Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Asiaa leivistä

Minulla on keittiössä kaksi kivaa pullapurnukkaa. Isommassa säilytämme leivät ja pienemmässä herkkuja, kuten sipsejä tai keksejä.

Leipäpurkissa pohjalla näkyvät leivät ovat nimeltään halluya. Niitä syödään täällä eniten ja ne ovat vain valkoista vehnäjauhoa. Leipä maksaa noin 1,2 euroa kilo. Ne maistuvat tuoreina ihan hyviltä, mutta jo seuraavana päivänä niissä on "vanha" maku. Me pidämmekin leipiä pakastimessa ja otamme sieltä aina päivän, parin tarpeeksi ja säilytämme niitä tuossa purkissa. Tummaa leipää täältä ei saa ollenkaan kuin isosta Jumbo-marketista, joista lähin on meiltä yli tunnin matkan päässä ja vielä siinä suunnassa, jonne meillä ei ole mitään asiaa lähes koskaan. Jonkinlaista sekaleipää saa onneksi lähempääkin, mutta siinäkin suurin osa on vehnäjauhoja.
---
Concepcionin kaupungin saksalaisesta leipäpuodista löytää kyllä kunnollistakin sekaleipää, mutta oikein tummaa leipää ei sieltäkään saa. Muistan, kun ostin ekan kerran Rockendorfin sekaleipää ja aloin syödä sitä jo siinä samalla kadulla kävellessäni, aloin melkein itkeä sitä tuttuuden tunnetta, joka suuhuni tuli. Olin silloin ollut Chilessä yli vuoden vain tuota valkoista mössöä syöden. En tajua, miksen ollut aiemmin keksinyt mennä siihen liikkeeseen, vaikka se on aivan keskustan asuntojemme vieressä!
---
Parasta tummaa leipää kuitenkin saa Jumbo-marketista. Ne leivät on pakattu vakuumiin pakkaukseen ja tuotu Saksasta. Voi kunpa Jumbo tulisi meitä lähemmäs!
---
Leipäpurnukassa päällimmäiset leivät ovat "pan de anis". Ne ovat kuin vähäsokerisia pullia, joissa kardemumma on korvattu aniksella.
---
Millaisia leipiä ja pullia kaipaan Suomesta?
-tuore reissumies tai eväsleipä
-Nauvon siirappinen limppu
-korvapuustit (joita kyllä voin tehdä täälläkin)
-tuore reikäleipä voin kanssa
-patonki (patongit täällä eivät maistu patongilta)
-tuore ranskanleipä (ihan totta, jopa sitäkin minä muistelen!)
---
Onneksi minä en syö paljon leipää, joten pärjään kyllä Chilenkin valikoimilla:)

9 kommenttia:

  1. Oletkos kokeillut leipoa itse? Saako sielta hiivaa, kokojyvajauhoja ym tarvikkeita?

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän leipäikäväsi. Itse syön vain vähän vaaleaa leipää, enkä tiedä miten pärjäisin pitkään ilman ruisleipää. Nyt kun olet Suomessa, niin ota mukaan muutama pussi ruisleipä-ainesta. Siitä voit sitten leipoa itsellesi tummia lämpimäisiä :)

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän tosi hyvin tuon leipäikävän,joka mulla oli esim.Venezuelassa eläessä.Täällä saa hyvin suomalaista näkkäriä ja ruisjauhoakin ,joten ikävää ei tule.Saako teillä ruisjauhoja?

    VastaaPoista
  4. Mukava lukea tälläisiä postauksia, miten erilaista onkaan niinkin tavallinen asia kuin leipaä siellä toisella puolella maailmaa. Niin ja käypäs mun blogissa vilkaisemassa, on sulle jotain;).

    VastaaPoista
  5. Hei
    Kiva blogi! Oletko kiinnostunut linkkivaihdosta minun rahapeliaiheisten blogieni kanssa?

    t.Mikael

    taapinen@hotmail.com

    VastaaPoista
  6. Mukavaa viikonalkua toivottelemassa! Käyhän vilkaisemassa blogiani, siellä on nyt kuvia Millistä uusissa ihanissa vaatteissaan :)

    VastaaPoista
  7. Onkohan minulta mennyt ohi: miten sinun Suomen reissu meni????Tai oletko YHÄ täällä?
    Terv.Päivi Hml

    VastaaPoista
  8. Anisleipä voisi olla hyvää!

    Kiertopalkintotunnustus odottelee sinua blogissani:
    http://susannantyohuone.blogspot.com/

    VastaaPoista
  9. Jos leivot itse, voisit ostaa ruisjauhoja, Santiagosta niitä ainakin sai aika helposti. Ja luulisi etelämmästäkin löytyvän, kun siellä on saksalaisia niin paljon...

    Täältä olen löytänyt parista paikasta ihan suomalaisen makuista ruisleipää. Pitäisikin taas ostaa...

    VastaaPoista