Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 6. marraskuuta 2014

Puutarhan ihmeitä

Minä en ole mikään viherpeukalo, en tosiaan. Lisäksi tämä Peikkokukkula tekee kaikki yrityksetkin mahdottomiksi köyhine kovine maineen ja polttavan kuumine aurinkoineen. Kuitenkin näin keväisin saa nauttia luonnon ihmeistä. 

Olen vähän niin kuin keräillyt näitä pelargonian sukulaisia. Aina kun olen nähnyt värin, jota minulla ei ole, olen nyppäissyt oksan mukaani. Nyt minulla on viisi eri väriä. Tietääkö joku tämän kasvin oikeaa nimeä? (Klikkaa kuva isoksi, jotta näet kunnolla eri värit.)

Ruusut kukkivat juuri nyt. Emme lannoita emmekä kastele niitä, joten kukkia tulee aina vähän ja ne lurpsahtavat muutamassa päivässä. Tämäkin pensas ihan varkain oli jo kukkinut, kun ehdin kuvaamaan sitä. Taustalla näkyy rosmariinipensas ja luonnonmetsän puita, edustalla talvioita. Tämä kohta on juuri olohuoneemme ikkunan alla lammen vieressä.

Puya on chileläinen villikasvi. Se kasvaa suurena tuppaana talomme lähistöllä. Sen lehdet ovat kovat ja piikikkäät. Joka kolmas vuosi se kasvattaa pari runkoa, joihin tulee näin ihmeelliset turkoosinsiniset kukat. Saimme reilu vuosi sitten irrotettua pienen osan puyasta ja siirrettyä sen toiseen paikkaan. Tämä kukinto on nyt sitten uudesta puyasta. Niihin tulee siis kukat eri vuosina, joten saamme useammin nauttia niistä. ( Lisää tietoa ja kuvia puyasta: http://www.strangewonderfulthings.com/150.htm ) Tuollainen turkoosinsininen väri yhdistettynä oranssiin on kuulemma kasvimaailmassa todella erikoinen.

Sellainenkin ihme on tapahtunut, että olemme saaneet satoa kasvimaalta. Kerrankin tajusin laittaa siemenet jo talvella maahan. Nyt meillä on salaattia. Tosin täällä on sellaisia lintuja. jotka syövät salaatit maata myöden, mutta minä olen nyt yrittänyt peittää ne. Yhden kasvulaatikollisen linnut ehtivät syödä yhden yön aikana, kun ne yhtäkkiä tajusivat, että salaatti on syötävää. Olin melko murhanhimoisella päällä koko päivän...Taustalla näkyy herneitä, joissa on jo kukat.

Niin me täällä nautimme kevään ihmeistä ja te siellä Suomessa samoatte syksyssä ja tänään kuulemma Turussa "kahlataan" lumessa. Nautitaan kaikista vuodenajoista!

P.S. Sorry, puutarhakartta ei ole edistynyt.

11 kommenttia:

  1. Kyllä se varmaan on pelargoniaa, mutta ihan pensasmaisena se kasvaa siskoilla Israelissakin. Hyvin olet pistokkaista saanut sitä kasvamaan. Erikoinen tuo sininen kukka! Ihana tuo rosmariinipensas, oon ihan kateellinen kun mulla oli vain pienen pieni puska tänä kesänä...
    Voitko laittaa jotain verkkoa salaattilavojen päälle? Tai naruja ristiin rastiin ja siihen jotakin lintuja pelottavaa riippumaan.
    Terveisiä täältä lumen ja pakkasten keskeltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Nuo pelargoniat lähtevät pistokkaasta täällä todella helposti. Tökin talvisin pistokkaita vähän joka puolelle kukkulaa ja ne lähtevät hyvin kasvamaan. Ainoa ongelma on sitten seuraava kesä, monet kuolevat kuivuuteen. Olen suojannut yhden lavan ohuella verhokankaalla ja muihin lavoihin juuri ompelimme viirinauhaa aputytön kanssa :)

      Poista
  2. Upea kasvi tuo puya! Olen maailmalla kulkiessani nähnyt jos monenmoista kasvia, mutta en sellaista.

    VastaaPoista
  3. Pelargonioita on satoja risteytymiä. Noissa kuvissa näyttäisi olevan Pelargonium grandiflorum eli jalopelargonia,jota myös Englannin pelargoniaksi kutsutaan. Suomessa ja Keski-Euroopassa sitä kasvatetaan yleensä huonekasvina ikkunan edessä, koska se on arempi lämmön suhteen ja tarvitsee paljon valoa. Peikkokukkulalla se näkyy viihtyvän ulkonakin. Ruusut kasvattavat hyvin pitkät juuret, eivätkä ole lainkaan niin arkoja kuin luullaan. Jos niitä ei kastella, niin juuret etsivät tiensä hyvinkin syvälle kosteampiin kerroksiin, jopa metrien syvyyteen.Teillä ruusut eivät palellu talvipakkasella, mutta kukat kuihtuvat helteellä. Tumman- ja kirkkaanpunaiset kukat kuihtuvat helpommin auringonpaahteessa herkemmin kuin vaaleanpunaiset, valkoiset tai keltaiset, jotka puolestaan sietävät huonosti sadetta. Ruusuja kannattaisi kuitenkin lannoittaa orgaanisella lannoitteella ( guanolla ) ennen kasvukauden alkua ja ensimmäisen kukinnon jälkeen. Leikkaamalla saa ruusut kukkimaan ja haaroittumaan runsaammin. Riippuu kuitenkin lajikkeesta, miten voimakkaasti ja milloin niitä saa tai pitää leikata, jaloruusuja lyhemmäksi, pensasruusuja tuskin lainkaan. Puutarhakirjoista tai neitstä löytyy seikkaperäisiä ohjeita, mutta kannattaa kysyä paikallisilta puutarhureita parhaita niksejä. .Minusta näyttää, että nuo ruusut ovat juurtuneet ja sopeutuneet kasvupaikkaansa, eikä niissä ole kasvitauteja. Ne kaipaavat vain hiukan rakkautta ja kourallisen guanoa. Eikö olekn hauskaa kokeilla puutarhassa kaikenlaista kuten noita eksoottisia puya-kukkia, erilaisia salaatteja tai vaikka ihan vain herneitä. Minulla on ollut riitaa rastaitten kanssa jopa violeteista krookuksen kukista varhaiskeväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena asiantuntevasta kommentistasi! Olet ihan selvästi intohimoinen puutarhuri. Otin ihan sinua varten lisää kuvia puutarhasta, laitan lähipäivinä blogiin :)

      Poista
  4. Aivan ihanaa kukkaloistoa ja meille tuli ensilumi viime yönä! Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  5. Puya on todella hurmaava.

    Minä odotan jo sormet syyhyten tammikuuta jolloin ekat lajikkeet pääsee laittamaan itämään.
    Täällä kuvasin eilen lämpöisestä syksystä kasvamaan innostuneita pensaanlehtiä, tänään taas lumista pihaa.

    Vietetäänlö Chilessä isänpäivää? Ja jos vietetään, milloin?

    Venla

    VastaaPoista
  6. Miten luonnossa voikin kasvaa tuon puyn kaltaisia kasveja! Pörrääkö sen ympärillä hyönteisiä tai jopa lintuja? Kyllä luonto osaa.

    Piri

    VastaaPoista
  7. Puya on täydellinen kasvi kolibreille. En ole seurannut, pyöriikö siinä hyönteisiä.

    VastaaPoista
  8. Voi kun tuo puya kasvaisi omassa puutarhassakin! No eipä taida täällä Suomessa menestyä.. Enkä ole nähnyt missään, muistaisin varmasti tuon turkoosin ihanuuden :) Tosi mukava lukea puutarhajuttuja sieltä kun kaikki on niin erilaista, mutta muutenkin kirjoitat mielenkiintoisista aiheista. Kiitos :) t. Raija

    VastaaPoista