Puulaatikon tuunaus

Puulaatikon tuunaus ja ikäväni Turun saaristoon

Löysin tällaisen puulaatikon mieheni siskon pihalta nyt, kun tyhjennämme taloa vuokralaisia varten. Siinä se oli, kauan odottamani tavallinen puulaatikko tuunausharjoituksiin.

Kuvassa laatikon alkupräinen vanhan laudan väri on paljon kauniimpi kuin se oikeasti oli. Oikeasti laatikko näytti vain rumalta ja likaiselta.

Tältä se näyttää nyt. Ja nyt kerron, miten sen tein ja mistä sain idean.

Minulla on kauhea ikävä Turun ja muutenkin Suomen saaristoon. Ikävöin saariston punarunkoisia käkkyräisiä mäntyjä, harmaita peruskallioita ja jäkälää. Ikävöin punamultaisia venevajoja, rauhallisia poukamia ja kaisloja. Ikävöin siistejä tienpientareita, kesäkukkia ojissa, meidän rantakallioitamme ja lokkien kirkumista.

Kun aloin hioa hiomakoneella laatikkoa, peucot ja tiuquet kirkuivat taivaalla ja mieleni palasi taas kerran Suomeen. Tuntui ihan siltä, kuin lokit olisivat kirkuneet ja minä olisin löytänyt tuon laatikon merenhuuhtomana jostain Suomen ulkosaaristosta. Sitten päätin, että laatikosta tulee sen näköinen, kuin minusta tuntui. Hioin koneella kaikki kulmat pyöreän pehmeiksi, kuin meri olisi sen pehmittänyt.

Hiottuani laatikon hinkkasin kulmiin kenkäplankkia ja kynttilää. Chilessä ei ole kuultomaaleja eikä vahoja, ainakaan tässä osassa Chileä, missä minä asun, joten mietin taas kerran, miten saan läpikuultavan vaikutelman. Otin ämpärillisen primeriä (maitomaista pohjamaalia), jolla sudin suurpiirteisesti laatikon kahteen kertaan. Primerin kuivuttua hioin kulmista, jotta sain kuluneen vaikutelman. Ajatuksissani laatikko olisi saanut näyttää vielä enemmän harmaalta, mutta tämä valkoisempi tuloskin on nätti.

Sitten vielä mietin, minkä tekstin painaisin kylkeen. Meinasin laittaa ensin meidän perheemme mökkisaaren nimen, mutta sitten pääsyin Houtskäriin, koska nimi on pidempi. Kirjaimia maalatessani kaduin kuitenkin pitkää nimeä, työ nimittäin oli vaikeaa.

Minulla ei ole mitään kirjainsabluunia, joten piirsin ensin itse kirjaimet paperille. En löytänyt oikean kokoisia kirjaimia tekstinkäsittelyohjelmasta, enkä saanut suurennettua niitä kotikonstein. Osainpa kuvankäsittelyä edes vähän! Piirsin kirjaimet paperilta piirtoheitinkalvolle ja leikkasin saksilla. Yritin tuputtaa mustaa maalia sabluunan läpi laatikon kylkeen, mutta koska raakalauta on niin röpöliäistä, maalia meni vaikka miten paljon sabluunan alle tehden kirjaimista rumat. Jouduin lopulta maalaamaan kaikki kirjaimet siveltimellä. Pidin sabluunaa vain siksi, että sain kirjaimista samankokoisia. Kun kirjaimet olivat kuivuneet, hioin niitä kuluneen näköiseksi. Meinaan hioa vielä vähän lisää.

Mieheni siskon luota löytyi vielä yksi puinen tomaattilaatikko, sellainen heppoisempi tekele. Se saa seuraavaksi saman käsittelyn ja tulee jatkamaan "saaristolaissarjaani".

Kuvissa esiintyvät chihuahuat Yoda 2 v. ja sen tytär Olivia 4 kk.