia juttuja nyt työn alla kaikkien muiden projektien ohella. Onko kukaan muu aloittanut jo käsityöt jouluksi?

No queda, no hay !

2011-08-19T01:19:00.000-04:00

Tässä postauksessa kerron siitä, miten tarjoukset ovat aina falsoja ja vastapainoksi laitan kuvia eilen mollaamani Yumbelin plazasta, mikä onkin koko kaupungin siedettävin paikka.

Täällä mainostetaan kovasti telkkarissa ja isojen liikkeiden mainoslehtisissä kaikenlaisia hienoja tarjouksia. Jos ostat television, saat kannettavan tietokoneen kaupan päälle, jos ostat kannettavan tietokoneen, saat coca-colaa jne. Tiedättekö, me emme ole onnistuneet saamaan yhtäkään tarjouksessa olevaa kallista tuotetta, vaikka menisi liikkeeseen samana päivänä, kun mainos tulee telkkarista! Mehän kuitenkin olemme viimeisen kuuden vuoden aikana ostaneet paljon isoja kalliita ostoksia, koska mitään meillä ei ollut, kun Chileen muutimme. Silti yhtäkään kunnon tarjousta emme ole onnistuneet hyödyntämään. Tämä varmaan kertoo jotakin näiden tarjousten laadusta!

Mieheni tahtoi ostaa uuden ison taulutelevision ja juuri samaan aikaan minä tarvitsin kannettavaa. Sitten näimme tarjouksen telkkarissa ja mies heti seuraavana päivänä lähti Concepcioniin. Koko valtavassa liikkeessä, ei keskustassa eikä kauppakeskuksessa ollut enää jäljellä yhtäkään televisiota, jonka mukana olisi tullut kannettava. Ne muka olivat kaikki jo menneet. Tai kai siis olivatkin menneet, mutta oliko niitä tarjoustelkkareita ollut vain kolme kappaletta koko Chilessä? Tuolla tavalla ihmiset huijataan liikkeisiin ja lopulta kun päähänsä on laittanut, että telkkaria mennään ostamaan, niin se sitten ostetaan, vaikkei enää tarjouksia olisikaan. Mieheni meni toiseen liikkeeseen ja osti jonkinlaisessa tarjouksessa olevan telkkarin, mutta senkin tarjouksen sai vain, jos maksaa osamaksulla, eli joka kuukausi täytyy jonottaa maksamaan erää.

Minä tahdoin ostaa kannettavan tietokoneen ja pläräsin niitä harvoja mainoksia, joita kälyn luokse Concepcioniin oli tullut. Meillehän ei todellakaan tule mainoslehtisiä, eikä muutakaan postia, sillä meillä ei ole osoitetta, eikä tiellämme ole nimeä. Eivätkä isot liikkeet köyhälle maaseudulle viitsi esitteitä lähettää. Näin haluamani vaaleanpunaisen Sony Vaion tarjouksessa ja hihkaisin kälylle, että tuon tahdon, mennään ostamaan. Tarjous oli voimassa vain liikkeen kortin omistaville ja piti maksaa osamaksuna. Käly sanoi, että ostetaan hänen kortillaan.

Menimme kauppakeskukseen ja menin suoraan kysymään kannettavaa. Kannettava oli näytteillä ja siinä oli tarjoushinta kissan kokoisilla kirjaimilla. Sanoin, että tahdon tuon, mutta vaaleanpunaisen. Myyjä sanoi, ettei ollut jäljellä vaaleanpunaisia. Harmistuin, vaikka olisihan minun se pitänyt tietää. ”No, otan sitten tuon, mutta valkoisena.” Ei ollut valkoisia jäljellä. ”No anna sitten musta!” ”Ei ole mustia jäljellä. Ei noita kannettavia ole ollut jäljellä enää yli viikkoon!” ”Miksi sitten kone on vielä tässä näytteillä, miksi televisiossa mainostettiin näitä vielä eilen illalla? Miksi hintakin on tässä?” Kysyin, voisiko hän soittaa tai katsoa koneelta, olisiko keskustan liikkeessä vielä näitä jäljellä. ”Ei, me emme toimi lainkaan niin. Emme voi tietää toisen liikkeen tilannetta. Teidän täytyy itse mennä sinne.”

Kysyin kälyltä, viitsisikö hän lähteä kanssani vielä keskustaan. Menimme keskustan samaan liikkeeseen, eikä sielläkään ole ollut koneita enää pitkiin aikoihin. Menimme toiseen kauppaketjuun ja siellä oli hieman erisävyinen Sony Vaio aika paljon kalliimmalla, mutta oli se vähän uudempi mallikin. Päätin ostaa koneen. Tarjouksen sai vain kortilla ja piti maksaa osamaksuna. Kälyllä oli senkin liikkeen kortti. Minulle tuotiin laatikko ja sitä alettiin tarkastaa. Paketista kuoriutui fuksianpunainen kirkuva kone! Meinasin pyörtyä. Myyjä ihmetteli kovasti ja tarkasti sarjanumeroita. Lopulta paljastui, että hän oli tuonut aivan väärän laitteen. Niitä ei ollut vielä laitettu myyntiin. Onneksi mies löysi vielä varastosta tämän possunpunaisen koneeni, jonka kovalevy on hajonnut jo kaksi kertaa.
Tällaisissa asioissa huomaa, että asuu kehitysmaassa. Asiat näyttävät päällisin puolin edistyksellisiltä, mutta kun pintaa vähän rapsuttaa, niin kakun sisällä on pelkkää tyhjää tai sitten sitä ihteään!

Suurimmassa kodinrakennusliikkeessä Sodimacissakin on kaakeleita vaikka millä mitalla (tai ainakin yhtä paljon kuin Suomen huonoimmassa kaakeliliikkeessä), mutta sitten kun löytää mieleisen ja pyytää sitä, niin juuri sitä ei enää ole jäljellä. Ei ole ollut moneen kuukauteen. Mutta miksi ne mallit killuvat vielä siellä seinillä hintalappuineen? Kiusaamassa asiakkaita vai? Vai antamassa illuusiota laajasta valikoimasta? Kun muutimme Yumbeliin, niin silloin supermarketin nimi oli Key Market. Illuusiota laajoista valikoimista antoi 10 –metrinen hyllykkö, joka oli täynnä öljypulloja ja toinen puoli täynnä makaroneja ja riisiä. Kyllähän ne markettien hyllyt täyteen saadaan!

Voi voi, näitä juttuja olisi vaikka miten paljon, jos olisin viisinyt kirjoittaa muistiin. Nyt ei kuitenkaan tulee muuta mieleen. Tuli valvottua viime yönä huonovointisena, sillä ostin Biggeristä kakkupalan, joka ei sitten kai ilmeisesti ollut ihan primaa...Tänään on väsyttänyt aika lailla.

Yumbelin "kuuluisa" suihkulähde, joka ei ole toiminnassa kuin joskus harvoin, mutta tiistain kaatosateella se pulppusi iloisesti :)

---

Ovatko tällaiset tavallisesta elämästä kertovat jutut ja kuvat kauhean tylsiä ja rumia, vai pitäisikö Peikkokukkulan blogin keskittyä vain Peikkokukkulan taloon, puutarhaan, koiriin ja käsitöihin?

Kauppareissu (varoitus: sisältää rumia kuvia)

2011-08-18T06:54:00.000-04:00

Olen nyt viimeaikaisten postausteni takia ehkä saanut jonkinlaisen sädekehän pääni ympärille, koska osaan olla onnellinen, enkä valita, vaikka ehkä aihetta olisikin. Nyt meinaan romuttaa tämän kuvan. Kuten jo jossain kommentissani sanoinkin, minä todellakin osaan myös valittaa ja lupasin tehdä sen, kun olen oikein pahalla tuulella. Nyt olen, joten kerron teille, millaista elämä täällä on, heti kun astuu Peikkokukkulan portista ulos! Peikkokukkula on oma idyllinen paratiisinsa, jonne luikertelee käärmeitä maestrojen ja varkaiden muodossa. Muuten täällä voi uskotella elävänsä ihanassa maassa. Toista on sitten, kun joutuu tekemisiin sen oikean Chilen kanssa.

Tänään pääsette mukaani kauppareissulle Yumbelin pölykylään, joka kylläkin näin talvella on mutakylä. Olen ottanut kuvat auton ikkunasta samalla kun ajoin, jotta voitte istua seuranani koko matkan.

Tässä lähdetään laskeutumaan Collahuen Cerro Alto -kukkulalta maantielle.
-
Tässä päivässä ei ollut mitään erikoista. Tällaista se aina on. En vaan ole pitkään aikaa käynyt Yumbelissa, sillä mieheni on hoitanut asiat siellä ja minä olen käynyt Concepcionissa, joka on sentään hiukkasen kehittyneempi kaupunki kuin Yumbel.

Pidetään vaihdetta kakkosella, ettei liukastuta punaisessa mudassa.
-
Kuten olen kertonutkin, täällä on nyt satanut pari viikkoa ja kukkulatie on vellinä. En ole uskaltanut lähteä täältä autolla mihinkään. Mieheni on kerran postittanut Michilandian paketit. Minun olisi pitänyt postittaa paketit joitakin päiviä sitten, mutta on satanut kaatamalla yötä päivää. Sitten viikonloppuna oli kauniimpaa ja tie pääsi vähän kuivumaan. Maanantaina en kuitenkaan voinut mennä postiin, sillä oli pyhäpäivä. Maanantai-iltana alkoi taas sataa. Satoi kaatamalla koko yön. Tie taas vellinä. Koska muutama paketti oli jo myöhässä monta päivää, päätin, että minun on nyt uhmattava mutaa ja sadetta ja koitettava päästä laskeutumaan kukkulalta. Onnistuinkin siinä hyvin, eikä tie ollut lainkaan niin kauheassa kunnossa kuin olin kuvitellut.

Tomecon kyläpahanen näkyy tuolla maantien toisella puolella. Kylä koostuu yhdestä pääkadusta ja surkeista pikkutaloista. Siellä ei ole edes kunnollista kauppaa.
-
Pääsin Yumbeliin. Kannoin paketit postiin ja kysyin, sopisiko, että tulisin tunnin päästä maksamaan paketit, jotta postin työntekijöillä olisi rauhassa aikaa naputella nimet ja osoitteet tietokoneelle. He nimittäin aina hermostuvat, kun vien sinne paketteja. Koska lähetän kirjattuna kaiken, heidän pitää kirjoittaa tietokoneelle kaikki tiedot. He ovat siinä hyvin hitaita. He sanoivat, että oikein hyvä, että tulisin tunnin päästä, niin kaikki olisi valmiina. Ajattelin, että siinä tunnissa kävisin paperikaupassa, marketissa ja koiranruokakaupassa sekä maksamassa sähkölaskun.
Aurinko pilkahti pilvien välistä. Tässä ajetaan maantietä pitkin Yumbelin risteykseen. Jos ei käännyttäisi Yumbeliin päin, tie jatkuisi Cabreroon, Los Angelesiin ja Chillanille.
-
Ajoin auton supermarketin pihaan ja menin Yumbelin ainoalle pankkiautomaatille, joka suostuu antamaan rahaa Visa-kortillani. Automaatin korttiluukku oli teipattu kiinni. Automaatti ei taaskaan toiminut! Noin puolet kerroista, kun yritän saada rahaa, jään ilman. Ja kun se kone ei toimi, seuraava kone onkin 20 kilometrin päässä. Olin varautunut tilanteeseen, sillä tämä on niin tavallista. Minulla oli pankkikirja mukanani. Rahaa minun olisi saatava, jotta voisin maksaa postissa pakettien lähetyksen. Postissa ei voi maksaa pankkikortilla lainkaan.

Nyt ollaan jo Yumbelin kaupungin alkupäässä. Oikealla puolella on bensa-asema.
-
Pankki on auki vain kahteen saakka, joten täytyy olla aamupäivällä liikkeellä. Jos erehtyy iltapäivällä asioille ilman rahaa, niin ei saa ostettua mitään. Supermarket on ainoa liike koko kaupungissa, joka hyväksyy pankkikortin. Jos käy tuuri, voi rahaa saada marketin ottomaatista, mutta kuten jo tiedätte, siihen ei voi luottaa.
Yumbelin uusia taloja. Vasemmalla puolella vankila, joka ei näy kuvassa.

-
Avasin pankin oven ja tyrmistyin jälleen kerran. Pankki oli tupaten täynnä. Jono kiemurteli täyttäen koko pankin. Pankissa ei tietenkään ole penkkejä eikä vuoronumeroita, joten jokaisen on pakko seistä jonossa, myös vanhusten. Pankissa on automaatti, josta saa rahaa, mutta se ei anna rahaa Visa-kortillani, joten siitä ei ole mitään hyötyä minulle. Menin siis jonon perälle. Kun puoli tuntia oli kulunut, olin yhä pankin takaseinällä. Selkään särki ja hermot kiehuivat. Onneksi äidin lähettämän Maraboun mustikkasuklaa vähän lohdutti. Alkoi sataa kaatamalla rakeita. Ihmiset kauhistelivat pankin ikkunasta ulkona riehuvaa myrskyä. Se olikin ainoa hetki, kun iloitsin siitä, että olin pankissa sisällä, enkä ulkona.

Lihakauppa, josta en osta mitään, sillä he myyvät minulle AINA sitkeää lihaa. Kulmassa olevasta ovesta mennään paperikauppaan, josta ostan kaikki kirjekuoret. Omistaja on todella nyrpeä mies, joka käytöksensä puolesta voisi olla kuningas.

-
Puolentoista tunnin seisomisen jälkeen tuli minun vuoroni ja sain rahaa. Menin sähköliikkeeseen maksamaan sähkölaskun. Huomasin kassalla pankkikorttilaitteen ja ilahtuneena kysyin, voinko maksaa laskun Visalla, jottei minun tarvitsisi heti käyttää niitä seisomisella ansaittuja seteleitäni. Ei voi maksaa pankkikortilla! No miksi sitten siinä on sellainen laite? Kortilla saa maksaa vain tuotteita, ei laskuja. Näin, että kassan takana oli hiiriä ja muistin oman rikkinäisen hiireni. Kysyin, oliko heillä myynnissä vaaleanpunaista hiirtä. Nainen alkoi plärätä hiiriä, mutta ei löytynyt. Mies sanoi, että se vaaleanpunainen on varmaan ikkunassa ja hän meni etsimään sitä. Hän tuli takaisin pudistellen päätään:”Ei ole jäljelllä.”

Yumbelin posti, josta lähetän suuren osan Michilandian paketeista. Postin ulkopuolella on tyypillinen chileläinen kärry, josta myydään karkkeja, perunalastuja, keksejä yms. Tässä samassa talossa on kunnantalo, palokunta ja toimistoja.
-
Tunnin ja kolmen vartin jälkeen palasin postiin. Ette voi arvata! Joo, työntekijät eivät olleet saaneet naputeltua kuin viisi pakettia tietokoneelle, puolet paketeista oli vielä jäljellä! Sanoin meneväni vielä paperikauppaan. Kävin ostamassa kirjekuoria ja teippiä. Sielläkään ei voi maksaa luottokortilla. Näin ikkunassa sopivia lankoja yhteen työhöni, mutta värit olivat rumia. Kysyin, olisiko samoja lankoja toisilla väreillä. ”Ei ole jäljellä, kaikki muut värit ovat jo menneet.” Tyypillistä.

Yumbelin ainoa supermarketti on osa isoa Bigger-ketjua. Tämä marketti on hieman parempi kuin edeltäjänsä Key Market samassa paikassa. Muut Yumbelin ruokakaupat ovat suttuisia pikkuisia yksityisiä liikkeitä.

-
Palasin postiin ja vieläkin naputeltiin niitä pitkiä vaikeita suomalisia osoitteita. Yksi rouva tuli valittamaan hitaasta palvelusta. Postivirkailija sanoi, ettei näitä kansainvälisiä lähetyksiä voi tehdä nopeammin, kun kaikki tiedot täytyy laittaa koneelle. Rouva sanoi, että nekin kuitenkin ovat vain kirjaimia ja numeroita, miten voi kestää niin kauan? Minä olin ihan samaa mieltä, mutta pidin suuni kiinni, sillä on parempi olla postivirkailijoiden ystävä, jotta saa varmasti Suomesta tulevat paketit itselle...

Coelchan sähköliikkeessä käyn maksamassa aina sähkölaskun. Liikkeessä myydään kaikkea parfyymeistä leluihin, puuhelloihin ja runkopatjoihin. Ulkona raikaa aina musiikki isoista kaiuttimista.
-
Siinä sitten vaan kauhistelin postivirkailijalle pankin hitautta. Vain yksi kassa palvelemassa ihmisiä! Myöhemmin sitten tuli toinenkin virkailija. Postitäti sanoi, että kylläpä on kamalaa, mutta ei tainnut tajuta, että heidän oma toimintansa ei myöskään ollut siitä nopeimmasta päästä.

Yumbelin takapajuinen pankki
-
Lopulta sain maksettua paketit ja lähdin koiranruokakauppaan. Sieltä saa ruokaa vain isoille koirillemme. Pikkukoirien ruuat tuomme Concepcionista saakka, sillä lähempää ei saa Eukanubaa tai Royal Caninia. Maksoin 30 kilon säkin ja sanoin tulevani hakemaan sen, kun olen käynyt supermarketissa ensin. Uskalsin luottaa naiseen, sillä käymme aina samassa kaupassa.

Nyt ollaan matkalla takaisin Peikkokukkulalle. Maantien varrella on tällaisia pieniä liikkeitä, joista saa ostaa viiniä, hedelmiä, papuja jne.
-
Marketissa ei onneksi ollut niin paljon ihmisiä kuin tavallisesti. Tahtomaani lihaa ”lomo vetado” ei ollut saatavana, vaikka tarjouslapussa niin lukikin, eikä anispullaa ollut saatavana, vaikka hinta oli leipiin merkittykin, eikä kreikkalaista jogurttiakaan ollut, mutta löytyipä ne perustarpeet kuitenkin. Huimana uutuutena oli tullut Philadelphia-juusto! Ajatelkaa, tavalliset salamisiivutkin tulivat markettiin vasta vuosi sitten!

Nyt käännymme maantieltä kukkulatielle. Chihuahua Fransisco kojelaudalla nyökyttelee päätään: si, si, si! Tuossa oranssissa talossa asutaan. Oikeanpuolinen liike on ollut tyhjillään jo viisi vuotta. Kuten huomaatte, surkealta näyttää. On märkää, eikä sauceissa ole lehtiä.
-
Kassajonossa ei tarvinnut seistä niin kauan kuin tavallisesti. Onneksi, sillä olisin varmaan rakentanut molotovinpommin siinä odotellessani, sillä jonotuskiintiöni oli täynnä seuraavaksi kuukaudeksi eteenpäin! Edessäni maksoi sellainen mummoparka, joka oli supermarketin kulmalla vähän aiemmin kysynyt minulta tietä supermarkettiin. Raukka oli eksynyt marketin kulmalla :(

Ylitetään parit sillat. Talvella tässä on vettä, kesällä ei.

-
Huomasin, että Bigger-marketissa oli meneillään kuponkien keräilykampanja. En koskaan ota osaa sellaisiin, mutta nyt ekan kerran innostuin. Jos keräisi 10 kuponkia, niin lopulta saisi reilut 30 euroa maksamalla Robot-pölyimurin! Kysyin kassalta, mikä tuo kampanja on ja miten kauan kuponkeja saa kerätä? Kassa katsoi minua silmät pyöreinä. Ei hän ollut kuullutkaan koko kampanjasta! Kassan vieressä kuitenkin oli kaksimetrinen juliste aiheesta. Hän oli juuri palannut lomilta, eikä tiennyt kampanjasta mitään. Pussittajapoika ei myöskään tiennyt. Jaaha. Maksoin ostokseni ja sain neljä kuponkia. Maksoin pussittajapojalle pari kolikkoa. Menin sitten lueskelemaan julistetta ja totesin, että kampanja oli alkanut viikko sitten ja vielä oli kolme viikkoa jäljellä. Piti siis tehdä kymmenen noin 25 euron ostosta kuukaudessa, sitten maksaa 30 euroa ja robotti-imuri olisi minun. Kampanja oli siis aivan järjetön Yumbelin mittakaavassa! Yumbelissa ei lähes kenelläkään ole varaa käyttää 250 euroa kuussa markettiin! Minimipalkka Chilessä on noin 250 euroa, mutta Yumbelissa monet elävät noin 150 euron palkalla kuussa. No, ehkä jotkut keräävät robotti-imurin porukassa. Minä satuin tekemään juuri tänään suuremmat ostokset kuin normaalisti ja sain ruhtinaalliset neljä kuponkia. Vielä puuttui kuusi. Aloin laskea, ehtisinkö seuraavan kolme viikon aikana hankkia vielä kuusi kuponkia, se tarkoittaisi vielä 90 000 peson ostoksia, eli noin 150 euron edestä. Voisin hankkia ruokakaupasta koiranruokaa, sehän ei mene piloille...säilyketölkkejä myös....jatskiä pakkaseen...saippuat ja sampoot....Mitähän tuollainen robotti-imuri maksaisi, jos sen ostaisi ilman keräilykampanjaa? Ehkä pääsisi halvemmalla ;)

Kun pääsin lopulta kiukkuisena kotiin, aloin lukea marketin esitettä, jossa myös kerrottiin kampanjasta. Koko Chilessä (ihmisiä täällä on noin 16 miljoonaa) imureita oli jaossa vain 1700 kappaletta. Eli aivan tyypillistä olisi, että kun vimpalla viikolla minulla olisi ne 10 kuponkia, minulle kerrottaisiin, ettei imureita ollut enää jäljellä!

Muistin taas, miten paljon INHOAN Yumbelia. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa sitä kaupunkipahasta kohtaan. Se on ruma ja tylsä. Plazan suihkulähdekään ei toimi kuin joskus iltaisin. Nyt, kun satoi kaatamalla vettä, niin nythän se tietty oli loogisesti toiminnassa.

Nyt ollaan jo ylempänä kukkulalla ja voidaan jättää taakse kurjat maantiet ja huonommat maisemat. Tästä kuitenkin jatketaan vielä ylöspäin.

Lähinaapurustomme näyttää tältä. Tämä talo on puolen kilometrin päässä meiltä kukkulatien varrella. Tällaiselta näyttää tyypillinen chileläinen talo. Arkkitehtuurin kukkanen, vai mitä! Miksi Suomessa köyhänäkin aikana rakennettiin kauniita ja harmonisia taloja ja täällä nämä näyttävät tältä!

Talossa asuu parikymppinen pariskunta kahden lapsensa kanssa.

Tässä on lähin naapurimme. Tämä talo on 300 metrin päässä meiltä. Talossa on maalattiat, ei ikkunoita ja hellana toimii nuotio lattialla. Aputyttöni asuu tässä talossa vanhempiensa ja siskonsa kanssa.

Olemme laskeutuneet jo jonkin verran alaspäin portiltamme ja meidän lukaalimme näkyy tuolla puiden välissä. Ihanaa olla taas kotona!

-
Huomenna kerron teille tuosta tavallistakin tavallisemmasta ”ei oosta”, ”ei oo jäljellä” ja ”loppu” –aiheesta.

Suklaakonvehti ja toffeekarkki

2011-08-17T02:25:00.001-04:00

Yleisön kannustavien kommenttien takia päätin kuitenkin laittaa nämä yksinkertaiset fleecenutut myyntiin Michilandiaan. En ole kehdannut aiemmin näin yksinkertaisia juttuja tehdä myyntiin, sillä olen ajatellut, että joku voi luulla, etten osaa parempia tehdä. Nämä kuitenkin toimivat omilla chihuillani niin mahdottoman hyvin. Isonkin lauman jaksaa pukea talvella, eivätkä nämä nutut haittaa pikkukoiraa mitenkään, vaikka ovat päällä yötä päivää. Nuttumallin nimeksi tuli "Back to Basics", sillä sitähän se on, jos muihin Michilandian vaatteisiin vertaa :)

Peikkokukkulan talviyössä

2011-08-16T02:13:00.000-04:00

Kultaisen keltainen aamu

2011-08-15T13:26:00.000-04:00

Aamu valkeni sumuisena ja auringolla oli kova yritys työntää pilvet edestään pois.

Päätin lähteä koirien kanssa keräämään uuden aromopuskan olohuoneeseen kuihtuneiden tilalle.

Koirien lempisanat alkavat M:llä. Ne ovat "mennään" ja "makkara".

Koirat tuijottivat minua silmä kovana, kun laitoin kumpparit oven viereen ja otin takin henkarilta.

Ne ovat jo oppineet, mitkä takit ovat lenkkeilytakkeja.

Miehelläni on yksi liivi, joka tekee koirat hulluiksi. Kun mies ottaa liivin naulakosta, koirat alkavat ulista ja kiemurrella. Isot koirat ulkona alkavat hyppiä ovea vasten ja silloin mamin on aina ärjähdettävä. Niiden kynnet tekevät naarmuja puuosiin ja likaiset tassut tuhrivat valkoiset ovet.

Laitoin keltaisen tikkitakkini päälle ja minua tuijotettiin silmä kovana. Odotettiin vain sitä yhtä M-sanaa.

"Mennään!" sanoin, ja yli kymmenen karvakorvaa vikisi innosta ja pyöri ympyrää.

Sateen jäljiltä aromoiden kukinnot nuokkuivat.

Elvira ja Dahlia viettävät ensimmäistä talveaan, joten aromoiden tuoksu on niille uusi asia.

Ihana aurinkoinen aromoaamu tuli tuomaan pirteyttä Peikkokukkulan talveen.

Kävelin koirien kanssa ja nautin märän luonnon tuoksusta.

Koirat nauttivat tuoksuista ehkä enemmän kuin minä.

Tein suunnitelmia täksi päiväksi.

Voisin pestä likaisen keinun ja pyykkiä. Painaisin Feliz Navidad ainakin 20 joulusukkaan.

Ei aamu voi alkaa paremmin kuin kiipeämällä kukkuloita ylös alas iloisten koirien kanssa ja punoen suunnitelmia alkavalle päivälle.

Mukavaa viikonalkua Peikkokukkulalta!

Hiiri se kissalle takkia ompeli...

2011-08-14T18:56:00.006-04:00

...tai ainakin vähän sinnepäin! Hiiren tekemästä takista tulikin nenäliina, mutta minun virkkaamaani tyyny kasvoi ja kasvoi ja kasvoi. Minulle iski himo virkkaamiseen, koska langat ovat niin herkullisen värisiä. En saanut loppumaan, vaikka tajusin, että tämä on nyt jo liian iso tyynyksi. Sitten ajattelinkin tehdä siitä pyöreän korituolin päällisen.

Sovitin sitä korituoliin (ei kuvassa näkyvä), eikä se näyttänytkään niin kivalta kuin olin ajatellut. Nyt meinaan purkaa tuohon uloimmaiseen tummanvihreään raitaan asti ja kuitenkin tehdä siitä tyynyn. Meinaan tehdä kaksi pyöreää tyynyä sohville, kuten oli alunperin tarkoituskin!

Olisihan tämä suloinen mattonakin, mutta emme tarvitse tällaista mattoa yhtään mihinkään.

Pojilla on ihan selvästi meneillään keskustelut siitä, kuka mamin virkkauksen saa tällä kertaa pitää. Yoda pitää virkkauksesta kiinni kaikin tassuin ja mahankin painoi varmuudeksi "mattoon" kiinni, ettei Choko B. vie sitä häneltä.

Kyllä tämä Chokollekin kelpaisi... tytötkin odottavat tatamille pääsyä.

Dahlia, Elvira, Zara, Choko B. ja Yoda tarkastavat laatua.

---

Jaaha, se on sitten sunnuntai-ilta. Saimme nauttia monen sadepäivän jälkeen auringosta ihan koko päivän. Pesin hiukset puutarhaletkulla talon edessä :) Istutin talvioita uuteen kukkapenkkiin. Teimme koirien kanssa mukavan kävelylenkin eukalyptusmetsikössä pari parcelaa tielle päin. Napsaisin lenkillä niin onnistuneen kuvan, että oli aika vaihtaa banneria. Mitä mieltä uudesta kuvasta? Minä tykkään! Ei tullut mieleenikään kuvan ottohetkellä, että siitä tulisi noin hieno ja sopiva banneriin! Virkkailin tuota tekelettäni nauttien talviauringosta ja vasta kuudelta illalla tulin työhuoneeseeni tekemään tälle päivälle varaamani työt. Kello on nyt kahdeksan illalla ja varmaan muutaman tunnin tässä vielä hääräilen.