Maanjäristyksessä 27.2.2010 moni menetti henkensä tai ainakin jonkun perheenjäsenen tai tutun tai talon tai muuta tärkeää. Minulla oli suojelusenkelit ylläni, enkä onneksi menettänyt mitään erityistä. Tuntuukin melko pinnalliselta kertoa näistä omista kokemuksista, sillä ne eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi ihmiseen, joka asui vaikka Dichatossa meren äärellä! Mutta toisaalta teitä suomalaisia lukijoita ehkä kuitenkin kiinnostaa, miltä tämä suuri mullistus tuntui tavallisen suomalaisen naisen elämässä. Jos jotain kauheaa olisi minulle tapahtunut, en olisi nyt tässä jakamassa kokemuksiani teidän kanssanne! Jatkan siis omia lällärikertomuksiani...
Olenkin jo kertonut Maanjäristyskertomuksien ekassa osassa, millainen herätys meillä oli. Tässä nyt näkyy lähikuvassa, mitä kaikkea lattialta ja pöydiltä löytyi. Paljain varpain kuljin sokerin ja sirpaleiden joukossa. Onneksi en loukannut, sillä sairaalat olivat samantien täynnä ihmisiä ja nekin olivat vaurioituneita. Olisi ollut tylsää joutua vedättämään sirpaletta pois jalasta sinne kaiken hysterian ja kauhun keskelle!
Ulkosuihkupaikallamme sampoot ja muut purtilot olivat lennelleet hyllyltä alas. Taika nuuhkii niitä kiinnostuneena.
Vähän vaille kahdeksan aamulla uskaltauduin mökkiin katselemaan tuhoja. Ikkuna oli yhä järistyksen jälkeen auki.
Työpöytäni yläpuolella oleva ylin hylly oli kokonaan tyhjä. Siitä olivat kaikki lankarullat ja maalit lennelleet lattialle. Yksi maalipurkki oli auennut ja nyt vanhan rautaisen ompelukoneen pöydänjaloissa on vaaleaa maalia. Siinä onkin kiva homma, kun alkaa raaputella maalia pois!
Laatikkokin oli auennut.
Tschaikovskykin sai osansa järistyksestä.
Marimekon peltipurkki on nyt lommolla.
Ja tältä näytti keittiön työtaso...---
Nyt on kulunut kaksi viikkoa kolme päivää järistyksestä, eikä tästä näytä loppua tulevan. Viime yönä oli neljä voimakasta jälkijäristystä, voimakkain yli 7 richterin asteikolla. Mitä teki blogin kirjoittaja? - Veteli hirsiä teltassa, eikä tiedä tärinöistä mitään! Mieheni ja hänen siskonsa olivat heränneet. Minä nukun korvatulppien kanssa, että olisikohan sillä jotain tekemistä asiaan? No, jos nukkuisimme sisällä talossa, niin takuulla olisin herännyt. Talo nimittäin pitää sen verran meteliä ja heiluu, ettei siinä paljon nukuttaisi...
Onneksi olet täällä vielä kertomassa!!! Huhhuijaa!
VastaaPoistaTosi mielenkiintosta on lukea näitä. Kyllä me vaan ollaan niin lintukodossa täällä Suomessa!
on tämä kyllä hurjaa luettavaa!!ja kuinka kauan noita jäläkijäristyksiä oikeen on?!!edelleen enkeleitä ja voimia sinne peikkokukkulalle!<3
VastaaPoistaMinusta on valtavan mielenkiintoista lukea kokemuksiasi siellä kaiken kauhean keskellä. siis vieläkin järistyksiä tulee?! Toivottavasti järistykset loppuu pian, millainen ennuste on annettu vai pystyykö sitä antamaankaan?
VastaaPoistaVoimia jokaiseen päivään.
Ps. Täällä Itäsuomessa on nyt aamulla pakkasta -23 astetta.
Siis aivan jarkyttavaa, ettei maa siella rauhoitu ollenkaan, vaan niita jalkijaristykskia tulee koko ajan vaan. Loppuuhan ne tietysti aikanaan, mutta eikohan tuhoja ole jo tapahtunut liiankin kanssa. Vielakin ihmettelen naita valtavia luonnonvoimia.
VastaaPoistaMaapallo on elàvà kokonaisuus, jolle ihminen - kaikista taidoistaan huolimatta - ei paljoa voi. Mielenkiinnolla luen kokemaasi. Làmmòllà.
VastaaPoistaSiellä on elämä täysin kaaoksessa. Tuntuu aivan kamalalta nuo jatkuvat järistykset.
VastaaPoistaMutta elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta, se on luonnon laki. Paljon on työtä suuren surun keskellä.
Kertomustasi on hyvin avartavaa lukea. Luin samalal kertaa pari edellistäkin.
Toivon jaksamista ihmisille.
Itse olen kuin Herran kukkarossa pohjoisen mökillä valkoisten, metrin paksuisten hankien keskellä hiihtelemässä ja laskettelemassa. Pakkasta on öisin ollut -31 ankarimmillaan ja aamupäivisinkin vielä - 26, mutta viihdyn.
Melkoista jälkeä teillä sisällä. Eivätkö ne jälkijäristykset ollenkaan lopu! Aika voimakkaat järistykset olleet viime yönäkin! Tarkoittaako se sitä, että suuri pamaus on vielä tulossa? Toivotaan että ei!
VastaaPoistaPärjäämisiä ja voimia Peikkokukkulalle!!
Perinnöllisiä nuo hyvät unenlahjat.
VastaaPoistaÄ
Hei Mia, on ihana asia että olet siellä vielä ja kirjoitat meille kokemuksiasi ja tuntemuksiasi. Eikös se kertominen ole samalla terapeuttista itsellesikin? Minä en varmana uskaltaisi nukkua, sinulla on rautaiset hermot!
VastaaPoistaPs. Tänään lähtee lehti sinulle matkalle...
On ihanaa että olet vielä siellä ja jaksat vielä jakaa kokemuksiasi meidän kanssamme! Mua kyllä pelottaisi kaiken kokemasi jälkeen nukkua. Vaikka tiedänkin että ei tuollaisiin luonnonvoimiin voi itse mitenkään vaikuttaa. Toivottavasti siellä alkaisi jo rauhoittumaan tilanne. Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi!
VastaaPoistaOlipa kiva lukea, että Peikkokukkulalla asiat ovat kuitenkin hyvällä mallilla! Onneksi ei sattunut sinun osallesi mitään ikävämpää! Ja mielenkiintoista on kyllä lueskella millaista elämä on siellä, missä luonnonilmiöt ovat toista luokkaa kuin koto-Suomessa.
VastaaPoistaHeipsan!
VastaaPoistaOlenkin missannut pari postaustasi. Onnittelut Ulla-Kristiinalle voitosta!
Söpö arpoja sinulla.
Nyt sitä vasta tajuaa näiden sinun kertomiesi vuoksi ihan oikeesti tuon järistyksen jättämän tuhon. Silloin ensimmäisellä kerralla se meni minulta tyystin ohi, että sinä OLET siellä paikan päällä eikä se ole pelkästään vain TV:ssä "joku" järistys.
Kiitos jakamisesta.
Lämpimin terveisin Lennu.
Toivon todellakin, että järistykset pian loppuisivat. Teidän maa on saanut kärsiä jo ihan tarpeeksi.
VastaaPoistaKiinnostuneena olen seurannut tarinoitasi Chihuahua-lehdestä. Kun Chilen maanjäristysjuttuja alkoi tulla mietin miten teidän perheenne ja eläimet ovat selvinneet. Onneksi teillä on siellä asiat hyvin! Kaikkea hyvää teille sinne mullistuksien keskelle, rapsutuksia koirille!
VastaaPoistaChihuahua - jäsen Virpi Pohjois-Suomesta Iistä
Mukavaa, että tulit lukijakseni - tervetuloa Werannalle.
VastaaPoistaJotenkin tuntuu kornilta nämä näperrykset kippojen siirtelyineen täällä kotona, kun ihmisiä on hädässä, mutta sydämessäni olen mukana sinun kokemuksissasi ja eihän se ketään auta, jos lopettaa oman elämänsä näpertelyn, eikö vain?
Valoa päiviinne!