Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 2. marraskuuta 2012

Kirsikoita ja vastauksia

Ensimmäiset kirsikat ovat kypsymässä. Tämä on jonkinlainen koristekirsikkapuu, mutta marjat ovat kuitenkin syötäviä.
 

Sain muutaman kysymyksen tuonne kommentilootan puolelle ja vastaan niihin nyt lyhyesti täällä, niin kaikki kiinnostuneet saavat vastauksia.
 
Oliko Chileen muutto kulttuurisokki?
 
Kyllä se oli sokki ja kesti voimakkaana parisen vuotta. Vielä näin seitsemänkin vuoden jälkeen on sopeutumisongelmia. Ehkä sitä olisi sopeutunut nopeammin, jos kävisi kodin ulkopuolella töissä ja olisi tutustunut tavalliseen elämään ja chileläisiin. Myös miehelleni melkein 20 vuoden USA:ssa asumisen jälkeen takaisin muutto omaan kotimaahansa on ollut sokki. Hän sanookin usein, että tuntee itsensä enemmän amerikkalaiseksi kuin chileäiseksi. Minä taas en tunne itseäni chileläiseksi edes promillen vertaa - mutta minähän olenkin suomalainen! Kulttuurisokista voisi kirjoittaa vaikka miten paljon, mutta poika ei nyt anna ajatusrauhaa, vaan parkuu tässä sylissäni sydäntäsärkevästi...

Kuinka pitkä matka meillä on kauppaan?
 
Lähimmät pienet (ja likaiset) puodit, joissa ei ole mitään muuta valikoimaa kuin piricolaa ja makrillisäilykkeitä, on tuossa kilometrin päässä Tomecon kylässä. Emme käy niissä kaupoissa koskaan, sillä siellä ei tosiaankaan ole mitään ostettavaa. Kunnollinen pienehkö marketti on 20 kilometrin päässä Yumbelissa. Siellä on myös posti ja pankki.
 

Miten lähellä meillä on naapureita?
 
Lähimmät naapurit asuvat noin 400 metrin päässä, mutta kukkulaisen maaston takia heitä eikä keitään muitakaan näy- ei myöskään kuulu.
 
Mitä mieheni tekee työkseen?
 
Ei mitään täällä Chilessä. Hänellä on diplomi-insinöörin koulutus, jota hän täydensi USA:ssa kaupallisella koulutuksella yliopistossa. Hän oli bisnesalalla New Yorkissa. Chileen muutimme siksi, että voisimme maalailla taivaanrantoja ;)


 
Vielä runsaan kuukauden saamme nauttia vihreydestä ympärillämme, sitten kuivuus voittaa.

11 kommenttia:

  1. Miten te pysytte hengissä? Jos siis sinun miehesi ei tee mitään ja sinä teet käsitöitä. Onko teillä niin huimat säästöt Chileä edeltävältä ajalta?

    Millainen sosiaaliturva Chilessä muuten on?

    VastaaPoista
  2. Wau,Te olette niitä viisaita jotka ovat osanneet hypätä pois "oravanpyörästä";))Onnelliset taivaanrannan maalarit!!
    Mukavaa alkanutta marraskuuta
    t. Tarja

    VastaaPoista
  3. Kiitos mukavasta postauksesta. Oli mielenkiintoista lukea ajatuksistasi toiseen maahan muutosta.

    Kauniita päiviä

    t. Venla

    VastaaPoista
  4. Ei tarvitse vastata, jos kysyn liian henkilökohtaista, mutta onko siihen jokin syy miksei miehesi tee oman alansa töitä Chilessä? Muu kuin halu maalailla taivaanrantoja ;) Luulisi ainakin noin korkeasti koulutetuille henkilöille olevan kysyntää. Ja onhan se mukava ajatus, että nainen saa elättää perheen tekemällä rakastamaansa hommaa (:

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoisia vastauksia sinun ja perheesi elämästä, siellä Chilessä.Ajattelin myös kysyä onko siellä helppo työllistyä? Vai onko paljon työttömyyttä? Terv Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  6. Susanna: Saamme vuokratuloja mieheni omistamista asunnoista. Niillä me elämme. Chilessä ei juuri sosiaaliturvaa ole.

    Tarja: On kyllä aika huimaa, kun voi elää näin! Ei täällä kyllä ole kaikkia hienouksia, joita Suomessa on, mutta jostain täytyy päästää irti, että saa jotain muuta.

    Sipe: Ainoa syy, miksei mieheni tee oman alansa töitä täällä, on se, että tahdomme vain maalata taivaanrantoja. Lisäksi miehelläni on jo enemmän ikää ja hän vähän niin kuin jäi myös "eläkkeelle". On kuulemma ehtinyt tehdä jo riittävästi töitä. Jos tahtoisimme tehdä oikeita töitä, asuisimme USA:ssa tai Suomessa. Minä en todellakaan elätä perhettämme! Hih, näillä "tuloilla" elätän ainoastaan chihulaumamme.

    Tepa: Jos on valmis tekemään mitä tahansa työtä erittäin huonolla palkalla (noin 10 euroa/päivä), töitä kyllä löytyy. Koulutettujen ihmisten on hieman vaikeampaa löytää töitä hyvällä palkalla. En tiedä mitään virallisia tilastoja aiheesta.

    VastaaPoista
  7. Siis en voi muuta kun sanoa, että anna mun kaikki kestää teitä/meitä kateellisa ämmiä miten ihmeessä voitte kysellä toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ja vielä ääneen. Mia ystävällisesti teille pölvästeille vielä kertoo henk.kohtaisia asioitaan ja tilitään (ehkä turhaan) mistä saavat rahaa elämiseen. Hävetkää juntit! kyllä kait jokainen näkee, että peikonkukkulan isäntä on lähellä tai jo eläkeiässä ja ehkä ajatellut nauttia ehtoovuosista (tämä ei siis loukkauksena) ja saanut sukanvarteen jotain ja niinkuin Mia mainitsi, niin elävät vuokratuloilla ja mitäs se teille kateellisille kuuluu millä elävät. Eivät varmaankaan teiltä rahaa pyydä ja haloo tuskin niitä Mian fleeceriepuja (sori vaan) nyt ihan miljooniksi asti on myytäväksi. Voi teitä miten säälittävää suomalaista kateellista menttaliteettia. Antakaa ihmisten olla. Heti jos joku tekee norm. poikkeavaa ollaan taivastelemassa kun mitkäkin juorukellot
    Ugh, olen puhunut
    t. Siiri stadista

    VastaaPoista
  8. Hehe, osuipa sopivasti. Miehen kanssa just puhuttiin hänen toiveestaan jäädä eläkkeelle alle 50-vuotiaana.

    Hän on myös korkeasti koulutettu ja kansainvälistä uraa luova latino.

    Hänellä tavoitteena saada tietty omaisuus kokoon (mm. sijoitusasunnot tuottamaan) ja sitten vain omistautua perheelle, erinäisille projekteille ja hyväntekeväisyydelle.

    Kaikkea hyvää teille, Miia! Ihanaa, että löysit oman kultakimpaleen jakamaan unelmasi. Taivaanrannan maalaaminen rocks! :)

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen juttu, kiva kun jaksoit Mia vastailla kysymyksiin! Itsekin olin utelias teidän kuvioista ja luin miellelläni nämä lisäkysymykset/kommentitkin.

    Hieman nauratti tosin tuo Stadin Siiri :) Siiri oli niin erilailla ymmärtänyt kysymykset ja kommentit kuin minä. En huomannut mitään kateellisuutta, vain uteliaisuutta, tosin ehkä välillä hieman huonosti muotoiltuna. Kaikkihan me olemme uteliaita, kuten Siirikin on, koska emmehän me muuten muiden lifestyle-blogeja lukisi :-)

    -Leena landelta

    VastaaPoista
  10. Mulle ei taas ollut koskaan edes tullut mieleen tälläiset kysymykset vaikka olen blogia pitkään seurannut. Kateellinen en osaa olla kenellekkään eikä uteliaisuuskaan nosta näin paljon päätäni. Jokaisen elämässä on omat siunaukset ja koettelemukset.

    VastaaPoista
  11. Toivottavasti Mia et tulkinnut minun viestiä samoin kuin tuo Siiri, joka riehaantui ihan tosissaan.

    Kuten tiedät, minusta on vain upeaa, että pystyy irrottautumaan oravanpyörästä ja maalailemaan taivaanrantoja ihan missä päin maailmaa vain! Ainakin minä ihailen teitä, että olette saaneet elämänne tuolla tavalla järjestettyä. Voitte nauttia siitä, mitä olette saavuttaneet.

    Sosiaaliturvakysymys tuli mieleeni muuten vaan, en ajatellut että TE sillä eläisitte! :-D

    Ja en ole ollenkaan pitänyt miestäsi eläkeikäisenä, vaikka kuvia hänestä täällä olenkin nähnyt. Minusta hän näyttää alle viisikymppiseltä.

    VastaaPoista