Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Valotankkausta uskollisille lukijoilleni

Tämä postaus on omistettu uskollisille lukijoilleni, jotka jaksavat aina tulla Peikkokukkulalle, vaikka postausten taso ja kuvat vaihtelevat Ä:stä Ö:hön ;)

Erityisesti tahdon kiittää teitä muutamaa kommentoijaa, jotka aina jätätte puumerkkinne postauksiin. Ei sen tarvitse olla kuin rivi tekstiä, eikä mitään tärkeää sanottavaa, mutta minulle kuitenkin tulee sellainen olo, etten ole yksin, etten kirjoita tätä bittiavaruuteen, jossa kukaan ei välitä.  

 Minähän en käy katsomassa koskaan mitään tilastoja, joten minulla ei ole hajuakaan, miten monta kävijää blogissani käy. Kävijälaskurin lopetin aikoja sitten, sillä sitä klikatessa alkoikin tulla rumia kuvia. Kiitos sinulle lukijani, kun vinkkasit minua. Tapasimmekin viime kesänä Turussa.

Eli siis minä en tiedä, käykö täällä kukaan. Siksi on niin kiva saada kommentteja.  Toisaalta taas ymmärrän hyvin, jos ette jaksa kommentoida blogiani, sillä minä en aina ehdi vastata mitään, ja silloinkin kun ehdin, vastaan hyvin lyhyesti. Luen kaikki kommentit innolla, mutta en kerta kaikkiaan ehdi kirjoittaa pitkiä sepustuksia. Käytän mieluummin aikani näihin postauksiin, nämä ovat teille.

Tämän postauksen ruusu- ja pelargoniakuvat omistan Helenalle, joka kirjoitti niin innostuneen ja asiantuntevan kommentin torstain postaukseen. Näissä kuvissa näkyy pensasmaisuus vielä paremmin.

Pelargoneja on myös purkeissa, mutta lannoitus puuttuu! Nyt ostin pussillisen lannoitetta, saa nähdä, alkavatko kasvit näyttää paremmilta.

Palatakseni vielä kommentointiin, niin törmäsin toisessa blogissa tekstiin, jossa sanottiin, että kommentointi on pois muodista. Joissakin blogeissa on ihan hirveät kävijämäärät, mutta kommentteja tulee yksi tai kaksi. Mistä se on merkki? Ettei postaus herätä mitään sanottavaa? Mutta tarvitseeko postauksen aina herättää sanottavaa? Eikö se vain voi olla olemassa vaatimatta sanomaan mitään? Vai pitävätkö lukijat bloggaria jotenkin niin persoonattomana, ettei tälle kannata mitään kirjoittaa? Isoissa blogeissa on tietenkin niin, ettei kannata kirjoittaa tai kysyä bloggarilta mitään, koska tältä ei kuitenkaan saa vastausta, eihän yksi ihminen ehdi vastata kymmeniin tai satoihin kommentteihin, ellei se sitten ole bloggarin työ. Minulle kuitenkin tulee yksinäinen olo, jos kukaan pitkään aikaan ei sano mitään. Toisaalta taas, parempi sanomattomuus kuin ilkeily. Ilkeät kommentitkin ovat lisääntyneet blogeissa niin, että useat ovat lopettaneet blogin kirjoittamisen tai siirtyvät "tauoille" tai ainakin alkavat hyväksyä kommentit ennen julkaisemista.


Siivosimme lammen olohuoneen ikkunan alla. Poistimme kaikki kasvit tuolta "hyllyltä", joka näkyy veden läpi. Kasvit toivat niin hirveästi roskaa ja levää veteen, että päätimme nyt kokeilla ilman. jos vaikka puhtaanapito olisi helpompaa. Meillähän ei ole riittävästi vettä kovin useisiin vedenvaihtokertoihin. Tekemämme filtteri ei toiminut kunnolla, joten jätimme sen käytön pois. Täältä ei saa ostaa valmiita suodattimia, eikä kuulemma uima-altaan suodatin toimi lammessa, en tiedä miksi. Seuraavaksi asennamme taas talvikatkon jälkeen suihkulähteen pumpun paikoilleen ja pidämme sitä päällä joitakin tunteja päivässä, jotta vesi liikkuisi edes jonkin verran.

Lammessa asustaa kolme kultakalaa ja kolme karppia, eli Reina Blanca ja hänen hoviväkensä: Mandarina, Naranja ja Poikanen sekä Los Dos Flaites.

Gazebomme näkyy lammen luota.

Tämän aamupalapaikan tein quillay-puun varjoon uuteen puistoomme.

Sitä lupaamaani puiston karttaa en vaan saa millään tehtyä, sillä lannistun aina tehtävän suuruuteen...

...mieluummin makaisin riippukeinussa kuunnellen lintujen liverrystä.

Tämä puiston polku menee gazebolle, jossa syömme lounaan lähes joka päivä ja iltaisin pidämme vohvelibaaria yms. Tällä hetkellä puisto on täynnä korkeaa heinää, mutta pian työmies tulee leikkaamaan sen. Sitten onkin taas se aika vuodesta edessä, kun kaikki kellertyy ja kuivuu. Onkin mielenkiintoista nähdä, onko uusi puisto nätimpi nyt kuin ennen, vaikka kaikkialla onkin keltaista ja kuivaa.

110 kommenttia:

  1. Se voi olla niinkin, että se on niin hyvää, ettei sanotuksi saa ;) Olen huonoimmista huonoin kommentoimaan, mutta omassa blogissani ilahdun valtavasti, jos joku jotain sanoo.
    Tätä blogiasi on mieluisaa seurata ja iitselläni on mielenkiintoa lisäämässä vielä se, että vävyni on Chiilestä. Oikein ihanaa kesää teille kaikille!

    VastaaPoista
  2. Huomenta Peikkokukkulalle! Tuli hiukan halju olo, luen säännöllisesti kaiken, mitä julki tuot, mutten ole ikinä puumerkkiäni kommenttilootaan laittanut.
    Kukkulasi on kaunis ja kekseliäästi olet/olette sen siksi saaneet. Ihailen sitä työn määrää, millä puutarhanne kukoistaa, koska olosuhteet ovat hankalat.
    Pieni Dominic on ihana!
    Vietämme täällä isänpäivää ja mukavaa päivää teillekin! <3

    VastaaPoista
  3. Huomenta täältäkin.Blogisi on minulla seurannassa.Katselen sitä melkein joka päivä avatessani tietokoneen.Kyllä tätä on mukava seurata.Kiitos Sinulle!

    VastaaPoista
  4. Täällä myös uskollinen lukija, joka vaan ei koskaan saa aikaiseksi kirjoittaa! Ihana blogi, koirat ja koko teidän elämäntapa.

    VastaaPoista
  5. Vanhana lukijana käyn täällä säännöllisesti, mutta kommentointi on kyllä jäänyt :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään, kiva kun jätit nyt viestin. Olenkin ajatellut, ovatko vanhat vakkarikävijät kaikonneet, vai ovatko he yhä mukana. Nyt tiedän, että porukka on yhä tallella ;)

      Poista
  6. Lokisi on aivan fantastinen. Olen lukenut sitä noin kaksi vuotta ja seurannut pienen, suloisen poikasi kasvua, lemmikkiesi elämää ja paratiisisi kukoistusta. Miten suomalainen onkaan valkoinen talosi :) Kiitos kun olet kirjoittanut <3 Oma poikani täyttää tänään 40 vuotta ja pojanpoikani on viiden vanha. Asun lhasa apso koiran, Puolun ja eurooppalaiskissojen Mesin ja Mesin tyttären Sipi Kerttulin kanssa Helsingin Vallilassa. Kesät ja talvet nautin kotini lähellä (5 min kävely) pienestä siirtolapuutarhapalstasta ja sinisestä pikkumökistä + Erikin sinisestä leikkimökistä + kissojen pergolasta. Rakkain terveisin Tellervo ja tyttökullat (lemmikit) :€)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtolapuutarhat ovat ihania! Kerran kävin sellaisessa vierailupäivänä ja muuten kuikuilen aina aitojen taakse ohi kulkiessani. Pikkuiset mökit ovat niin herttaisia ja pienet puutarhat hyvin hoidettuja.

      Poista
  7. Täällä ollaan! Minä luen blogeja nykyään harvemmin, urakoin sitten kerralla kaikki. Kommentointi on jäänyt vähemmälle, kun siirryin lukemaan blogeja kännykällä. Siinä kirjoittaminen vaan on niin työlästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, että sinäkin yhä luet blogiani. Tuo on ihan totta, että kännykällä jää hyvin helposti kommentoimatta, sillä näpyttely on niin hankalaa. Minäkin luen nykyään todella vähän ja harvoja blogeja, mutta sinun blogisi jokaisen päivityksen käyn jossakin vaiheessa kyttäämässä :) Mutta mihin olet häippässyt instagramista?

      Poista
    2. Instagram on mulla kamalan lelupainoitteinen nykyisin. susannantyohuone löytyy yhä, siellä on normielämän kuvat, kenseikkailee on Kenin elämää ja susannaplays (entinen susannantyohuone) on nykyisin vain Playmobileille. :D

      Poista
  8. Säännöllisen epäsäännöllisesti käyn katsomassa kuulumisiasi. Ei tule jätettyä viestiä, mutta älä vain lopeta! Ja oih, miten kaunista teillä nyt onkaan! Terkuin, Pauliina

    VastaaPoista
  9. Minäkin luen ahkerasti ja tykkään:)

    VastaaPoista
  10. Säännöllisesti luen blogiasi, mutta aina ei ole aikaa kommenteille.
    minua kiinnostaa elämänne siellä kukkulalla ja kuuman paikan puutarhasi. tällä hetkellä kuvissasi näkyy ihana paratiisi, mutta kohta se on jo ruskeaksi palanut... Onneksi ehditte kuitenkin nauttia vihreydestä. Onko siellä käärmeitä? En nyt muista, oletko kertonut niistä.
    Oletko kokeillut kasveille pissalannoitusta? Veteen sekoitettuna se ei ole liian voimakasta. Netistä löytyy lisää neuvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän kommentoit usein. Käärmeitä täällä on, mutta ne eivät ole myrkyllisiä. Pissalannoitusta emme ole kokeilleet. Pitääkin tutustua.

      Poista
  11. Mina luen blogiasi, teidan peikkokukkula tuntuu ihan satumaiselta paikalta ja tykkaan katsella kuviasi sielta! Terkut Turkista, meilla on syksy ja teilla kevat, mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  12. Nyt kyllä poskeni punehtuivat.....yritän parantaa tapani...:) Käyn kyllä täällä, mutta kommentointi pakkaa usein jäämään. VArsinkin nyt, kun on ollut surua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän olet yksi aktiivisimmista puumerkkisi jättäjistä! Ikävä kuulla, että sinulla on surua. VOIMIA!

      Poista
  13. Hei, seuraan blogiasi mielelläni ja erityisesti kiinnostaa käsityöt, olet niin taitava käsistäsi! Hyvää jatkoa teille! Terveiset Ruotsista/ Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ehtiä raportoida myös käsityöjuttuja, suurinta osaa ei tule laitettua blogiin, ehkä siksi, että ne ovat niin koiranvaatepainotteisia.

      Poista
    2. Älä ihmeessä ota mitään stressiä käsityöjutuista! Blogisi monipuolisuus tekee siitä niin kiinnostavan. Tack!

      Poista
  14. Panit minut miettimään, että voisin kommentoida blogeja paljon aktiivisemmin, aika laiska siinä olen. Varsinkin kun luen monia blogeja ja kaiken lisäksi saan ominkin blogikirjoituksiini yleensä vastauksia.
    Ihailen ja kadehdin puistoasi! Niin kaunista ja kodikasta ja varsinkin kun täällä Oulussa on juuri nyt lunta ja loskaa, on kiva katsoa, että toisella puolella maapalloa luonto on vehreimillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata kadehtia, Suomessa on niin upeita pihoja ja puutarhoja, ettei meidän lähes hoitamaton repsottava puistomme voisi kilpailla samassa sarjassa...

      Poista
  15. Voi minustakin on aina niin ihana huomata uusi päivitys sieltä kaukaa blogilistalla, ihan varmasti käyn aina kurkkaamassa :) Pelargonian sukulaiset ja ruusut... ja ihana lampi plus riippumatto. Näitä kuvia on tosiaan täällä talven (meillä on lunta!) keskellä kiva katsella ja lukea kuulumisia.

    VastaaPoista
  16. On tuo teidän talon ympäristö kaunis, harmi, kun tulee kuivuus ja kaikki lakastuu, sekä kellastuu. Nautin näistä kuvista, todella paljon, ihania! Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos aktiivisesta kommentoinnistasi! Ehkä tänä kesänä otan niitä keltaisia kuivia kuviakin, niin näette, millaista täällä silloin on.

      Poista
  17. Täälläkin vakilukija, joka ei ole varmaan koskaan kommentoinut tänne. Omassa blogissani käy aika kivasti porukkaa, mutta vain yksi kommentoi!? Jotenkin tuntuu, etten keksi mitään järkevää sanottavaa. Kiva kuitenkin lukea elämästä niin toisenlaisessa ympäristössä kuin tämä omamme. Etenkin kun näet asiat siellä suomalaisin silmin. Koirajutut kiinnostaa aina sekä askartelut, vaikka teetkin ihan toisenlaisia töitä kuin mitä itse teen. Meillä on tanskandoggi ja mäyräkoira - ikäneitoja jo molemmat <3. Terveisiä koko porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tosi hyvin. Itsellänikin jää usein kommentoimatta, kun en keksi mitään järkevää sanottavaa.

      Poista
  18. Olen lukenut blogiasi jo vuosia. Se on aivan ihana: elämän makuinen, jalat maassa, viihdyttävä, koskettava, höystetynä luovuudella ja kyvyllä nähdä kauneutta. Nautin tästä blogistasi!

    Pyysit pari kuukautta sitten lähettämään sähköpostia. Olen se latinomiehen vaimo, jolla toinen koti Etelä-Amerikassa. Ollaan melkein naapureita :) Kirjoitan sähköpostin, kun löydän aikaa. Päivät menee kolmen pienen lapsen kanssa juostessa :)

    Kiitos blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Melkein naapureita” siis Chilessä vai jossakin naapurimaassa? Olisi hauska kuulla lisää.

      Poista
  19. Ihatuttava tuo ensimmäisissä kuvissasi olevat violettikukkaiset puskat, jotka näyttävät jalopelargonioilta. Minäkin seuraan blogiasi aina kun huomaan uuden postauksen tulleen mutta harvemmin olen kommentoinut, vaikka pidänkin itse kommentteja tärkeinä. Blogisi oli tuttu minulle jo paljon ennen kuin tulit edes raskaaksi ja ennen poikasi syntymää. Blogin pitäminen kuten muiden blogien seuraaminen on kyllä minulle nykyään vähän satunnaista, välillä tulee viikon parin taukojakin, kun on muuta tekemistä. Ehkä tuo muoti, ettei kommentoida vaan ainoastaan nopeasti selataan blogeja läpi, tulee Facebookista ja vastaavista sivuista, joissa voi kuitata toisten päivitykset painamalla Tykkää-nappia. Sitten tulee niin kärsimättömäksi, ettei jaksa kommentoida. Minä asun mieheni ja kahden kissani kanssa Espoossa, viime kesät ollaan oltu Koski Tl:ssä Varsinais-Suomessa vanhassa maalaistalossa, joka on mieheni lapsuudenkoti. Molemmat olemme jo eläkeläisiä. Nyt olen pysyvästi taas palannut talvi- eli kerrostalokotiin Espooseen. Tulevalla viikolla Rauha-kissani saa pennut, jännää. Rauha puolestaan on Ruska-kissani jälkeläinen, Ruskan toisesta pentueesta. Hyvää kevättä sinulle! On se vaan kummaa toivotella kevättä kun meillä eletään pimeintä syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, itsekin olen viimeisen kahden vuoden aikana lukenut todella vähän blogeja. Selaan lempparini äkkiä, kun on aikaa. Kommentoitua tulee vain silloin, kun on oikeasti jotakin sanottavaa. Ihan totta tuo, että sellainen tykkäys-nappi on totuttanut ihmiset helppoon tapaan kuitata luettu. Käsittääkseni blogiinkin voisi jotenkin laittaa sellaisen. Onnea Rauha-kissan tuleville pennuille!

      Poista
  20. Matkassa mukana! Blogisi on aivan mahtava väripilkku, ja elämäsi aivan uskomattoman hienoa! Välillä iskee kateus päälle, kun katselee aurinkoisia kuvia koirista ja upeasta talostanne. Voih, uskaltaisinpa minäkin joskus olla noin rohkea kuin sinä olet! :)

    - Siiri 20v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, ei kannata olla kateellinen. Talomme olisi Suomessa kesämökkiröttelö ja elämääni voisi mieluummin kuvata jollakin toisella adjektiivilla kuin ”uskomattoman hienoa”. Kauas ulkomaille muuttaminen kuitenkin vaatii rohkeutta, eikä se ole mikään kovin helppo tie. Minä olen kateellinen ihmisille, jotka ovat jääneet Suomeen, vaikken kuitenkaan vaihtaisi elämääni sinne.

      Poista
  21. Minulla on muutama ns. suosikkiblogi, jotka ennätän lukaista arjen keskellä. Ja polkuni tänne on se, että menen Suomen suosituimman sisustusblogin sivuille (Villa Honkasalon), lukasen Mallan tekstin, jos hän on päivittänyt sen ja tsekkaan Mallan suosikit, joista sinutkin löydän ja näen, oletko päivityksen tehnyt. Siis joka blogitekstisi luen. Ihana puutarha sinulla! t. uusmaalainen:)

    VastaaPoista
  22. Ihana valo kuvissasi.Ja kauniin vihreää.Meilläkin alkaa olla vihreää kun tuli sateita:)
    Täällä olen käynyt varmaan alusta saakka ,vaikka en aina kommentoikaan.Itsekin olen huomannut että entiseen verrattuna saan paljon vähemmän kommentteja nykyään,Kun aloitin 6 vuotta sitten oli kai niin paljon vähemmän blogeja mutta nyt kun niitä on niin hurja määrä niin kai ei kaikkiin jaksa jättää puumerkkia.Kommentointi on kyllä tämän bloggauksen ihana puoli ja minä aina ilahdun kommenteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tosiaan olet kommentoinut jo vuosikaudet. Totta, ennen blogeja oli vähemmän ja niiden taso oli vähemmän ammattimainen. Nykyään bloggauksesta on tullut kaupallista ja usein tuleekin mietittyä, kehtaako sitä enää tällaista harrastelusillisalaattia pitää ja kehtaako laittaa ihan tavallisia kuvia.

      Poista
  23. Hei Mia! Täällä myös yksi vakilukija, en muista olenko kommentoinut koskaan, ehkä pari kertaa. Mäkin luen pääsääntöisesti kännykällä blogit, joten kommentointi jää, tai sitten aion myöhemmin kommentoida kun menen koneelle, mutta se unohtuu :( Yhtä kaikki, ihana blogi sulla ja mielenkiinnolla luen kaikki postauksesi.
    t. PaulaP

    VastaaPoista
  24. Mia! Blogisi on todella tärkeä minulle. Löysin sen muutama vuosi sitten, kun sairastuin ja jouduin lepäilemään - tai en oikeastaan jaksanut tehdä mitään muuta kuin surffailla netissä ja yritin etsiä jotakin järkevää luettavaa. Olen välillä ollut paremmassa kunnossa, mutta tauti on taas päässyt niskan päälle ja mm. sinun blogiasi lukiessani pääsen johonkin ihan muualle, eikä tarvitse miettiä vakavia asioita. Minusta on mukava seurailla sinun elämääsi, teidän kaikkien puuhia siellä Peikkokukkulalla. Kaikkea hyvää koko perheellesi koirulit mukaan lukien. Et voi varmasti arvatakaan, kuinka tärkeitä minulle kirjoittamasi jutut ja blogiin laittamasi valokuvat ovat. Elämää on. Valoa ja iloa on. Terveisin Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että blogini on tuonut oikeasti iloa sinun elämääsi! Nyt minun kannattaa jatkaa hyvillä mielin. Toivottavasti tulet pian taas parempaan kuntoon!

      Poista
  25. Hei, minä myös käyn lähes päivittäin kurkkaamassa olisiko tullut uusia postauksia. Kaikki aiheesi kiinnostavat ja kuvat ovat myös tosi kivoja! Kiitos kun jaksat kertoilla elämästänne siellä ja anteeksi, että harvemmin tulee kommentoitua vaikka täällä usein piipahdankin! Mukavaa sunnuntaita sinne, meillä täällä isänpäivä jo kääntyy iltaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chilessä isänpäivä onkin kesäkuussa, joten meillä ei vietetty mitään juhlallisuuksia.

      Poista
  26. danke für die wunderschönen bilder und inspirationen!!! einen schönen sonntag wünscht angie aus deutschland

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielen Dank fuer deinen Kommentar. Hast du meinen Blog mit einem Uebersetzer gelesen? Ich wuensche dir eine schöne Woche!

      Poista
  27. Hei! Olen varmaan seurannut blogiasi melkein alusta asti, mutta huono kommentoimaan - mea culpa! Ihailen eniten sitä että olet niin aito ja originaali ja olet tehnyt elämästäsi niin mielenkiintoisen ja omanlaisen, harvinaisuus nykymaailmassa! Myös Chile kiinnostaa kovasti. Itsekin olen kaukana asuva ulkosuomalainen joten elämä muissa maissa kiinnostaa kovasti ja varsinkin Etelä-Amerikassa, jonne olen vihdoinkin matkustamassa - 30 v haaveilun ja suunnittelun jälkeen!- huhti-toukukuussa 8 viikoksi. Chilessä (Santiagossa pääosin ja Valparaisossa varmaankin)tulen olemaan 9 päivää. Matkustan siellä South-American Airpassilla. Terveisin nimimerkki Chile-fani. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, millainen reissu sinulla on edessä! En ole kuulutkaan tuollaisesta South-American Airpassista. Santiagossa onkin vielä huhti-toukokuussa ihan hyvät ilmat. Täällä etelämpänä alkaa olla jo epävakaista ja varsinkin toukokuussa sateista.

      Poista
    2. Se Air Pass minkä ostin on Brazilialaisen yhtiön GOLin. Sen voi ostaa vain jos asuu Etelä-Amerikan ulkopuolella ja on jo ostanut lentolipun Braziliaan. On olemassa Brazil Air Pass ja South American Air Pass. Pass on voimassa 30 päivää ja siinä voi olla vähintään 4 tai enintään 9 lentoa. Minulla on 6 lentoa ja hinnaksi tuli 1129 US$ eli todella kannattavaa! Lennot pitää vaan valita etukäteen, (ei ole niin kuin Inter Rail Pass Euroopassa.) Lentoja voi vielä vaihtaa paikan päällä pientä vaihtomaksua vasten, mutta reittiä voi vaihtaa. Lentoreittini passilla on Sao Paulo- Buenos Aires- Rio- Santiago- Florianapolis- Foz do Iguacu - Natal. Hassua etten saanut passiin lentoa Buenos-Santiago, GOl ei lennä sitä väliä,vaan pitää koukata Rion kautta, mutta ei mitään, noilla hinnoilla ihan ok. Santiagoon saavun toukokuun alussa.
      Jos kuka on kiinnostunut niin Air passeja myy brol.com Heillä on todella hyvä ja luotettava palvelu! Maltan tuskin odottaa matkaa!

      Poista
    3. Korjaus: mutta reittiä EI voi vaihtaa.

      Poista
  28. Hei, päivittäin katson, onko uusia postauksia ja luen joskus vanhojakin :) Elämänne siellä kiehtoo; niin luonto, käden työt kuin elämäntapanne, ja pidän tavastasi ilmaista itseäsi kirjoittaen. Kiitos :)
    -tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään tosi paljon kirjoittamisesta ja harmittelenkin, ettei minulla ole enemmän aikaa tehdä sitä...eli se siitä "hitaasta elämästä", jota täällä vietän ;)

      Poista
  29. Heissan, blogisi virkistää kovasti, minusta on kiva joskus iltasella istahtaa ja lukea netistä muutakin kuin iltasanomien ikäviä otsikoita😊. Tällaista asiaa olen miettinyt luonnosta kiinnostuneena: mitä eläimiä kuuluu tavalliseen "kuvaasi" ympäröivässä luonnossa? Vaarallisia, harmillisia, ihania, hauskoja? Miten siellä suhtaudutaan luontoon? T.Maria Kempeleestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavalliseen jokapäiväiseen elämään kuuluvat koirat, naapurin härät ja hevoset (jotka yritämme pitää pois meidän tontiltamme, etteivät ne syö puita ja kasveja), jänikset (niitä on ihan hirveästi täällä) ja erilaiset linnut (kolibrit, pääskyset, haukat, kotkat, vihreät papukaijat, erilaiset pikkulinnut). Täällä on myös kettuja ja näätäeläimiä, mutta niitä ei paljon näe. Täällä ei muuten ole mitään villieläimiä. Vuorilla on puumia ja pudu-peuraeläimiä ja vaikka mitä, joitakin pieniä apinoitakin, mutta täällä meillä ei ole sellaisia. Täällä ei ole oravia eikä siilejä, ei hirviä, ei karhuja. Minusta täällä on vähemmän eläimiä kuin Suomessa. Meillä on yksi vaarallinen hämähäkkilaji, karvaisia isoja tarantelloja, pieniä skorpioneja, lihansyöjäampiaisia, paarmoja, tulikärpäsiä, kaskaita jne. Chilessä ihmiset heittävät roskat luontoon, katkovat kaikki puut, eivätkä arvosta luontoa, siis näin yleistäen.

      Poista
  30. On kiva lukea ihanasta pijastasi ja erityisesti lämmittää mieltä huomata, miten lämpimän rakastavassa ilmapiirissä hän elää! Ja kiinnostavaa on tutustua sikäläiseen elämänmenoon muutenkin. En kommentoi yleensä koskaan mitään blogeja, koska olen ns. anonyymi, joiden kommentteihin suhtaudutaan blogeissa lähtökohtaisesti negatiivisesti, vaikka kommentin olisi tarkoittanut ihan ystävälliseksi. ( Toivottavasti tätä ei tulkita moittimiseksi!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuo olikin minulle uutta, että anonyymeihin suhtaudutaan negatiivisesti! Miksi ihmeessä? Miksi kenenkään täytyisi kertoa itsestään mitään? Tietenkin haukkuminen anonyyminä on raukkamaista, mutta muuten ihan sama onko anonyymi vai ei... Kiitos kun jätit nyt kommenttisi! Ja totta on, poikamme saa kasvaa hyvin rakastavassa ilmapiirissä.

      Poista
  31. Hei!

    Olen seurannut blogiasi alusta saakka. Vaikka alun koirajutut ei niin kiinnostaneetkaan.
    Pienet kertomukset tavallisesta arjessa Chilessä on mielenkiintoisia.
    -Wille-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, monet koiraihmiset taas ovat kaikonneet blogista, kun koirajuttuja ei enää ole pahemmin ollut :) Koirat elävät arkeaan täällä niin kuin ennekin, mutta en ole ehtinyt enää kirjoitella niistä. Aika aikaansa kutakin ja varmaan niidenkin vuoro taas jossain vaiheessa tulee.

      Poista
  32. Hei.Monasti kuvia katsellessa mietin onko teillä siellä käärmeitä? Sori typerä kysymys...Kiitos ihanista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika paljonkin, mutta ne eivät ole myrkyllisiä. Mieheni pelkää Suomessa tosi paljon kyitä.

      Poista
  33. Ihana katsella tuollaisia aurinkoisia kuvia täällä marraskuun pimeyden keskellä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, marraskuu ei ole mairittelevin kuukausi Suomessa. Pian siellä taas helpottaa :)

      Poista
  34. Minä koitan säännöllisesti kommentoida, en ihan jokaiseen, mutta edes useimmiten. Kirjoitin tänään tähänkin ketjuun kommentoineen Petran blogiin siitä, että tuntuisi epäreilulta lukea toisen elämästä, antamatta itsestään mitään. Mutta toisaalta taas, minulle kirjoittaminen on ollut aina mieleistä, ja kommentin luominen ei ole suurikaan vaiva. Kiitos, että jaksat tätä hurmaavaa blogiasi pitää.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla, sinä kommentoitikin tosi usein. En minä kaipaa lukijoiden kertovan itsestään mitään henkilökohtaista. On vain kiva tietää, että joku lukee, niin tietää sitten, kannattaako kirjoitella ja saa taas uutta puhtia.

      Poista
  35. Mia, olen ihan varma, että jos menisit bloggerin tilastoja katsomaan, niin sinun blogisi tiedoista löytyisi moninumeroinen katsojaluku. Siitä uskallan olla varma.

    Minä olen laittanut blogisi kirjanmerkiksi jo muutama vuosi sitten. Kai se on kirjoittamistyyli, johon tykästyin. Kirjoitustesi myötä olen päässyt virtuualimatkalle. Sinusta on tullut tuttu.

    Poikanne kasvamista on ollut ilo seurata. Älä ota turhia paineita kartan piirtämisestä, vaikka minä taisin ensimmäisenä asiaa ehdottaa!

    Piri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän tehdä sen kartan JOSKUS! :) Kiitos kommentistasi. Tykkään kirjoittamisesta.

      Poista
  36. minäkin seuraan blogiasi säännöllisesti, mutta en ole varmaankaan kommentoinut pitkiin aikoihin. Terveisiä vesisateisesta Oulusta Terttu

    VastaaPoista
  37. Chilellä on erityinen paikka mielessäni. Pablo Neruda, Isabel Allende...
    Ja kiinnostavasti myös lapsuuteni suosikkikirjailija Rauha S. Virtanen kirjoitti jatko-osan vanhaan rakkauteeni Seljan tyttöhin. Siinäkin ollaan Chilessä.

    On mukavaa kurkistaa toiseen maailmaan. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tarkoitatko kirjaa nimeltä Seljan tyttöjen uusia vaiheita? http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Srauha%20s%20virtanen__Orightresult__U?lang=fin&suite=cobalt
      terv Eeva Viikistä

      Poista
  38. Olisipa kiva lukea Selja-kirja, jossa ollaan Chilessä!

    VastaaPoista
  39. <3 Kiitos valoisista kuvista! <3
    Minäkin luen säännöllisesti todella kiinnostavaa blogiasi, ja seuraan siis elämääsi täältä sivusta.

    Bloggerin blogeihin kommentoiminen on minulla hyvin hankalaa, sillä jostain syystä minun pitää kirjoittaa kommenttini moneen kertaan ennenkuin saan jonkun menemään läpi. Siksi kommentoinkin vain silloin, kun on todella aihetta. Tätäkin kommenttia yritin lähettää jo kaksi kertaa ennen tätä.)

    terveisin - Aulikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että kommentointi on hankalaa. En edes osaa auttaa mitenkään asiassa :(

      Poista
    2. Hei! Minäkin joskus harvoin kommentoin. Viimeksi, kun pyysit lukijoita kysymään "mitä vain". Kysyin parisuhteeseen ja kulttuuritaustaan liittyvistä asioista. Vastasit silloin myös kysymykseeni ja kirjoitin pitkän vastauksen takaisin. Mutta ikävästi se vastaus hävisi bittien taivaiseen. Joten kommentointini meni siis hukkaan.
      Pitän tästä erittäin monipuolipuolisesta blogistasi. Itse olen erityisesti chihuahua-fani ja olisikin kiva nähdä kuvia kaikista koiristasi tai edes niistä koiranvaate - luomuksistasi. Minun 8vuotias Elmeri chihualla todettiin tällä hetkellä sydämessä molemmipuoleinen läppävika. Jossain vaiheessa aloitetaan lääkitys, kun oireet alkavat. Tällä hetkellä koirani on onneksi todella entisenlainen reipas itsensä ja äitini hoidossa,kun itse asun Englannissa. Tykkään lukea ulkosuomalaisten naisten blogeja ja sinun blogisi on ehdoton suosikkini ollut jo muutamia vuosia! Kiitos! Ja rapsutuksia kaikille koirillesi :) terv. Virpi ps. kopioin nyt varalta tämän kirjoitukseni, että voin sen lähettää uudelleen, jos se taas katoaa....

      Poista
  40. Käyn täällä säännöllisesti mutta kommentoitua tulee harvoin.
    Peikkokukkula on kuin paratiisi, olette tehneet siitä todella upean paikan!

    VastaaPoista
  41. Minäkin käyn lukemassa usein, olen vaan niin laiska kommentoimaan :) blogisi on aivan ihana ja mielenkiintoinen

    VastaaPoista
  42. Blogisi on sellainen jonka löydän aina uudelleen. Ei riitä tuoreet kuulumiset, pitää selata vanhojakin. Jännittävän erilainen elämänne siellä kaukana. Kiitos sinulle kun jaat sitä kanssamme.

    VastaaPoista
  43. Hei!
    Seuraan ahkerasti blogiasi, vaikka en yleensä kommentoi. Nyt rohkenen kuitenkin tehdä sen, koska haluan että tiedät kuinka tärkeitä niin monelle kirjoituksesi ovat. Minulle blogisi on erityisen rakas, koska olen itsekin naimisissa chileläisen miehen kanssa. Meillä on kaiken lisäksi samanikäinen suloinen poika kuin teilläkin. Asumme tällä hetkellä Suomessa, mutta Chile on tietenkin myös hyvin tuttu maa minullekin. On hauska kuulla tuntemuksiasi kahdesta niin erilaisesta kulttuurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi! Oletko sinä U, jolla on poika N...vai onko olemassa toinenkin Suomi-Chile pariskunta, jolla on samanikäinen poika?

      Poista
    2. Lukijakunnassasi meitä taitaa todella olla useampiakin suomalais-chileläisiä kaksivuotiaiden vanhempia. Olen tähän mennessä seurannut blogiasi kaikessa hiljaisuudessa. Kuten sanottu, kirjoituksesi ovat antaneet minulle paljon, koska niin moni asia koskettaa minua läheltä. Nyt raskausaikana ja lapsen syntymän aikaan on ollut erityisen kiinnostavaa kuulla erilaisista käytännöistä siellä Chilessä. Sitä kautta olen taas ymmärtänyt omia chileläisiä ystäviäni ja sukulaisiani paremmin, kun olen lukenut kokemuksistasi siellä suomalaisesta näkökulmasta.

      Poista
  44. Minä myös olen ahkera lukijasi, laiska kommentoimaan. Ihania kuvia ja tekstiä, kiitos <3

    VastaaPoista
  45. Olen äskettäin liittynyt lukijaksesi, joten en ole vielä ehtinyt kommentoimaan. Ryhdyin blogiasi seuraamaan, koska sinulla on kaunis puutarha ja asut Etelä-Amerikassa. Olin keväällä Kolumbiassa ja olin sen jälkeen aivan myyty. Chile ja Kolumbia eivät ole ihan lähellä toisiaan, siinä taitaa olla yksi maa välissä, mutta molemmat Etelä-Amerikassa kuitenkin. Kolumbiasta bloggaavaan suomalaiseen en ole ainakaan vielä törnännyt :).

    Niin ja koiravaatteesi ovat aivan ihania, mutta valitettavasti itselläni ei ole koiraa, tyttärellä on mutta koirat ovat isompia kuin chihuahuat.

    Ihanaa marraskuun jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Peru ja Ecuador ovat välissä. Lentokoneella Chilestä kestää noin kuusi tuntia Kolumbiaan. Se on trooppinen maa, joten hyvin erilainen kuin Chile. Siellä on myös vaarallisempaa kuin täällä. Itse en ole käynyt Kolumbiassa.
      Michilandiasta saa tilattua vaatteita kaikille alle 5-kiloisille koirille, eli ei tarvitse olla chihuahua.
      Mukavaa marraskuuta sinnekin!

      Poista
  46. Täällä tunnustautuu myöskin yksi ahkera blogin seuraaja/lukija, mutta laiska kommentoija. Tää on nyt eka kommentti. Olen seurannut ihanaa blogiasi jonkun aikaa ennen Peikkokukkulan prinssin syntymää!
    terkuin: Hempukka

    VastaaPoista
  47. Tässä myös yksi innokas lukijasi jo vuosien ajan. Tyttäreni osti viime kesänä minulle Turun Keski-aikamarkkinoilta, kun en itse päässyt sinne, kolme avaimenperää, kaksi niistä koristaa laukkuani ja reppuani. Kiitos, ne ovat ihania, tontut ja nunna. Lämpimin terveisin harmaasta ja vesisateisesta Länsi-Suomesta Reija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla Reija, että avaimenperät/laukkukorut ovat käytössä. En olekaan niitä tehnyt Keskiaikamarkkinoiden jälkeen.

      Poista
  48. Olen ollut lukijasi jo pitkään. Kommentoinut en ole, mutta mielenkiinnolla silti olen juttujasi lukenut. Syy siihen kai on, että olen itse ollut Chilessä töissä lähes vuoden vuosina 2007-2008. Olin pääasiassa Los Angelesissa, mutta myös joitakin viikkoja Concepcionissa. Eli asut juuri näillä seutuvilla. Sieltä (losista) löysin itselleni vaimon ja hänen kanssaan asun suomessa. Mielenkiintoisia juttuja ovat aina olleet kertomuksesi chilestä. Heidän tavoistaan ja käytännöistään. Monet niistä nostaa hymyn huulilleni, kun luen asioista, jotka "tunnen" ja olen myös jotakin oppinutkin lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onpa hauskaa kuulla, että lukijoissa on miehiäkin! Onko vaimosi sopeutunut hyvin Suomeen? Käyttekö usein Chilessä lomilla? Seuraavan kerran, kun menette Los Angelesiin, koukatkaa täällä Peikkokukkulallakin :)

      Poista
    2. Kiitos kysymästä, vaimo on sopeutunut suomeen hyvin. Se vei tosin 2-3 vuotta. Nyt hän ei enää halua muuttaa takaisin chileen. On kokenut suomen turvalliseksi ja rauhalliseksi maaksi kaikin puolin. Emme ole päässeet käymään yhdessä chilessä, koska emme halua laittaa koiraamme hoitoon niin pitkäksi aikaa (ja liputkin tosi kalliit). Vaimoni on käynyt chilessä kahdesti ja minun appi ja anoppi kävivät suomessa kesällä 2012. Oli heillä ihmeteltävää. Puhtaus, lukuisat järvet, talojen lämmitys systeemit ja lämminvesi systeemi, sängyissä erilliset peitot ja peitoissa pussilakanat, miten pienet lapset voivat kulkea turvallisesti ilman aikuisia paikasta toiseen, sähköhellat jne. Kiitos kutsusta. Valitettavasti siihen voi mennä kauan ennen kun pääsemme yhdessä losissa käymään.

      Poista
    3. Teillä siis samat ongelmat kuin meillä. Mekään emme samoista syistä pääse yhdessä käymään Suomessa.

      Poista
  49. Täällä yksi vakkari lukija ilmoittautuu. :)
    Olen varmaan joskus aiemminkin kommentoinut , mutta tunnustan, että liian usein jää kommentoinnit tekemättä. Ihan kuin se veisi hurjasti aikaa jättää pieni viesti, rivi tai kaksi tai edes yksi pieni sana. Lupaan ryhdistäytyä! :)
    Onhan sitä omassakin blogissa kiva nähdä, kun joku on kommentoinut juttujani.
    Tervetuloa vierailulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Yritän ehtiä poikkeamaan blogissasi. Aika vaan on kortilla, kun on vuoden kiireisin käsityöaika, näyttelyyn valmistautuminen, myyjäisiin pitä lähettää töitä ja vielä Michilandian tilauksetkin. Dominic vaatii huomiota ja huolenpitoa. Nytkin kello on jo yksi yöllä....pitäisi ehtiä nukkumaan. Ei uskoisi, että vietän täällä muka hidasta elämää...

      Poista
  50. Minä luen ahkerasti myös!! Nyt luin tosin monta postausta kerralla kun on ollut kiireitä suomeen paluun vuoksi. Ihana lukea kuulumisia sieltä teiltä! Hassulta tuntuu nyt että siellä on niin ihanat säät... T. Johanna ;) Jatkossa koitan kommentoida useammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että blogia lukee joku oikean elämänkin tuttu! Domsku kovasti täällä toistelee poikasi nimeä. Kurjaa, kun kavereita on vähän ja ne vähätkin liukenevat jonnekin kauas... Täällä on tosiaan aivan ihanat ilmat, paras aika vuodesta!

      Poista
  51. Minäkin luen sinun blogiasi.. varmaankin jo vuodesta 2010-2011 ? Silloin kun bongasin tämän niin piti koluta heti koko blogi läpi että minkäslainen tämä on :) Sieltä sit seurattu viikottain joskus jopa päivittäinkin, kommentteja voisin tosin paremmin kirjoitella. :D Kovasti tykkään blogistasi ja ihanaa että jaat tarinaasi meille lukijoille. Koirat ovat myös lähellä sydäntäni <3 Ihailen sinun rohkeutta muuttaa kauas elämään elämää yhdessä rakkaasi kanssa. Kaikkea hyvää teille ja jatka samaan malliin, täällä kyllä seuraillaan <3 T. Minna

    VastaaPoista
  52. Täältäkin yksi vakiolukija ilmoittautuu :) Olen lisännyt blogisi kännykkääni, mutta tällä vekottimella on niin hankalaa kommentoida, että se useimmiten jää. Itse asiassa luulen, että mobiililaitteiden vuoksi kommentointikin on nykyisin vähentynyt niin paljon. Ihmiset lukevat kännyköillä ja tableteilla blogeja, mutta eivät jaksa näpyttää hankalalla näppäimistöllä. Olen lukenut blogiasi jo vuosikaudet, varmaan vuodesta 2009 tai 2010? Chihufoorumin ajoista lähtien. On ollut niin ihanaa seurata elämäänne, se vaikuttaa niin erilaiselta ja osittain myös kadehdittavalta :) Vaikka Suomi on puhdas ja turvallinen maa, ja täällä ihmiset tulevat pääsääntöisesti hyvin toimeen rahallisesti, yhteiskunnan ja työelämän vaatimukset masentavat monia. Välillä myös itseäni, vaikka olen vasta 25-vuotias. Tuntuu, ettei Suomessa ole mahdollisuutta muuta kuin mennä normien ja säädösten mukaan. Tällaisia haaveilijasieluja taitaa olla aika moni blogisi lukija, sellaisia jotka kaipaavat omaehtoista vapautta :) Mutta tietysti ymmärrän, että teilläkin on siellä paljon ongelmia, etenkin vesiongelmat maanjäristyksen jälkeen vaikuttavat huolestuttavilta, kun kuivuus on kesällä niin ankaraa.

    Minulla on edelleen Milo-chihuahua ja myös yksi Espanjasta tullut rescue-koira. Muistan, kuinka kyselit joskus vinkkejä tuttavasi tms. chihulle, jolla oli paljon allergioita. Tiedätkö mitä tälle koiralle kuuluu nykyisin? :) Oma chihuni on syönyt nyt samaa märkäruokaa nyt vuosikaudet, ja sillä allergiaoireet ovat pysyneet kurissa.

    Minusta blogissasi on parasta se, että siinä ei ole mitään kaupallista. Minulla oli monta vakioblogia, mutta olen lopettanut monien lukemisen siitä syystä, että niissä mainostetaan jatkuvasti jotain tuotetta ja blogit ovat jotenkin menettäneet persoonansa. Kaikki veistetty kuin samasta puusta. Sinun blogisi on pysynyt mielenkiintoisena aina. Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Yanette! Olen todennut saman, että tabletit ja kännykät ovat hankalia laitteita kommentoinnissa. Nyt en ole kuullut Guadalupesta mitään vuoteen, joten en tiedä, miten se voi, hengissä on ainakin, sen tiedän :) Itsellänikin on jääneet mainostusblogit pois lukemistosta. Suomessa on tosiaan hyvät puolensa. Silloin, kun käyn siellä, KAIKKI tuntuvat rikkailta, kaikilla on kaikkea ja kaikki on hienoa. Silti ihmiset eivät ole yhtään sen onnellisempia kuin täällä Chilessä, missä kaikilla ei ole kaikkea ja se mitä on, on vanhaa ja nuhjuista ;)

      Poista
  53. Hei,
    löysin blogisi vasta tänään. Kauniit kukka- ja kasvikuvat tuovat piristystä marraskuun harmauteen. Kiitos niistä!
    Tätä postausta en tietenkään voinut olla kommentoimatta.

    VastaaPoista