Peikon kosioretki

Kerran pikku peikko peikkuluinen

lönkkäkinttu, vääräsääri,

sykkyrälle hännän kääri,

puhdisteli tarkkaan rinnuspielen,

asetteli tarkkaan kielen

aivan keskelle suuta.

Sitten pikku peikko peikkuluinen

peikkoneitosta kosi:

"Aikomus on mulla tosi

vaimokseni ottaa pikapuolin

peikkoneito, jonka huolin.

Mitä sanoisit siihen?

Sanoisitko pikisilmäinen

kiirekieli, pirppanokka,

että paremmalle rokka

maistuu kun on kaksi maistamassa.

Sitä paitsi aarrekassa

vartoo piilossa mulla."

Vastas siihen neiti pirppanokka

kiirekieli peikkuluinen:

"Kovin olet simasuinen,

oletpas nyt aivan kallellasi.

Tiedän kaiken aarteestasi:

Kuu on mokoma aarre!"

Silloin pikku peikko peikkuluinen

vääräsääri, kyhmyvarvas

suruksensa tuosta arvas,

ettei tule mitään peikkohäistä.

Kovin oli yksinäistä

peikon kotiinsa käydä.

(Kirsi Kunnas)

Tämän postauksen peikkopojalle kävi onneksi paljon paremmin kuin runon pikku peikko peikkuluiselle. Näiden kuvien peikkotyttö suostui aivan hihkuen puolisoksi komealle isonenäiselle karvahäntäiselle peikolle.

Suomalainen ystäväni meni täällä Chilessä naimisiin chileläisen miehen kanssa. Nämä peikot tein heille muistoksi hääpäivästä. Tein omalle tyylilleni tavallista värikkäämmät vaatteet, sillä morsian rakastaa iloisia värejä.

Lentävä lusikka

Eivät kaikki lennä luudalla - jotkut lentävät lusikalla!

---

P.S. Peikkokukkulan Pajapuotia on päivitetty!

Prinssi ja peikko

Peikkokukkulan Prinssi ja Röllö-peikko poseeraavat tässä sulassa sovussa. Normaalisti Röllö istuu olohuoneessa puunoksassa katonrajassa ja Dominic ihmettelee, miksi peikko on sinne joutunut. Nyt Röllö kuitenkin pääsi alas, sillä sen piti tulla kanssamme feriaan.

 

Röllö matkustikin Concepcioniin, mutta unohdimme ottaa sen autosta ja niin se matkusti takaisin Peikkokukkulalle. Kun palasimme feriaan Concepcioniin, Röllö unohtui toiseen autoon. Kolmannenkin kerran Röllö unohtui. Lopulta oli feriaa enää kaksi päivää jäljellä, eikä Röllöä enää kannattanut kuljettaa sinne ihmsiten pällisteltäväksi. Aikaisempina vuosina Röllö on aina ollut mukana tuomassa myyntionnea. Tänä vuonna myynti menikin ihan plörinäksi, joten syy on siinä. Ei ollut Röllö tuomassa onnea!

Nyt Röllö istuu taas normaalilla paikallaan oksassa ja Dominic saa niska kenossa ihmetellä karvaista neulahuovutettua peikonrimpulaa.

Mörkyt

Muistatteko vielä Mörkyt? Näitä lähti Santiagon kansainväliseen basaariin.

Metsänväkeä

Te siellä Suomessa vietätte keskikesän juhlaa, jonka olisin kokonaan unohtanut, ellei fb:ssä kaikki jauhaisi samaa asiaa ja jollei sähköpostini huutaisi viestien vähäisyyttä. Meillä täällä on meneillään sitten kai keskitalven juhla. San Juan - grillijuhlia täälläkin kyläpahaset järjestävät. Perheet ja ystävät eivät kuitenkaan kokoonnu siten kuin Suomessa. Täällä on ihan tavallinen harmaa pilvinen arkipäivä. Minun ei yhtään tee mieli kutsua ketään tänne grillaamaan. Tekee mieluummin mieleni mennä peiton alle talviunille...Mutta nythän alkavat taas päivät pidentyä ja valoisa aika lisääntyä!

Minä olen värkännyt lisää metsänväkeä. Nämä on nyt tehty epoksimassasta. Vaikka peikko putoisi lattialle, se ei mene rikki!

Kuvasin nämä nyt tällä tavalla tylsästi sisätiloissa, sillä ei huvita mennä tuonne ulos märkään kykkimään. Lisäksi valkoista vasten yksityiskohdat erottuvat paremmin.

Lukijat ovat kyselleet, tuleeko näitä joskus myyntiin. Tarkoitus olisi, että tulisi. Pitää vain ensin tehdä vähän lisää, ratkaista parit tekemiseen liittyvät ongelmat, päättää hinnat jne. Sama koskee myös Ahdin poikaa ja muita tulevia miniatyyrivauvoja. Kiitos kyselyistänne! Otattehan kuitenkin huomioon, että jokainen pikkuinen nukke on uniikki ja tekemiseen menee paljon aikaa, joten nämä eivät tule olemaan halpistavaraa.

Kaksi ensimmäistä peikkopoikaa ovat pituudeltaan noin 17 cm ja ne seisovat ilman tukea omilla jaloillaan. Käsiä ja jalkoja voi asetella eri asentoihin. Tämä viimeinen peikkolainen on 14 cm korkea. Se istuu simpukankuoren päällä ja se on irrallinen, joten sitäkin voi liikutella ja vaihtaa asentoja.

Osaako joku neuvoa, miten tavallisella kameralla voisi saada pienistä nukeista sellaisia tarkkoja ja hyviä kuvia, että kiinnostuneet voisivat nähdä kaikki yksityiskohdat? Valaistuksella on tietty tärkeä osuus, mutta miten se käytännössä järjestetään? En osaa lainkaan kuvata, enkä jaksa ottaa mitään kurssejakaan.

Viettäkääpä ihana juhannus!

Matka Barilocheen - osa 3 - Kaupan ikkuna

Villa Angosturassa oli liike, jossa tuoksui suitsuke ja joka oli aivan täynnä peikkoja ja keijuja! Arvatkaapa vain, inspiroiko se minua!

Metsänväkeä

Oli ihan liian aurinkoinen ilma metsänväen kuvaamiseen, mutten malttanut odottaa. Jos en heti kuvaisi, asia kuitenkin jäisi.

Nämä tyypit seisovat kaikki omilla jaloillaan ilman tukea. Käytin todella huonolaatuista chileläistä muotoilumassaa. Päätin kokeilla sitä ja toivoin, että se olisi toiminut, mutta olisihan se pitänyt arvata! Olen todella pettynyt laatuun. Pinta on epätasaista, jopa aukeili kuivuessaan. Maali tarttui siihen rumasti. Käsistä tuli aivan hirveät. Jos en tietäisi, että pystyn tekemään hyvästä massasta hyvää jälkeä, olisin kyllä aivan epätoivoinen ja pitäisin itseäni täysin lahjattomana!

Nyt tiedän, että Argentiinassa tehdään ja myydään epoksimassaa, jonka nimi on Parsecs. Olen yrittänyt ottaa yhteyttä valmistajiin, mutta sieltä ei ole vastattu. Jos tätä postausta lukee joku Argentiinan suomalainen, olisitko kiltti ja ottaisit minuun yhteyttä mia.emilia@gmail.com. tai jos tunnet jonkun Argentiinassa asuvan suomalaisen, vinkkaisitko hänelle? Blogiani on käynyt lukemassa Argentiinassa asuva suomalainen, mutta anonyyminä, joten en saa lähettettyä hänelle sähköpostia. Tarvitsisin apua Parsecsin saamiseen Chileen.

Kuvissa esiintyvä kettu ei ole tekemäni, vaan pyysin yhtä chileläistä nukketaiteilijaa tekemään chileläisen ketun. Tämä kettu lähtee äitini kettukokoelmiin. En ole kenenkään chileläisen käsityöläisen nähnyt tekevän yhtä hienoja pikkueläimiä kankaasta kuin tämän naisen.
-
Jes! Blogi toimii taas normaalisti!

Väkeä...

...syntymässä.

Pelottava vastaanotto

Yumbelin kaupunginjohtaja ja lauma mustapukuisia tärkeitä miehiä tulivat tänään käymään Peikkokukkulalla. Päätin järjestää heille pelottavan vastaanoton, kjäh, kjäh, kjäh!

Nämä peikot eivät vielä ole valmiita, mutta revin niille ruohohiukset, kun ilman hiuksia ne näyttivät niin sieluttomilta.

Aion tehdä tällaisia hirmuisia peikkoja tuon 300 metrin matkan portiltamme talolle, jotta tänne tulijat saavat ihmetellä, mihin oikein ovat tulossa - ja toivottavasti pahat rosvot pysyvät kaukana täältä!

Meillä oli aika jännä päivä ja pian alkaa tapahtua vuorenkokoisia asioita!

Kjäh, kjäh, kjäh!

Yhtenä iltana minulle iski kauhea inspiraatio. Sekoitin liisterin ja selluvillamassan, löin naulan kantoon...

...ja vartin päästä näytti tältä.
Viikko meni naaman kuivumiseen. Tänään maalasin sen.

"Kjäh, kjäh, kjäh", naureskelee pelottava kantopeikko tukka pystyssä kaikille, jotka Peikkokukkulalle uskaltautuvat!

Peikko on tässä testaamassa uutta asuinpaikkaansa, mutta oikeasti se joutui yhä sisälle. Se pitää vielä lakata venelakalla, jotta se kestää ulkona. Ja varmaan jotain koristuksia se saa vielä päähänsä.

Kjäh, kjäh, kjäh...peikkomaista sunnuntaita kaikille!

Mörkky-arvonnan voittaja sekä analyysiä

Kiitos kaikille Mörkky-arvontaan osallistuneille! Kautta Mörkyn hännän, sain kivoja ideoita ja ajattelin vähän analysoida niitä.

Eniten pidettiin tekoturkishiuksista Mörkky-neidoille. Minulla onkin ollut mielessäni, millaiset hiukset neitokaisille olisin tahtonut laittaa, mutta tämä on taas tätä elämää Chilessä...ei ole valikoimaa! Santiagosta löysin liikkeen, jossa oli useita erilaisia tekoturkiksia, mutta eihän niitä Concepcionin jälkeenjääneeseen kaupunkin tuoda :/ Santiagoon on kuuden tunnin bussimatka, en jaksa lähteä hakemaan vain turkiksia. Sitä paitsi jos lähtisin, Mörkkyjen hiuksista tulisi aika kalliit, kun bussimatkat yms. laskisi materiaalikuluihin...Tämän vuoksi kyselin teiltä ideoita, jos joku olisi keksinyt jotain uutta. Tiivisteenä käytettävää pellavaa ehdotettiin. Voi miten mielelläni sitä käyttäisinkään, jos sellaista täältä saisi.

Suurimman osan mielestä tytöillä voisi olla kahdet korvikset, pojilla vain yksi. Kuulostaa hyvältä. Aion laittaa tytöille kaksi erilaista korvista korviin. Mielestäni peikoilla kuuluu olla koruja, sillä nehän ovat kaiken kiiltävän perään ja vohkivat sekä löytävät aarteitaan kuka mistäkin.

Melkein kaikkien mielestä Mörkky-neidolla tulisi olla mekko. Tykättiin sekä pitsistä että brodyyristä, keltaisesta sekä valkoisesta. Ehdotettiin myös flanellia ja säkkikangasta, joita aion kokeilla. Mörkyillähän saa olla erilaisia vaatteita. Suurin yllätys oli se, että useampi ehdotti tylliä. Minulle tylli edustaa "halpaa" ja "muovista" materiaalia. Chileläiset käyttävät paljon tylliä töissä ja siksi aion pitäytyä erossa siitä. Tahdon erottua chileläisistä käsityöläisistä käyttämällä mahdollisimman luonnollisia materiaaleja sekä myös parempilaatuisia kuin keskinmäärin. Tylli kyllä voisi näyttää kivalta, mutta jätän sen väliin edellä mainituista seikoista johtuen.

Mörkkyneidolle myös ehdotettiin pisamoita ja pusuhuulia, jotka molemmat on helppo tehdä ja meinaan kokeilla jossain vaiheessa.

Parhaat ideat:
-kynsilakkaa sormiin ja varpaisiin
-rannekoru
-käsilaukku
-puretusta neuleesta hiukset
-neidoille suu punaisemmalla langalla
-tytöille häntään rusetti
-saparoita ja rusetteja päähän
-silmälasit (voisin vääntää rautalangasta)
-pojille isommat korvat sekä käsivarsiin isommat muskelit (näistä pidin erityisesti!)

Liian vaikeat toteuttaa:
-housut ja pussihousut (eihän niillä ole kunnollisia jalkoja)
-avainnippu käteen (mistä saan sopivankokoisia avaimia, itsetehtyinä liian työlästä)

Hyviä ideoita jatkoon, mikäli Mörkyistä tykätään:
-rooliasuiset Mörkyt (vaikka hääparit!)
-liivihame
-prinsessa-Mörkyillä kruunut (rautalangasta, mutta hieman työlästä)


Ja TADADAA, nyt sitten arvonnan tulokseen: Mieheni toimii onnenpoikana ja valitsee numberin! Olen numeroinut teidät kaikki osallistuneet: 29 kommenttilootaan vastannutta sekä kaksi sähköpostilla vastannutta. Nyt mieheni istuu tuossa takan edessä lämmitelemässä. Olivia makaa siinä sylissä rapsuteltavana. Ja NYT hän sanoo numberin: SEVEN, SIETE eli SEITSEMÄN!

PIKKUVIUHTI voittaa valintansa mukaan joko Mörkyn (tyttö tai poika, katso ekaa kuvaa) tai mummon kanasen (puna- tai sinisävyinen, katso kahta jälkimmäistä kuvaa). Otapa yhteyttä sähköpostiini: mia.emilia@gmail.com

Jos joku tahtoo adoptoida Mörkyn, hinta on 20 euroa + postikulut 7 euroa.
Mummon kanasia on myös saatavana, puna- ja sinisävyisinä. Hinta 10 euroa + postikulut 3 euroa.

Apua kaivataan! Mörkkyneidot aiheuttavat päänvaivaa.

Olen jo pitkään kehitellyt peikkoa, joka olisi suhteellisen helppo ja nopea tehdä. Chileläiset ovat kiinnostuneita peikoista ja tontuista ja niitähän ei täällä pahemmin ole tarjolla. Minulla on ollut mielessäni sellaiset yksinkertaiset matkamuistopeikot, joita saa ostaa Norjasta ja Suomen Lapista. En muista tarkalleen, miltä ne näyttävät, mutta minulla on paljon mielikuvia yksinkertaisista vartaloista, suurista silmistä ja poronkarvahiuksista. Lisäksi muistan Fauni-tehtaan peikot, joita oli ihmisten kodeissa minun lapsuudessani 70-luvulla.

Mörkky-nimeä minä käytän näistä ihan vain itsekseni. Mörkö+Möykky+Peikko=MÖRKKY! Mörkky on siis kaiken edellämainitun sekoitus. Täällä Chilessä ne varmaan tulevat olemaan vain "Troll" tai "Duende" tai jotain sellaista helpommin ymmärrettävää. Jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin ehkäpä jopa Mörkky-Troll!

Tässä näet yhden valmiin urosmörkyn. Käytän vartaloissa "housukankaita", jaloissa, käsissä, korvissa ja hännässä nahkaa. Nenä, silmät ja hampaat ovat huopaa. Nenän, suun, kulmakarvat/ripset ompelen käsin. Silmiin ompelen metallinapit. Silmiä tulee olemaan erimallisia antamaan erilaisia ilmeitä. Hiukset ovat tekoturkista. Kokeilin myös kikkuravillaa, mutten ollut oikein tyytyväinen. Urosten korvakorut ovat pyykkipojista (ylijäämiä, kun kerran tein paljon suksia puuosista). Täytteenä on pohjassa riisiä ja muuten vanua. Mörkyt seisovat tanakasti vaikka hyllyn reunalla!

Nyt siis ongelman tuottavat MÖRKKYNAISET! Tarvitsen teidän mielipiteitänne. Yläkuvassa neitokaiset ovat ilman hiuksia ja vaatteita, koska en osaa päättää.

Tässä kaksi kokeiluneitiä. Vasemmanpuoleisella on karstatusta laamanvillasta hiukset korvan takana saparoilla. Sidoin ne erivärisillä nauhoilla tuomaan rempseää peikkomeininkiä. Minusta hiukset kuitenkin näyttävät liian lattanoilta ja tylsiltä! Karstatusta villasta tehtyjä hiuksia ei voi jättää auki, peikkomaisesti pystyyn, sillä villa on sen verran hahtuvaista, että mörkkyä käsitellessä hiukset irtoaisivat päästä. Neideillä on yhdessä korvassa oikea korvakoru. Oikeanpuoleisella neidillä on hiukset tekoturkiksesta. Laitoin saparot erottamaan sen pojasta. Kuitenkin se mielestäni näyttää pojalta, joka on pukeutunut tytöksi! Sitten ihmettelen vielä tuota mekkoasiaa. Tarvitseeko mörkkyneito mekon erottuakseen pojasta? Vai olisiko parempi, ettei näillä yksinkertaisilla nukeilla olisi vaatteita? Näyttääkö pitsi tai brodyyri liian hienolta materiaalilta peikkoneidolle?

Kysymykset:

1. Mistä materiaalista neitien hiukset?

2. Mekolla vai ilman?

3. Mistä materiaalista mekot? (huom! täytyy olla yksinkertaista)

4. Yksi vai kaksi korvakorua?

5. Mitä muuta voisin laittaa mörkkyneitoon? Ideoita?

(6. Ideoita urosmörkkyyn)

Kaikkiin VIITEEN kysymykseen vastanneet osallistuvat arvontaan! Yksi voittaa valintansa mukaan joko MÖRKYN tai MUMMON KANASEN.
---

Vaikka noita kanasia pääsiäsikoristeena mainostinkin, niin ne kyllä sopivat kotiin ja puutarhaan keväästä syksyyn - ehkä jouluksi kannattaa ottaa pois, jotta tontut pääsevät pääosaan ;)

Aikaa osallistua Mörkkyjen kehittelyyn sekä arvontaan heinäkuun loppuun asti, eli 31.7. Suomen aikaa keskiyöhön.
---

Kautta mörkyn hännän, antakaa sitten hyviä ideoita :D

Kamala elämä

Kamalaa tämä minun elämäni. Aurinkoisena talvipäivänä joudun istumaan uudella kuistillamme kuuntelemassa Mörkkyjen märinää:" Tee ne hiukset minun päähäni! Miten voi kestää niin kauan että saan hampaat suuhun? Tahdon korvakorun! Voi mörkkypeikon pyssyt ja puukuulat, miten tuo nainen on hidas!""

Kamalaa tämä minun elämäni. Chilen talvi on hirmuinen. Joskus iltapäivällä auringossa voi käydä näinkin, että ensin sitä riisuu takin, sitten villapaidan ja lopulta istuukin pelkkä t-paita päällä lämpimässä auringossa ja yrittää olla haistamatta Mörkyn hikeä! Ja täällä vietetään nyt "ola polaria", hih! Tosin kun aurinko laskee, kylmyys iskee heti ja sisällä talossa on illalla KYLMÄ, ellei istu takan vieressä täkin alla.

Kamalaa tämä minun elämäni, kuten yläkuvasta näkyy. Siinä minä itse omana pomonani mukavana talvipäivänä teen unelmieni työtä unelmieni talon edessä unelmieni koirat pyöriessä ympärilläni :) Miksi olen noin happaman näköinen...kamalaa ;D

Mestaritontun ja Sammaleisen jalanjäljillä

Onko tämä kirja teille tuttu?

Ostin sen Suomilomaltani kesällä ollessani ystäväni luona Fiskarsin ympäristössä. Katsokaapa Sammaleisen mökkiä alakuvassa.

Samaisen ystävän kanssa "eksyimme" metsätiellä ja löysimme hylätyn mökin. Ilta oli jo pimenemässä.

Eikö tässä mökissä hyvinkin voisi Sammaleinen, Pataposki ja Luuta-Lempi pitää rupattelutuokioita patansa ääressä?





"Itkevä immyt kivessä on
velhojen vankina onneton.
Kyyneleet helminä hiekkaan putoo,
haltijan hääviittaa immyt kutoo.
Velhot majassa kyyröttää,
miettivät, pohtivat harmaapäät
milloin jo joutuvat impyen häät..."



"Tuuva-taata, tuuva-too,
peikot hirnuu: hoh, hoh, hoo.
Luutaratsuni nopsa lennä,
kiire Kyöpeliin meill´ on mennä!"

(Aili Somersalo)

Olohuoneen kummajaisia

Olohuoneemme on "tavallisen" mittapuun mukaan vähän outo.

Sisällä kasvaa puita ja puissa asuu peikkoja:)

Hyllyssä on nukkeja ja kaukoputkitelineessä majailee koiria.
---
Mutta näinhän Peikkokukkulalla kuuluu ollakin?

Peikkokukkulan peikkotaidetta

Tämän ryijyn tein tuftaustekniikalla kuutisen vuotta sitten odottaessani muuttoa Chileen. Värjäsin suuren osan villalangoista itse ja loput ovat kirppareilta. Ryijyn koko on noin 1,5mx1m.

Ja tässäpä teille Vilppu ja Vilppa. Ensin tein miehelleni (joka silloin oli poikaystävä) lahjaksi poikapeikon Vilpun. Se on tehty paperisavesta ja villasta.

Noin vuoden päästä siitä Vilppu alkoi kinuta tyttökaveria itselleen ja niin syntyi USA:aan viemisiksi Vilppa (miehen antama nimi). Vilpan väänsin selluvillasta ja villasta.
---
Peikkomaista viikkoa teille:)

Tonttu ja peikko - Gnomo y troll

Juttua Chilessä asuvista tontuista, peikoista, linnuista ja puutarhajuhlista

Mian tekemiä lähes metrinmittaisia hyypiöitä. Kasvot ja pää neulahuovutettuja, kädet tekstiiliä, vartalo puuta, rautalankaa ja villaa. Vaatteet kierrätystekstiileistä. Villat itse värjäämiäni.

Iloinen kotitonttu

Sammalhattuinen hyvätapainen ja lempeä metsänpeikko

Olen tehnyt näitä itsestään seisovia kodinvartijoita monta. Ne ovat melko kalliita Chilen elintasoon nähden, mutta kaikki ovat menneet kaupaksi. Nämäkin tyypit, joiden kuva on yllä. Monet tykkäisivät laittaa tontut puutarhaan, mutta olen sanonut, että linnut repivät ne, kun etsivät pesänrakennusmateriaaleja. Niin ainakin minulle kävi Suomessa. Täällä Chilessä linnut eivät kyllä tunnu olevan niin kiinnostuneita töistäni, ehkä täältä löytyy muutakin materiaalia pesiin ympäri vuoden, sillä koskaan ei maa ole lumen peitossa. Linnuista vielä sen verran, että kokeilin täällä perinteistä lintulautaa, eivätkä linnut oppineet hakemaan sieltä mitään! Varmaan sama juttu, ettei ruuasta ole koskaan puute, sillä ne käyvät syömässä kaikki hedelmämme puista ja luonnonvaraiset marjat.

Yksi varakas perhe on ostanut minulta jo kolme tuollaista isoa tonttua ja peikkoa. He kertoivat pitäneensä ihanat puutarhajuhlat. He koristelivat puutarhansa lyhdyin ja minun tekemin tontuin ja peikoin. Oli kuulemma olleet todella onnistuneet juhlat - ja varmaan jäi tontuille ja peikoillekin syötävää, kun ihmiset olivat lähteneet koteihinsa...