Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Iltahetki


Mieheni kasteli kasvimaata pimenevässä kevätillassa. Minä istuin riippukeinussa poikavauva sylissäni. Katselin mieheni puuhastelua ja hyräilin suomalaisia lauluja pehmeään peittoon kääritylle vauvalle. Vauva katseli ympärilleen silmät suurina suu supussa. Mies sai kasteltua kasvit ja hän istuutui tuolille. Hän lauleskeli lastenlaulua niillä muutamalla suomalaisella sanalla, jotka hän muistaa. Pienen hetken kuluttua hän sanoi lähtevänsä katsomaan iltauutisia.
Vauva istui niin tyytyväisenä sylissäni nauttien keinuttelusta, että päätin vielä jäädä ulos. Tulikärpäset alkoivat sirittää ja taivas tummeni entisestään. Menin makuulle keinuun ja laitoin vauvan kainalooni. Käärin hänet hyvin peiton sisään ja peitin hänen päänsä takkini liepeellä. Lauloin tuutulauluja ja partion nuotiolauluja. Pienen silmät alkoivat lupsahdella ja lopulta ne menivät kiinni. Pikkuiseni tuhisi ja minä lauloin hiljaisesti kaikki muistamani kauniit laulut. Kuulin vain tuulen huminan puissa ja tulikärpästen sirityksen. Koirat makasivat jossakin lähelläni, jotkut riippukeinun alla. Katselin mustina piirtyviä oksia tummansinistä taivasta vasten ja ihmettelin taas, miten kaunista elämä on.
Tällaisina hetkinä minä mietin, että jumalan on oltava olemassa. Mietin myös, mitä minä olen tehnyt ansaitakseni niin paljon hyvää? Tämä äitiys on lahja, jota en meinannut uskaltaa ottaa vastaan. Nyt tiedän, että olisin jäänyt niin paljosta paitsi, jos en olisi tätä aarretta saanut.
Nuuhkin pientä lämmintä päätä ja laitoin poskeni vasten silkkisiä hiuksia. Poikani oli täydessä unessa. Päätin lähteä sisälle. Nousin varovasti keinusta ja kannoin poikaa kuun valossa pyöreiden kivien reunustamaa polkua pitkin. Talo näytti kodikkaalta valon loistaessa lasiruutuovista kuistille.
 
Tämä kuva on otettu yhtenä aamuna, kun menimme jatkamaan unia riippukeinuun.

13 kommenttia:

  1. Kaunis kuvaus äitiyden ihmeestä ja kiitollisuudesta. Ihana tunnelma välittyi tänne koti Suomeen asti :)
    Tänään juhlimme Suomea, hyvää itsenäisyyspäivää myös teidän perheelle!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. liikuttavan ihanasti kirjoitettu. Äitiys todella on ihmeellistä!

    -kolmen äiti

    VastaaPoista
  4. Kauniisti ja herkästi kirjoitit... Onneksi uskalsit sanoa "kyllä" ja saat nyt kokea äitiyden :) Se ottaa, mutta myös antaa.

    VastaaPoista
  5. Kuin elokuvasta.Kaunista,kaunista.

    VastaaPoista
  6. Aina sä itketät mua :)

    Niin kaunis hetki, kiitos että jaoit sen.

    Nukkuva vauva tuhisee tässä vieressä, 4-vuotias esikoinen leikkelee hartaasti ja keskittyneenä mun sisustuslehtiä. Sydän on täynnä kiitollisuutta ja rakkautta. Olen saanut hyvän osan elämässä.

    VastaaPoista
  7. niinpä. Olemme äitinä etuoikeutettuja kun saamme jotakin niin suurta ja omaa kun uuden elämänalun jonka elämää seurata ja tukea.

    VastaaPoista
  8. Ihanasti kirjoitettu postaus <3

    VastaaPoista
  9. Voi miten kauniisti sen sanoit:)

    VastaaPoista
  10. Mia, johdattelit meidät lukijat koskettavasti äitiyden ytimeen.

    Kun haluan ulkomaanmatkalle, piipahdan blogissasi täältä lumipyryn keskeltä eteläisestä Suomesta. Pidän kirjoituksistasi.

    VastaaPoista
  11. <3
    Aina on tippa linssissä kun lukee ihania postauksiasi ja muistaa pysähtyä itsekin hektisen arjen keskellä!

    VastaaPoista
  12. Todella lumoavan kaunista ja kauniita sanoja myös.Tunnelma välittyy hyvin, kuvista ja sanoistasi. Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista