Chilen suurin populaaritaiteen tapahtuma Feria de Arte Popular järjestetään joka vuosi Concepcionin kaupungissa. Tapahtumalla on pitkät perinteet, sillä tänä vuonna se pidetään jo 46. kerran. Feria alkaa 22. tammikuuta ja kestää 7. helmikuuta asti. Myyntipöytien on oltava auki joka ikinen päivä klo 11-23. Se on melkoinen puristus.
Parta on raakaa lampaanvillaa.
---
Osallistun tänä vuonna neljättä kertaa. Tapahtumaan on tuhansia hakijoita, joista raati valitsee pari sataa käsityöläistä. Ensimmäisenä vuonna hain "chileläisenä" chileläisten joukossa ja minut valittiin. Arvasin kyllä sen jo etukäteen, sillä minun työni ovat niin erilaisia muihin eteläamerikkalaisiin käsitöihin verrattuna. Sen ensimmäisen kerran jälkeen minun ei enää ole tarvinnut viedä työnäytteitä raadille, vaan nyt riittää pelkkä valokuva. Concepcionin kaupunki on sen ensimmäisen vuoden jälkeen lähettänyt minulle kutsun tapahtumaan, eikä minun tarvitse maksaa pöytävuokraa ollenkaan! Toisaalta minun on maksettava veroa moninkertaisesti verrattuna chileläisiin, joten tasoihin maksut kuitenkin menevät.
Lakit olen neulahuovuttanut laamanvillasta.
---
Ensimmäisenä osallistumisvuotena järjestäjät olivat mainostaneet televisiolle, radiolle ja lehtiin, että tänä vuonna tapahtumaan ottaa osaa suomalainen käsityöläinen. Minulla kuitenkin alkoi pari päivää ennen tapahtumaa todella voimakas vastakipu ja jouduin sairaalaan. Meinattiin leikata umpisuoli, mutta onneksi ennen leikkausta tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset ja todettiin, että kova kipu johtui jostain vatsan rauhasten turvonneisuudesta ja värinästä. Älkää kysykö tarkemmin - minäkään en tajua... mutta näin itse, miten karvaiset rauhaset värisivät siellä sisälläni. Tämä johtui kuulemma salmonellasta.
---
Kojuni takana olivat aamulla aikaisin telkkarit, sanomalehdet ja radiotoimittajat odottamassa pohjoismaalaisen ihmeen saapumista. Mutta kojuni pysyi kiinni, enkä minä ilmestynyt paikalle. Muutaman päivän koju oli kiinni, kunnes pääsin jaloilleni. Valkoisena ja puolikuntoisena raahauduin järjestämään kojuni, koska into oli kova. Vähän väliä jouduin makaamaan kojun lattialla ja joitakin kertoja piti lähteä kotiin. Mieheni joutui ottamaan tuon kovan urakan kontolleen ja hänkin kärsi tuolloin mahavaivoista. Kaksi ensimmäistä vuotta Chilessä tulivat lääkärit ja vessat tutuiksi!
Muut käsityöläiset ihmettelivät, mikä tuota Finlandian kojua vaivaa, kun se vaan pysyy kiinni. Ehkä lentokone on jäätynyt, eikä ole päässyt matkaan? Kun sitten lopulta kannoin tonttuni ja peikkoni paikanpäälle, olivat ihmiset haltioissaan - sekä käsityöläiset että asiakkaat. Ihmiset eivät olleet koskaan nähneet neulahuovutettuja tontunnaamoja. Jotkut pelkäsivät niitä. Tonttujen ja peikkojen rumat naamat herättävät joka vuosi hilpeyttä sekä pelkoa. Yleensä ihmiset pysähtyvät kojuni kohdalle virnistelemään ja osoittelemaan. Näkevät hahmoissa setiään ja tätejään. Jotkut taas värähtävät ja kiertävät kaukaa. Monet sanovat avoimesti pelkäävänsä, sillä hahmot ovat liian realistia. Kuvia joistakin neulahuovutetuista peikoista ja tontuista voit nähdä tämän sivun lopusta, kun rullaat alaspäin.
Tämän postauksen kuvat ovat tonttuja, joiden kasvot olen muotoillut massasta. Tonttulakki on neulahuovutettu ja vartalo on puunpala täältä Peikkokukkulalta. Tahdon käyttää töissäni paljon luonnonmateriaaleja vastalauseena tälle muovikulttuurille, joka täällä jyllää.---
Minä en pyri tekemään perinteisiä suomalaisia tonttuja, vaan sekoitan kaikki metsä-, haltija-, joulu- , sauna-, riihi- ja kotitontut muuhun eurooppalaiseen perinteeseen ja omaan mielikuvitukseeni. Tulos on sitten omannäköistäni ja siinä onkin selittelemistä, kun ihmiset kuvittelevat, että kaikki minun työni olisivat kopioita jostain "perinteisestä suomalaisesta". Työni ovat suomalaisia, koska olen suomalainen ja koska vaikutteeni tulevat sieltä. Asi es la cosa!
---
Tulen esittelemään seuraavissa postauksissa enemmänkin töitäni feriaan.
Aivan ihania ovat tonttusi ja nuo tyttönuket,ja kaikki muutkin työsi. Toivotan paljon onnea ja menestystä sinne feriaan.Que tengas mucho exito en la feria!
VastaaPoistaOi, oi, oi miten ihania. Todella ovat kuin "oikeita" metsän olentoja. Hienoa, että käytät niin luonnollisia raaka-aineita. Minä olen neulahuovuttanut mm. nukkekodin lemmikkejä, kissan, puudelin, mäyräkoiran, dalmatialaisen, mutta minikoossa. Villa on ihana raaka-aine ja yllättävästi neulallakin muotoiltavaa.
VastaaPoistaKaikkea hyvää myyntitapahtumallesi ja on mukava taas lukea niistä kuulumisia.
T:Päivi Hml:sta
Voi, minäkin tahtoisin tuollaisen tontun, ja nuo kaikki muutkin työsi ovat niin upeita ja taidolla tehtyjä! Tontut ovat oikein sellaisia vanhanajan tonttujen näköisiä.
VastaaPoistaTodella upeita toita!!!
VastaaPoistaJa ihanat parrat ;)!
Kauniita tonttunukkia nämä ainakin ovat, ei lainkaan pelottavia :)ja harmaat ja ruskeat piippalakit tekevät näistä juuri joka-aikasia, ei ainoastaan jouluisia tonttuja. Runsaasti kauppaonnea tapahtumaan :)
VastaaPoistaPaljon olet saanut aikaan ja tonttusi ovat tosi veikeitä.
VastaaPoistaMyyntionnea tapahtumaan!!
Hyvää viikonvaihdetta!
Oi, onnea siihen puristukseen, se todella on melkoinen!
VastaaPoistaAivan mahtavia heeboja nämä tonttuset :), tahtoisinkin udella minkä hintainen tuollainen tonttunen on? Ja minkä kokoinen, ei taitaisi mahtua kirjelähetyksenä?
Hei Mia!
VastaaPoistaOli kiva kuulla tarinaasi. Tontut ovat aivan upeita! En ihmettele jos joku joka ei ole tottunu näkemään mitään vastaavaa, pelkääki niitä. Varsinkin ihan sivun lopussa oli osa aika hurjan näköisiä. Silti niin upeita ilmeitä. Olet sinä kyllä mestari noitten teossa! Onnea ja menestystä myyntitapahtumaan! :)
Hei kaikille ja kiitokset. Hauska kuulla, että suomalaiset pitävät tontuistani. Joskus tuntuu siltä, että makuni on muuttumassa tämän kulttuurin vaikutuksesta, mutta en kyllä tiedä, mihin suuntaan - hyvään vai huonoon.
VastaaPoistaTontun hinta on siinä 10 euron paikkeilla. Laitan niitä varmaan myyntiin Peikkokukkulan pajapuotiin ferian jälkeen, jos jotain jää yli.
Ja nyt taas työn touhuun!
Ihania kaikki sun luomuksesi! Ma jain miettimaan miten hyvin ne menee kaupaksi siella Chilessa kun kerroit ihmisten reaktioista. Myytko niita enemman siella vai Suomeen? Oon huomannut samaa maun muuttumista kun on pitkaan toisenlaisessa ymparistossa. Toisaalta kun teen taalla jotain askartelua tai kasityota (esim. kortteja) niista ei kylla kukaan ole kiinnostunut. Suomessa ne sitten menevat kaupaksi. En siis viela osaa laittaa tarpeeksi kimalletta ja hiletta kun ei takalaiset innostu :D Toivottavasti sulla kuitenkin kauppa kay ja jaksat vetaa koko ferian lapi!
VastaaPoistaMamae: Kiitos! En myy töitäni Chilessä vielä kuin tässä yhdessä tapahtumassa sekä yhdessä liikkeessä. Siinä liikkeessä työni ei käy juurikaan kaupaksi, sillä se on antiikkiliike, eli tuotteeni ovat väärässä paikassa. Lisäksi liike on maaseudulla.
VastaaPoistaTaidetapahtumassa, johon osallistun joka vuosi, työni käyvät kaupaksi erittäin hyvin! Minusta tuntuu, että kojuni on yksi suosituimmista koko parinsadan kojun joukossa. Olen erittäin tyytyväinen myyntiini siellä, vaikka toki Suomessa ansaitsisin saman verran paljon lyhyemmässä ajassa.
Kun pidin näyttelyn Concepcionin keskustassa, myin myös tosi hyvin. Eli ilmeisesti näyttelyt ja erityistapahtumat ovat hyvä paikka töilleni.
Suomeen en myy töitäni lähes ollenkaan, en ole edes yrittänyt. Olen ajatellut kehittää tuota Peikkokukkulan Pajapuotia, jos on aikaa.
Täälläkin tykätään hileestä ja kimalteista. Olenkin alkanut tehdä kompromisseja ja laitan nykyään luonnonmateriaalien ja rosoisen työn sekaan muutamia helmiä ja kimalteita :)