Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Mistä tietää vanhentuneensa?

Minä täytin pyöreitä tuossa jokin aika sitten, mutta kukaan ei tiennyt. Chilessä minua luullaan aina paljon nuoremmaksi, mutta biologinen tosiasia on se, että äidilläni on nyt keski-ikäinen tytär. Plaah. Minulla on lievä ikäkriisi menossa. Pohdin vakavia asioita, elämäni suuntaviivoja ja mitä pitäisi tässä elämässä saada aikaan, mutta nyt meinaan kertoa teille kepeitä asioita, joista tiedän vanhentuneeni.


1.  Olen alkanut katsella lintuja ja pitää niitä symppiksinä. Aikaisemmin linnut ovat olleet kaikista eläimistä vähiten kiinnostavia.

2.      Herkistyn aina lähes kyyneliin, kun näen yhden ruusupuskistamme. Se on pensasruusu, jossa on pienet vaaleanpunaiset kukat. Sen hento varsi heiluu nuoren luonnonmetsän puun vieressä ja se tuo minulle aina mieleen Suomen kesän. Näytin miehelleni ruusua ja sanoin sen olevan kaunein ruusupensas Peikkokukkulalla. Mieheni hölmistyi ja ihmetteli, mitä erikoista siinä on. Onhan meillä suuria ruusuja ja vaikka mitä värejä. Miten tuollainen pieni haaleanvärinen voi olla kaunein? Yritin ottaa siitä kuvaa, jotta olisin voinut näyttää sen teille, mutta ei siitä saa kunnollista kuvaa. Ei sitä voi tajuta, ellei näe sitä luonnossa. Kävelen usein pensaan luokse ja aina minut valtaa sama tuttuuden tunne.

3.      Entistä isompi pömppövatsa, jonka takia nyt teidän vinkistänne lankkuilen ja lenkkeilen.

    4.  Ärsyttävää, miten liharuokien ja simpukoiden jälkeen täytyy kaivella hampaankoloja tikuilla tai langoilla! Ei ole sellaista vaivaa ennen ollut. Alkavatko ne ikenetkin surkastua jo tässä vaiheessa vai?

5.     Ensimmäiset kalliit ryppyvoiteet hankittu ja käytetty, merkkinä Vichy. En huomaa mitään eroa. Onko eroosioituminen siis nopeampaa kuin purkeista tullut hyöty? 

 persikat kypsymässä

6.       Tarkastelinpa mahaani peilin edessä tarkemmin varmaan ensimmäisen kerran Dominicin syntymän jälkeen ja huomasin jotakin karmeaa. Kun vedän mahan sisään ja köyristän selkää, mahanahkani on löysää ja se menee sillä tavalla ryppyyn kuin 90-vuotiailla! Olin niin iloinen siitä, ettei minulle jäänyt yhtäkään raskausarpea ja vatsakin pieneni raskauden jälkeen kiitettäviin mittoihin. Ihmettelin vatsanahan kykyä venyä niin paljon (muistatteko bloggaamani raskausmahakuvat... ei ollut mikään pikkuinen pötsi?) ja sitten taas kutistua, mutta totuus on tarua ihmeempää: ei se kaikki olekaan kutistunut, vaan se on jäänyt jotenkin piilottelemaan sinne häijysti navan yläpuolelle. Onneksi minulla on paljon peittävä uimapuku...ehkä hankin sukelluspuvun.

7.       Olen alkanut uskoa/toivoa sisäisen rauhan löytyvän erilaisista teelaaduista, tuoksukynttilöistä ja 100%-luonnontuotetuoksuista, huolestuttavaa. Tähän liittyy myös se, että minun täytyy nähdä teen väri. En tahdo enää käyttää teepannuja tai teekuppeja, jotka eivät ole lasia...ehkä tämä on ohimenevä mielenhäiriö?

8.       Pikkuvauvojen näkeminen ja supermarketin vauvaosasto saavat minut lähes parkumaan siitä syystä, että aika on kulunut niin nopeasti.

9.       Se, että sain ostettua kompostin alle kahdellakymmenellä eurolla entisen 80 euron sijaan, sai minut aivan ekstaasiin. Olen nyt kuvannut kompostiani paikallaan puiden alla. Tätä ei nuori ihminen olisi kai tehnyt?

10.       Se, että tahtomani asiat eivät tapahdukaan huomenna tai tällä viikolla, ei saa minua pois tolaltani, vaan on ihan normaalia ajatella, että tahtomani asiat tapahtuvat seuraavan viiden vuoden sisällä. Onko tämä vanhenemisen vai latinokulttuurissa elämisen tuoma saavutus?



 mutilla/murta-marjan kukkia

Tänään vietin ”tyttöjen päivää” –yksin. Heräsin aamulla seitsemän jälkeen kahden mieheni vierestä. Suihkutin makuuhuoneeseen heti aamusta eukalyptus-laventeli-tuoksua, jossa on myös ”flores de Bach” –kukkasia tuomaan hyviä vibroja. Join puoli lasillista vettä ja vetäisin lenkkivaatteet ylleni. Miehet jäivät aamupalalle. Juoksin viileässä tuulessa auringon paisteessa mukavan lenkin, jonka jälkeen tein lankkuliikettä. Peseydyin ja suihkutin laventelituoksua vaatteisiini, laitoin paksun kerroksen hyvää rasvaa naamaani ja join yoga chai- vihreää teetä, söin täysjyväleipää ja palan jogurttikakkua. Laitoin hiukseni latvat taipumaan hieman suoristusraudalla (äiti opetti Suomessa), sutaisin ripsiin väriä, puin päälle nätit vaatteet, mukavat kengät ja sanoin heit miehilleni – ja kompostilleni. Ajoin klassisen musiikin soidessa Concepcioniin, lähes sortunut siltamme eivätkä kuusi tiekatkosta saaneet minua hermostumaan, hymyilin vaan. 

saamme viinirypäleitä

Concepcionissa menin vaihtamaan kodintarvikeliikkeeseen metalliverkon, jota en tarvinnutkaan kompostin pohjaksi. Vaihdoin sen kynttilöihin ja energiansäästölamppuihin. Kaupasta menin pikaisesti ostoskeskukseen etsimään läpinäkyvää teemukia, jossa olisi lasinen sihti, omani meni rikki. Ei niitä enää ollut myynnissä. Kenkäkaupoissa kauhistelin pojille tarkoitettujen kenkien rumuutta. Vain lenkkarityylisiä ja tummia kenkiä. Tyttöjen valkoiset kengät olivat niin täynnä kukkia ja rusetteja, ettei niitä olisi saanut poistettua ja tuunattua poikien kengiksi. En hermostunut. Hyvät vibrat yhä ympäröivät minut. Poikkesin vielä yhteen kenkäkauppaan, josta löytyi hienot espanjalaiset nahkakengät pojalle paremmiksi kengiksi, onhan meidät kutsuttu sukulaisen häihin. Piipahdin joidenkin vaatekauppojen oviaukoissa hääjuhlat mielessäni ja totesin, ettei ole minun tyylisiäni ryysyjä myynnissä. Päätin turvautua vuosia vanhaan Noa Noa -kolttuuni ja yhdeksän vuotta vanhoihin kukkakorkosandaaleihini. Vanhassa vara parempi – sopii sekä vaatteisiin että aviomiehiin.

arayan-puun punaisia runkoja 

Tämän jälkeen menin sisustus- ja koristemessuille. Ne olivat vaatimattomat ja pienet, sillä eihän täällä ole se puoli lainkaan kehittynyttä. Oli kuitenkin mukavaa kierrellä katselemassa vähiä näytteilleasettajia, sillä kaikilla oli aikaa palvella ja hymyillä, asiakkaita oli niin vähän. Ostin karpalo-murta-teetä ja muovisen läpinäkyvän teepullon, jonka pohjassa on sihti. Näen siis teen värin. Olisitte varmaan kauhuissanne messujen suppeasta tarjonnasta, mutta koska minulla ei ole enää mitään odotuksia tällaisten tapahtumien suhteen, otan irti vain parhaat puolet. Yhdessä kojussa istui ilmeetön nuori nainen, joka ei vaivautunut esittelemään korujansa minulle lainkaan. En ole yleensä kiinnostunut koruista, mutta nämä olivat kuin minulle tehtyjä. Nainen oli tehnyt itse kukkia jokaisen terälehden erikseen ja kiinnittänyt ne rannekoruihin, kaulakoruihin ja pantoihin. Ihanat värit ja todella viimeisteltyä työtä. Olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan enemmänkin, mutta hän olikin erilainen näytteilleasettaja, ei ottanut oikein edes katsekontaktia. Ostin kuitenkin rannekorun ja pannan, jotka näytän teille, kun saan ne kuvattua. 

 kasvimaani

Messuilta ajoin kälyni luokse täyttämään vesikanisterit. Siltamme on nimittäin sortumispisteessä ja tankkiauton kuljettaja tuli kertomaan meille tällä viikolla, ettei hän voi enää tuoda meille vettä ennen kuin silta on korjattu. Mieheni kävi kolmannen kerran kunnantoimistolla valittamaan asiasta, mutta ei sieltä lupauduttu vielä korjaamaan siltaa. Täällä on sitten useampi perhe ilman vettä jatkossa. Soitin äidille Viberillä ja juttelimme jonkin aikaa. Kannoin kanisterit autoon ja hyvästelin kälyni ja tulevan morsiamen.

uusi komposti 

Ajoin pitkin aurinkoisia rauhallisia teitä klassisen musiikin soidessa. Oli mukavaa palata taas kaupungin melusta kotiin. Yhdeltä tiekatkolta tortillanmyyjänainen pyysi päästä kyydissäni jonkin matkaa. Hän kysyi, olenko opettaja. Kerroin olleeni opettaja synnyinmaassani, mutta nykyään teen muuta. Ahaa, olet siis balettitanssija. Minua huvitti. Kerroin, että tanssin kyllä balettia 25-vuotiaaksi saakka, mutta mistä ihmeestä hän niin päätteli. No musiikista tietenkin. Nainen jäi Neitsyt Marian kohdalla pois autosta.


Väänsin musiikin kovemmalle ja ajoin mutkaista mäkistä tietä. Vilkaisin peiliin ja totesin, että olen ihan tyytyväinen itseeni tällaisena keski-ikäisenä naisena. Takaluukussa oli miehilleni tuliaisiksi donitseja ja Patagonian mehuja.

21 kommenttia:

  1. Myöhästynyneet syntymäpäivä onnittelut! Kirjoituksesi nosti hymyn huulille, niin tuttuja tuntemuksia. Eräs 80- vuotias tuttavani toteaa usein, että ikä on vain numero ja iällä on merkitystä vain, jos puhutaan viinistä ja juustosta. Siinäpä ohjetta meille nuoremmillekin - Fiia

    VastaaPoista
  2. Onnittelut täältäkin♥
    Ihana postaus vanhenemisesa....mutta varmoja merkkejä nuo ovat...tiedän kokemuksesta..:)

    VastaaPoista
  3. Ei sinua viela ole suku ja sukututkimukset alkaneet kiinnostaa?Sekin on yksi vanhenemisen merkki!
    Onnittelut minultakin!Kuinka vanha on muuten keski-ikainen?Sen tiedan,etta olen ollut jo kauan ja voin lohduttaa,etta aina vain elama paranee.....

    VastaaPoista
  4. Oih.... en uskalla oikein sanoa, mutta vihjaisempa vaan että odotappas mitä on tulossa 10 v. päästä. Mutta kokemuksesta voin sanoa että elämä tulee vaan paremmaksi ja sille kaikelle alkaa jo nauraa. :-)
    Nimim. Chile fan.

    VastaaPoista
  5. Myöhästyneet onnittelut minultakin!

    VastaaPoista
  6. Onnittelut! Elämän parasta aikaa ja 50 lasissa :)
    -tuuli

    VastaaPoista
  7. Onnittelut Mia! Tämä oli mukava postaus:)

    VastaaPoista
  8. Niin, elämä on asenteista kiinni. Voime itse päättää, mitä ajattelemme asioista. Työskentelen paljon ikäihmisten kanssa. Kun toinen murehtii, että kuolema on yhä lähempänä, toinen muistuttaa, että näin sitä osaakin arvostaa jokaista hetkeä paremmin.

    VastaaPoista
  9. Olipas ihana teksti, tuo rentous ja hyvä mieli aivan tarttui!
    Onnea sinulle!

    VastaaPoista
  10. Onnea! Taidat olla vasta 10 v. kuluttua keski-ikäinen. :) Vietit mukavan päivän.

    VastaaPoista
  11. Myöhästyneet onnittelut! Elämä koostuu monenmoisista asioista näin keski-ikäisenä. Aika osuvia olivat nuo "oireet" keski-ikäisyydestä :) Oletko muuten huomannut mitää muutosta näössä? Lähinäkölasit olisin silmälääkärin mukaan tarvinnut jo pari vuotta sitten, mutta en halunnut ostaa kaksitehosilmälaseja tuolloin. Pakko antaa periksi ja seuraavat lasit ovatkin "ikälasit". Meillä on perhejuhlissa sellainen tapa, että yhdet lukulasit kiertää pöydässä samalla kun pelataan esim. korttipelejä. Keski-ikä ei tule ilman "vaivoja". Ja meillä naisilla ne vaihdevuosioireetkin ovat oma osansa tuota keski-ikää. Tämä postaus oli todella seesteinen ja ihana aloitus viikolle. Mukavaa viikkoa teidän perheelle, rapstuksia koirille! Virpi

    VastaaPoista
  12. Kolmikymppiset bloggaajatkin kirjoittavat, että lähestyvät uhkaavasti keski-ikää. Missä se keski-iän raja oikein kulkee, kun jotkut kuusikymppisetkin taitavat lukea itsensä keski-ikäisiksi pikemmin kuin senioreiksi?

    Ihan hyvässä iässä olet. Ja mikä on hätänä, kun sinua luullaan vielä nuoremmaksikin.

    Paljon onnea! Kirjoituksestasi henki niin mukava henki ja tunnelma, ettei paremmasta väliä.

    Piri

    VastaaPoista
  13. Paljon Onnea!!!
    T: Hempukka

    VastaaPoista
  14. Myöhästynyt syntymäpäiväonnittelu - olipa Sinulla mukava päivä.
    Korumyyjästä tuli mieleeni Anna-Leena Härkönen, joka sanoi, ettei riitä kirjan kirjoittaminen, pitää vielä osata markkinoida ja myydä se. En muista puhuiko itsestään vai jostakusta toisesta.
    Mutta korut vaikuttivat hienoilta!
    Klassisesta musiikista pääsee välillä nauttimaan busseissa ja raitiovaunuissa, kun istuu lähellä kuljettajaa.
    terveiset vesisateisesta Viikistä, Eeva

    VastaaPoista
  15. Onnittelut ja kiitokset ihanasta soljuvasta "kriisipostauksesta", tuttuja juttuja :-)

    VastaaPoista
  16. Myöhästyneet onnittelut! Olipa ihana postaus, sai hymyn huulille monta kertaa. Itse olen paljon...paljon vanhempi, enkä ole tuollaisia oireita edes ajatellut. Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö sinun tarvitse edes kaivella hampaankoloja? ;) Vähällä olet päässyt :D

      Poista
  17. Hihi tää oli hauska postaus :) Niin hyvin voin kuvitella ne mutkaiset ja mäkiset tiet ja lämmön ja kaupat ja ruuhkaiset kadut ja ja ja....ihan ikävän lykkäs!!! Myöhästyneet onnittelut, en yhtään tiennyt :)
    T. Johanna

    VastaaPoista
  18. Myöhästyneet onnittelut täältä Temucosta (muutin vähän aikaa sitten Curacautinista tänne, koska harjoittelupaikkani vaihtui :/ )! En sitten koskaan ehtinyt sinne Concepcionin suunnallekaan, mutta Araucania on tullut melko tutuksi :)
    Pitää myös kommentoida tuohon ikäasiaan, että jos nuorennusleikkausta kaipaa, niin tervetuloa Chileen. Aivan kuin 10 vuotta iästä häviäisi, kaikki luulevat, että olen n. 6-7 vuotta nuorempi :) Ensin ajattelin, että täällä ollaaan vaan kohteliaita, mutta kaikki luulevat minua nuoremmaksi.

    VastaaPoista
  19. Kohta 10 sai minut nauramaan oikein kunnolla... kiitos! Tosiaan, on itselläkin nyt yli nelikymppisenä aikaa ja kärsivällisyyttä odotella vuosia omien toiveiden toteutumista, ja nyt jo alkaa ihan tosissan (apua!) joskus ajatella, että teen tämän ja tuon sitten, kun olen eläkkeellä...

    VastaaPoista