Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 21. tammikuuta 2014

Paluu maalle

Viisi päivää pois Peikkokukkulalta. Tänään palasin Dominicin kanssa pois kaupungin tunkkaisesta  tunnelmasta maaseudun rauhaan ja kuivuuteen. Naapuri oli kasannut kaurat. Tämän jälkeen hevoset kävelevät niiden päällä, jolloin kaurat irtoavat varsistaan. Tämä kaura on kuulemma vain hevosille. He eivät itse syö sitä. Täällä ihmiset syövät VAIN vehnäleipää ja se näkyy vyötärönseudulla. 

Oli outoa tulla kotiin, kun oli aivan hiljaista, eikä kukaan juossut vastaan! Meillä ei ole koskaan talo tyhjänä, sillä pitkäkyntisiä on naapurusto pullollaan. Nyt kuitenkin oli pakko jättää talo pariksi tunniksi ilman ihmisvartiointia, sillä kälyni piti lähteä meiltä aikaisemmin Concepcioniin kuin me ehdimme palata kotiin. Niinpä hän laittoi kolme isoa koiraamme taloon sisälle, jottei kukaan uskaltaisi murtautua tänne. Myös chihujen pieni ulko-ovi oli kiinni. Sain parkkeerata auton aivan rauhassa ilman isojen koirien tervetulotoivotuksia. Kun avasin talon ulko-oven, alkoi tuttu räksytys. Isot koirat juoksivat suinpäin ulos haistelemaan autonrenkaat ja chihut pääsivät tervehtimään meitä ja juoksemaan myös ulos.

On luvattu sadetta - tulisipa sitä tänne Peikkokukkulallekin. Täällä on masentavan kuivaa. Ei ole satanut muutamaan kuukauteen.  Minulle alkaa iskeä taas jokavuotinen tammi-maalis-matalapaine. Inhoan näitä kuivia keltaisia ratisevia kuukausia. Puutarha on surullista katsottavaa. Alan taas unelmoida vehreämmästä ympäristöstä jossakin etelämpänä, jossa sataa paljon. Toisaalta jo Concepcionissa on hankalaa suhtautua korkeampaan  ilmankosteuteen, kun pyykitkään eivät meinaa millään kuivua... Suomi-ikäväkin on taas nostanut päätään. Pitäisi kieltää suomalaisten blogien lukeminen, kun se vain pahentaa tilannetta. Blogeja lukiessa minusta tuntuu, että KAIKKI suomalaiset asuvat ihanissa vanhoissa taloissa kauniiden huonekalujen keskellä upeissa perinnemaisemissa ja vanhoissa kaupungeissa, jossa naapurustokin on täynnä kauniita taloja...Tietenkin tiedän, että se ei ole lähellekään totta.

Pieni poikani makaa käpertyneenä pää tyynyllä vieressäni sohvalla katsellen Baby-TV:tä. Minä meinaan vielä tehdä joitakin keijuja feriaan. Kaikki edulliset keijut menivät jo kaupaksi ja niitä pitää saada pikaisesti lisää. 50 kpl eukalyptustonttuja on jo kuivumassa huomista maalausta varten. 

Olen saanut kyselyitä teiltä lukijoilta kurkistusnukeista. Minun pitää ensin mennä postiin kysymään lähettämisen hintaa, sillä kurkistusnukke on hiukan hankalan mallinen pitkän keppinsä takia. Laitan kuvia myytävistä kurkistusnukeista hintatietoineen heti, kun tiedän postituksen hinnan, eli ehkä joskus ensi viikolla.

Terveiset ihanaan Suomeen - on sinne ikävä!

8 kommenttia:

  1. Hei, voisiko kurkistusnuken pakata tilaa säästävämmin? Tarkoitan tällä sitä, että vastaanottaja täällä Suomessa (jossa emme ole uusavuttomia, ainakaan useimmat) liittäisi sen kepin, sille kuuluvaan paikkaan? Vai olisiko se rakenteen kannalta sinulle hankalampaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Merja! Keppiä ei voi irrottaa, sillä se on osa nukenkin rakennetta, eikä se muutenkaan mitään auttaisi, sillä ei puolimetrinen keppi siitä kutistuisi, jos sen ottaisi pois nuken sisältä. Keppiä voisi kyllä hieman lyhentää, sillä nyt siinä on ainakin 10 cm turhaa pituutta, mutta en usko sen auttavan lähettämisessä mitenkään. Selvitän tilannetta :)

      Poista
  2. Mielenkiintoista kaurankorjuuta. Onko siellä ollenkaan kaurahiutaleita kaupassa? Tämä on mielenkiintoinen blogi.Seurailen ihan päivittäin.Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki kaurahiutaleita saa kaupasta. Dominic syö joka aamu kaurapuuroa. Se taitaa kyllä olla täällä outoa, sillä kun kerroin siitä terveystarkastuksessa, sairaanhoitaja katsoi minua aivan hämmentyneenä, muttei sanonut mitään.

      Poista
  3. Hei,
    Asuuko siis naapurustossa ihmisiä, jotka lähtevät heti varastamaan jotain pihaltanne (jopa talosta), kun tietävät, että kukaan ei ole kotona vai kuljeskeleeko siellä porukoita, jotka iskevät, jos näkevät talon tyhjänä? Mielenkiintoista, kerro lisää siitä kulttuurista jossa ilmeisesti kaikki otettavissa oleva on kuin yhteistä vai kokevatko sen oikeasti itsekin vääräksi menettelyksi (suomeksi varastamiseksi)? Voisiko siellä joku murtautua taloonne, kun olette siellä, onko sellaiseen pelkoa? Entäpä, jos teillä ei olisi isoja koiria, olisiko silloin vielä suurempi todennäköisyys, että joku tulisi pihallenne, kotiinne luvatta? Kiitos, jos jaksat joskus postailla tästä jutun ja mikä Chilessä sinusta on vaarallisinta tai mistä pitää eniten olla huolissaan? Toivottavasti saatte olla rauhassa ja saatte pian hieman vettäkin, täällä me etelässäkin käpristellään melkein -20C pakkasessa. Onneksi täällä talot on lämpimiä ja yhteiskunta pelaa eikä halvaannu kylmästä tai lumesta :) Päivät ainakin ovat jo pidentyneet ja aurinko hieman lämmittää päivällä. Tsemppiä sinne kesään! -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne pitkäkyntiset ovat naapureita lähempää ja kauempaa. Seuraavat, onko autot pihassa vai ei, liikkuuko täällä ihmisiä vai ei jne. Ihan lähinaapuri on vienyt meiltä kanaverkkoa, hedelmät puusta jne. Veisi paljon enemmänkin, jos saisi tilaisuuden. Samoin ex-työmiehet ovat varastaneet työkaluja jne.

      Taloihin murtaudutaan, vaikka niissä olisi asukkaat sisällä yleensä rikkailla asuinalueilla, ei onneksi täällä meidän maaseudulla. Kun olen yksin tai pojan kanssa yötä kotona, otan isot koirat sisälle nukkumaan, on turvallisempi olo. En kyllä pelkää, että tänne joku tulisi ihan oikeasti, mutta koirat ovat silti turvana.

      Yritän joskus ehtiä tehdä postauksen kaikista asioista, joita minulta usein kysellään.

      Poista
  4. Oletko kokeillut myydä nukkejasi Etsyssä?

    VastaaPoista