Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Voi ei!

Nyt se sitten tapahtui! Mieheni laittoi sen kauhean Chilen historiasta kertovan sotataulun paraatipaikalle olohuoneen seinälle. Taulu on hieno, mutta ei sovi mitenkään meidän kotiin. Olen kyllä melko yrmeänä, vaikka tiesin, että se tulee sinne. Kiusallakaan en ota kuvaa siitä. Laitan omaksi lohdutuksekseni tähän nyt kuvan rakkaasta vanhasta koirastani. Se on suunnilleen 40- tai 50-luvulta. Sen olemus on aseistariisuva!

Yritin ehdottaa taulun "piilottamista" vierashuoneeseen, mutta ei käy. Ja tiedän, että kun meille tulee joku kylään, se taulu on heti kaikkien suosiossa ja huomionkohteena ja mieheni saa luulla olevansa oikeassa siinä, että taulu on olohuoneessa. Se taas johtuu vain siitä, että se on ainoa asia, jonka chileläiset tulevat ymmärtämään meidän kodissamme. Kaikki muu on outoa ja vierasta, niin vaaleaa ja koleaa....muttamutta, kylläpä on upea tumma taulu seinällä! Voi voi, miten hieno. Eikä kukaan muu kuin minä ymmärrä, että se rikkoo kevyen vaalean sisustukseni. Hmpf!
---
Mikseivät miehet tajua mitään?
---
P.S. Kälyni tuli meille ja sanoi: "Onpa upea taulu. Heti kun astuu sisän, niin huomio kiinnittyy siihen, kun täällä on muuten niin vaaleaa." Niin....just sitähän minä halusinkin...

12 kommenttia:

  1. Niin mutta miehillä ei ole sisustajan silmää ollenkaan. Vieraat ilmeisesti ovat muita kuin skandinaaveja :)

    VastaaPoista
  2. Anteeksi...ei saa nauraa :D

    Mutta sain kyllä päivän parhaat naurut :D

    Voin kuvitella tilanteen! Onneksi tuo koira korvaa melkein kaiken!!! IHANA!!! <3

    VastaaPoista
  3. Heheh, meillä on kestänyt 20+ vuotta että saan hissukseen sisustuksen siihen suuntaan kuin haluasin. Vaikka minä nyt en olekaan mikään sisustaja enkä kovinkaan nirso. Kunhan ei ole mitään ruskeata. :D Mies kerää kaikenlaista ja nyt on sitten talo kuin tilkkutäkki. Art Deco olohuone, 50 luvun diner alakerrassa, 70luvun yläkerta ja 40luvun makuuhuone. Ja loput sitten mitä sattuu :p
    Laita huoneen toiselle puolelle sinun ihanan värikkäitä töitäsi. Ne tasapainottaisivat ja vievät silmän muuallkin kuin siihen tauluun :)

    VastaaPoista
  4. Mia, tuo ei ole mitään verrattuna minun kärsimykseen!

    Miehnei on tehnyt miljoona vuotta sitten koulussa kässän tunnilla ppusta veistämällä hevosen ja rattaat ja rattailla könöttää maamies ohjakset käsissä. Sen on pitänyt aina olla jollakin yläkerran (lue: pääoleskeluhuoneet) hyllyllä/tasolla. Pari viikkoa sitten sain sen viimeinkin hivutettua/neuvoteltua alakerran takkahuoneen leivinuunin päälle. Siellä kukaan ei kiinnitä mihinkään sisstukselliseen kovasti huomiota. 25 vuoden piina ohi;-)

    Koira on lutisen rakastetun näköinen.

    VastaaPoista
  5. Ne miehet, ne miehet..mitäpä tuohon muuta. Paitsi, että meillä tuo sama taulukohtaus näyteltiin arvokkaan(lue hirvittävän) perintötaulun muodostamissa kulisseissa...pikkuhiljaa vuosien kuluessa se on kuitenkin siirtynyt jo takkahuoneeseen, mutta kokoajan se odottaa, kyttää ja vaanii uutta tilaisuutta valloittaa paraatipaikka.
    Niin ja mulla oli lapsena tuollanen koira, se oli haalistuneen vaal.sininen, valitettavasti luulen sen joutuneen kadotukseen(eli hukkunut muuttojen myötä)
    Pidä pintasi ja koirasi, pikkuhiljaa se "taistelu-kuva" saattaa alkaa siirtymisen..mm. pikkuisia sisutuksellisia kokeiluja...
    terveisin Leenukka

    VastaaPoista
  6. Voiei.. osanotot täältäkin suunnalta, -vaikka tarina kovasti naurattaakin :(

    VastaaPoista
  7. Kääks, voin vain kuvitella tilanteen- ja naurun se sai täälläkin aikaan. Jaksamista siihen väsytystaisteluun että taulu löytää vielä tiensä jonnekkin muualle ;-)

    VastaaPoista
  8. voi ihana tuo koira, nyt tekee mieli hipsiä mummolaan ja tarkastamaan mitä äitini vanhoille nalleille (50-60luvuilta) kuuluu. vanhat lelut on niin kauniita, niistä näkee kuinka niitä on rakastettu :)

    VastaaPoista
  9. Mä voin ihan kuvitella sen taulun;Venezuelassakin näin joissan kodeissa sen tapaisia.Kamalan masentavia jollakin tavoin,eikä mitenkään sovi vaalean ympäristön kanssa,vaan johonkin sellaiseen raskaaseen sisustukseen. Etkö mitenkään voi saada miehesi vielä muuttamaan mielensä...

    VastaaPoista
  10. Voi ei! Minä en kestäisi, jos mies tulisi rikkomaan sisustusta jollain taululla. Minä kun en voi sietää tauluja, en varsinkaan sellaisia jotka eivät omaa sisustussilmääni miellytä tai meidän kotiin sovi.

    Pelkään, että jonain päivänä perimme jotain tauluja, jotka mies vaatii saada seinälle, vaikka ne eivät sopisi sitten ollenkaan meille.
    Toivon, ettei pelko koskaan käy toteen.

    Siispä tahdon sanoa, että ymmärrän sinua.
    Olisiko mahdollista sanoa miehelle, että mielestäsi se taulu ei sovi ollenkaan teidän kotiin, vaikka se varmasti joitakuita ihastuttaakin, niin ei sinua. Sano, ettet halua sitä taulua kotisi seinälle, kun ei se sovi teidän muun sisustuksen kanssa yhteen.
    En sitten tiedä auttaako mitään, mutta suora puhe saattais kuitenkin pistää edes miettimään.

    VastaaPoista
  11. Lezzie: Vieraat tosiaan ovat vain chileläisiä:)

    Viivu: Naura vaan, olen minäkin sinun jutuillesi nauranut monet kerrat :D

    MEP: Miten olet kestänyt?

    Leena Lumi: Olen ilmoittanut miehelle, että seuraavaan taloon tulee tv-huone, jonka hän saa sisustaa mielensä mukaan ja taulu sitten laitetaan sinne. Että kestän tässä nyt siihen asti.

    Leenukka: Tuo taulu on se ainoa asia, jossa mies on ehdottoman tiukka, mutta minulla on jo suunnitelma tulevaisuuden varalle. Lue ylläoleva kommentti.

    Karoliina: Toivottavasti mummolasta löytyy nalleja.

    Yaelian: Ei taida onnistua, enkä tahdo mitään sotaa nostaa aiheesta.

    Hipsu: Mieheni on saanut kuulla suoraa puhetta, mutta ei auta. Jos se ei minua miellytä, mutta häntä se miellyttää ja kaikkia vieraita ja hänkin asuu tässä talossa, joten....

    VastaaPoista