Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 4. lokakuuta 2013

Syntymäpäivälahjani


Näin syntymäpäiväni iltana tahdon näyttää teille, mitä sain mieheltäni lahjaksi.


Käymme silloin tällöin Concepcionissa lauantain romumarkkinoilla. Helmikuun lopulla ostimme sieltä vanhan ompelukoneen. Aloimme jutella myyjän kanssa. Hän kertoi, että hänellä on myynnissä vanha iso posliininukke, jonka niskassa on tähti. Tiesin heti, mistä on kyse. Sanoin, että tahtoisin nähdä sen. Mies kertoi tuovansa sen seuraavana lauantaina.


Seuraavana lauantaina menimme markkinoille jännittyneenä. Mies tervehti meitä tuttavallisesti. Pyysimme saada nähdä nuken. Mies kertoi, ettei viitsinyt tuoda sitä, ettei se menisi rikki. Jaaha. No milloin voisimme nähdä sen? Hän kertoi, että voisimme tulla katsomaan sitä hänen luokseen jokin arkipäivä. 


Yhtenä päivänä sitten menimme hänen luokseen. Hän asuu aivan uskomattomassa romukasassa! Nukke oli osina laatikossa. Sillä oli alkuperäiset sukat ja kengät. Aidoista hiuksista tehty alkuperäinen peruukki oli irrallisena. Nuken hinta oli Euroopan tai USA:n hintoihin verrattuna edullinen, mutta kuntokin huonompi. Minulla oli kuitenkin mennyt feria huonosti tänä vuonna, joten sanoin, etten voisi ostaa nukkea vielä, mutta alkaisin säästää rahaa ja ostaisin sen tulevaisuudessa, jos hän ei olisi myynyt sitä kenellekään. Loin nukkeen haikeita katseita ja pyysin miestä pitämään siitä hyvää huolta, ettei se vaan rikkoutuisi.


Toukokuussa sitten mieheni soitti myyjälle ja kysyi, oliko nukke yhä myynnissä. Oli se. Mieheni jopa sai tingattua hintaakin alemmas. Sanoin, että ostaisin nuken. Mies lupasi laittaa nuken kokoon. Menimme hakemaan nukkea sovittuna päivänä. Nukke oli yhä osina laatikossa. Mies sanoi, ettei ollut ehtinyt tehdä sille mitään. Voisimmeko tulla uudestaan viikon päästä? Minä tulin epäluuloiseksi. Mies ei tahtoisikaan myydä sitä. Viikon verran me sitten mietimme, että taisi jäädä nukke saamatta. Kun sitten menimme nukkea hakemaan, se oli kasattu, mutta huonosti. Kaikki jäsenet roikkuvat löysinä ja pää katsoo alaviistoon. Minä kuitenkin nappasin nuken kainalooni, enkä enää päästänyt siitä irti. Mieheni maksoi nuken.

Kun jäimme kahden, mieheni sanoin minulle:" Hyvää syntymäpäivää!" Minä naurahdin ja sanoin, että se on lokakuussa. Mieheni sanoi, että hän tiesi, miten paljon tahdoin sitä nukkea ja koska hän ei tahtonut odottaa lokakuuhun saakka sen antamista, niin minun pitäisi muistaa syntymäpäivänäni, että hän on jo lahjan antanut. Eli näissä kuvissa nyt näette syntymäpäivälahjani, jonka sain jo toukokuussa!

Valkoinen mekko on keskeneräinen. Se on tehty kahdesta vanhasta tyynyliinasta. Kaulukseen olen ajatellut ommella kuvissa näkyvän pitsin. Se on mummoni äidin virkkaama mamelukin pitsi. Myös alushame pitää ommella, kunhan ehdin. Teen myös mamelukit. Nyt nukella on jalassaan Dominicin vanhat trikoohousut.
Nukessa on muutenkin paljon laittamista. Jäsenet pitäisi kiinnittää kunnolla tiukasti, peruukki pitäisi laittaa päähän, sormia pitäisi korjata jne. Hankalin juttu on silmämekanismi. Silmät liikkuvat sivusuunnassa "flirttailevasti", mutta silmäluomet ovat irti, joten nukke ei nuku. Mekanismi on kuitenkin niin hankala, että se tarvitsisi asiantuntijan. Chilessä tuskin sellaisia on. Itse en uskalla sorkkia. Meinaan laittaa osan hyvään talteen, sillä eihän sitä koskaan tiedä!

Nukke on Simon & Halbig 117 n. Pää on posliinia ja vartalo kompositiomassaa. Korkeus on yli puoli metriä. Nukke on tehty 1910-luvulla.  (Lisää tietoa löytyy netistä.)

Kiitos vielä miehelleni UPEASTA lahjasta!


 Loppuun vielä kuva yläkerran salista. Tässä huoneessa nukke asuu. Matolla seisoo Suomesta ostamani vanha terrieri.

12 kommenttia:

  1. Suomessa on Nukke ja Nalle Tohtori Benita Suomi. Hänellä on korjattu monet minun lapsuuden nallet ja nuket, en tiedä onko hänelä vielä korjausliike Helsingissä, uskoisin niin. Ehkä googlettamalla löytyisi...

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen Benitan henkilökohtaisesti. Se ei silti taida auttaa, kun asutaan eri puolilla maapalloa.

      Poista
  2. samaa piti ehdottaa kuin edellinenkin postaaja.nukke on sellainen aarre, että se kannattaisi laittaa kuntoon viimeistä silmäripseä myöten.jos vaikka seuraavalla suomen reissulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuon kokoista posliininukkea voi raahata Suomeen ja takaisin :( Olisi liian suuri riski.

      Poista
  3. Onnea! Ja mikä ihana nukke - nuken ilmekin on niin ihana...siinä on kaikki niin täydellistä!

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea synttäreiden johdosta Mia.Ja mikä upea vanha nukkelahja:)

    VastaaPoista
  5. Myöhästyneet synttärionnittelut! Aivan ihana lahja mieheltäsi! ♥

    VastaaPoista
  6. Onneksi olkoon! :)

    Ja nukke on kaunis. Kiehtovaa ajatella, kuinka 100 vuotta sitten sillä leikki varmastikin aarteestaan innoissaan oleva pieni tyttö. Mietin tässä, millainen huone tytöllä oli (kenties voimakkaan väriset tapetit seinillä, rautasänky, kaasulamppu lasikuvulla jne.) ja missä nukkea säilytettiin.

    Tämä on yksi syy, miksi arvostan vanhoja esineitä: ne herättävät historian eloon. Kuin edesmenneiden sukupolvien äänet puhuisivat tomun alta esineiden kautta: "Hei, olin yhtä elävä ja tunteva kuin sinä nyt. Minulla oli ainutlaatuinen elämä. Et kenties tunne minua ja suurimmalle osalle maailmaa olen vain nimi luettelossa tai hautakivessä, mutta juuri nyt pitelet käsissäsi jotakin, mikä tuotti minulle iloa ja sitä taidat tuntea sinäkin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuon takia minäkin rakastan vanhoja esineitä. Varsinkin vanhoilla nukeilla ja nalleilla on paljon enemmän sielua kuin nykyisillä massatuotantonalleilla.

      Poista
  7. Mun mielestä aika pelottavan näköinen nukke. Just sen näköinen, että saattaisi yöllä herätä henkiin, ja hyökätä kimppuun. Nuo hampaatkin on ihan sen näköiset, että puree ja lujaa. Joo, olen pienestä asti kahtonut paljon kauhuleffoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en koskaan katso kauhuleffoja...inhoan ja pelkään niitä. Mutta tosi monien ihmisten mielestä nuket ovat pelottavia.

      Poista