Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Turkoosiko tyttöjen väri?


Chilessä on todella ärsyttävän selkeästi jaettu kaikki vaatteet ja kengät tyttöjen ja poikien malleihin. Tytöille on valittavana kaikki värit (myös mustat ja harmaat pinkistä turkoosiin) ja tyylit, ihanat rimpsut ja söpöt kuosit. Jopa tavallisesta ruokamarketista saa tytölle nättejä vaatteita. Mutta pojat! Aaargh! Tytöt ovat prinsessoita, mutta pojat ovat ulkoavaruudesta tulleita hirviöitä ja piruja. Tytöt ovat "angelitos" kun taas pojat ovat "diablitos". Poikien kuosit ovat jotain vihreitä arpisia hirviöitä tai aseet kädessä olevia avaruusrobotteja tai jalkapallonpelaajia tai veri suusta purskuavia dinosauruksia. Siis miksi? Mikseivät pojat voi olla vastaavasti pieniä prinssejä tai muuta söpöä?

Mitään unisex-malleja tai osastoja ei ole olemassa. Myyjät eivät edes suostu näyttämään tyttöjen vaatteita, jos kerrot, että vaate tulee pojalle. "No sirve!"

Olen kertonutkin, että minä ostan joskus tyttöjen vaatteita ja tuunaan ne sitten poikamaisemmiksi poistamalla esimerkiksi kukkasen tai rimpsun. Ostan tyttöjen vaatteita silloin, kun esimerkiksi materiaali tai malli on mielestäni kaunis ja sopii pojalle. 

Eilen ruokamarketissa ihmettelin jälleen kerran tätä kahtiajakoa. Tytöille oli tullut mallisto talvivaatteita, ihan kivoja ollakseen markettitavaraa. Sitten menin poikien hyllyille ja voi oksennus! Värit ja mallit ihan kamalia. Nyt pojille oli paljon punaista ja oranssia tavallisten mustan, harmaan ja tummansinisen lisäksi, mutta ei mitään hempeää. Tänne ei tule hempeitä vaatteita pojille. Pojan pitää olla macho heti lapsesta asti! 

Päätin ostaa pojalle lämpimät tossut sisäkäyttöön, sellaiset, että hän saa ne itse helposti jalkaan ja pois. Pojille oli valittavana harmaa, musta ja tummansininen. Tytöille liila, fuksia ja turkoosi. Malli on prikulleen sama (ihme kyllä), vain värit erosivat. Ajattelin, että turkoosi nyt on ihan taatusti myös poikien väri! Kukaan ei arvaisi mitenkään, että turkoosit tossut on ostettu tyttöjen hyllystä! Dominic näki turkoosit tossut ja sanoi:" Hienot tossut!" Laitoin tossut ostoskärryihin.

Tulimme kotiin ja näytin tossut miehelleni. Hän sanoi:" Miksi ostit pojalle tyttöjen väriset tossut?"

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kun kylppäri on kylmä...


...ja ulkona on lämmin syyspäivä...


...meillä siirtyvät kylpypuuhat ulkoaltaille!


Kylvystä ei meinata tulla millään ylös, vaikka hiukset on jo pesty.


Blondikin pääsi pesulle :)

P.S. Lueskelin monta vuotta vanhoja juttujani blogissa ja kyllä on hirmuinen ero kirjoituksen määrässä ennen Dominicin syntymää ja sen jälkeen. Ennen Domskua juttuni olivat tosi pitkiä, nyt on muutama sana ja muutama kuva. Ei ole enää aikaa pohdiskella ja vatvoa asioita. Harmi sinänsä, mutta aika aikaansa kutakin. 

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Puistomme


Ai että miksen ole laittanut valokuvia blogiin uudesta puutarhamme osasta "puistosta"? Siitä,  josta kerroin teille hehkuttaen joskus viime elokuussa? Syyn näette tässä kuvassa. Tässä kunnossa on nyt puistomme puolen vuoden kuivuuden jälkeen. Meillä ei ole ollut pisaraakaan vettä kasteluun ja kaikki on kuollutta tai puolikuollutta. Nyt odotellaan talvisateita, jotta puisto heräisi taas henkiin ja vihreyteen! 

Meillä täällä Peikkokukkulalla kävi yksi kaveri ensimmäistä kertaa. Hän on lukenut blogiani jo vuosia ja katseli tutkivasti ympärilleen. Hän kysyi, missä se hieno puistomme on. Melkein nolotti näyttää kuivunutta autiomaata talomme edessä. Tässä se nyt on! Tämä aika vuodesta on Chilessä vähän kuin talvi Suomessa. Ei sielläkään voi esitellä puutarhan kauniita kukkasia helmikuun pakkashankien alta. Eivätkä ne pensaat kuki marraskuun floskassaan :)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kotimekko Fancy - roskasta ruusuksi



Minä tahtoisin kotonakin pukeutua nätisti ja romanttisesti, mutten raski kuluttaa kotona nättejä vaatteitani, joita säästän kaupunkireissuja varten ja sitä varten, jos joku tulee käymään. Kotona pukeudun ryysyihin tai vapaa-ajan vaatteisiin, koska teen aina jotakin sotkuista ja koska tunnetusti lapset ja koirat aiheuttavat katastrofeja vaatteille - ainakin tavallisessa Peikkokukkulan elämässä, en sitten tiedä, miten Suomessa. Olen huomanut, jos FB:hen ja blogeihin on uskominen, että Suomessa nykyään mennään kansallispuistoon retkellekin kauheassa meikissä ja vartaloa lipovissa tyylikkäissä toppapuvuissa. Jopa synnyttämässsä täytyy näyttää hyvältä, huh!


No, joka tapauksessa minusta olisi kiva tuntea olevani nätti kotonakin, mutta kuitenkin sellaisissa vaatteissa, jotka tuntuvat mukavilta ja joiden pilalle menoa ei tarvitse pelätä. Koska tahdon nähdä kotonani sisustuksessa kauneutta, samoin ulkona talomme ympärillä, lapseni vaatteissa, (miehestä ei viitsitä puhua tässä yhteydessä....;), niin silloin minua rassaa, jos itse olen kuin mikäkin ryysyinen pyryharakka. Jotenkin vanhoissa venyneissä ryysyissä kulkeminen ei inspiroi minua. En pääse oikeaan tunnelmaan. Tahtoisin liihotella mieluiten kauniissa vaatteissa klassisen musiikin soidessa taustalla laventelin tuoksuessa ympärilläni. Virkkaisin kauniita pitsejä ja ompelisin valkoisia mekkoja mollamaijoille. He-he. Ainakin siihen suuntaan, jos nyt ei ihan noin kärjistetysti.


Tiedättekin, että olen tuunaillut vanhoista vaatteista uusia pojalleni ja ne ovatkin onnistuneet oikein hyvin. Säästän aina vanhat vaatteeni, jos niiden väri ja/tai materiaali miellyttävät minua. Yläkuvassa näkyykin mielivärini vaatteissa. Yläkuvan kaikki vaatteet ovat nyppyisiä, venyneitä, reikäisiä yms. Siis sellaisia, ettei niitä kehtaa enää käyttää. Vanhoja vaatteita minulle ei kerry kauheaa vauhtia, sillä ostan melko vähän uusia vaatteita. Esimerkiksi yläkuvan pinon vaatteista osa minulla oli jo Suomessa, eli yli 10 vuotta sitten!


Olen käynyt Pinterestissä kurkkimassa "upcycled clothing" ja sieltä löytää valtavasti inspiraatiota vanhojen vaatteiden uudelleen muokkaamiseen. Jotkut niistä ovat aivan täydellisen ihania. Kun katsoo "upcycled cardigan", tulee vastaan ihania romanttisia pitsiunelmia. Olisipa minulla sellaisia upeita vintagepitsejä, joilla voisin uudistaa neuleita! Tai valtavasti erivärisiä toisiinsa sointuvia käytöstä poistettuja neuleita, joita voisi ommella yhteen ja saada aikaan erikoisia virityksiä! 


Kuten huomaatte, kaksi ylemmän kuvan neuletta on tosi huonossa kunnossa. Tuo vaaleanpunainen oli lempparineuleeni yli 10 vuotta sitten. Pidin sitä lähestulkoon aina. Harmaan ostin Chilestä ja se meni yhdessä talvessa noin nyppyiseksi. Päätin käyttää siitä nurjan puolen.


Harmaan takin hihat pääsivät hihoiksi nurja puoli ylöspäin. Vaaleanpunaisen takin hihat leikkasin niin, että kyynärpäiden kulumat jäivät pois. Suikaleet laitoin mekko-osaan. Vaaleanpunaisen takin leikkasin lyhyemmäksi. Harmaan takin etu- ja takakappaleesta leikkasin mekko-osat nurja puoli ylöspäin. Harmaan takin kauluksesta ja etulistoista leikkasin reunarimpsua varten suikaleita, jotka saumuroin yhteen. Harmaasta neuleesta ei riittänyt tarpeeksi helmaosaa varten, eikä minulla ollut enempää sopivaa neuletta, joten päätin laittaa väliin uutta harmaata pitsikangasta, jonka olin ostanut näitä ideoita silmällä pitäen.


Kaavoja minulla ei tähän tietenkään ollut.  Otin vähän mallia ja mittoja tästä mekosta. Ompelin saumurilla kaikki sisäsaumat. Homma oli nopeaa.


Ja TADAA, tässä se nyt on! Miksi tästä tuli kotimekko/kotitunika? Siksi, että se on jotenkin liian hörhelöinen ja imelä, jotta kehtaisin mennä se päällä julkiselle paikalle, Lisäksi mekko/tunika on sen näköinen, että se on tehty vanhoista vaatteista :D Silti se on minusta jotenkin ihana, siis juuri sellainen, mikä päällä on mukava liihotella kotona! Romanttinen, sopii valkoisen puutalon tunnelmaan. Näytin mekon kälylleni ja hän heti sanoi, että se on tehty vanhoista vaatteistani. Mieheni nauroi ja sanoi, että se on hieno ja kysyi sitten, mitä tyyliä tämä on. Eli ymmärrän vähemmälläkin, ettei ole ihan nappijuttu kaikkien mielestä.

Mielestäni silloin tällainen "upcycled cardigan" olisi täydellisesti onnistunut, kun kukaan ei arvaisi, että se on tehty vanhoista vaatteista, vaan että se näyttäisi juuri siltä, että se on aina ollutkin sellainen ja sellaiseksi suunniteltu. Mitä mieltä sinä olet?

Nyt kun katson kriittisesti tekelettäni, ymmärrän, että se näyttäisi vähemmän vanhoista rytkyistä tehdyltä, jos siinä olisi vain yhden värin eri sävyjä. Tuo, että siinä on kahta väriä ja kahta erilaista neuletta, alleviivaa jotenkin ryysyvaikutelmaa. Vai luulenko vaan?


Mieheni kuitenkin suostui ottamaan valokuvat, kun kerroin laittavani kuvat blogiin :D


Poseeraan työhuoneeni ovella.


 Selkään minulla oli aikamoinen kiusaus pistellä "Odd Mia", mutta tyydyin sitten vaan sydämeen.


Kaulukseen tein harmaasta neuleesta ja pitsikankaasta ruusut. 


Mekon alle laitoin trikoopaidan, sillä villa kutitti paljasta ihoa. Alla on myös harmaa alushame. Legginsit (yök) ovat Chilestä ja valkoiset balleriinat maailman parhaat kengät, Hush Puppies-merkkiset. Hassua muuten, että vaikka Concepcionissa on Hush Puppies vähän joka nurkalla, en ole koskaan ostanut itselleni sieltä kenkiä, vain pojalle. Kun tulin Suomeen lomalle viime kesänä, ostin sieltä jostakin kenkäkaupasta nuo tarjouksessa olleet valkoiset balleriinat. Ne ovat niin älyttömän hyvät, jalka ei väsy lainkaan, vaikka kävelisi miten paljon. Käytin niitä Suomessa koko kesän ja sitten heti perään koko Chilen kesän. Toivottavasti ne eivän mene koskaan piloille! Ja tämän kokemuksen jälkeen meinaan ostaa Hush Puppies -kenkiä itsellenikin, kun joskus kenkätarvetta tulee.


Toivottavasti tämä postaus inspiroi teitäkin tuunaamaan vanhoja vaatteitanne. Ja jos ei inspiroi, niin käykää Pinterestissä. Voitte haukkoa henkeänne! Minulla on juuri nyt meneillään toinenkin tuunausprojekti: omasta villatakista pojalle neulehaalari! Siinä on iloa ja väriä kerrakseen! Haittaa vaan edistymistä, kun tässä samalla on menossa tuo pieni keittiöremppa ja komeroremppa, tänään remppasimme vähän koirien huonetta ja työhuoneen lattian maalaus pitäisi aloittaa lähipäivinä. Lisäksi neulon villasukkia, opettelen virkkaamaan kuusikulmioita ja afrikankukkia, viimeistelen mollachihujen rintakukkia ja pyöritän tätä normaalia arkea. Ai niin ja tuo vanha sohva pitäisi päällystää! Ehtisinköhän aloittaa yläkerran kuivakäymäläkopperon rakentamisen tähän samaan syssyyn? :D 

Kysykää vaan, mistä tämä kaikki energia! Ehkä siitä, etten ole syönyt vehnää melkein kolmeen kuukauteen ja siitä, että syksy on vihdoinkin täällä!

P.S. En ole syönyt vehnää melkein kolmeen kuukauteen ja sekä kälyni että mieheni ovat kauhuissaan. Saan kuulemma joitakin puutostiloja, kun en saa edes foolihappoja mistään (häh?) Hampaani kuulemma näyttävät suuremmilta kuin ennen ja silmätkin ovat jotenkin painuneet sisälle päähän. Ihme juttu, kun vaa'an viisari ei näytä yhtään vähempää kuin ennen ;)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Peikkokukkulalla kasvaa afrikkalaisia kukkia


Muistatteko, kun hieman aikaa sitten pohdin, mitä neuloisin näistä helposti katkeavista 100 % villalangoista?


En tiedä, mistä se tuli, mutta minuun iski virkkuukärpänen.


Selasin muutamia iltoja Raverlyn sivuja ja olin pökrätä kaikista niistä ihanista virkkauksista. Itse kun en osaa mitään, täytyy aloittaa helpoista malleista. Opettelin ensin kuusikulmion ja nyt tämän afrikkalaisen kukan.


Minusta tämä kukka on kaunimpi ilman sitä ulointa kerrosta, joten jätin sen pois. 


Ensimmäisiin kukkiin minulla meni 45 minuuttia aikaa. Tein jatkuvasti virheitä ja piti lukea ohjetta, verrata silmukkamääriä ja purkaa. Sitten aika lyheni puoleen tuntiin ja nyt virkkaan 15 minuutissa yhden. Sekin on varmaan tosi hidas tahti mestarivirkkaajiin verrattuna!


En tiedä vielä, mitä näistä tekisin. Päätin virkata näitä niin pitkään kuin langat riittävät. Säästän yhden tai kaksi kerää yhdistämiseen. Ehkä eniten kiinnostaisi tehdä poncho, mutta on mielessäni myös laukku tai huivi. En myöskään osaa päättää, kannattaisiko nämä yhdistää virkkaamalla (mitä en osaa) vai neulalla ja langalla. No, antaa ideoiden hautua. Ei tällä ole mikään kiire. Valmistukoon noita kukkasia lisää muiden töiden ohessa vähän kerrallaan.

P.S. Harmi kyllä blogissani tulee olemaan jatkossa vain huonoja kuvia, sillä kamerani on rikki ja olen puhelinkuvien varassa.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäistä kuitenkin!


Hyvää pääsiäisaamua! Join teeni tänä aamuna Tiheikönväen kevätkupista, sillä niin pääsiäisenä kuuluu, vaikka Chilessä onkin syksy. Syysastioissa ei kuitenkaan ole pääsiäismunien, narsissien tai pajunkissojen kuvia, eikä myöskään keltaisia värejä. Pääsiäinen ei ole Chilessä kevään juhla, mutta kyllähän keltainen väri sopii tähän kuivuneeseen syksyn luontoonkin ;)


Kun ei vaadi itseltään liikoja, ehtii niitäkin asioita, joita ei kuvitellut ehtivänsä. Ehdin siis kuitenkin siivota jonkin verran kotia pienen keittiörempan jäljiltä ja jopa koristella pikkuisen olohuonetta pääsisäistunnelmaan.


Pääsiäsipupu oli piilottanut munia puutarhaan ja Dominic sai elämänsä ensimmäisen kerran syödä suklaata (jos jätskiä ei lasketa).


Toivottavasti pääsiäisenne on sujunut mukavissa merkeissä!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Buddhalaistyylinen seinävaate


Meillä on nyt pieni keittiöremontti meneillään, joten en ehdi postata mitään pääsiäsiaiheista, eikä paljon kyllä olisikaan postaamista, sillä koko keittiömme tavarat ovat olohuoneessa ja ulkona kuistilla. Tällaiseen sotkuun ei oikein pääsiäiskoristeita mahdu.


Päätin näyttää teille tämän buddhalaistyylisen seinävaatteen, jonka neulahuovutin tammikuun lopussa. Tämä oli tilaustyö ja naama matkasi jo Portugaliin.


Olen itse värjännyt kaikki villat. Työssä on laaman- ja lampaanvillaa. 


Seinävaatteen omistaja on erittäin kiinnostunut buddhalaisuudesta, Intiasta ja Tiibetistä. Hänen lempivärinsä on voimakas oranssi ja punainen. Niistä tiedoista keittelin kokoon tällaisen buddhalaistyylisen hahmon. En tahtonut kopioida itse Buddhan kuvaa, vaan tehdä jotakin muuta, joka on saanut vaikutteensa buddhalaisista kuvista.


Näiden kuvien myötä toivotan kaikille blogini lukijoille mukavaa pääsiäistä Peikkokukkulan alkavasta syksystä!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

22 vuoden jälkeen...


22 vuotta sitten neuloin valkokeltaraidalliset villasukat. Ensimmäisen poikaystäväni äiti opasti minua. Sukista tuli ihan hienot ja ne ovat yhäkin käytössä! Sen jälkeen en ole villasukkia neulonut. Se on niin hidasta, enkä ole hyvä neuloja. Inhoan lukea neuleohjeita.


Vuosi sitten löysin markkinoilta USA:sta tuotuja jämälankoja ja päätin yrittää niistä sukkia. Laitoin kuvia viime vuonna suunnilleen tähän samaan aikaan siitä, miten varret alkoivat valmistua.


Monta kertaa piti purkaa, kun tuli virheitä, eivätkä nämä nytkään ole täydelliset, mutta kelpaavat minulle! Lehdestä tavasin ohjetta, koska minulla ei ole ketään, joka voisi minua täällä neuvoa. Jouduin vähän soveltamaan, koska lanka oli paljon paksumpaa kuin ohjeessa. Chilessä ei muuten osata tehdä kaksinkertaista kantapäätä!


Nyt olen neulonut varret seuraavaan sukkapariin, mutta tuli tenkkapoo. Osaako joku kertoa minulle, mitä tarkoittaa:"Tee sitten kantapää lyhennetyin kerroksin takaosan 28 s:lla." Siis mitä ihmeen lyhennettyjä kerroksia? Ei tuollaista sanottu ekojen sukkien ohjeessa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Chiloen mytologiaa

Lautalla matkalla Chiloen saarelle 

Chiloella sataa suunnilleen vuoden jokaisena päivänä. Se oli erittäin virkistävää meille kuivuuden keskellä eläneille. 

Lolitan ja kälyni peuhuhetki 

Dominic joutui vankilaan. 

Chiloella on paljon mytologiaa. Tässä hirmuinen noitaleski, joka viettelee miehet mökkiinsä. 

Vanhempi herrasmies on tehnyt Chiloelle mytologiapuiston. Hän esittelee puistossa Chiloen kasvillisuutta, jonka joukossa oli muuten myös raparperi! 

 Mies on tehnyt puunkäkkäristä lähes kaikki mytologiset hahmot. Dominic totesi:" Tienen muchos dientes!" Hampaita ne kuitenkaan eivät kuulemma pese.


 Käärmeetkin ovat puunkäkkäriä, jotka hän on maalannut.

Tämä hieno dinosauruksen pää on tullut kuitenkin USA:sta. 

 Suuria saniaisia ja käärmeitä.

Puistossa oli jopa tiikereitä :) En ottanut Chiloella yhtään kuvia taloista tai kaupungeista. Jos kiinnostuit, googlaa!