Joulutervehdys Peikkokukkulan hunnilaumalta

Peikkokukkulalla eletään sahanpuruissa ja kovassa kiireessä. Joulunäyttelyn sain avattua sovittuna päivänä ja kyllä sitä ovat ihmiset ihastelleet. Siitä lisää kuvien kera heti, kun ehdin. Talomme kasvaa silmissä, siitäkin raporttia toivottavasti tässä joulun ja uuden vuoden välissä. Odottelemme myös kovasti vieraita Suomesta heti uuden vuoden jälkeen. Tervetuloa A & A!

---

Anteeksi teille kaikille, joiden sähköposteihin ja kommentteihin en ole ehtinyt vastata. Asia korjaantuu tässä viikon sisällä:)

---

Pidän viitisen päivää lomaa käsitöistä ja sitten alkaakin kova kolmen viikon rutistus Chilen suurimpaan populaaritaiteen tapahtumaan. Myytävää pitäisi riittää kahdeksi ja puoleksi viikoksi, mutta onneksi joulunäyttelyni päättyy ennen sitä, joten saan sieltä myymättömät tuotteet käsitaidetapahtumaan. Tänä vuonna tapahtuma onkin erilainen minun osaltani, sillä mieheni ei ehdi auttamaan minua, sillä hänen täytyy olla rakennuksilla. Onneksi mieheni siskon aikuinen tyttö voi tulla minulle töihin niiksi viikoiksi viime vuoden tapaan. Sillä tavalla en ole niin kiinni tapahtumassa. Siellä kun pitää olla klo 11-23 joka ikinen päivä.

---

Joulutunnelmasta meillä ei ole tietoakaan. Tänään jouluaattona työmiehet sahaavat ja nakuttavat vasaroillaan yläkerrassa. Mies järjestelee varastoa. Aurinko paistaa mukavasti, ei liian kuumasti. Joulukoristelua meillä ei ole kuistin valkoisia koristeita lukuunottamatta (ks. aiempi postaus). Kaupassa ei ollut edes pipareita. Kotona ja kuistilla kaikki paikat ovat täynnä ikkunoita ja ovia. Tällainen "joulu" tällä kertaa. Illalla sentään olemme menossa mieheni siskon luokse joulupäivälliselle.

---

Kiitos kaikille ystävilleni ja perheelle lähettämistänne joululahjoista! Muutama korttikin on ehtinyt perille ennen joulua. Paketit avaan huomenna aamulla, jännää!

---

Minäkin olen lähettänyt joulukortteja ja lahjoja, mutta en tiedä, ovatko ne ehtineet perille.

---

Tänään meinaan vähän järjestellä työpöytääni, vaihtaa lakanat, tehdä joulujäädykettä, kuunnella joulumusiikkia, pestä koirapyykkiä ja paketoida muutaman lahjan. Siinä jouluaattoni ohjelma. Yhdeksältä illalla lähdemme tuohon 15 kilometrin päähän mieheni siskon campolle. Siellä odottaa brasilialais-chileläinen joulupäivällinen.

---

Vielä kerran: Ihanaa joulua rakkaaseen Suomeen! Erityiset joulurutistukset teille muille ulkosuomalaisille, joille nämä päivät ovat vuoden muita päiviä haikeampia.

Joulumieli kadoksissa - jalat vadissa

No niin, nyt tämä hirvitysaika taas alkoi! Varjossa oli tänäänkin 30 astetta, emmekä ole vielä edes kesässä! Jalkoja särkee, mutta päätä ei vielä. Kun varjolämpötilat alkavat nousta 34 asteeseen, niin sitten on päänjomotus tuttu vieras. Minua ei ole tehty tällaisiin olosuhteisiin! Vai mitä äiti? ;)

---

Yritä tässä sitten repiä joulumieltä. Naama, käsivarret ja ylähuuli(!) täynnä hyttysenpistoja, tuuletin hurisee täysillä, mökki jytisee työmiesten kätösissä, koirat läähättävät kuumissaan ja ilma väreilee kovan kirkkaana. Ainoa, mikä tässä muistuttaa suomalaista joulua, on KIIRE! Niin ja ehkä nuo tonttuset ja joulupukki sekä -muori, jotka seisoskelevat kuistilla kuumissa vaatteissaan.

---

Jalat kylmässä vedessä kylmäkallen kera tätä postausta nyt kirjoittelen. Kiire on infernaalinen, sillä näyttelyn avajaiset ovat maanantaina. Kauhupukista (ks. aiempi postaus) on tullut ihan kelpo pukki. Laitan kuvia sitten, kun otan niitä näyttelystä.

---

Olivian silmä ei ole parantunut (ks. aiempi postaus). Minun täytyi viedä se eilen Concepcionin yliopiston eläinlääketieteellisen klinikalle oftalmologille. Siellä on kyllä todella asiantunteva ja ystävällinen palvelu ja huipputasoa kaikki laitteet. Soitin ajan maanantai-iltana ja sain ajan heti tiistaiaamulle! Mitähän tuo eilinen käynti olisi Suomessa maksanut - huh! Olivian silmä tutkittiin kaikenlaisilla linsseillä ja valoilla ja laitettiin erilaisia tippoja. Diagnoosi on nyt sellainen, että ulcera on tulehtunut ja sairastuttanut koko silmän. Aiemmin annetut todella tehokkaat antibioottitipat (Cipro Vet) eivät parantaneet silmää. Silmän väri alkoi muuttua ja minä jouduin paniikkiin. Ajattelin, että Olivia menettää tai on jo menettänyt näkönsä!

---

Klinikan saksanpaimenkoirasta otettiin verta. Verestä erotettiin punasolut ja plasma (sanoinkohan oikein?). Se "suero" laitettiin pulloon ja siitä minun täytyy nyt kaksi päivää laittaa tippoja Olivian silmään tunnin välein. Sen jälkeen kuusi kertaa päivässä. Lisäksi on toiset tipat myös tunnin välein ja kolmannet tipat kaksi kertaa vuorokaudessa. Ihanaa huomata, että punotus on jo helpottanut ja Olivia voi jo pitää silmänsä auki. Jos 48 tunnissa ei olisi tapahtunut muutosta parempaa, olisi minun pitänyt viedä Olivia silmäleikkaukseen! Nyt kuitenkin näyttää tällä hetkellä siltä, että leikkaukselta vältytään, vaikkei sitä tiedä, mitä sitten tapahtuu, kun tipat loppuvat. Voikohan hoitoa jatkaa? Menemme Olivian kanssa ensi tiistaina taas lääkärille seuraamaan tilannetta. Kyllä on ihanaa, että Chilestäkin saa todella asiantuntevaa hoitoa eläimille!

---

Koko tämä "lysti" "sueroineen" päivineen maksoi vain noin 20 euroa! Lisäksi apteekista ostettavat silmätipat maksoivat melkein 40 euroa, mikä mielestäni oli kallista. Mutta minä teen ja maksan mitä vain, että hiirulaisen silmä tulee kuntoon! Mieheni aloitti heinän leikkaamisen täällä kukkulalla, ettei kukaan enää saa heinää silmäänsä, mutta eihän 15 hehtaarin campoa saa pidettyä heinättömänä. Emmekä edes tiedä, oliko se heinä vai oksa vai toisen chihun kynsi.

---

Nyt Olivia makaa tässä sylissäni maha ylöspäin tippa silmässä. On surkeaa katsoa, kun sen vasen silmä on turkoosi, ihan erivärinen kuin terve silmä. Mutta jospa tälläkin tarinalla olisi onnellinen loppu. Pitäkää peukkuja suloisen Olivian puolesta!

---

Rakennusprojektimme edistyy vauhdilla. Tänään tuli jo osa ulkoseinää valmiiksi. Yläkerran lattiassa on jo huonejakojen merkkinä laudat. Makuuhuoneestamme tulee olemaan melkoiset näkymät lumihuippuisile vuorille!

Chile ei vielä saanutkaan uutta presidenttiä

Edellispäivänä oli vaalit ja Sebastian Piñera voitti ne ylivoimaisesti verrattuna seuraavaan ehdokkaaseen - mutta hänestä ei tullut presidenttiä. Chilessä voittajan täytyy saada 50% kaikista äänistä ja sen lisäksi 1 ääni tai enemmän. Piñera sai kaikista äänistä 44.03 % ja Frei 29.62 %. Nyt vaalikampanjat jatkuvat näiden ehdokkaiden osalta ja uudet vaalit ovat tammikuun puolenvälin jälkeen. Nyt ei osaa sanoa, kumpi voittaa. Se riippuu ihan siitä, kenelle niiden kahden muun ehdokkaan äänestäjät antavat äänensä.

---

Vaalipäivänä tietty sattui ja tapahtui. Yksi vanha mies kuoli sydänkohtaukseen äänestyspaikalla kuumuuden takia. Pyöratuoleissa istuvat vanhukset valittelivat huonosti järjestettyjä vaalipaikkoja. Jonot kestivät kauan. Julkkikset aiheuttivat ylimääräistä häslinkiä, kun muut äänestäjät riehaantuivat nähdessään ihka oikean Leonardo Farkaksen tai jalkapallotähden. Sitten täällä on vielä sellainen kummallisuus, että miehet ja naiset äänestävät eri paikoissa. Transvestiittien täytyy äänestää miesten paikoissa, vaikka he näyttävät naisilta ja vaikka heillä olisi naisen nimi henkilöllisyyskortissa. Henkilönumero kuitenkin osoittaa heidän olevan miehiä. Muut miehet tietenkin kiusasivat näitä naisia (transvestiiteja). Miksi tällainen sukupuoliero on äänestyspaikoilla? En tiedä.

----

Ja sitten mukavampiin uutisiin:

---

Toukokalliolla -blogin Sanna lähetti minulle joulumieltä tällaisen enkelin mukana. Kiitos!

Mökin laajennusurakka edistyy. Toiseen kerrokseen tulee lattia valmiiksi tänään ja ties vaikka seinien rakenteetkin alkaisivat nousta. Minulta on kyselty, että miten paljon lisätilaa mökkiin tulee. Suunnilleen 100 neliötä pitäisi tulla lisätilaa, mikä on huikea ero tähän 20 neliön mökkiimme.

Chileläisiä ja suomalaisia ajatuksia huonekorkeudesta

Keskustelin eilen lounaalla mieheni siskon kanssa taloista ja niihin liittyvistä unelmista. Hän kertoi minulle, että kun hän neljä vuotta sitten alkoi rakentaa taloaan, hän vain tahtoi tehdä jotain hyvin yksinkertaista ja halpaa. Neliö talo, neliöt ikkunat, matalat huoneet jne. Minä kysyin, miksi hän tahtoi niin. Hän kertoi, että hän vaan tahtoi tehdä jotain halpaa ja nopeasti valmistuvaa. Kun rakennus eteni, hän alkoi muuttaa mieltään...ehkä sitten kuitenkin kaarevat ikkunat, ehkä kuitenkin vähän isompi, ehkä hieman parempia materiaaleja jne. No, ei siitä talosta hänelle kovin rakas tullut, sillä hän ei lopulta tahtonutkaan muuttaa siihen, vaan jäi mieluummin entiseen kerrostaloasuntoonsa.

---

Minä asuin mieheni kanssa hänen talossaan kaksi vuotta, enkä viihtynyt tippaakaan. Olohuone oli iso, mutta pitkä, kapea, matala (220 tai 230 cm) ja pimeä. Työt oli tehty huonosti, kaikki repsotti jo talon ollessa uusi. Laminaattilattia taipui jalkojen alla, kaakelit oli laitettu huonosti jne. Nyt talossa asuu vuokralaiset, jotka meinaavat ostaa talon itselleen toukokuusa. Hyvä loppu vähän surkuhupaiselle rakennushankkeelle, joka muuten kesti neljä vuotta, eli ei se niin nopeasti valmiiksi tullut.

---

Minä kerroin, että minä olen intohimoinen taloihminen. Jo pikkutytöstä asti olen piirrellyt pohjapiirustuksia, leikannut kuvia sisustuksista, väreistä jne. Olen piirtänyt jopa asemakaavoja, joihin piirsin talot ja annoin kaduille nimet. Taloihin piirsin pohjapiirustukset. Sitten piirsin talot ulkoapäin ja lopulta vielä perheet, jotka niissä asuivat. Piirsin tietenkin myös kannossa asuvia menninkäisiä sekä avaruusaluksia. Nykyään minulla on talokansio, jossa on kuvia erilaisista puutaloista, sisustuksista, huonekaluista ja muusta tilpehööristä. Tiedän, etten koskaan Chilessä asuessani saa taidolla tehtyä hienoa taloa, kuten voisin ehka Suomessa saada, mutta jos nuo kuvat ainakin antaisivat ideaa ja osviittaa vähän sinnepäin.

---

Kerroin mieheni siskolle, että unelmani Suomessa asuessani oli se, että ostaisin vanhan puutalon, jonka kunnostaisin/kunnostuttaisin. Asuin vuokralla yli 100-vuotiaassa keltaisessa puutalossa Turun tuomiokirkon takana. Huoneet olivat 3 metriä 20 senttimetriä korkeita, ikkunat olivat korkeat, olohuoneessa oli kaakeliuuni ja keittiössä puuhella. Se oli siihenastisen elämäni ihanin asunto ja tiesin, että jotain sellaista tahtoisin itsekin omistaa ja kunnostaa. Mieheni siskon ajatusmaailmaan tällainen ei uponnut ollenkaan. Hän ihmetteli, että miksi tahtoisin ostaa vanhan talon, koska siihen menee kauheasti rahaa, että sen saisi kuntoon. Mutta mieheni sisko ei olekaan koskaan käynyt Suomessa ja nähnyt, miten ihania vanhat talot voivat olla! Olemme eri kulttuurin ja eri ajan kasvatteja, miten hän voisikaan ymmärtää!

---

Chilessä minun on täytynyt haudata tuollaiset haaveet. Täällä ei ole vanhoja puutaloja, eikä paljon muutakaan vanhaa. Maanjäristykset ovat tuhonneet arvokkaat vanhat kivitalot ja puutalot ovat lahonneet aikoja sitten tai termiitit ovat syöneet ne. Mieheni sisko sanoi siihen, että hän inhoaa vanhoja taloja, ne ovat liian isoja. Katsoin häneen hämmästyneenä ja sanoin, etteivät kaikki vanhat talot ole isoja. Hän sanoi, että niissä on liian korkeita huoneita. Minä kerroin, että korkeat huoneet ovat ihania, sillä tuntuu, että on enemmän tilaa hengittää ja avaruutta ja valoa. Kysyin häneltä, miksi hän inhoaa korkeita huoneita. -"Koska hämähäkinseitit on vaikea siivota niin ylhäältä!"

---

Postauksen alun kuvassa näkyy meidän mökinlaajennuksemme. Siitä näkee nykyisen mökin ja laajennusosan ensimmäisen kerroksen kokoeron. Ei meille tähän uuteenkaan osaan tule erityisen korkeat huoneet, ovat 260 cm korkeat. Yläkerrassa huoneet ovat korkeammat keskeltä, sillä jätämme "viga la vistan" eli niin, että tukipalkit ovat näkyvissä. Niistä palkeistakin olen tykännyt lapsesta saakka... Mutta ehkä tulevaisuuden talooni saan kolmemetriset huoneet alakertaankin :)

---

P.S. Täällä on tänään vaalit. Chile saa uuden presidentin. Vaaleissa on neljä ehdokasta, joista en pidä yhdestäkään. Yksi kuitenkin on luvannut tälle kauhealle rikollisuudelle loppua, siksi toivon, että hänet valittaisiin, vaikka muuten en tiedä hänen mielipiteistään paljon mitään. Chilessä presidentti saa olla toimessa vain yhden kauden, eli neljä vuotta. Uudelleen saa asettua ehdolle, mutta ainakin yksi kausi on oltava välissä pois pressantyöstä.

Paloturvallinen koti - heh...

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon paloturvallisessa kodissa, joten siksi aakkosten viimeisten kirjainten pisteet puuttuvat.)

Chilessa ei taida olla muita paloturvallisuumaarayksia kuin sellainen alyttomyys, etta jos kaksi taloa rakennetaan hyvin lahekkain, niiden valiin pitaa rakentaa palomuuri. Tama tarkoittaa sita, etta korkeamman talon naapurinpuoleinen seina jatkuu katon reunan yli viela puolisen metria ylospain. Tama tekee kaikista siedettavan nakoisistakin taloista rumia.

---

Saattaa tosin olla, etta paloturvallisuusmaarayksia on olemassa, mutta niita ei kukaan tarkista. Tasta esimerkkina mieheni siskon asunto, jossa juuri nyt tata tekstia kirjoittelen.

---

Kaikissa chilelaisissa kodeissa on kaasuhella. Mita jos tuli tarttuu vaikka johonkin keittiopyyhkeeseen tai verhoihin?

Mieheni sisko asuu kerrostalossa, mutta silti hanella on tallainen "kevyttakka" tai kamiina, en tieda, kumpi olisi oikea nimi. Katsokaapa, miten lahella maton reuna on!

Sahkojohdot ja pistorasiat ovat yleensa sellaisia, etta vain osa niista toimii ja loput ovat sulaneet joskus kauan sitten...Kuvitellaan nyt, etta tuli paasee irti ja sinun on paettava asunnosta.

Kaikissa ikkunoissa on kalterit, joten ikkunoista ei voi paeta.

Yolla sisko lukitsee tuon hakasen ja kaksi lukkoa AVAIMELLA. Etsi nopeasti avaimet ja kasien tarinasta huolimatta avaa lukot nopeasti, tuli on jo pyjaman helmassa!


Huh, sait kun saitkin lukot auki ja avaat oven...vastassa on kalteriovi, joka on lukittu AVAIMELLA! (Onneksi edes chihut mahtuvat noiden kalterien valista pakoon. )



Mita mielta olet? Huvittaisiko asua taalla?

Aloimme rakentaa!

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon luona, joten aakkosten viimeisista kirjaimista puuttuvat pisteet.)

EI SEN NAIN PITANYT MENNA, MUTTA MENKOOT SITTEN!

Meidan piti alkaa rakentaa jonnekin muualle, mutta emme ole reilun kahden vuoden etsintojen jalkeen loytaneet tonttia, jonka olisimme kelpuuttaneet. Olemme lopen kyllastyneet elamaan toisen varpaat suussa ja kaikki lattiatila taynna lampaanvillaa ja koirankarvoja.

--

Olemme nyt asuneet kaksi vuotta 20 nelion mokissa, jossa on parvi. Miettikaa millaista on, kun 20 nelioon tungetaan kymmenisen koiraa, kaksi aikuista, nelja ompelumasiinaa, keittio, tyotilat, olohuone, koirien sisatarhat ja aina epamaarainen lukumaara pusseja ja sakkeja, jotka ovat taynna kankaita ja villaa! Ja silti meilla on ihan siedettavan nakoista, kuten joistakin valokuvista voitte todeta. Tuo nukkumaparvi kylla on pelastanut tilanteen, silla jos olisi pitanyt viela sanky tunkea tahan tilaan, niin siina olisi jo tarvittu yliluonnollisia kykyja!

(Paitsi etta olihan meilla kerran Suomesta vieras. Annoimme hanelle parven ja itse nukuimme avattavassa futonsohvassa, joten mahtuihan se sankykin alakertaan:)

---

Ja palataanpa taas asiaan, eli tahan rakennusteemaan: Mieheni kyseli pari viikkoa sitten, etta olisiko lahistolla joku kirvesmies, joka voisi laajentaa mokkiamme. Meilla kavi kasittamaton tuuri. Viereisessa Tomecon pikkukylassa oli juuri talo tullut valmiiksi ja kirvesmies pystyisi aloittamaan meidan mokkimme laajentamisen jo puolentoista viikon kuluttua.

Viime keskiviikkona seitsemalta aamulla naapurin harat tulivat siirtamaan koirankopin pois mokin takaa (ks. aiempi postaus). Se kun olisi juuri uuden olohuoneemme kohdalla. Puoli tuntia myohemmin olivat miehet jo aloittamassa kaivamisen! Latinomaassa!

Mielenkiintoista tassa on se, etta ensimmaisen tyopaivan jalkeen kirvesmies ei ollut vilkaissutkaan piirustuksiani. Rakennuslupaa ei ole, emmeka aio sita edes anoa. Taalla on edullisempaa, helpompaa ja nopeampaa maksaa mahdolliset sakot, joita tuskin tulee. Toisen paivan jalkeen kirvesmies katsoi piirustuksiani, mutta tahtoi nahda vain yhden puolen talosta. Kukaan ei ole luonnollisesti tarkastanut talopiirustuksiani. Hyvaa tasta tulee :D

Miehet hommissa ensimmaisena paivana. Eilen alkoi jo seinien pystytys....voiko tama nopeus olla totta?

Tama rakennushomma ei kuitenkaan muuta tulevaisuudensuunnitelmiamme. Tontinetsinta jatkuu, mutta pidamme siina nyt taukoa suunnilleen huhtikuuhun saakka.

Jatkossa saatte siis tutustua latinomaan rakentamisen ihmeellisyyksin, joita varmasti on tulossa rutkakaupalla, onhan meilla jo kokemusta aiheesta! Esimerkiksi: on luonnollista, etta tiskipoyta on vinossa niin, etta porkkanat kierivat varpaille, lattialaudat taipuvat jalkojen alla niin, etta pitaa hankkia toinen kirvesmies tekemaan homman uudelleen, ikkunasuojat eivat aukea kokonaan jne.

Luvassa siis hupia iltojenne ratoksi;)

10 000 -arvonnan VOITTAJA!

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon luona, joten aakkosten viimeisista kirjaimista puuttuvat pisteet.)

Kuten lupasin, niin Suomen itsenaisyyspaivana ratkeaa, kenelle valkoinen riikinkukko lentaa. Osallistujia oli 43. Laitoin arpalipukkeet Chilesta ostamani Taika-lautasen paalle. Arvatkaapa vain, mika Taika-lautasen nimi on taalla Chilessa? No, Pavo Real, eli riikinkukko tietenkin;)

Ja tadaa, tassa lapussa lukee, kenelle riikinkukko lahtee:

Eli riikinkukko ei lenna Suomeen, vaan muille maille vierahille taalta Chilen Peikkokukkulalta.

Onnittelut Lisaylle! Felicitaciones!

P.S. Seuraavassa postauksessa selviaa, miksi koirankoppi vaihtoi paikkaa:)

Keskiviikkoaamuna talo vaihtaa paikkaa

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon luona, joten aakkosten viimeisista kirjaimista puuttuvat pisteet.)

Taman viikon keskiviikkona seitsemalta aamulla naapurimme harat seisoivat mokkimme vieressa. Onneksi olimme jo heranneet.

Mieheni oli pyytanyt naapurin harkia vetoavuksi, silla koirankoppi piti saada siirrettya toiseen paikkaan. Mieheni on tehnyt koirankopin itse ja siita tuli niin painava, ettei sita saatu siirrettya mies- eika naisvoimilla paikaltaan mihinkaan.

Nain taalla maalla talot siirtyvat! Samaa muuten tehdaan ihan oikeillekin taloille! Kun talon paikkaa pitaa vaihtaa, valjastetaan monta harkaa tyohon ja talo siirretaan uudelle paikalleen. Telkkarissa naytettiin, miten yksi Chiloella sijaitseva talo ensin vedettiin harkien kanssa rantaan ja sitten veteen ja se uitettiin toiselle saarelle! Ihmisten asuttama talo kokonaisena!

Mieheni oli erityisen ylpea rakennustaidostaan. Koirankoppi pysyi kasassa, eika yksikaan lauta alkanut repsottaa.

Naaapuri edessa harkien kanssa ja mieheni perassa. Aamun valo varjaa kukkulat kellertaviksi.

Tahan nuoren eukalyptuspuun alle paatimme laittaa kopin. Katsokaa, miten nopeasti puut taalla kasvavat. Tuolla eukalyptuksella on ikaa vasta viisi vuotta!

Mieheni katsoo, etta hyva tuli!

Palkaksi harat saivat syoda tuoretta ruohoa campollamme koko loppupaivan.

Miksi koirankoppi piti siirtaa uuteen paikkaan? Se selviaa seuraavasta postauksesta!

Peikkokukkulan porukan joulukalenteri

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon luona, joten pisteet puuttuvat aakkosten viimeisista kirjaimista.)

Mina en millaan ole paassyt Chilessa joulutunnelmaan naina neljana vuotena, kun olen taalla asunut. Olen yrittanyt tehda melkein kaikkeni. Ensimmaisina jouluina leivoin pipareita, vaikka helletta oli niin paljon, etta uunin kuumentamassa keittiossa olo oli tuskaisa. Kaiken huipuksi piparitalo suli parin paivan paasta kuumuuteen. Ensin luhistui katto, kuuset kaatuivat ymparilta ja koko komeus oli ihan pehmea.

Olen myos avannut suomalaisen joulukalenterin luukkuja, mutta koska taalla on kesa, eika minulla ole joulutunnelmaa, unohdan aina aamulla, etta luukku olisi pitanyt avata. Minulla on ollut joka joulu mielessa tehda miehelleni ja koirillekin joulukalenteri, josta loytyisi joka aamu jokin yllatys. Olen kuitenkin joulun aikaan niin surkealla mielella ja Suomi-ikavan karventama, etten ole saanut koskaan kalenteria tehtya.

Tana vuonna kuitenkin marraskuun lopulla minulla oli jo yllatykset ostettuna, vain kalenteri puuttui. Katselin joulukankaita, joista voisin ommella kalenterin. Taalla on kylla varmaan maailman rumimmat joulukankaat! Niin kirjavia, mauttomia ja varikkaita ja kuvat rumia. Saatavilla ei ole yhdessakaan liikeessa jotain hillittya ja tyylikasta saatika jotain "perinteista". Ajattelin, etta antaa olla, voinhan ripustaa paketit roikkumaan johonkin keppiin.



Mallan joulublogia lukiessani silmani avautuivat. Malla oli tehnyt joulukalenterin, johon han ei ollut kayttanyt joulukankaita, vaan suloisia pastellisavyisia kankaita. Kalenteri ei ole perinteisessa mielessa jouluinen, mutta se on tosi kaunis. Han meinaa viela laittaa numerot kalenteriin, joten siita varmaan tulee jouluisempi. Eika joulukalenterin edes tarvitse nayttaa aina punavihrealta, silla paketithan tekevat sen jouluisen loppusilauksen!

Mina tahdoin kayttaa kalenteriini jotakin perinteista joulutunnelmaa antavaa, mutta kayttaa kuitenkin ei-jouluisia kankaita. Valitsin siksi pohjaksi sakkikankaan, joka on perinteinen jouluaskartelujen materiaali ja muiksi jouluisiksi materiaaleiksi valitsin neulahuovutetut villasydamet, hopeat pienet kulkuset ja punaisen villalangan.

Lisaksi laitoin luukkuihin virkattuja pitseja ja nappeja.

Kahteen alaluukkuun ompelin muutamalla pistolla maalaishiiret. Ne on helppo poistaa, jos kyllastyn niihin.

----

Yllatyksina luukuissa on muun muassa koirankekseja (koirille - ei miehelleni), nori-levyja (miehelleni - ei koirille ;), purkkaa, suklaata, joulumusiikkia, jalkahieroja (puinen), kuulakarkikynia (ne ovat aina mieheltani hukassa), salaattiottimet, puurokauha, avaimenperataskulamppu, joulupyyhe, joulurasia, chihuahuapatsas jne.

----

Onpa hyva, etteivat mieheni ja koirani osaa lukea suomea, niin voin tassa paljastaa yllarit:D

Tassa roikkuu neulahuovuttamani pikkutonttu.

Kaikki yllatykset paketoin ruskeaan paperiin. Ylakulmaan kirjoitin numeron. Ehka jonakin tulevana jouluna kirjailen jokaiseen luukkuun numeron.

----

Oikeassa alakulmassa yhden luukun sisalla nakyy mollamaija, jonka tein miehelleni ihan vitsiksi. Ylempana on siita kuva lahempaakin. Se siis ei ole kalenterin yllatys. Mieheni antoi sille nimeksi "Nicole". Mieheni inhoaa kyseista nimea....mitahan minun siis pitaisi ajatella;)

----

Eli meilla on tana jouluna kalenteri! Pitaisiko tasta ajatella, etta olen sopeutumassa tanne?

----

Iloista jouluodotusta kaikille erittain kiireiselta Peikkokukkulalta!

----

P.S. Ehdit viela osallistua arvontaan jattamalla kommentin muutama postaus alaspain.