Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivänä

Perheeni miehet veivät minut jo lauantaina äitienpäivälounaalle suosikkipaikkaani perulaiseen ravintolaan La Fina Estampaan. Paikka oli kolmea kerrosta myöten täynnä ja saimme pöydän, koska joku muu seurue peruutti varauksensa. Mikä onni. Käymme aina ravintolassa vain arkipäivisin, joten emme tienneet, että paikka on viikonloppuisin niin täynnä. Kaikki pöydät olivat täynnä äitejä ja mummoja perheineen. Muutkin olivat päättäneet juhlia päivää ennen. Me emme pääse huomenna lähtemään kotoa mihinkään, sillä meillä ei ole ketään, joka voisi jäädä vahtimaan taloa.

 Otimme lempiannoksemme, erilaisia cevichejä kahdelle. Dominic söi vauvanruokaa purkista. Lisäksi Dominic söi ravintolan hyvää leipää. Jälkiruokaa emme taaskaan jaksaneet syödä. 

Kävimme myös hautausmaalla viemässä kukkia mieheni äidin haudalle. Siellä Dominic ihastui ikäiseensä tyttöön. Dominic kiljahteli innosta, kun haudoilla oli tuulihyrriä. 

 Olen ostanut huomiseksi marenkikakkuainekset. Meinaan "käskeä" mieheni tekemään minulle kakun. Hän ei tosiaankaan kuulu niihin miehiin, jotka tekevät vapaaehtoisesti ja mielellään kakkuja tai muutakaan sellaista, missä pitää nähdä vaivaa. Katsotaan, saanko hänet vatkaamaan kermavaahdon ja pilkkomaan kiiviä ja banaania...Meinaan vedota siihen, että Dominicin on tärkeää nähdä tällaisia äitienpäivärutiineja ;) Kerron teille, miten kävi, jos muistan. Mieheni ei myöskään koskaan osta valmista kakkua, sillä hän tietää, etten tykkää chileläisistä "rasvakakuista" - eli saan aina olla ilman kakkua, jos en itse tee. Vanhaa koiraa ei myöskään saa opetettua uusille tavoille, sen olen tässä reilun kymmenen vuoden aikana jo oppinut.

Tämän postauksen kuvat ovat tietenkin siitä prinssistä, joka teki minusta vuosi ja seitsemän kuukautta sitten äidin. Hän on tehnyt minusta niin valtavan onnellisen. Kuvittelin joskus, etten koskaan voi rakastaa jotakin lasta yhtä paljon kuin rakastan koiriani. Miten vähän minä tiesinkään! En tiennyt minusta tällaisia tunteita edes löytyvän! En tiennyt, että osaan olla niin kärsivällinen, äidillinen, ylpeä pojastani jne. 

Dominic iloitsee näissä kuvissa kalapelistä, jonka eräs tämän blogin lukija lähetti hänelle Suomesta! Kiitos valtavasti K.V:lle aivan ihanasta paketista, joka sisälsi yllätyksiä sekä minulle että pojalle!

ONNELLISTA ÄITIENPÄIVÄÄ OMALLE ÄIDILLENI JA MUMMOLLE sekä kaikille ÄIDEILLE JA EMOILLE YMPÄRI MAAILMAA!

---

P.S. Zara-chihu tuossa juuri puhdisti Elvira-tyttärensä (2 v.) korvat. Väliin tuli Anastasia (5 v.), joka tahtoi myös emonsa puhdistavan korvansa. Zara puhdisti myös Anastasian korvat. Elvira pysyi siinä vieressä koko ajan. Koiraemot huolehtivat lapsistaan vielä monen vuodenkin jälkeen. Ne kohtelevat aivan selvästi muita koiria eri tavalla kuin omia pentujaan. 13-vuotias Chiquititakin antaa yhäkin erikoiskohtelun ainoalle tyttärelleen Matildalle, vaikka Matildakin on jo kahdeksanvuotias.

14 kommenttia:

  1. Hyvää äitienpäivää sinne kauas <3

    VastaaPoista
  2. Iloista äitienpäivää sinne. Kerro tosiaan joskus kuinka kävi, saitko kakun.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En saanut, itse piti tehdä. Mies oli niin kauheassa flunssassa, etten raskinut pyytää.

      Poista
  3. Kiitos, hyvää Äitienpäivää, myös sinulle♥

    VastaaPoista
  4. Onneksi Suomesta saa hyviä äitienpäiväkakkuja leipomoista, muuten jäisi minullakin kakku oman leipomisen varaan ;)
    Sinun blogia lukiessa (ennen lastasi) pystyi kyllä arvaamaan, että sinusta tulisi loistava äiti myös ihmislapselle! Ihanaa äitienpäivää ja herkkuhetkiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Suomessa kakut ovat aivan toista maata kuin täällä.

      Poista
  5. Ihanaa äitienpäivää sinulle :) Vanhin tyttäreni on jo jonkun vuoden leiponut itse kakun; nyt hän teki kakun ja nuoremmat siskot pikkuleipiä ja muffinseja (9-11-v.). Selvisivät tällä kertaa kokonaan ilman apujani, en saanut edes mennä keittiöön ;) Miehen varaan jäädessä käy huonosti, valmiskakku marketista olisi ainoa mahdollinen.
    -tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, kun tyttäresi jo osaavat! En osaa kuvitella, miltä tuntuisi, kun/jos Domsku joskus osaa itse häärätä keittiössä.

      Poista
  6. Hyvää äitienpäivää! Ei minunkaan mies leivo kakkuja, joskus on tuonut jonkun valmiskakun. Ei puhettakaan, että osaisi herättää aamiaisella :D Pitäävaan odottaa, että tytär vähän kasvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa lohduttavalta. Ajattelin, että kaikkien muiden miehet herättävät aamupalalla ja itseleipomalla kakulla, ruusuilla ja timanteilla... ;-)

      Poista
  7. Oikein hyvää äitienpäivää sinne kauas ja iso kiitos kivasta blogista!
    Eeva

    VastaaPoista
  8. Mua aina koskettaa kuinka kauniisti puhut äitiydestä ja pienestä ihanuudestanne. Nytkin täällä nieleskelen liikutusta.

    Hyvää äitienpäivää!

    Nim. 3 lapsen onnellinen äiti

    VastaaPoista
  9. Hyvää Äitienpäivää myös sinne! Minä pääsin ruokailemaan juhlaseurueessa Äitienpäivänä. Me kolme naista, kolmessa polvessa halasimme kaikki yhdessä ryhmähalin. Ihana hetki. Minun tytär kun on jo yli parikymppinen! Ihania kuvia Dominicista, hän on tosiaan niin iso poika. Chihuahua koirilla on jotenkin aivan erityinen vaisto ja herkkyys - ne on hyvin epäkoiramaisia ja yllättävät usein käyttäytymällä niin ihmismäisesti että joskus tosiaan luulen että se melkein (melkein) on oikea poika. Meillä on ainutlaatuinen kommunikointitapa. Se nousee kahdelle jaloilleen ja istuu siinä kahdellajalalla ja vispaa käsillä. Ja arvaappa jos muka olet huomaamatta; kädet vispaa yhä kovemmin ja tummat silmät tuijottaa yhä vaativammin äänen säestäessä. Ja minä sitten arvailen mitä asiaa....hauskoja hetkiä. Hyvää uuden viikon alkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun elelin kaksistaan Chiquitita-chihuni kanssa, unohdin useinkin, että se oli koira. Joskus aivan hämmästyneenä katselin sen rakasta naamaa ja ihmettelin, miten karvaiset silmäluomet parhaalla ystävälläni onkaan. Sitten muistin, että se oli koira. Koilussa vitsinä opetin oppilailleni, että ihmisistä sanotaan hän ja eläimistä se, paitsi että Chiquitita on hän:-D

      Poista