Miksi Suomessa ei kannata asua - osa 1

Dominic on päiväunilla ja minä yritän nyt saada kirjoitettua loppuun postauksen aiheesta, miksi Suomessa ei kannata asua. Hirveä Suomikaiho ja nostalgia on nyt jyllännyt viikon verran ja olen ihastellut etuovi.comissa myynnissä olevia taloja ihan vain huvin vuoksi. Olen ollut liian kauan käymättä Suomessa. Huomasin, että Suomireissun jälkeen olin tyytyväinen Chileen 1,5 vuotta ja sitten alkoi taas nostalgia vaivata. Pitäisi matkustaa Suomeen useammin, mutta matkan hinta ja lentojen pituus ja raskaus eivät yllytä kovin tiuhaan reissaamistahtiin.

Miksei ihminen voi olla aina tyytyväinen siellä missä on? Lisäksi liian monet vaihtoehdot hankaloittavat tyytyväisyyden kokemista vielä enemmän.  Aina sitä miettii, että tämäkin asia olisi paremmin toisessa maassa. Suomen ja Chilen välillä on vielä niin paljon eroja, koska Suomi kuuluu maailman rikkaimpiin ja kehittyneisiin maihin, kun taas Chile on yhäkin kehitysmaa, vaikkakin ylemmän tulotason teollistunut kehitysmaa. Santiagossa hienolla asuinalueella on todella vaikeaa uskoa, että on kyse köyhästä maasta. Täällä meillä sitä näkee karun todellisuuden. Naapureilla on maalattia, pellistä kyhätty asumus ja ruoka valmistuu keittiön lattialla nuotiolla. Telkkari heillä on ja yksi lamppu, mutta ajoneuvona on hevonen. On kyse perheestä, jonka vanhemmat ovat alle 50-vuotiaita!

Miten viihtyy jossakin muussa maassa kuin synnyinmaassaan on tietenkin paljon omasta asenteesta kiinni. Tärkeää on myös se, ettei lähde rakkauden perään niin, että joutuu jättämään omat unelmansa taakseen. Rakkaus harvoin riittää, jos joutuu elämään sellaista elämää, jossa ei ole mitään itselle tärkeää. Minulla Chileen muutto oli aika helppoa siksi, että Chile antoi minulle mahdollisuuden sekä rakkauteen että unelmien toteuttamiseen (vaikkei kaikki ole vielä toteutunut, kuten tiedättekin). Viihdyin Suomessa työssäni, mutta vielä paremmin viihdyn nykyään!

Olen nyt asunut Chilessä yli seitsemän vuotta, eikä elämä täällä ole mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Emme etukäteen voineet tietää, että meidät ryöstettäisiin moneen kertaan, että maanjäristys tuhoaisi pari asuntoamme ja tulomme, että kuivuus yllättäisi, että menettäisimme monta rakasta koiraa, että mieheni menettäisi molemmat vanhempansa niin nopeasti, ettei meillä olisi nukkemuseota ja liikettä vielä seitsemän vuoden jälkeenkään, että rakentaisimme kauniin valkoisen puutalon, että meille syntyisi maailman ihanin poika ja että tapahtuisi paljon muitakin isoja ja pieniä asioita.

Yli seitsemän vuotta on kulunut, eikä minulle ole tullut vastoinkäymisistä huolimatta sellaista oloa, että tahtoisin muuttaa takaisin Suomeen! Mutta nyt, kun meille syntyi poika, mieltä on alkanut kaivertaa erilaiset ajatukset: Suomi olisi niin turvallinen maa, koulutus olisi hyvä ja ilmainen, pojan isovanhemmat olisivat lähellä, poika saisi kokea sienimetsät, lumisen talven, oikean joulun, Suomen juhannuksen...

No, lumisen talven, joulun ja juhannuksen poika saisi kokea ihan lomamatkoillakin, mutta lähellä olevat isovanhemmat ja suomalainen koulutus sekä suomalainen perusturvallisuus jäävät saamatta, kun Chilessä asumme.

Ei auta kuin jatkaa elämää, kerätä pennosia Suomenmatkoja varten ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä Chile meille antaa.

Rakas paikka Suomessa

Mietin, miten olisi helpointa kirjoittaa tämä postaus ottaen huomioon teidän kirjoittamanne listat ikävistä asioista. Päätin lainata ihan suoraan tuolta kommenteista tekstiä ja kirjoittaa perään, mitä ajatuksia ne minussa herättivät. Ensin meinasin lajitella ne ”ilmastoon”, ”työhön” jne, mutta koska aikani on rajallinen, otin kommentit tuolta vain järjestyksessä ja vastaan niihin, vaikka esimerkiksi ”ilmasto” tuleekin monta kertaa uudestaan.

Toivottavasti kukaan kommentoijista ei loukkaannu, vaikka lainaankin tekstejänne ilman lupaa. On kuitenkin helpompaa tehdä se tänne kuin vastata tuonne kommenttilootaan jokaiselle erikseen ja sitten vielä tehdä asiasta postaus. Jokainen voi käydä kommenttien puolella katsomassa, kuka on kirjoittanut minkäkin kommentin.

Seuraavaksi siis tulee lainauksia teidän kommenteistanne (kirjoitusvirheineen päivineen) ja sen jälkeen minä mietin, mitä mieltä minä olen asiasta ja vertaan Suomea ja Chileä toisiinsa.

-ilmasto

Minä en kyllä koskaan pahemmin kärsinyt Suomen ilmastosta, vaikken talvesta tykkääkään. Tykkäsin seuraavista kuukausista: toukokuu-lokakuu ja joulukuu. Kevättalvea inhosin ehkä eniten, sitä kun kaikki oli märkää, lumi likaista, koirankakat haisivat, eikä se oikea kevät tuntunut tulevan koskaan. Toisaalta taas puhtaassa luonnossa lumihankien keskellä maaliskuun aurinko oli ihana.

Chilessäkin on selkeät neljä vuodenaikaa, vaikkei tässä osassa lunta sadakaan. Maa kuitenkin on huurteessa joinakin talviaamuina. Chilessä tykkään kaikista kuukausista, mutta tammi-maaliskuusta vähiten, sillä on liian kuumaa ja kuivaa. Etelämpänä olisikin sateisempi ja viileämpi kesä, mutta mieheni ei ole innostunut muuttamaan sinne.

Chilessä on ehkä mukavampi ilmasto kuin Suomessa, mutta Suomen kesä lisää pisteitä niin paljon, että MELKEIN tasoihin menee!

-korkea verotus

Tämä harmitti todella paljon, kun pidin tunteja kansalaisopistossa iltaisin ja viikonloppuisin töiden jälkeen. Kakkostyöstä ei jäänyt oikein mitään palkkaa käteen verojen jälkeen. Lopulta kaksi työtä kävi sen verran raskaaksi (vaikka kakkonen olikin samalla harrastus), että päätin lopettaa opetuksen kansalaisopistolla. Jos palkkaa olisi jäänyt käteen enemmän, olisi se kannustanut jaksamaan.

-huonot palkat

Chileen verratuna palkat Suomessa ovat TODELLA hyvät.

-hintataso kallis (ruoka,vaatteet,bensa ym)

Chilessäkin on todella kallista varsinkin verrattuna palkkoihin. Bensa on samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Halpisvaatteet ovat halpoja, kuten Suomessakin, mutta merkkivaatteet ovat palkkoihin verrattuna kalliimpia kuin Suomessa. Vaatteet saa ostaa osamaksulla. Perusruoka on paljon edullisempaa kuin Suomessa, mutta valmisruuat ja erikoisuudet ovat kalliita. Lisäksi Chilessä on kalliimpaa asua siksi, että koulutus maksaa paljon. Jos tahtoo lapsen kunnolliseen peruskouluun, se on hyvin kallista.

-työtä ei ole juuri tarjolla pk-seudun ja 5 suurimman kaupungin ulkopuolella

Minun alallani töitä oli ainakin ennen ihan hyvin tarjolla Suomessa. Koulujahan on joka puolella. Chilessä koulutetun suomalaisen on vaikeaa löytää töitä Santiagon ulkopuolelta, ainakin mitä olen ystävien työnhakua seurannut.

-palvelut surkastuu koko ajan

Chilessä ei ole lainkaan siinä määrässä palveluja kuin Suomessa. Postia ei tuoda ovelle kuin kaupungeissa (muut hakevat postista), postitoimistoja ei ole juuri missään, terveyskeskusten taso on suomalaiselle kauhistus (ainakin ensimmäisillä kerroilla), kirjastot ovat surkeita – tai maksullisia, uimahalleja ei ole

-ihmiset sisäänpäin kääntyneitä ja kateellisia

Chileläiset taitavat olla latinoista sisäänlämpeävimpiä. Kateus on täällä todella voimakasta.

Minulla on Suomessa pieni kopperoinen, jonka ikkunasta on tämä kuva.

      -Minullekin tulee ajoittain mieleen etta mita jos muutettaisiin Suomeen, varsinkin sen jalkeen kun tyttö syntyi,    siella kun on niin hyva koulutus ja elama turvattua.      

     Samaa me olemme miehen kanssa puhuneet. Kun saisi Suomen ilmaisen ja hyvän koulutuksen tänne! Chilessä on tuloihin verrattuna maailman kallein koulutus, eikä se edes ole hyvä!

    -Mutta sitten tulen jarkiini; olemme jo siina iassa etta töiden löytyminen sielta olisi vaikeaa, mies ei puhu suomea, joutuisimme asumaan johonkin lahiöön ja elamaan osittain tukien varassa, joka varmasti olisi aikamoinen isku varsinkin miehelle. Elintaso romahtaisi varmasti aikalailla vaikkemme ole taalla siis mitaan rikkaita vaan varsinkin kun ole nyt kotona pennia venytetaan.

Aivan samalla tavalla mekin ”tulemme järkiimme”, kun pohdiskelemme asiaa tarkemmin. Mieheni ei löytäisi työtä, ei edes varmaan ehtisi oppia suomea ennen eläkeikää, niin huono kielipää hänellä on. Minä varmasti löytäisin työtä, mutta en enää tahtoisi samaan työhön palata. En tiedä mitä muuta työtä voisin tutkinnollani löytää. Koiranvaatteiden ompelulla tuskin saisin edes nappuloita chihuille...Jos joutuisin lähiöön asumaan, en muuttaisi Suomeen. Minä nimittäin haaveilen vanhasta suomalaisesta puutalosta ihanan puutarhan ympäröimänä ja jossakin veden lähellä. (Suomalainen unelma.) Meillä ei varmasti olisi Suomessa varaa elää tällaista riippumatonta elämää kuin täällä.

-Vaikka koulutus on Suomessa hyva niin ainakin itse ahdistun syrjaytyneista nuorista, koulukiusaamisesta ja nuorten kannailyista, taalla lapsen voi kasvattaa viela ihan lapsena.

Sama juttu. Olenkin pohtinut, miksi maailman parhaan koulutuksen saavat nuoret ovat maailman tyytymättömimpiä ja kapinallisimpia? Sitä en osaa vielä sanoa, saavatko lapset olla täällä pidempään lapsia kuin Suomessa. En oikein usko, kun tytöt tulevat raskaiksi jo 13-vuotiaina...

     -Yksin saattaisin sinne sopeutuakin viela mutta perheena emme.      

      Minä uskoisin pystyväni sopeutumaan Suomeen yksin ja perheenä, mutten ole varma, pystyisikö mieheni.

             -Huonoja puolia on molemmissa maissa, taalla asiat ovat joko tosi hyvin tai huonosti kun Suomessa elama on sellaista tasapaksua ok elamaa.

Sellainen tasapaksu ok-elämä ei kuulosta houkuttavalta.

Tietenkin kaikissa maissa on hyvät ja huonot puolensa.

-Yleisillä paikoilla teutaroivat känniset suomalaiset pistävät niin usein silmään siellä käydessä. 

Chilessä on todella paljon alkoholismia ja juoppoja näkee kaduilla ja maaseudulla joka puolella.

-Minä en keksi muuta kuin pikkuisen liian pitkä talvi ja vastaavasti liian lyhyt kesä, mutta se on kyllä sitten yleensä kaiken odottelun arvoinen! :)

Samaa mieltä! Tuon asian kyllä voin ratkaista sillä, että matkustan kesäksi Suomeen. Chilessä onkin juuri silloin sopivasti sateisin vuodenaika.

             -Lunta on vielä paljon, tienvarret mustaa, likaista lunta täynnä, autonikkunat aamuisin jäässä

               Tätä en kaipaa lainkaan!                                                   

              -kesä on lyhyt ja kylmä

               Tällaiset kesät harmittivat silloin kun asuin Suomessa.

             -syksy kylmä ja sateinen...

            Minä muistan vain ihanat lokakuun alut...

-Suomessa asuminen on kallista, ainakin jos haluaa asua kohtuullisen lähellä kouluja, työpaikkoja, päiväkoteja.

Ai, en tiennytkään. Ajattelin, että pienemmillä paikkakunnilla on edullisempaa asua myös palveluiden lähellä.

          -liiankin rationaaliset ihmiset

          No joo, tämä alkaa harmittaa Suomessa, mutta sen aina unohtaa täällä.

         -alkoholin kaytto

          Sitä on täälläkin liikaa. Lisäksi täällä poltetaan marihuanaa ihan yleisesti.

           -syrjaytyneet ihmiset

           Niitä on täälläkin.

        -EUn saannot ja lait ja maaraykset

        Miten ne vaikuttavat tavallisen tallaajan elämään? (Anteeksi tietämättömyyteni.) Tai no, kyllä tiedän, että             kurkkujen täytyy olla tietyn mittaisia jne.

-ankea suhtautuminen ulkomaalaisiin, varsinkin jos sattuvat olemaan vahan tummahipiaisempia 

Täälläkin on paljon rasismia, vaikkei se kohdistukaan eurooppalaisiin.

-kallis ruoka, varsinkin vihannekset 

Täällä juuri vihannekset ovat halpoja.

-varsinkin muovikelmuun yksittain pakatut paprikat

Hih!

1.Ilmasto
2.Ilmasto
3.Ilmasto

...joka unohtuu heinäkuun helteillä... (paitsi että sitten valitetaan kuumuudesta...)

-Kallista täällä on kaikki, se on totta,euroon siirryttyämme, kaikki on kallistunut huimasti.

Täälläkin on kaikki kallista kasviksia, hedelmiä, bussimatkoja ja kouluttamatonta työvoimaa lukuun ottamatta.

-Liian pitkä talvi

Se todellakin on liian pitkä Suomessa, jos ei tykkää talviurheilusta.

-Mikään ei ehdi kukkia pihalla ilman esikasvatusta

Ei siinä esikasvatuksessa mitään vikaa ollut. Oma tunnelmansa niissä pienissä taimissa ihmisten kuisteilla ja ikkunalaudoilla.

-täällä on lähes aina kylmää tai märkää

Tämä aina unohtuu, kun on riittävän pitkään poissa.

-Ja se, että kaikki on keskittynyt suuriin kaupunkeihin.

Täällä se on vielä räikeämpää kuin Suomessa. Santiago on noin 100 vuotta edellä kehityksessä Yumbeliin verrattuna ja 50 vuotta Concepcioniin verrattuna. Täällä meillä vielä ihmisten ajoneuvona on hevonen ja traktorina härät ja rautarenkaiset kärryt. Concepcionissa ei ole kivoja kauppoja eikä putiikkeja, kun taas Santiagossa on. Tärkeät virastot ovat vain Santiagossa. Monet asiat täytyy mennä hoitamaan sinne asti. Ajatelkaa, maa kuitenkin on yli 4000 kilometriä pitkä! Santiagossa on uimahalleja, muualla maassa ei juuri ole, paitsi jotain kylpylöitä rikkaille. Santiagoon tulee kaikki uutuudet, muu maa jää niistä aina paitsi.

- Ja tietynlainen umpimielisyys vallitsee siellä monissa piireissä - ei suinkaan kaikissa.

  Tästä olisi kiinnostavaa lukea enemmänkin.

-Työtä ei ole, vaikka olisi koulutustakin. Tuntuu että mitä koulutetumpi sitä varmemmin työtön. Vaikka saisit töitä voi palkka olla niin huono että jodut silti hakemaan sossusta rahaa. Siis vaikka ole6 8 h päivässä töissä niin tulosi ei riitä elämiseen. Yrittäminen taas ei kannata.

Oho! Itse olin kohtuullisen tyytyväinen palkkaani.

-Maan johto on ärsyttäviä lässyttäjiä, joita ei oikein edes ilkeä katsoa televisiosta. Ajavat tämän maan perikatoon ja kukaan ei edes viitsi laittaa vastaan. Katsellaan vaan sohvalta miten se tapahtuu.

Täällä taas poliitikot tuntuvat olevan valehtelijoita sekä räikeitä populisteja.

-Rakennukset ovat homerakennuksia. Niin koulut, työpaikat kuin kaikki muutkin. Vaikka ihmiset sairastuu niitä ei uskota. Säästösyistä ei remontoida, vaikka homeet näkyy silmälle ja ihmiset ovat jatkuvasti sairaslomalla.

Täällä ei edes tiedetä homeen vaikutuksista ihmisiin. Kaikissa meren lähellä olevissa rakennuksissa ja taloissa on hometta. Täällä ei myöskään pahemmin maalata, joten home näkyy.

-Joillain paikkakunnilla aletaan jo säästää siitä että esim. kirjasto laitetaan kuukaudeksi kiinni. Pian ne varmaan muuttuvat maksullisiksi tai niitä aletaan radikaalisti vähentää. Kauhulla odotan, koska se on suunnilleen ainoa henkireikä mihin köyhillä ja työttömillä ja eläkeläisillä ym on varaa.

TÖRKEÄÄ! Suomi saisi olla ylpeä hienoista kirjastoistaan ja pitää niitä yllä. Päättäjät voisivat vaikka tulla opintomatkalle Chileen katsomaan millaista on, kun kirjastot ovat todella köyhiä. Tuskin Suomi tahtoo sellaisia kirjastoja kuin täällä on. Täällä osa kirjastoista on maksullisia, eivät silti huikeasti kunnallisia parempia. (Santiagon tilannetta en tiedä.)

-Terveydenhuoltopalvelut on tarkoitettu vain varakkaille. He menevät yksityisille ja saavat hoitoa. Köyhät ja sairaat ovat vaan julkisissa jonoissa, jotka eivät kai liiku mihinkään. Odotetaan että aika tekee tehtävänsä ja jonot häviävät itsestään. Puff!

Täällä tilanne on paljon pahempi. Onneksi meillä on vakuutus ja voimme käyttää klinikoita. Suomen ja Chilen julkisten sairaaloiden ero on kuitenkin siinä, että täällä henkilökunta on kauhean mukavaa! Suomessa törmäsin vain vihaisiin ja nyrpeisiin sairaanhoitajiin, lääkäreihin jne. Chilessä olen törmännyt julkisessa terveydenhuollossa 10 vuoden aikana vain yhteen inhottavaan mieslääkäriin ( hän olikin ecuadorilainen), yhteen nyrpeään nuoreen naislääkäriin sekä yhteen nuivaan sairaanhoitajaan. Muut kaikki sydämellisiä ja kivoja. Klinikoilla henkilökunta vieläkin mukavampaa kuin julkisissa (koska heille maksetaan paremmin ehkä...)

-Jos kuitenkin jonkun ihmeen kautta lääkäriin pääset se on joku ulkomaalainen ja kielimuurin takia se määrää mielenterveyslääkkeitä mihin vaivaan tahansa. Luulee kai että pysyt poissa kun saat niitä ja alkuperäinen vaiva jätetään hoitamatta kun ei ymmärretä mikä se oli. Toivotaan vaan että kaikki on tyytyväisiä kun potilas pörrää kotona "huumeissa" (parhaassa tapauksessa nukkuu vuorokaudet läpeensä) ja lääkäri voi keskittyä uusimaan resepejä. Täällähän laki määrää uusittavaksi kaikki reseptit vuoden välein, vaikka ihminen syö samaa lääkettä ehkä koko eliniän. Että ei ihme jos lääkärit ei ehdi hoitaa potilaita.

Tämän koin itsekin kerran Suomessa kauan sitten. Olen kuullut monelta taholta, että tilanne on todella paha terveyskeskuksissa nykyään.

-Vanhusten hoito on huonolla tolalla ja kun kuolee tulee kilpailutettu virolainen halpa "hautaustoimisto" punaisella pakettiautolla hakemaan ruumiin ja se heitetään vaan joten kuten auton perään. Arvokkuudesta ei tietoakaan, koska asiakas itse ei pysty sitä enää vaatimaan.

Täällä hautauspalvelut ovat törkeän kalliita! Edes virttä ei lauleta, jos siitä ei makseta.

-Ihmisistä on tullut ihan sekopäitä kun seuraa uutisia. Nuoret riekkuu ostareilla. Siis suomalaiset ja ihan 9-10 -vuotiaat, joiden pitäisi olla kotona nukkumassa. Mummot taas ryyppäilee ja niitä kauhistellaan kun ei lapsille ole enää mitään raitista paikkaa kun omat vanhemmat dokaa. Kaduilla ei voi kulkea kun siellä mamut ja muut huumehörhöt käyvät kimppuun ja ottavat kuka mitäkin haluaa. 9-kymppinen voidaan vaan kaataa ja viedä kassi, mutta nuorempia voidaan raiskatakin. Mamut saattavat vielä päälle päätteeksi silpoa. Tänään on oikeudessa mies joka sieppasi 8-vuotiaan ja vei sen johonkin mökkiin sidottuna. Lapsiparka löydettiin ajoissa ja ilmeisesti kunnossa.

Jos uutisiin on uskominen, kaikkialla on vain sekopäitä. Chile on täynnä pedofilejä, suurin osa pappeja ja lastentarhanopettajia. Täälläkin tapetaan, ammutaan, silvotaan, jätetään heitteille, ryöstetään, hakataan jne. Uskoakseni täällä tilanne on paljon Suomea pahempi.

-Tunnen suomeen tulleita paluumuuttajia, jotka ovat järkyttyneet nykymenosta kun ovat luulleet että tämä on edelleen se hyvinvointivaltio, josta he aikoinaan lähtivät. Pudotus on kuulemma ollut raju.

Tästä olisi todella mielenkiintoista lukea enemmänkin.

-Mutta se mikä suomessa on parasta on suomen luonto ja neljä vuodenaikaa. Kannattaa ehkä vaan katsella netistä niitä suomi finland -videoita joissa on suomen luontoa esitelty. Upeita kuvia, mutta ei kannata tulla tänne niitä pysyvästi katsomaan, mutta ehkä sentään joskus käymään;)

Kiitos sinulle anonyymi! Nauroin kippurassa tekstiäsi, niin masentavan kuvan se Suomesta antoi. Juuri tällaista tarvitsen nostalgiapuuskissani! Saatanpa tulla käymään ja katselemaan ihanaa luontoa. Chilessäkin parasta on juuri luonto. Ei täällä muuta katsomista olekaan. Suomessa sentään on muutakin kuin luonto.

-Yritimme asua Suomessa ulkomaalaisen mieheni ja poikiemme kanssa. 5 vuotta jaksettiin. Mieheni jopa vaivautui opettelemaan suomen kielen, mutta silti hanta aina kohdeltiin toisen luokan kansalaisena. Meilla oli oma yritys ja tyollistimme suomalaisia, jotka olisivat muutoin olleet tyottomia.

Hyvin mielenkiintoista! En osaa oikein ajatella, miten minun miestäni siellä kohdeltaisiin. Kun hän on käynyt Suomessa turistina, kaikki on mennyt ihan kivasti.

 -Nyt kun kayn joskus Suomessa, en jaksa olla siella edes viikkoa, jotenkin tuntuu niin tylsalta ja koko ajan ottaa paahan ihmisten kaytostavat.

Minä olen käynyt Suomessa seitsemän vuoden aikana vain kerran ja jaksoin oikein hyvin olla pari kuukautta! Oli ihanaa! Mutta noihin huonoihin käytöstapoihin ja nariseviin ääniin ja tyytymättömiin naamoihin minäkin kiinnitin huomioni heti jo Euroopassa lentokentällä Suomeen matkustaessani!

Kaikki on kallista ja kaikki asiat on niin jarjestettyja, miten sielta voi tulla luovia ihmisia.

Minä taas koen, että Suomen kouluissa tuetaan luovuutta paljon enemmän kuin Chilessä. Täällä vain toistetaan ja kopioidaan lapsesta aikuiseksi saakka. Ja tuota järjestystä kaipaan kovasti täällä, missä kaikki on niin epäjärjestyksessä!

Kyllä se on tämä elämänmeno mennyt aivan hurjaksi. Kaikki mitataan rahassa. Ihmiset ovat kiukkuisia, valittavat kaikesta.

Chilessäkin täytyy olla aika kiukkuinen, jos tahtoo, että asiat hoituvat. Täälläkin mitataan asiat rahassa. Kaikki yrittävät näyttää mahdollisimman rikkailta, merkkivaatteet ovat elinehto. Chilessä ihmiset eivät kuitenkaan valita kaikesta yhtä paljon kuin Suomessa.

- Olen ollut palvelualalla töissä 15-vuotiaasta lähtien. Silloin (70-luvun lopulla)oli kiva palvella kaupassa asiakasta. Asiakas sanoi päivää, kiitos ja näkemiin. Asiakas oli tyytyväinen. Nyt ei kassalla välttämättä sanota mitään, ei nuoret eikä vanhat. Silti myyjän odotetaan olevan aina hymyilevä ja iloinen. Nuo asiakkaat ei sitä kyllä edes ansaitse. Itsepalvelukassat vaan kaikkiin kauppoihin.

Pari vuotta sitten Suomessa ihailin juuri asiakaspalvelua. Myyjät kohtelevat hienosti asiakasta ja tietävät, mitä myyvät. Ammattitaito näkyi. Chilessä on aivan toista! Täällä myyjät ovat nyrpeitä, eivätkä tiedä mitään myymistään tuotteista saatika siitä, mitä valikoimaa liikkeessä on. Ikävää, jos Suomessa mennään huonompaan suuntaan asiakaspalvelussa! Kurjaa myös, jos asiakkaat eivät ansaitse hyvää palvelua.

-Ihmiset sairastavat jatkuvasti.

Milloin tilanne on sellaiseksi mennyt?

-Jo tarhassa ja koulussa pitää taistella oikeuksiensa puolesta, olla ensimmäinen ja paras.

Niin kuulemma täälläkin.

-Ja tämä jatkuu työelämässä.

Täällä taas työmoraali on todella huonoa. Hierarkia työpaikoilla on kovaa. Tärkeämpää kuitenkin oleskella työpaikalla kuin saada siellä jotakin kunnollista aikaan.

-Poliitikkojen toiminta on jotain aivan pöyristyttävää. Valehdellaan ihan vakavissaan. Hoidellaan vaan omia asioita.

Niin täälläkin.

-Ei ihme että koko kansa voi huonosti.

Voiko Suomen kansa niin huonosti?

-Mitäpä jos me suomalaiset lähtisimme oikein joukolla hakemaan turvapaikkaa jostain ihanasta maasta???!!

Oih, olisipa ihanaa tietää, mikä se maa olisi! Minua kiehtoisi Norja, mutta onkohan siellä ilmasto sen ihmeellisempi kuin Suomessa ;)

JATKUU HUOMENNA!

Chiquititan huone Suomen kodissani oli oikeasti naulakkosyvennys. Nyt Chilessä chihuillamme on kaksi huonetta ja kaksi isoa tarhaa, joihin ne pääsevät lemmikkiluukusta koska tahtovat. Chihut saavat myös juosta päivittäin vapaana. Chihujen elämä on täällä Chilessä huomattavasti parempaa kuin mitä se Suomessa olisi :)

Ruskeaa ja oranssia - TARJOUS

Silloin tällöin Michilandiasta kysellään collegekankaisia mantteleita. Fleecekankaisia siellä onkin jo paljon. Nyt asiakkaan pyynnöstä tein tällaisen ruskean collegemanttelin, jossa on oranssi trikookanttaus. Kauluksessa on oranssi vuori, joten sitä voi vaikka vähän kääntää niin, että oranssia näkyy enemmänkin. Näitä on nyt saatavana Michilandiasta! Kanttauksiin ja kauluksen vuoriin voit itse valita värit.

Nämä sateenpitävät Vihuri-manttelit ovatkin jo kestosuosikkeja! Tässä alla on reisiä suojaava malli. Kevät- ja kesäsateisiin Michilandiasta saa manttelit trikoovuorilla, jotta pikkukoiralle ei tule liian kuuma.

Tämän postauksen nähneet saavat näistä kummastakin manttelista 15% alennuksen. Ilmoita tilaustasi tehdessä, että näit tarjouksen Peikkokukkulan blogissa. Huomaathan, että näitä on saatavana ainoastaan alle viisikiloisille koirille.

Tarjous on voimassa 8.-14.4.2013

Wiikinkejä

Olemme menossa huomenna nelivuotissynttäreille. Ompelin tällaiset lahjat Seba-pojalle. Minä tykkäsin tuosta paidan viikingistä enemmän ilman partaa, mutta mieheni mielestä parta kuuluu asiaan, joten ompelin sen oranssista fleecestä. Muuten applikaatio on trikoopaloista.

Kulahtaneen paidan uusi elämä

Kiitos kaikille teille, jotka olette osallistuneet helpottamaan oloani ja tehneet listaa asioista, miksi ei kannata asua Suomessa! Olen lukenut listojanne nauraen sekä kauhistellen. Oloni on jo helpottunut, eikä Suomi-kaiho ja nostalgia ole enää ihan yhtä suurta kuin vielä muutama päivä sitten. Olen alkanut kirjoittaa uutta postausta aiheesta, mutta siitä tulee niin pitkä, etten ole saanut tekstiä vielä valmiiksi. Yritän postata sen tässä muutaman päivän sisällä. Nyt sitä odotellessa näytän teille eilisen tuunaukseni.

Tein Dominicille tällaisen neulepaidan omasta vanhasta kulahtaneesta neuleestani. Kangas on mukavan joustavaa, lämmintä ja ohutta.

Helmaan ompelin muumimerkin.

Tässä paita ennen tuunausduunausta.

Jansmakkopaita

Vaatteidenompeluinnostus jatkuu...onpa hauskaa ommella välillä muutakin kuin koiranvaatteita! Yksi blogini lukija lähetti minulle Suomesta hieman alle vuosi sitten sammakkokangasta, josta jo ompelin pojalle housut joitakin kuukausia sitten. Nyt on paidan vuoro. Applikoin etumukseen vielä trikoopaloista leikkaamani jansmakon.

Kurkkua kuristava ikävä

Nyt on iskenyt ihan kauhea Suomi-ikävä! Kaipaan ihan hirveästi sammaleisia metsiä, pyöräteitä, siistejä nurmikkoja ja pihoja, fiksuja naapureita, hienoja kauppoja, irtokarkkeja, kirjastoja, uimahalleja, leikattuja pensasaitoja, järjestystä, rationaalisia ihmisiä, saaristoa, kauniita pieniä kaupunkeja, salmiakkijäätelöä, ystäviäni, perhettä, pitserioita, polkupyöriä, suomalaisia taloja...ja....ja...ja.....ja.....

Tämä ikävä ei ole vain matkakärpäsenpurema, vaan nyt on sellainen ikävä, että tahtoisin taas ASUA Suomessa! AUTTAKAA MINUA ja kirjatkaapa minulle listaa asioista, miksi ei kannata asua Suomessa! Keksittekö yhtään syytä?

Nyyh.

Chihupaita

Michilandiaan on nyt tulossa pikkukoiranvaatteiden lisäksi tällainen paita pikkuihmisille!

Applikoin fleece- ja trikoopaloista leikkaamani chihuahuan ompelukoneen siksakilla collegekankaiseen paitaan, joka myös on minun ompelemani.

Aluksi on tulossa vauvakoot 74-92 cm. Varmaan kuitenkin isompien lastenkin kokoja tullaan kyselemään, joten harkitsen niitä jatkossa vähän kysynnänkin mukaan. 

Kasvilavojen ainoa ilo

Olenkin kertonut teille Peikkokukkulan vesipulasta. Täällä ei sada kesällä lainkaan ja kaivokin on lähes kuiva nyt ensimmäisen kerran näiden vuosien aikana. Kunnan puolesta meille tuodaan joka viikko noin 1000 litraa vettä tankkiin. Oikeasti meille kuuluisi vain 200 litraa, mutta mieheni lahjoi vedentuojat cokiksella, kuten olen joskus aiemmin kertonutkin. On oltava tosi säästeliäs veden kanssa, jotta se riittää vessanpytyn vetämiseen, suihkuun, vaatteiden pesuun ja ruoanlaittoon. Voimme pestä viikossa vain kolme koneellista pyykkiä. On tämäkin, että nyt kun meillä on vauva, tuli tämä vesipula! Yksi koneellinen viikossa vauvanpyykkiä, yksi aikuistenpyykkiä ja yksi koirapyykkiä. Mikä ei mahdu koneeseen, jää seuraavalle viikolle...ja aina jää!

Koska vettä ei ole ollut kasvimaan kasteluun, siellä on kaikki kuollut. Ainoa iloni on raparperi. Istutin keväällä pussillisen Suomesta saamiani raparperinsiemeniä ja vain yksi siemen iti kuivuuden takia! Se yksi kuitenkin saa minut hyvin iloiseksi. Vien sille joka ilta suihkusta tai tiskeistä keräämääni vettä.

Vaikka olemme aidanneet kasvilavat, jänikset silti ovat päässeet sinne ja raparperikin joutui hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi huomasin ajoissa! Laitoin sen ympärille kanaverkkoa ja ilmahyökkäyksiä (täällä on jokin lintu, joka syö vihreitä lehtiä) varten laitoin vielä harsokangasta. Harso on toiminut hyvin myös varjonantajana.

Ja tässä näette vesipulan surullisen seurauksen :( Etualalla mansikkamaa, taustalla kesäkurpitsat ja vadelmat. Jos siis vettä olisi ollut, tähän vuodenaikaan noiden kaikkien pitäisi olla vihreitä ja antaa satoa. Näin kävi nyt tänä vuonna, kun meillä ensimmäisen kerran oli kasvilavat :( Ei ole helppoa elämä täällä kuivakukkulalla!