Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 29. syyskuuta 2014

Motomiehen synttärijuhlat

Dominic Emilio Fernandon toista syntymäpäivää vietimme nyt parisen viikkoa synttäreiden jälkeen, jotta kaikki kutsutut pääsisivät osallistumaan. 

Tässä odottelimme hellissä tunnelmissa vieraiden saapumista.

 Koska päivä oli sateinen, kannoimme ulkotuolit ja -pöydän sisälle, jotta kaikki mahtuisivat syömään yhtäaikaa olohuoneessa. Osa astioista oli taas kertakäyttöisiä, koska emme omista riittävän suuria astiastoja 25 hengelle. En kyllä tajua, miksei tule hankittua enemmän astioita, sillä eiväthän tavalliset lasit ja valkoiset lautaset paljon maksa!

Tein kuppikakkuja saksalaisen aputyttöni kanssa. 

Domsku ihmettelee, missä ne luvatut vieraat oikein kuppaavat. Sade lotisi ikkunoihin. 

Kakun teki tomecolainen rouva. Haimme sen aamulla ja minä koristelin sen tekstillä, hileillä (olevinaan tie) ja mopolla. 

 Kun vieraat saapuivat lahjojen kanssa, Domskulle iski paniikki. Kaikki tulivat pussailemaan ja halailemaan ja äitikin katosi näköpiiristä. Onneksi poika pääsi jyvälle asioista hyvin pian. Hän hoksasi, että kaikki paketit olivat hänelle. Hän huusi: "wau!" ja availi paketteja vieraiden avustaessa. Dominic sai vaatteita, kaksi kauko-ohjattavaa autoa, kengät ja palo-auton, jossa on tankki ja nappia painamalla se suihkuttaa oikeasti vettä. "Piipaa, mettä!"

 Juhlat olivat lounasaikaan. Tilasimme yhdeltä naapurinrouvalta ruuat. Hän teki omista kanoistaan tyypillisen maalaiskanasopan (cazuela de campo). Kanasopan päälle oli hänen kasvimaastaan korianterit. Suuret painavat leivät (tortillat) hän paistoi tuhkaan kaivettuna. Leivän päälle oli chilikastiketta ja pebreä (tomaatti-sipuli-korianteri-viinietikka-salsa). Salaatin hän teki oman kasvihuoneensa salaateista ja itse tekemästään viinietikasta. Lisäksi meillä oli oliiveja ja kirsikkatomaatteja. 

Oli melkomoisen hankala homma saada valtava kuuma soppakattila ja kaikki muut tykötarpeet parin kilometrin päästä mutaista kukkulatietä naapurilta meille. Vettä oli tullut kaatamalla pari päivää. Mieheni ja aputyttö kuitenkin suoriutuivat urakasta aika hienosti, mitä nyt viinietikkaa oli lorahtanut kassin pohjalle tortilloiden päälle. Laitoimme leivät uuniin lämpenemään ja kuivumaan. 

Vieraiden käskimme jättää autot portin luokse 300 metriä talostamme, etteivät he juuttuisi tiemme valtaviin mutakuoppiin. Onneksi he muistivat tehdä niin, ettei babyshower-tragedia toistunut.


 Ehdotin, että syömisen jälkeen pojat voisivat mennä yläkertaan Dominicin huoneeseen leikkimään. Poikien äidit sanoivat, etteivät he enää leiki leluilla, pelaavat vain tietokonepelejä. Pojat kuitenkin nousivat yläkertaan ja mikä riemu siitä syntyi! Sieltä kuului: "Dominic on miljonääri! Paljon hienompi junarata kuin meillä. Näin paljon leluja!" Isot pojat rakensivat junarataa, hakkasivat intona hakkalelulla ja unohtivat aivan täysin elokuvan, jonka laitoin varmuudeksi tulemaan televisiosta. Vai muka vain tietokonepelejä!


 Juhlissa oli myös Dominicin kummitädin ideoima bingo. Dominic toimi pyörittäjänä ja kyllä hän yritti välillä tärkeänä huutaa:"cinco!" Bingon palkintoina oli kaksi elokuvalippua ja kaksi hampurilaisateriaa Concepcionin kauppakeskuksessa.


 Bingonpelaajat keskittyvät voittamaan!

Bingon jälkeen annoin pojille kartat käteen. Lainasimme sadetakkeja ja kumisaappaita ja he lähtivät etsimään piilotettuja yllätyksiä. Pikkuinen Domsku jäi ikkunoista katselemaan isojen juoksua. Ehkä ensi vuonna hänkin pääsee mukaan? Pojat olivat aivan innoissaan ja lupasin, että kartta vaikeutuu vuosi vuodelta...ensi vuonna kannattaisi tuoda lapiot mukaan. He joutuisivat kaivamaan! 

 Aarteenetsinnän jälkeen oli kakun vuoro. Dominicille laulettiin ja sitten hän puhalsi hienosti kynttilän sammuksiin. Pojat olisivat tahtoneet, että Domsku hautaa naamansa kakkuun, mutta Domskuli ei halunnut. Hän tyytyi syömään mansikoita kakun reunasta.

...mutta äiti sai kermavaahtoa naamaansa!


Ihanat, onnistuneet, vauhdikkaat ja riemukkaat juhlat takana. Nyt siirrymme odottelemaan vielä pikkusynttäreitä, joille kutsutaan muutama kaveriperhe. Emme voineet tiemme huonon kunnon vuoksi pyytää monta autoa kerrallaan meille, joten päädyimme jakamaan porukan kahtia.

Meillä aina riittää draamaa ennen isompia juhlia. Joko vesitankki on tyhjentynyt mystisesti juuri ennen juhlapäivää, tiemme on hirveässä kunnossa, keittiön lavuaari lopettaa vetämisen, silta on sortumassa tai muuta sellaista...emme me nytkään välttyneet draamalta. Tunti ennen vieraiden saapumista vessanpytty meni epäkuntoon! Säiliöön ei mennyt yhtään vettä! Mieheni alkoi availla putkia ja onneksi vika löytyi. Yksi filtteri oli niin pahasti tukossa, ettei vesi päässyt siitä enää läpi. Vika saatiin korjattua ja huokaistiin helpotuksestä. Ei ainakaan vesi loppuisi sillä kaatosateella!

torstai 18. syyskuuta 2014

Muffinsseja


Voi miten riemastuin, kun Vega Monumentalin markkinapaikalle oli tullut näin söpöjä muffinssivuokia ja koristeita. Ihan tavallisten tallaajien paikkaan ihan tavallisella hinnalla! Normaalisti täällä kaikki erikoisuudet tulevat joihinkin superkalliisiin erikoisliikkeisiin Santiagoon. Ilmeisesti tällaisetkin pikkujutu ovat muuttumassa erikoisuuksista tavallisiksi asioiksi. Jee!

Nyt olen tehnyt mustikka- ja mansikkamuffinsseja parilla erilaisella kuorrutteella. Kivaa ja helppoa hommaa. Dominic tykkää auttaa taikinan sekoittelussa ja varsinkin maistelussa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syyskuinen sunnuntai Peikkokukkulan puistossa







Vielä pari kuvaa, jossa näkyvät kukkivat talviot talomme edessä



Tänään oli enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Vielä en ole ehtinyt saada karttaa valmiiksi Peikkokukkulan puistosta. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 12. syyskuuta 2014

ELÄMÄNI VALO 2-VUOTIAS




Kaksi vuotta sitten sain elämäni suurimman lahjan. Se lahja on tehnyt minut äärettömän onnelliseksi jokaikinen päivä. 

Tänään vietämme Dominicin synttäripäivää ihan vain pienen perheemme kesken. Domsku sai aamulla lahjat sänkyyn, sekä myös hänen tärkeän aamumaitonsa sekä juhlan kunniaksi vohvelikeksejä. Sitten availtiin lahjoja uusilla lastensaksilla ja ne paperit ja se avaamistouhu muodostuivatkin aamun mielenkiintoisimmaksi jutuksi. Tämän jälkeen leikittiin uusilla leluilla. Alakerrassa sytytin kaksi tuikkukynttilää jogurttikakun päälle ja taas vietimme turmioelämää ;) Ei meillä ollut kakkukynttilöitä, mutta oli hauska antaa Domskun harjoitella kynttilöiden puhaltamista tulevia sukulais- ja kaverijuhlia varten.

Instagramiin laitan muutaman kuvan Dominicin syntymäpäivän kulusta. Nyt pikkuinen mies on päiväunilla isänsä kanssa. 

torstai 11. syyskuuta 2014

Isän ja pojan huvit - ja koirien ihmetys

Kävimme Los Angelesin outlet-lelumyymälässä. Sieltä mieheni bongasi edullisesti junaratoja. Junaradat ovat enemmän miehelleni kuin pojalle, sillä ne ovat niin heppoista muovia, että yksi lattiaan paiskaus saisi ne murenemaan jostakin kulmasta. Eivät siis ole kaksivuotiaalle suunniteltuja.

Yhtenä sadepäivänä valittiin pakkauksista toinen, joka avattiin. Domsku oli tietty innoissaan. Sitten isä ja poika kokosivat junaradan. Junassa on kaukosäädin ja patterit. Siinä se tuksutteli olohuoneemme lattialla ja "saunassa" olevat chihut olivat ensin ihmeissään ja sen jälkeen ne katselivat hieman tylsistyneinä tuuttavaa junaa. 

Kun junalla oli leikitty se päivä, se pakattiin takaisin laatikkoonsa odottamaan uusia leikkihetkiä.

P.S. Puupylvään alaosassa on muovisuoja uroschihujen takia.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Chiloen maissi

Oletteko nähneet viininpunaista maissia? Nämä viininpunaiset maissintähkät ovat Chiloen saarelta Etelä-Chilestä. Suomalainen Chilessä asuva ystäväni istutti muutaman saamansa maissinjyvän ja sai sadoksi chiloelaista maissia.


Hän istutti myös tavallista maissia, ja kuinkas siten kävikään?


Tuli tällaisia värikkäitä koristeellisia maisseja!


Tänä vuonna ystäväni tietää istuttaa Chiloen maissit ja keltaiset maissit hyvin kauas toisistaan, etteivät ne sekoitu. Onhan tuo erikoinen Chiloen maissi säilyttämisen arvoinen juttu!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Muistoja Desembocadurasta

En yhtään muista, ovatko nämä kuvat olleet blogissa. Laitan ne nyt kuitenkin, kun tulivat vastaan ja ne toivat mieleeni ihania ja väsyneitä muistoja Domincin vauva-ajasta. Nämä kuvat on otettu tammikuun 2013 tienoilla. 

 Tässä olemme Concepcionissa Desembocadurassa. Kuvassa vasemmalla näkyy meri ja oikealla Bio Bio -joki. Mielestäni tämä on Concepcionin hienoimpia paikkoja. On harmillista, että vaikka täällä on ihana hiekkaranta, ei uimaan uskalla kuitenkaan mennä. Meren puolella aallot ovat liian vaarallisia ja joen puolella taas moni ihminen on hukkunut, sillä pohja pettää ja yhtäkkinen virtaus imaisee ihmisen pyörteisiinsä. Bio Bio-joki on leveimmästä kohdastaan kaksi kilometriä leveä!

Kahlata kuitenkin uskaltaa Tyynen meren aalloissa.

Seuraavalla retkellä onkin erilaista, kun Dominic vipeltää omin jaloin paljaat varpat hiekalla.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Pörröfleece

Nyt tein pojalle vaatteen uudesta kankaasta (ei aina vanhoista röijyistäni).  Ihanan pehmeää pörröfleeceä ja värikkäät raidalliset resorit.






 Pipon virkkasin odottaessani Dominicia, apinan sain siihen virkattua, kun Domsku oli jo yksivuotias. Nyt pipo on ollut kovassa käytössä. Hienon suomalaisen puisen auton antoi Dominicille ystäväni, jota en ollut nähnyt yhdeksään vuoteen. Suuri yllätys olikin, kun meillä oli lähes samanikäiset pojat!