Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Dominic puolitoista vuotta!

Tänään Dominic Emilio Fernando täytti puolitoista vuotta. Hänen päivänsä oli tapahtumarikas.


Aamulla lähdimme sairaalalle kontrollikäynnille. Siellä tehtiin psykomotoriset testit. Poika teki tornin pienistä puupalikoista, laittoi pillerin kapeaan tuubiin ja otti sen pois, seisoi yhdellä jalalla, käveli takaperin ja sivuttain, osoitti esineitä ja kuvia. Dominic oli ihan innoissaan kaikista tavaroista, joita sairaanhoitaja näytti. Itse asiassa niin innoissaan, ettei saanut piirrettyä kynällä mitään, kun kaikki muu kiinnosti niin paljon. Hän touhusi kynä kädessä muita asioita. Painon ja pituuden mittaaminen aiheutti itkun, kun ne laitteet olivat niin pelottavia. 


Lopuksi poika sai paitaansa, naamaansa ja käsiinsä tarroja hyvästä suorituksesta, mutta Domskulia ärsytti tyhmät tarrat. Ne piti heti nypätä pois ja tuoda minulle. Hän sanoi "wuiwui", mikä tarkoittaa Dominicin kielellä roskaa ja kärpästä.


Sellainen arvio saatiin, että Dominicin psykomotorinen kehitys on kaksivuotiaan tasolla, mutta että hän voisi sanoa enemmän sanoja.  Hän ei sanonut "cucharra" lusikkaa näytettäessä, eikä "perro" koiraa näytettäessä. Sanoin sairaanhoitajalle, että Dominic on kaksikielinen, joten puhe tulee varmaan hieman jäljessä ja että en ole yhtään huolissani siitä. Dominic kuitenkin käyttää jo kokonaista lausetta, vaikka moni tuonikäinen sanoo vain yksittäisiä sanoja. Dominic sanoo:"Ahi esta papá/tita/wuiwui jne." Dominic ymmärtää espanjaksi ja suomeksi lähestulkoon kaikki tavallisimmat sanat. Hänen oma aktiivinen sanavarastonsa on ehkä siinä 15 sanan tienoilla. Suurin osa sanoista on suomeksi.

Sairaanhoitajalla ei ollut selvästikään mitään tietoa tai kokemusta kaksikielisten lasten kielenoppimisesta, mutta hän sanoi, että on aivan järkeenkäypää, että puhe tulee hieman perässä.

Dominicilla on lisäksi omia keinoja ilmaista haluamansa. Kun hän tahtoo juotavaa, hän nielaisee kuuluvasti "glup". Kun jokin (ruoka/kirja) on loppu, hän näyttää ja heiluttaa tyhjiä kämmeniään. Tämän hän on oppinut meidän kommunikoinnistamme koirien kanssa. Niille aina näytämme tyhjiä käsiä, kun jokin herkku on loppu, joten koirat lopettavat kerjäämisen ja turhan hössötyksen.


Sairaanhoitaja sanoi lopuksi, että saan olla ylpeä fiksusta ja taitavasta pojastani, jota on ruokittu terveellisesti. Paino on 11,8 kg ja pituus 86,5cm. Se minua ilahduttaa, että vaikka Dominic on selvästi chileläisiä keskivertolapsia laihempi, koskaan ei ole sairaalalla sanottu, että Dominic olisi liian laiha. Sitten Dominic sai lahjoja, jotka jaetaan kaikille chileläisille lapsille, jotka käyttävät julkista terveydenhuoltoa. Vielä meidät passitettiin rokotuksiin ja maitoluukulle, josta saa kerran kuukaudessa kaksi kiloa maitojauhetta lapselle.

Sairaalasta ajoimme marketin ja postin kautta ravintolaan "Rincon campesino". Söimme lihaa, riisiä, perunamuussia ja ranskalaisia. Dominic istui tyytyväisenä syöttötuolissa pistelleen ruokaa poskeensa (itse!) Jälkkäriksi Dominic söi banaanin.

Syömisen jälkeen ajoimme Yumbelissa sijaitsevaan kärrymuseoon, jossa emme ole koskaan käyneet. Museo on aika uusi. Dominic oli innoissaan erilaisista kärryistä.


Kotona Dominic vielä sai lisää lahjoja, sillä äitini ja kummitätini lähettämä paketti oli saapunut postiin. Saimme sen juuri Domskulin puolitoistavuotissynttärinä! Ihan sattuma siis. Ei meillä muuten olisi lahjottu lasta tällaisena "synttäripäivänä", mutta taitaa olla Domsku onnenpoika, kun tällainen yhteensattuma kävi, että joka paikasta tulvii lahjoja juuri oikeana päivänä! Kaiken huipuksi hänelle tilaamani takki oli myös saapunut postiin.

Tällaisen palapelin saavat kaikki chileläiset 1,5-vuotiaat lapset. 

Tällaisen musiikkileikkikirjan ja siihen kuuluvan cd:n saavat kaikki 2-vuotiaat lapset. Me saimme ne nyt vähän etuajassa. 

Dominic sai sairaalalta myös kirjan, jossa esitellään muodot, lastenlaululevyn (maaseudun elämästä)  ja kirjasen vanhemmille, jossa opetetaan tekemään soittimia kotona löytyvistä välineistä.


Kahdeksan aikoihin illalla Dominic alkoi tuntua vähän liian lämpimältä. Kuume nousi rokotusten jälkeen, kuten lähes joka kerta on käynyt. Hän väsähti niin täydellisesti, että nukahti jo puoli yhdeksältä, mikä on aikaisin hänelle. Nyt pieni poikanen nukkuu yläkerrassa pinnasängyssään ja ehkä näkee unta kaikenmaailman kärryhärveleistä!

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu Dominicon päivästä

    VastaaPoista
  2. Hei Mia! Miten sait oleskeluluvan ja kaikki muut asiat järjestymään, kun päätit muuttaa Chileen pysyvästi? Ja veikö se paljon aikaa ja rahaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi! Olimme jo naimisissa tänne muuttaessamme, joten lupa-asiat hoituivat helposti, halvasti ja nopeasti.

      Poista