Ykköskoiramme syntymäpäivä

Rakas pikkuinen Chiquititamme täytti 28.9.2009 kokonaista YHDEKSÄN vuotta! Alla olevassa kuvassa näkyy Chiffeliffen suhtautuminen ikäänsä :)

Chiquitita liittyi meidän perheeseemme uuden vuoden aattona 2001. Ostimme sen Fort Lauderdalesta Floridasta. Etsin silloin lyhytkarvaista poikachihua, mutta kun näin pitkäkarvaisen suklaanvärisen tyttöpennun, pyörsin kaikki aiemmat päätökseni. 600-grammainen karvakorva lähti mukaamme ensin New Yorkiin ja sieltä Suomen pakkasiin.

Sopeutuminen Suomen ilmastoon ei ollut helppoa pikkupennulle. Se sai hengitysteiden tulehduksen ja olisi voinut kuolla, jollen olisi tajunnut viedä sitä eläinlääkärille. Tuolloin en ymmärtänyt koirista vielä mitään, mutta onneksi lamppu syttyi päässäni silloin, kun näin sen makaavan flegmaattisena pesässään nenä täynnä töhnää. Antibiooteilla pikkuinen parani ja on sen jälkeen ollut huipputerve koira.

Chiquitita on matkustellut ympäri Suomea, Yhdysvaltojen itärannikon Kanadan rajalta Niagaran putouksilta Floridan Key Westiin, Chilessä Santiagosta Chiloen saarelle, Itävallassa, Englannissa, Ranskassa ja kerran jopa Ruotsin maaperällä, mutta lentokoneesta emme silloin saaneet poistua:) Chiffeliffe on asunut kolmessa maassa ja se rakastaa suurkaupunkeja toisin kuin ihmisäitinsä.

Chiquitita Chikkendaale Daalendaale Mianpieni Liianpieni Hauvavauva Vauvahauva Aaltonen rakastaa Telle-mummolta saamaansa karvaista pyöreää lelua, jonka sisällä on piippi sekä kumilelua, jonka molemmissa päissä on pallot. Chiffe kantaa joka ilta lelunsa keskelle lattiaa ja tappaa ne. Chiffen lempiruokaa ovat nakit, kana ja juusto.

Chiffelille (Kassi-Alma) on ollut melko epäsosiaalinen koira. Se on tykännyt vain ihmisistä ja niidenkin kanssa on pitänyt tehdä tuttavuutta vähintäin puoli tuntia, ennen kuin uusi ihminen on hyväksytty Chikken kaveriksi. Vanhemmiten Chiquitita on muuttunut. Nykyään ihmiset pääsevät suosioon jo muutamassa minuutissa ja muihin koiriin se on tottunut pakon sanelemana, sillä koiralauma on kasvanut.

Chiquitita oli viisi ensimmäistä elinvuottaan ainoa koiramme, lellitty ja paijattu. Sitten perheeseen hankittiin vahtikoiria ja pian lisää chihujakin. Chiquitita oirehti puremalla häntänsä melkein kuolioon, mutta kun tästä alkukriisistä oli selvitty, ei enää tällaisia masennuskausia ja mielenosoituksia ole ilmentynyt. Chikke ei yhäkään tahdo leikkiä muiden koirien kanssa, mutta nyt se sietää niitä. Chikke nukkuu samassa pesässä muiden chihujen kanssa ja antaa niiden käyttää selkää tyynynään (erityinen armonosoitus!)

Chiquitita on arvonsa tunteva matriarkka. Sen kahteen lempileluun eivät muut chihut saa koskea. Jos joku yrittää, se ärähtää, eikä kukaan sen jälkeen katsokaan leluun päin. Chiquititalla on chihujen dormitoriossa peti toisessa kerroksessa, jossa se saa olla rauhassa, jos se tarvitsee yksinäisyyttä.

Meidän laumamme toivoo Chiquititalle ainakin yhdeksän vuotta lisää terveitä elinpäiviä! Juhlavastaanotto pidetään tässä muutaman viikon sisällä chihukavereiden ja grillausten merkeissä.

ONNEA VIELÄ RAKASRAKAS CHIQUITITAMME!!!