Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ötökkävillis

Lupasin näyttää virkkaamani villatakin, jos kehtaan. Kyllä tämän kehtaa näyttää, vaikka tämä sillä tavalla pieleen menikin, että tästä tuli ihan liian iso. Minun piti virkata neule noin vuodenikäiselle pojalle ja tästä tulikin 2-3-vuotiaan koko. Sitä se teettää, kun alkaa touhuta ilman ohjeita.


Reunaan virkkasin ohuemmalla langalla ötökän, johon sain idean ihanasta Mutturalla-blogista. Siellä neuleeseen oli virkattu "Möökö". En saanut selvää, oliko Möökö vain koriste vai tasku, mutta minä virkkasin ötökän taskuksi. Jalat jätin irtonaisiksi, jotta pienet sormet voivat sitten ihmetellä niitä. Harmittaa vähän, kun löysin tuon Mutturalla blogin Möököneuleen liian myöhään. Siellä olisi nimittäin ollut neuletakin virkkausohje juuri kahdeksan virkkuukoukulle!


Vaaleansiniset napit olen löytänyt nappikaupasta Chilestä pari vuotta sitten. 

Ensin virkkasin koko neuleeseen vaaleansiniset reunukset, mutta se ei jostain syystä näyttänytkään hyvältä. Purin ne ja jätin siniset reunukset vain hihoihin.

 Ötökällä on pitkä kiemurainen häntä, joka menee selkäpuolelle.

 Postauksen loppuun laitan vielä väreihin sopivat Dominicin uudet kengät sekä tekemäni pupun.

Chilessä on pari argentiinalaista lastenvaateliikettä. Niissä on melkoisen ihania vaatteita. Nämä pienet tennarit ovat Cheekystä.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013


 Kun on oikein pieni, voi lentää linnun untuvalla,
Kun on oikein pieni, voi nukkua orvokin lehden alla,
Lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla.
Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, voi keinua heinässä heiluvassa,
Kun on oikein pieni, voi levätä kukasa tuoksuvassa,
Lentää linnun untuvalla, levätä kukassa tuoksuvassa.
Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, voi istua lumihiutaleille,
kun on oikein pieni, voi liitää maailman tuulien teille,
lentää linnun untuvalla, nukkua orvokin lehden alla.
Kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi)


Tilkkutäkin olen ostanut New Yorkista vuosia sitten. Onneksi en antanut sitä koirilleni ikinä. Tämä sopii täydellisesti Dominicin pinnasänkyyn.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Maalaushommia

Pitkästä aikaa ehdin tehdä maalaushommia! Dominic on alkanut leikkiä enemmän itsekseen leluillaan ja niinpä ehdin tehdä enemmän asioita kuin moneen kuukauteen! Minulla on jopa vähän parempi nettiyhteys kuin ennen, jonka olette varmaan huomanneet postaustahdissa :)


Tässä maalaan romumarkkinoilta löytämiäni hyllyjä.


Ettepä arvaakaan, mihin käyttöön nämä tulee!


Näytän sitten, kun ovat käytössä.



Samalla maalasin ensimmäisen kerroksen maalia pikkupöytään.


Ja yksi laatikkokin tuli maalattua. Hyvä iltapäivä!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Ei mulla mitään mielessä ole...



Tittidittidii...muuten vain venyttelen tuonne takalle päin...ei mulla mitään mielessä ole!


Eihän kukaan huomaa? Vähän vain koklaan...


Oho, se lähti irti! Mitäs tälle tekis?


No, pitää sitä ainakin maistaa.

---

Onneksi tällä kerralla takka oli kylmänä. Pitää alkaa miettiä jotain suoja-aitaa takan eteen!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Luupäiden luupäivä

Tänään aurinkoisena syyspäivänä Peikkokukkulan luupäillä oli luupäivä!


Isäntä toi kaupasta lihaisia luita. Luut jaettiin kokojärjestyksessä. Ensin sakemanni Luna sai pihvinsä. Blondi,  Matilda,Taika, Frida, Zara ja Choko B. seuraavat silmä kovana.


Sitten seropi-Taika (jolle isäntä toi kerran niin ison luun, että Taika pelästyi sitä ja juoksi karkuun! Taika ei ole koira ihan terävimmästä päästä. Mutta "tyhmääkin voi rakastaa", kuten Susanna juuri blogissaan totesi.)


Ihanainen seropi-Seita vuorossa.


Tässä kiinanharjakoira Blondi odottaa herkkupalaansa. Tein juuri Blondille uuden tyylikkään haalarin isännän vanhasta fleeceliivistä.


Kun chihuille jaetaan herkkuja, 12-vuotias  Chiquitita on aina ensimmäinen. Toimitusta seuraamassa Alma Olivia, Prinsessa Leya, Anastasia Aurora, Easy Frida, Doña Matilda, "Alli"Dahlia ja Choko Bon Bon.

Kun kaikki koissulit ovat saaneet luunsa, ne kipittävät koivet jäykkinä korvat luimussa piiloihinsa pusikoihin, kalusteiden taakse jne.

Tässä Dahlia turvapaikassaan jyrstämässä luuta. Sillä on myös simpukankuori hyvässä tallessa.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Makuuhuoneen vauvailme

Makuuhuoneemme ilme on luonnollisesti vauvatilpehöörien takia muuttunut. Täältä oli todella vaikeaa löytää pinnasänkyjä. Täällä ei ole paljonkaan huonekaluliikkeitä ja niissä vähissä joita on, ei myydä pinnasänkyjä. Myöskään isojen tavaratalojen huonekaluosastoilla ei ollut vauvoille sänkyjä. Kauppakeskuksessa on yksi ainoa vauvatarvikeliike ja siellä myydään vain vauvojen matkasänkyjä, joita täällä käytetään ihan jokapäiväisessä kotikäytössä.  

Kun olin raskaana, Concepcioniin tuli ihan uutena yksi vauvatarvikeliike - sekin kauas keskustasta. BeeBee-liikkeestä sai tilata puisia pinnasänkyjä ja hoitopöytiä! Avaustarjouksen ansiosta saimme nämä huonekalut -20% alennuksella ja siltikin nämä tulivat maksamaan paljon enemmän kuin mitä Suomessa vastaavat maksavat. Täällä tällaiset ovat luksustavaraa näemmä. Maksoimme pinnasängystä ja hoitopöydästä alennuksen kanssa n. 500 000 pesoa ja olinkin silloin ihan innoissani, miten "halvalla" nämä saimme! Kun aloin laskea jälkeenpäin rahaa euroina, niin n. 800 euroa tuntuu kyllä hirvittävältä hinnalta - olemme kuitenkin Chilessä...

Pinnasänky ja hoitopöytä ovat molemmat täyttä puuta, Chilen luonnonmetsän kovaa kunnollista puuta. Liikkeessä oli mallikappaleet puunvärisenä, mutta onneksi nämä sai myös maalattuna, sillä puunväri ei olisi makuuhuoneeseemme mitenkään sopinut.


Pinnasängyn yhden laidan saa helposti laskettua puoleenväliin. Molemmalta puolelta pinnat saa kokonaan pois ja tämä sänky käykin kuulemma aina nelivuotiaaksi asti.


Hoitopöydässä on taso, jonka saa vedettyä ulos ja sisään. Hoitopöytä käy myöhemmin ihan tavallisena  lipastona.


Pinnasängyllä ja hoitopöydällä oli pitkä toimitusaika: kaksi kuukautta! Onneksi olimme ajoissa liikkeellä. Meinasi vain käydä hullusti, kun lääkäri ennusti Pikku Prinssin tulevan maailmaan kuukautta aikasemmin. Ainakin hoitopöytää tarvitsisimme. Dominic ei kuitenkaan syntynyt yhtään aikaisemmin, vaan viikon lasketun ajan jälkeen. Hoitopöytää eikä pinnasankyä ollut kuitenkaan kuulunut. Uskomaton sattuma olikin, kun pääsin vauvan kanssa klinikalta kotiin (tai oikeastaan kälyni luokse), liikkeestä soitettiin ja pinnasänky ja hoitopöytä tuotiin puolen tunnin päästä siitä, kun me olimme kotiutuneet!

Makuuhuoneessamme oli tällainen järjestys silloin, kun poika ei vielä nukkunut omassa sängyssään. Nyt on harjoittelu menossa ja pinnasanky onkin nyt meidän sängyssämme kiinni. Poika nukkuu omassa sängyssään joka yö noin 2,5-3 tuntia, jonka jälkeen loppuyö kuluu äidin kainalossa.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Mäyris


Luulen,
sanoi mäyräkoira,
joka mielellään söi runoja, että
runo on maukkaampaa kuin luu.
Niin minä luulen luista,
 ja runoista ja muista.
Sitten se repi runokirjan
ja kaikki runot nieli,
latki kupillisen vettä,
sillä runoista kuivui kieli.

runo: Hannele Huovi

Näitä saa tilata Peikkokukkulan Pajapuodista.

Taulu on neulahuovutettu lampaan- ja laamanvillasta. Villat olen värjännyt itse.  Lenkit on tarkoitettu keppiin ripustamiseen.

Vihdoinkin vastattu!

Vihdoinkin ehdin vastata kommentteihinne koskien postauksia "Miksi ei kannata asua Suomessa"! Käykääpä siellä kurkkimassa, jos vastaukset kiinnostavat. Jos olisi paljon aikaa (lue: ennen Pikku Prinssin syntymää), noista olisi voinut kirjoittaa vaikka miten pitkään, mutta nyt piti tyytyä lyhyisiin vastauksiin. Lisäksi minulla on päivittäin vain tunti nettiaikaa, joten siinä ei ihan hirveästi ehdi.

Ihanainen Seita

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Chokon onnenpäivä

Osa koiristamme on hulluna simpukoihin! Chokon silmät meinasivat pullahtaa päästä, kun mieheni laski täyden vadin simpukankuoria maahan.


Choko alkoi valita mehevimpiä kuoria. Kuoriin jää aina kiinni sellainen lihas, joka pitää kuoren kiinni. Koiramme tykkäävät jyrstää lihasta irti kuorista.


Choko ja Leya sulassa sovussa simpukoita valikoimassa.


Kun koira löytää mieleisensä simpukan, se otetaan suuhun ja sitten juostaan koivet jäykkinä korvat luimussa jonnekin puskaan jyrstämään simpukkaa.


Mitähän Choko tässä Zaralle yrittää kertoa?


Ai jai, mitä herkkua!


Choko nauttii täysin siemauksin onnenpäivästään!


Oliviaa ei kauheasti simpukkakekkerit kiinnostaneet. Se tyytyi katselemaan touhua isännän sylistä.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Virkkausta pitkästä aikaa

Koska minä opin sen, ettei kannata alkaa tehdä ilman ohjeita mitään, jos ei hallitse kunnolla edes perusteita?


Taas kerran hiiri värkkää kissalle takkia...eli piti virkata Dominicille nuttu, jota voisi käyttää nyt. Nutusta tulee kuitenkin niin iso, että pitää odottaa vielä useampi kuukausi. Käytän paksua lankaa ja nro 8 koukkua. Nuttu on aika jäykkä. Voikohan noin pieni lapsi tuntea olonsa mukavaksi peltitakissa?


Saas nähdä,  mitä tästä tulee.


Näytän lopputuloksen sitten kun on valmista - jos kehtaan...

torstai 18. huhtikuuta 2013

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kommentteihin vastaaminen

Osaisiko joku neuvoa minua, miten tuota kommentointia voi muuttaa niin, että pystyisin vastaamaan jokaisen kommentoijan perään erikseen? Olen nähnyt nykyään monessa blogissa kommentoinnin muuttuneen niin ja onhan se paljon kätevämpää. Yritin etsiä asetuksista, miten saisin muutettua sen, mutta en löytänyt. Tahtoisin vastata noihin kahteen postaukseen "Miksi Suomessa ei kannata asua", mutta olisi tosiaankin paljon kätevämpää, jos voisin vastata jokaisen kommentin perään, eikä kelailla kommentteja jatkuvasti alkuun ja loppuun.

Kiitos, jos jollakin on aikaa neuvoa!

Zaralla ja Dominicilla suu auki :D

Miten säilöä onnea?



Pojan kanssa kaksin. Istumme filtillä takan edessä. Pienen pojan iloinen naama puurossa. Takassa tuli, ikkunoiden takana syyspilvet roikkuvat alhaalla, lupaavat sadetta. Männyn oksat ruskeine kuivine neulasineen heiluvat. Vanha tuttu urco-lintu käy välillä nokkimassa ikkunaa. Minulla on kuuma kaakao pallin päällä, pojalla lämmintä maitoa tuttipullossa. Tuli humisee takassa, piippu naksuu. Poika selittää omalla kielellään salaisuuksiaan minulle. Pienet sormet etsivät erimuotoisia muovikappaleita laatikosta. Selitys jatkuu, toinen tossu on kadoksissa. Laatikon kantta hakataan vasten laatikkoa, painetaan junan nappia, avataan pientä luukkua, jonka takaa kurkistaa nalle. Minä virkkaan bambukoukulla punaista villalankaa. Poika on tyytyväinen, kun äiti on vieressä. Taustalla soivat lastenlaulut. Välillä halitaan, sitten jatketaan taas leikkejä. Mitään erikoista ei tapahdu ja silti kaikki on maailman ihmeellisintä. Miten saisin säilöttyä nämä hetket niin, että voisin nauttia niistä koko loppuelämäni? 




Sun puhees täyttää huoneen, en siitä ymmärtää voi sanaakaan.
Mut ehkä samaan juoneen minut tuut jo pian tempaamaan.
Hei, me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen,
sä tiedät sen pikku ihminen.

Kädet ilmaa kahmii, jalat polkee, suu selittää.
Katseesi kaiken ahmii, mitä miettiikään sun pieni pää.
Hei me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen,
sä tiedät sen pikku ihminen.

Oon yksi miljoonista, miksi juuri minut valitsit?
Tän pallon tallaajista miksi juuri minut kesytit?
Hei , me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen
Sä tiedät sen pikku ihminen.

Sanat: Aki Sirkesalo

(Ipanapa-iltalaulut)





sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Vauvavoimaa




runo: Hannele Huovi

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Matilda 6 v.

Matildainen Maffenkainen täytti kuusi vuotta 10.4.2013. Matilda vietti syntymäpäivänsä syöden kalkkunaleikettä ja marenkikakkua (syyttäkää jälkimmäisestä miestäni!) sekä kihnaten Dominicin vierellä.

ONNEA MEIDÄN MAFFELLE!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Peikkokukkulan Prinssi 7 kuukautta!





Dominic täytti tänään seitsemän kuukautta.  Hän on iloinen poika, joka osaa jo paljon asioita. Poika istuu lattialla ilman tukea ja leikkii leluillaan. Hän silittää koiria ja juttelee kovasti. Hän sanoo jo ihan selvästi "äiti" sekä "äitä", "äittä", "ättä" SUOMEKSI! Mitään espanjaksi ei tule vielä, mutta hän ymmärtää joitakin sanoja molemmilla kielillä. Dominic syö hyvin kasvis- ja hedelmäsoseita sekä puuroa. 

Hankalinta Dominicin kanssa ovat yöt, sillä pisin yhtämittainen unijakso on kolme tuntia. Muuten hän herää koko yön tunnin-kahden tunnin välein syömään. Tämä on kuulemma normaalia, mutta äidille aika raskasta. Kertokaapa omia kokemuksianne! Onko tuollainen heräily normaalia ja milloin yöt helpottuvat? Voiko mitään tehdä, jotta poika oppisi nukkumaan pidempiä unijaksoja? Nyt Dominic nukkuu omassa pinnasängyssään meidän sänkymme vieressä sen ensimmäisen jakson 2,5-3 tuntia ja sen jälkeen loppuyön hän nukkuu (ja heräilee jatkuvasti syömään)  meidän vieressämme.

72 cm/8300g
kolme hammasta, neljäs jo näkyy

ONNEA PIKKU PUPUSELLE!

Miksi Suomessa ei kannata asua - osa 2


JATKUU EILISELTÄ

- pientä, nurkkakuntaista, ahdistavaa
             Saattaapi ollakin, vaikken koskaan kokenut Suoma ahdistavana paikkana.
-pelottavat lähiöt
Voih, näitä on Chilessä vaikka millä mitalla ja ne ovat paljon vaarallisempia ja rumempia kuin Suomessa.

-vihaiset ihmiset naapurissa
Meidän naapurimme elävät niin toisenlaisessa maailmassa kuin me, ettei oikein ole mitään puhuttavaa heidän kanssaan. On paljon yli 70-vuotiaita lukutaidottomia ja suurin osa niitä, jotka eivät ole koskaan poistuneet juuri Yumbelia kauemmas.

Onneksi me emme joudu tappelemaan naapuriemme kanssa, mutta keskenään he tappelevat kyllä niin paljon, että poliisi on joutunut määräämään lähestymiskieltoja jopa naisille.

Tässä mieheni Suomessa sienimetsässä. Huomaa hirvikärpässuojaus! Chilessä ei onneksi ole hirvikärpäsiä!

-välinpitämättömyys ja eriarvoisuus lisääntynyt huolestuttavasti
Eriarvoisuus on Chilessä räikeää. Suomessa ei sellaista näe.

-huoli lasten tulevaisuudesta
Sama huoli täällä.

-rahat ei riitä
Täällä ihmisillä on paljon vähemmän rahaa kuin suomalaisilla.

-sähkö kallistuu, vesi kallistuu
Me maksamme sähköä 40-80 euroa kuussa ympäri vuoden, vaikkei meillä ole pakastearkkua, tiskikonetta, eikä mitään ihmeellisiä laitteita! Emme edes lämmitä sähköllä. Täällä sähkö on tosi kallista. Suomessa taitaa olla halvempaa.
Ihmiset ovat tylyjä toisiaan kohtaan. Erilaisuutta ei helpolla suvaita, pitää kuulua suureen harmaaseen massaan. Suomea ajetaan alas kovaa vauhtia, hyvinvointia, palveluja ja henkistä pääomaa. Veikkaan että koulutus romahdutetaan säästötoimilla . Konsultit jylläävät suomen maineen ja taidot alas.

Kurjaa luettavaa, enkä tajua, miksi näin on.

-Tärkeää mielestäni on ajatella ja pohtia missä olotila on enimmäkseen hyvä. Kun huononakin hetkenä ajattelee etten sittenkään haluaisi olla muualla, kun ne huonotkin hetket kuuluu elämään :)

Viisaasti sanottu. Minulla oli kyllä Suomessakin erittäin hyvä olla. En ikinä olisi sieltä pois lähtenyt, ellen olisi miestäni tavannut. Chilessäkin on hyvä olla, mutta ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Molemmissa maissa on asioita, joita toisessa maassa kaipaa.

           -Elämähän on täällä pitkälti sellaista, millaiseksi sen itse tekee...

           Hmmm, en usko sen olevan ihan noin yksinkertaista. Moni varmaan tekisi elämänsä toisenlaiseksi, jos               siihen olisi mahdollisuus.

-Ainiin, yks juttu tuli näitä lukiessa mieleen: suomalaiset valittaa kauheesti koko ajan! Sen unohtaa kun on täältä poissa!
Totta! Suomalaiset tosiaankin valittavat paljon enemmän kaikesta kuin chileläiset. Jos suomalaiselle ei ole kaikki täydellistä: valivalivali... Tämän huomaa jo Euroopassa lentokentällä, kun suomalaiset odottavat portilla lentoa Suomeen.
 -Vaikka ikävöin joitain suomalaisia asioita. En ihan helpolla takaisin muuttaisi. Nyt kun tyttäreni on asunut siellä nelisen vuotta alkaa hänenkin mittansa olla täysi.

Tuotakin olemme miehen kanssa miettineet. Mitä jos muuttaisi Suomeen ja olo alkaisi heti tökkiä siellä. Olisi aikamoinen operaatio muuttaa taas takaisin Chileen tai USA:aan monen koiran ja satojen nukkejen kanssa :D

Jostain ihmeen syystä suomessa asuvat suomalaiset ovat tylyjä toisiaan ja muita kohtaan. Ikuinen töniminen joka paikassa (tytär on ihan tosissaan saanut hepulit kun ihmiset suoraan työntävät hänet pois tieltä, vaikka voisi ottaa pari askelta ja mennä ohi ihan nätisti.)

No ei täällä Chilessäkään oikein osata olla tönimättä. Varsinkin jonoissa mennään helposti toisen ohi ja kadulla kävellään niin leveästi, ettei ohi mahdu.

Se ikuinen kännin haku juhlissa ja tai ihan vain illanvietossa.

Tällaiseen en ole törmännyt Chilessä niissä piireissä, joissa minä liikun.

Tyttärelle kaverit olivat sanoneet miksi ihmeessä sanot Kiitos ja hymyilet kassalle kun ostaa jotain!Ja vielä toivottaa hyvää päivänjatkoa :D

Oho! Onpa tylyksi mennyt!

Mieheni ja Chiquitita Suomessa joulua viettämässä.

-Onko se niin että suomalaisten synkyys tiivistyy suomessa, mutta kun muutamma pois alamme pikkuhiljaa sulamaan :)


Tästä olisi kiinnostavaa saada lisää mielipiteitä! Olisi myös kiinnostavaa tietää, olenko itse muuttunut. Itsestään on aika hankalaa nähdä mahdollista muutosta tai muuttumattomuutta.
  
-Ihmisten välinpitämättömyys toisia ja yhteisiä asioita kohtaan ja itsekkyys ovat nousseet huippuunsa. Ihmiset ovat siis tosia rumia sisältä nykyisin.

Individualisimi USA:n tapaan?



-Ryöstelevät, hakkaavat ryhmittyvät ovat lisäntyneet niin paljon, etkä ole enää edes kotona turvassa.

Suomessa ei kuitenkaan ole kaltereita ikkunoissa. Täällä täytyy olla!

Yksi kommentti tuli koirienpidosta Suomessa. Se on niin hyvä teksti, että laitan sen kokonaan tähän:

-Koska olet koiraihminen, niin voisin huomauttaa pari koiriin liittyvää seikkaa. Suomessa suhtaudutaan joskus tosi negatiivisesti koiriin. Koiria ei saa pitää irti kuin taajaman ulkopuolella omassa metsässä. Jos sitten olet siellä korvessa juoksuttamassa koiriasi ja tulee joku ihminen vastaan, niin ihminen saattaa säikähtää ja saada raivarin. Koirista ärsyyntymiseen riittää, että koira on olemassa. Vasta uutisoitiin jutusta, jossa 6 koiraa odotti kahta omistajaansa parin minuutin ajan Asematunnelissa. Koirat käyttäytyivät erinomaisesti, istuivat ja makasivat paikoillaan, mutta vartijat ajoivat porukan pois koska "asiakkaat eivät tykkää." Bussissa saa matkustaa koiran kanssa, mutta toisinaan kuulee mutinaa "saako tänne muka tuoda koiran." Joskus lenkilläkin saattaa random vastaantulija alkaa kauhistella, että "minkä takia sinulla pitää olla kolme koiraa, eikö yksi koira paskoisi tarpeeksi..." Koirankakat tietenkin pitää kerätä kadunvarsilta, mutta kaikki eivät kerää, ja koirankakka tuntuu olevan vaarallisempaa jätettä kuin ydinjäte. Siitä valitetaan lehtien palstoilla ja ihmiset saattavat huutaa vihaisina talonsa ikkunasta "et kakata sitä koiraa hänen talon kohdalle!" Ei kelpaa, että koira käyttäytyy hyvin eikä aiheuta mitään ongelmaa, vaan koiran olemassaolo on jo ongelma. Toisinaan kuulee myrkkysyöteistä, siis jotkut hullut levittävät myrkkysyöttejä ympäristöön koirien syötäviksi, koska vihaavat koiria. Eikä täällä ole mitään irtokoiria, vaan ne on tarkoitettu hihnassa lenkkeileville lemmikkikoirille. Vuokra-asuntoa voi olla hankala saada, jos omistaa koiran/koiria. Mutta on toki plussapuoliakin: erinomaiset eläinlääkäripalvelut, ei koiraveroa (paitsi kahdessa kunnassa), nykyään koiran saa ottaa terassille jos ravintolan omistaja sen sallii (harva tosin sallii), ei juurikaan koirien kulkutauteja, ei rabiesta, hyvät koiratarvike- ja koiranruokavalikoimat, hyvät harrastusmahdollisuudet, myös ns. luksuspalveluja koirahierontaa, koirakylpylää, helppo löytää minkä rotuinen pentu vaan yms. Asenne koiria kohtaan on vaan joskus vähän kurja. Mitä olen Keski-Euroopassa asuneilta kuullut, niin ero on huomattava. Siellä koira ei ole ongelma, vaan kuuluu normaaliin arkeen.

Juuri noinhan se asia Suomessa on ja osaan tuosta törmäsin itsekin vuosia sitten. Täältä Chilestä katsottuna kuitenkin koirien ja heidän omistajiensa asiat Suomessa ovat valtavan hyvin. Bussiin ja junaan saa mennä koiran kanssa! Täällä ei saa. Joudun aina piilottamaan koiran kassiin. Pitkänmatkan bussiin koiran saa laittaa boksiin matkalaukkujen sekaan. Siellä koira olisi tilassa, jossa ei ole ilmastointia ja melu on hirveä!

Chilessä on paremmat eläinlääkäripalvelut kuin Suomessa. Eläinlääkäreitä on joka kulmalla. On myös paljon hyviä eläinlääkäreitä ja moderni yliopistollinen klinikka, jossa spesialistit joka vaivaan.

Täällä koirat saavat kakkia joka paikkaan, eivätkä ihmiset valita asiasta. Täällä on niin paljon kulkukoiria ja kotikoiratkin kulkevat vapaina, joten kakkoja olisi joka tapauksessa joka paikassa. Ihmiset eivät ulkoiluta koiriaan, vaan antavat niiden lähteä kaduille kulkemaan. Koiraharrastuksia ei juurikaan ole, eikä luksuspalveluja (Santiagon tilanteesta en tiedä).

Asenne koiria kohtaan on ihan ok. Koirat hyväksytään, mutta niitä pidetään likaisina ja kirppuisina, joten kauppoihin ja kulkuvälineisiin ei niiden kanssa voi mennä, mikä tietenkin vaikeuttaa elämää. 

Vanhemmilla rouvilla on kainalossaan fleeceasuun puettu puudeli. Näillä on ”suomalaisen koiran elämä”.
Ihanaa tuo, että koiran kanssa saa mennä terasseille! Täälläkin koirat yleensä hyväksytään kansanpaikkojen terasseille, jotka eivät tosiaan ole läheskään yhtä hienoja kuin suomalaisten ravintoloiden terassit.

Vuokra-asuntoa ei täälläkään ole aina helppoa löytää koiran kanssa kerrostalosta. Useissa kerrostaloissa ei saa pitää koiria. On myös kerrostaloja, joista ei voi ostaa asuntoa itselle, jos omistaa koiran.

Vielä 15 vuotta ulkosuomalaisena ollut lukija (joka ikävöi Suomeen) kirjoitti niin hyvän listan, että mahdutan senkin mukaan omine kommentteineni. Lista on hyvin paljon samanlainen, jonka olisin itse voinut kirjoittaa!

-suomalaiset ovat hyväpalkkaisia

Niin ovat!

-suomalaiset asuvat hienoissa, kaksikerroksisissa puu- tai kivitaloissa

Niin asuvat! Kaikki on viimeisen päälle siistiä ja hienosti tehtyä.

-talon pihalla on bwv, mersu, audi tai vastaava uudehko auto tai kaksi

Tämän huomasin viime reissullani, kun kaverini kuuluivat näihin ihmisiin myös ;)

-talo on sisältä mustavalkoisesti sisustettu, kiiltävät pinnat kalusteissa ja huonekaluissa

No ei välttämättä mustavalkoista, mutta kaikki on uutta, siistiä ja kiiltävää.

-suomalaisille kelpaa vain design-tavarat

Juuri niin, ihan ärsyttävyyteen saakka! Silti kaipaan sitä designia täällä. Enkä nyt puhu mistään kalliista designistä, vaan designia on IKEAkin! Sellaistakaan ei ole täällä.

-kaikki pukeutuvat ihan samalla tavalla samanlaisiin vaatteisiin

Tätä en itse huomannut.

-humalaisia ihan hirveästi meni mihin vaan ja baarielämä tärkeää kaikenikäisille

Joo

-hirveästi tärkeilyä ja tärkeitä ihmisiä

Tämän huomaa jo lentokentällä.

-asiat hoituvat aika automaattisesti, itse ei tarvitse vaivaa nähdä (verotus ym.)

Tätä ikävöin Chilessä!

-ihmiset viettävät vapaa-aikaa kaupoissa

Tällaista oli USA:ssa. En tiennyt, että Suomessakin jo.

-minusta Suomessa on aika edullista, esim. kotiruokaa saa tehtyä tosi edullisesti ja hyvistä aineksista ilman suuria ponnistuksia

Chilen hintatasoon nähden ruoka on Suomessa kallista.

Minä kopperoisessani Turun saaristossa.

-suomalaiset arvostelevat jatkuvasti toisiaan ja erityisesti poliitikkoja kuin he olisivat joltakin muulta planeetalta eikä heidän itsensä sinne tehtävään valitsemia (kansanhuvia? kun oikeasti kaikki on hyvin!)

Huomasin minäkin, että suomalaiset valittavat sellaisistakin asioista, joista muissa maissa voi vain haaveilla.

Sisustin kopperoiseni saaristolaishenkeen, mutta nykyään se taitaa olla romuvarasto.

-yleisesti suomalaisilla hirveän huonot käytöstavat

Ikävä kyllä totta.

-suomalaisen läheisin omainen on viranomainen

Hauskasti sanottu, mutta en tiedä, onko totta. Onko?

-miehet vihaavat naisia ja naiset miehiä, ja lapsista ei välitä kukaan

Onko tämä totta?

-suomalaiset elävät hyvin suppeassa perheyhteisössä, isovanhemmat ovat usein jo ulkopuolisia

Totta ainakin osassa Suomea. Ollaanko Itä-Suomessa kuitenkin sukurakkaampia?

-toisten ihmisten ja erilaisuuden sietokyky hyvin, hyvin alhainen

Totta.

-älyllinen keskustelukulttuuri puuttuu kokonaan

En osaa sanoa. En taida itse olla kovin älykäs keskustelija...

-korkeasti koulutettuja ihmisiä joka alalla, maisterin tutkinto varmasti kohta alin mitä voidaan mihinkään työhän hyväksyä ;)

Juuri näin. Hienoa kyllä.

-yleisilmeeltään hyvinvoiva ja itseriittoinen kansakunta
TOTTA!

No niin, nyt olen käsitellyt suurimman osan kommenteistanne. Jätin pois kohtia, jotka eivät tuoneet mitään uutta. Kun nyt istun tässä talomme edessä, koirat vieressäni maaten, poika vaunuissa nukkuen, nauttien syysauringosta, en taas tiedä, miksi ikävöin Suomeen, kun asiat ovat niin hyvin. Tuuli humisee isoissa männyissä, hedelmäpuiden lehdet ovat muuttumassa keltaisiksi ja punaisiksi. Mieheni kantoi iltaa varten sisään polttopuita. Kaikki on hyvin. Olen onnellinen. Mutta mieltä kaivertaa kuitenkin ne sammaleiset metsät, kantarellit, puolukat, tsunamittomat meret, kalterittomat ikkunat ja Väinämöisen kansa...


Chiquitita oli näin hieno rouva Suomessa asuessamme.

---------------------------

P.S. Kyllä näiden kahden postauksen kirjoittamiseen meni Dominicin neljät päiväunet ;)