Peikkokukkulan puutarhan kevättunnelmia

Tulkaapa katsomaan, miltä talomme ympäristössä näyttää nyt, kun kevättä on vietetty muutama päivä! Aurinko ei vielä paista liian kuumasti ja luonto on heräämässä täyteen kukoistukseensa.

Viime vuonna istuttamani violetat ovat jo alkaneet roikkua muurin yli. Jonain päivänä ne ehkä peittävät lähes koko muurin?

Sinisade on aloittamassa kukintaansa. Keiju liihottelee sen alla. Taika päivystää vakiopaikallaan. Huomaatteko, minun piti tehdä lasiruutuovien alimpiin laseihin verhot, sillä chihut sotkivat lasit monta kertaa päivässä tassuillaan ja nenillään, kun ne tahtoivat katsoa sisälle. Nyt ne eivät ylety näkemään sisälle, eivätkä sotke enää ovia ja laseja. Edes hiukan vähemmän siivoamista! Kiinnitin verhot tarranauhalla oviin.

Chihujen tarhan porttia koristavat päivänkakkaraiset.

Ulkokeittiömme on ollut kovassa käytössä siitä saakka, kun kivimuuri tuli valmiiksi.


Taustalla näkyy hämärästi uuden puutarhan alkua. Nuoret hedelmäpuut kasvavat siellä ja nyt kasasimme kiviä ja istutin sinne kasveja, sillä ennen tuossa kohdassa ei kasvanut mitään. Tällä hetkellä kivien oikealla puolella on parkkipaikka, mutta toivon, että saamme sen siirrettyä pois talon edestä tämän kesän aikana.

Työhuoneeni kulmalla kulkee söpö tiilipolku suihkulähteelle. Oikella puolella kasvaa valtavat puskat maustefenkolia, vasemmalla palmu ja murattia. Taustalla näkyy kukassa oleva rosmariini. Ikävää, kun kamerani tai näyttöruutu haalistaa värit näin plättänöiksi! Tai mistä minä tiedän, miltä kuvat teidän koneillanne näyttävät, mutta minulla kuvat näkyvät liian haaleina todellisuuteeen verrattuna.

Tässä samainen polku suihkulähteeltä työhuoneelle päin. Edustalla rosmariinipensas ja ruukussa nisperopuu, joka täytyy nyt siirtää maahan. Se raukka on kököttänyt tuossa ruukussa jo kolme vuotta, eikä se enää pääse kasvamaan kunnolla. Nisperoon tulee syötävät hedelmät.

Violetat eli talviot kukoistavat talomme ympärillä.

Mehikasveja, ranunculoksia ja tuo pieni juuri lehteen tullut puu on magnolia.

Uudessa puutarhassa ovat atsaleat aukeamassa. Ne ovat olleet ruukussa pari vuotta ja nyt tänä vuonna siirsin ne maahan.

Koitetaan saada talo maalattua ennen huhtikuuta!

Sypressit koristavat talomme sisäänkäyntiä korkeissa ruukuissa.

USA:sta kahdeksan vuotta sitten Chileen lähettämämme tonttukyltin kaivoin varastosta tällä viikolla. Hassua avata niin monta vuotta sitten käärittyjä paketteja vihdoinkin käyttöön!

Toisen sypressin alla on tällainen kyltti. Tällaiset ovat varmaan monen mielestä tosi mauttomia, mutta Peikkokukkulalle sopii kaikki tonttumaiset ja peikkomaiset jutut. Mitään räikeän värisiä muovikrääsiä en kuitenkaan tänne laita.

Violetat ovat jo kasvaneet tuikkulyhtyjenkin yli.

Minusta tällainen rehevä sisääntulo on kaunis. Vaikkakin kasvit ovat vain vaatimattomia talvioita, mutta ne ovat ainoita kukkia, jotka kasvavat täällä mukisematta, eivätkä ota nokkiinsa heti, jos eivät saa vettä ihan joka päivä.

Minulla on nyt takana mukava viikonloppu (lukuun ottamatta mäjähdystä!) Lauantaina olin suomalaisen ystäväni, hänen miehensä ja poikansa kanssa syömässä loistavassa perulaisessa ravintolassa. Romumarkkinoilta tuli tehtyä löytöjä, jotka esittelen lähipäivinä. Ällistyttävän hyvästä tarjouksesta löytyi suuri gazebo uuteen puutarhaamme. Se tuodaan ensi viikolla Santiagosta Concepcioniin. Tunsin itseni kolmen viikon sairastelun ja vetämättömyyden jälkeen vihdoinkin pirteäksi! Olin ompelematta kokonaiset kaksi päivää! Sunnuntain olen maannut riippukeinussa ja kuistin sohvalla, lukenut vanhoja sisustuslehtiä ja suunnitellut miehen kanssa jännittäviä tulevia asioita. Ystävä ja äiti ilahduttivat pitkillä sähköposteilla. Nyt istun kuistilla kuuntelemassa lintujen iltalauluja ja katselemassa kolibrin pörräämistä kukissa. Kolibreista on Chilessä muodostunut lempilintujani. Ne ovat niin kauniin muotoisia pieniä helikopterisiipiä :)Alkaa hämärtää ja viiletä. Mies jo kantoi polttopuita sisään iltaa varten. Kyllä nyt pitäisi taas jaksaa ensi viikon 12-tuntiset päivät!