Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

lauantai 20. joulukuuta 2014

20. luukku: Peikkokukkulan tontut

Sähköjohtoja tarvitaan Peikkokukkulan tonttujen käsiksi ja muoviputkia sääriksi.

Käsivarsien ja etusormen sekä peukalon asentoa voi vaihdella.

Vaatteiden ompelua.

Tukevien muoviputkisäärien ansioista tontut seisovat omin jaloin.

Sormet saa tarttumaan vaikka lahjanaruihin.



Sakset pysyvät käsissä.

Käsivarren saa nostettua tervehdykseen.

perjantai 19. joulukuuta 2014

19. luukku: Sähköjohto ja muoviputki

Hmmm...mitähän jouluista sähköjohdosta ja muoviputkesta voisi tehdä?





Huomenna näette!



torstai 18. joulukuuta 2014

18. luukku: Pienen pojan oma joulupuu

Duplo-ukkeleista keksin tehdä pojan omaan joulupuuhun koristeet!


Leikkasin huopakankaasta lakkeja. Kärkeen liimasin ripustusnauhan. Lakit liimasin liimapyssyllä nukkejen päihin kiinni niin, etten laittanut liimaa lainkaan itse nukkeen. Tein lakeista niin isoja, että sain kiristettyä punaisen narun kaulan ympärille. Näin lakki pysyy päässä. Joulun jälkeen on helppoa nipsaista lakit pois.

Joillekin tein punaiset viitat tai takit. Hepat, koirat ja kissatkin saivat lakin. Pieni poika voi nyt ihan itse koristella kuusensa, eikä hattaa, jos koristeet putoavat, ne eivät mene rikki. Poika voi myös ottaa puusta ukkelit leikkeihinsä ja laittaa takaisin, kun tahtoo.


Askartelimme näitä yhtenä iltana saksalaisen aputyttöni "Mejen" kanssa joulumusiikkia kuunnellessamme. Domsku hääri kovasti ympärillä ja yritti auttaa teippaamalla lakkeja ja suuttumalla siitä, kun hänen omilla saksillaan ei saanut teippiä katki.


Näette tässä postauksessa myös huurteisen joulupuun. Eikö ole parempi kuin sellainen voimakas vihreä - varsinkin valkoiseen huoneeseen? Joulupuussa on pattereilla toimivat pikkuiset lamput, jotka Domskuli voi itse sytyttää ja sammuttaa.


Idean näihin Duplo-ukkeleihin sain unessani! Uni oli niin todellisen tuntuinen, että minun oli pakko toteuttaa se.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

17. luukku: Duplo-ukkelit

Tätä ette kyllä arvaa!



Mitä Duplo-ukkeleista voisi askarrella jouluun?

tiistai 16. joulukuuta 2014

16. luukku: Huurteinen kuusi

Ostin tosiaan ihan vapaaehtoisesti tuollaisen kauhean muovikuusen, sillä Domsku ihastui siihen. Kuusen korkeus on 1,2 metriä ja sen hinta oli nelisen euroa. Ostin samalla pullollisen valkoista spraymaalia.


Luna ja Seita kummastelevat outoa kuusta, joka kasvoi tuohon ihan hetkessä.


Suihkutin pullollisen spraymaalia oksiin ja jalustaan. Vihreä saa näkyä alta, jotta tulee huurteinen vaikutelma. Sokkivalkoinen muovikuusi ei ole minun juttuni. Vielä ennen joulua näytän teille kuusen sisätiloissa.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Jouluhaaste & tonttutyttöjen missikisat

Sain jouluhaasteen Susannan työhuoneelta. En ole ehtinyt aikoihin vastata mihinkään haasteisiin, olen pahoillani. Toivottavasti kukaan haasteen heittänyt ei ole loukkaantunut. Nyt kuitenkin kello on melkein kolme yöllä, enkä saa nukuttua. Jouluhaasteessa oli sen verran kivat kysymykset ja ne sattuivat pyörimään päässäni. Päätin vastata jouluhaasteeseen Jouluradio taustalla soiden ja tuikku ikkunalla palaen muun talon väen nukkuessa.


1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Ikävä kyllä en usko, mutta toivoisin voivani aidosti uskoa. Täällä Chilessä minulta usein kysytään, kun olen myymässä tonttujani, olenko oikeasti nähnyt sellaisen. En voi vastata muuta kuin että olen nähnyt tontun varjon useastikin. Toivon nimittäin, että usein silmänurkassani näkynyt varjo tai vilahdus olisi tontun.

2. Kirjoititko joulupukille?

Lapsena viimeksi. Äiti sanoi, ettei saa kirjoittaa vain listaa tavaroista, joita haluaisi, vaan että pitää kertoa, millainen on ollut vuoden aikana. En tiedä, miten "mielenkiintoisia" kirjeitä olen kirjoitellut. Chilessä en esitä joululahjatoiveita, sillä mieheni ei ymmärrä lainkaan toiveiden esittämistä, eikä oikein muutenkaan lahjojen ostamista aikuisten kesken.



3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Meillä ei ole koskaan ollut kinkkua, sillä minä en syö sianlihaa (kuin joskus "vahingossa" jonkun makkaran sisällä muiden epämääräisten ainesosien mukana. Meillä ei myöskään ole joulukalkkunaa, ellei joku muu tee ja tuo sitä. Laitamme usein naudanpaistipalan uuniin ja se on kinkkumme. Olen kyllä tosi iloinen, jos käly ostaa tai paistaa kalkkunanapalan. Sitä syön sinapin kanssa, sillä se tuo mieleen lapsuuden joulut, jolloin vielä söin sianlihaa jonkun verran. Muitakaan perinteisiä jouluruokia ei meillä oikein ole. 

Lähes joka joulu olen tehnyt rosollin. Graavilohi kai lasketaan jouluruuaksi? Sitä meillä on joka joulu. Mäti kuului lapsuuden jouluihin, eikä sitä myydä täällä lainkaan. Viime jouluna löysin lasipurkissa säilykemätiä. Tein sipulisilppua ja kermavaahtoa ja sekoitin mädin siihen. Oli ihan hyvää. Myös sienisalaatin teen usein jouluisin, mutta kylläkin vain herkkusienistä, kun muuta täältä ei saa. Koskaan en ole tehnyt laatikoita, lipeäkalaa, kinkkua tms. Silakoita olen tehnyt pejerey-kalasta. Pipareita leivon, mutta riisipuuroakaan en ole laittanut. En kaipaa sellaisia. Mieluummin joulupöydässäni on cevicheä ja muita herkkuja.



4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto.

Noloin lahjojen jakoon liittyvä muisto on ajalta, jolloin olin ehkä 9 tai 10 -vuotias. Olin kovasti toivonut monchichia (sellaista apinaa, joka söi peukaloaan). Avasin lahjoja ja odotin koko ajan, että paketista kuoriutuisi kyseinen apina. Kaikkea muuta kivaa kyllä tuli, muttei apinaa ja jotenkin ne muut lahjat jäivät avaamisvaiheessa huomiotta, koska odotin kovasti monchichia. Oli enää viimeinen lahja jäljellä. Olimme silloin mummon luona ja siellä oli enemmänkin sukua. Toitotin kovaan ääneen, että enää yksi paketti jäljellä ja siellä täytyy olla monchichi. Silloin äitini sanoi minulle että lopettaisin jo sen vouhotuksen monchichista. Sillä samalla sekunnilla tajusin, miten tahditon ja pöljä olin ollut. Se oli hirveän noloa. Paketissa ei ollut monchichia. Kenellekään ei ollut jäänyt epäselväksi, etten ollut saanut eniten toivomaani lahjaa. Tuskin kuitenkaan kukaan muu asiaa muistaa, mutta minä opin pitämään suuni kiinni. Häpesin itseäni todella paljon. En kuitenkaan muista, että olisin ollut musertunut siitä, etten ollut saanut apinaa, vaan enemmänkin siitä, että olin vouhottanut kovaan ääneen ja osoittanut sillä tavalla, etten ehkä arvostanut niitä lahjoja, joita olin saanut. 

(Sain monchihin seuraavana keväänä ja siitä tuli minulle kovasti rakas. Sillä oli suora pitkä vaaleanruskea turkki, se oli aika iso ja sen nimeksi tuli Teemu. Minulla ei enää ole sitä. )




5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä tai kaapin perälle notkumaan?

Täällä Chilessä olen saanut sukulaisilta sen verran mielenkiintoisia lahjoja, että kyllä on jäänyt käyttämättä! Yhdeltä perheeltä sain yhtenä jouluna neljä kuppikokoa liian pienet rintaliivit...öhöm...  Edellisjouluna sain samalta perheeltä xxl-kokoiset alushousut. Siis voiko joku tosissaan kuvitella, että alle 50-kiloisella naisella on xxl-kokoinen takapuoli? Varsinkin, kun heillä itsellään on sen kokoinen...eikö sitä eroa muka huomaa?

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Meillä on vaalea muovikuusi ja se on meillä käytössä niinä vuosina, kun se ei ole näyttelyssä. Kun vaalea kuusi on näyttelyssä, meillä on oikea joulumänty. Tänä vuonna oikea mänty on näyttelyssä ja meillä on muovikuusi olohuoneessa. 

Suomessa oli tapana laittaa kuusi aattoaamuna tai päivä aikaisemmin. Täällä Chilessä laitan joulukuusen yleensä joulukuun alkupuolella, jotta pääsisin tunnelmaan. Kuumassa kesässä se tunnelmaan pääsy on niin hankalaa, että kaikki keinot on käytettävä.

Minä koristelen yleensä yksin kuusen. Tänä vuonna saksalainen aputyttö "Meje" ja Dominic olivat auttamassa. Valitsen värin mukaan teeman joka joulu, joten koristeista on vain osa käytössä. Viime vuosina lempparini ovat olleet vaaleanpunaiset ja valkoiset kuusenkoristeet. Erityisesti tykkään metallinhohtoisista kultaan vivahtavista vaaleanpunaisista jotenkin vanhannäköisistä palloista. Dominic kutsui niitä simpukoiksi.




7. Ostatko kotiisi joulukukkia? Mikä on joulukukkasi?

Suomessa ostin aina hyasintit, mutta täällä niitä ei myydä. Mieheni ei kestäisi hyasintin tuoksua. Joulutähtiä näin kodintarvikekaupassa, mutta en ole ostanut. Yleensä laitan havupuiden oksia maljakkoon ja koristelen ne.


Mikä tonttutytöistä on suosikkisi?

15. luukku: Ruma muovikuusi

Voiko tällaisesta kauhistuksesta saada mitään kivaa jouluun?

---

P.S. Miten monella teistä blogini näkyy jotenkin erilaisena kuin ennen? Olen saanut viestejä, että kommentointi on erittäin hankalaa, kun teksti on liian pientä ja joitain muitakin eroja on mainittu. En ole tehnyt mitään muutoksia ja omalla koneellani sekä puhelimessa blogini näyttää ihan samalta kuin ennenkin. Eli en voi enkä osaa tehdä muuta kuin odottaa, että blogi palaa itsestään ennalleen, kuten se on ennenkin outojen asioiden jälkeen tehnyt.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

14.luukku: Lintu-rintakorut

Tällaisia suloisia tipusia saa pukinkonttiin aikaiseksi pienistä kangaspaloista.

Vietin tunnelmallisia joulunalushetkiä työhuoneessani pimeässä illassa. Kynttilät loistivat, joulumusiikki soi, jogurttikakku sekä chai latte maistuivat ja tipuset valmistuivat.

Seuraavana aamuna tipuset pääsivät lentelemään keväiseen puutarhaan.

Jonka jälkeen tipuset lensivät kylmään Pohjolaan.

Viisi naista Suomessa saavat avata joulupaketistaan tänä jouluna lintu-rintakorun. Toivottavasti he tykkäävät!

Lintu-rintakoruun tarvitsee vain huopakankaan paloja, pieniä kangastilkkuja, kaksipuolista liimakangasta, erivärisiä ompelulankoja ja rintaneulan.

Idean näihin sain Chloe Owensin "All Sewn Up" -kirjasta.

lauantai 13. joulukuuta 2014

13. luukku: Huopa- ja kangaspalat

Mitä pienenpienistä jämätilkuista voisi saada tehtyä vielä ennen joulua?

Huomenna näette!