Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Audi


"Hei hei joulupukki, nähdään ensi vuonna!" Joulupukki jätti suurimman paketin Dominicin ihmeteltäväksi.


Sieltä paljastui pikkupojan unelma: oma auto!


Dominic oppi samantien ajamaan autoa, käyttämään peruutusta, painamaan kaasua ja seuraavana päivänä hän löysi myös radiokanavat!


Nyt autoa on kovasti pesty.


Mitä vapaudenhurmaa poika kokeekaan, kun hän painaa kaasua ja hurruttelee tuota meidän pientä tietämme ja heiluttaa meille. Hän ilmoittaa lähtevänsä Malliin tai katsomaan Bio Bio -jokea :D

Pieni kolmevuotias poikamme ajaa jo omaa autoa!

tiistai 29. joulukuuta 2015

Tapaamisia pukin kanssa

Jouluna 2013 Dominic ei aivan suoranaisesti rakastanut joulupukkia.


Onneksi kuitenkin sinäkin jouluna aattona, kun pukki tuli kotiin, vastaanotto oli suopeampi kuin ostoskeskuksessa.


Nyt jouluna 2015 Dominic näki joulupukin eri paikoissa. Argentiinan Barilochessa oli joulupukin paja. Dominic oli vielä hieman epäileväinen, mutta kyllä hän sitten pukin viereen meni istumaan, kun pukki tarjosi karkkeja. Huomaatte vaatetuksesta, miten kylmä Barilochessa oli sinä päivänä, vaikka aurinkokin paistoi välillä.


Chiloen saarella Castrossa pukki levitti kätensä ja Domsku oikein ryntäsi halaamaan joulupukkia!


Tällä pukilla oli maagisia voimia voittaa lapset puolelleen. Domsku istui pitkän tovin pukin polvella ja kertoi vaikka mitä juttuja.


Kävimme välillä kaupassa, mutta sitten Dominic meni vielä toisen kerran pukin luokse ja kävi kysymässä, tuleeko tämä tuomaan lahjoja meidän kotiimme.


Paras joulupukki oli kuitenkin se, joka tuli aattoiltana kotiin. Se koputteli ikkunoita ja hikoili helteessä. Kysyi juuri oikeat kysymykset ja toi parhaat lahjat.


Joulupukki toi lahjoja ja lähti sitten. Tuli kuitenkin vielä uudestaan koputtamaan ovella ja kysyi Domskulilta, tahtoisiko tämä vielä yhden paketin. Ison vai pienen? Domsku tietenkin kiljaisi:"Ison!" Pukki pyysi tulemaan ulos, sillä tämä ei jaksanut kantaa pakettia sisälle. Mitä siinä paketissa sitten oli? Sen näette ensi kerralla ;)

maanantai 28. joulukuuta 2015

Elonmerkki


Nyt on aikaa antaa elonmerkki täällä blogissakin. Minulla on viimeiset reilut kaksi kuukautta olleet sellaista pyöritystä, että en ole ehtinyt yhtään olla netissä saatika latailla kuvia tai miettiä, mitä kirjoittaisin! Nyt on ensimmäinen sellainen päivä, että ehdin muistaa teitä yhdellä kuvalla ja pienellä tekstinpätkällä.

Kälyni joutui sydänleikkaukseen, mikä sekoitti meidän suunnitelmamme. Ei pystytty pitämään pojan kolmevuotissynttäreitä, jotka olimme suunnitelleet lokakuulle, eikä pystytty lähtemään reissuun, jota olimme pitkään suunnitelleet. Yritimme jakautua niin, että toinen oli koko ajan kälyn luona ja toinen vahti kotia, koiria ja poikaamme. Minä yritin siinä samalla saada tehtyä myytävää kansainvälisille kirjamessuille Santiagoon, joihin suurlähetystö kutsui minut myymään tonttuja vain kaksi viikkoa ennen tapahtuman alkua. Ompelin normaalisti myös Michilandian tilaukset. Matkustin kahtena viikonloppuna 600 kilometrin päähän Santiagoon ja värväsimme muita sukulaisia ja ystäviä olemaan kälyni kanssa, jottei tämän tarvitsisi olla hetkeäkään yksin, koska mieheni piti olla Peikkokukkulalla koirien ja talon takia.

Toinen kälyni lensi Yhdysvalloista Chileen ja oli kälyni kanssa pari viikkoa, jonka aikana mieheni pystyi olemaan kanssani Peikkokukkulalla ja rakentamaan nukkekoteja. Olin nimittäin luvannut jo maaliskuussa tehdä nukkekotinäyttelyn Concepcionin keskustaan. En kehdannut perua sitä - ja olihan minulla valmiina kaikki muu, eli nuket, huonekalut ja tilpehöörit. Vain talot puuttuivat.

Saimme talot tehtyä ja minä tapetoin, maalasin ja värkkäsin yötä myöden. En edes ollut tajunnut, miten paljon hommia kaikki kuitenkin vaati. Viimeiset kaksi viikkoa ennen näyttelyn alkua tein töitä aamukolmeen ja jatkoin kahdeksalta aamulla. Ja tietenkin muut normaalit hommat oli myös tehtävä, eli kotityöt, Michilandian tilaukset, pojan hoito ja kaikki muut arkiseen elämään liittyvät askareet.

Siinä välissä yksi chihumme sairastui ja ramppasimme tutkimuksissa Concepcionissa. Chihu sai antibioottikuurin, joka ei tehonnut. Chihumme joutui leikkaukseen, josta ei selvinnyt. Suuri suru taas kerran joulun alla. Olemme menettäneet jo useamman koiran joulun alla ja olen alkanut tämän vuoksi lähes pelätä jouluja. En tahdo kirjoittaa tästä aiheesta nyt enempää. Asia on liian tuore.

Sain näyttelyn avattua ajallaan joulukuun alussa, vaikka joitakin osasia sinne lisäilin vielä viikon perästäkin. Äitini tuli Chileen 6.12. ja toi nukkekotiin vielä Suomesta tilaamiani jouluruokia. Juuri ennen äitini tuloa pojalle nousi kuume ja hän sairastui flunssaan. Uusi jääkaappi tuotiin etuajassa juuri päivää ennen kuin minun piti lähteä Santiagoon hakemaan äitiä. Jääkaappi ei mahtunutkaan entisen jääkaapin paikalle, vaan meidän piti muuttaa keittiön järjestystä, laittaa joitakin huonekaluja pois ja siirtää toisia tilalle. Koko keittiö, komero ja työhuoneeni joutuivat kaaoksen valtaan. Sain kaiken valmiiksi luovin ratkaisuin juuri ennen kuin piti nousta bussiin yöllä. Sitten meille syntyi chihuahuanpentuja. Ehdimme juuri ottamaan viimeisiä pentuja vastaan äidin kanssa, kun saavuimme Peikkokukkulalle aamuyöllä.

Viikon verran suhasimme Peikkokukkulan ja Concepcionin väliä, katselimme pentujen kehitystä, valmistelimme vähän joulua ja teimme pipareita. Sitten lähdimmekin automatkalle Argentiinaan ja Etelä-Chileen. Mieheni ja kälyni jäivät Peikkokukkulalle ja minä, Dominic ja äiti suunnistimme kohti Andeja. Argentiinassa olikin niin kylmä, että kahtena ensimmäisenä päivänä piti käyttää toppatakkeja. Viimeinen päivä oli kuuma, Etelä-Chilessä oli viileää ja sateista, mutta kyllä se aurinkokin lämmitti. Etelässä kesä on hyvin paljon perässä Peikkokukkulan helteistä!

Saavuimme takaisin Peikkokukkulalle 23.12. illalla. Onneksi olimme laittaneet joulukuusen valmiiksi jo ennen reissua! Aattona tuli joulupukki ja Dominic oli aivan innoissaan. Kaikki saimme ihania lahjoja :)

Tässä oli tiivistettynä parin viimeisen kuukauden tapahtumia.

Äitini lähti edellispäivänä takaisin Suomeen. Nyt rauhoitun pari päivää ja sitten alan valmistautua seuraavaan käsityötapahtumaan, joka alkaa tammikuun puolessa välissä. Yritän myös kirjoitella taas blogiin entiseen tapaan, nyt kun ruuhkakuukaudet ovat ohi :)

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana ja lämminhenkinen joulu!