Miksei minulla on puutarhablogia?

Siihen, miksei minulla ole puutarhablogia, on monta pätevää syytä:

1. En tunne kasvien nimiä suomeksi, englanniksi enkä espanjaksi
2. Hoidan kasveja silloin kuin huvittaa
3. En tunnista rikkaruohoja "oikeista" kasveista
4. En tiedä, miten kasveja hoidetaan ja milloin annetaan lannoitteita
5. Suosin kasveja, jotka pärjäävät minusta ja kauheasta kesästä huolimatta, ne eivät välttämättä ole edustuskelpoisia blogiin
6. En toteuta minkäänlaatuista järkevää puutarhasuunnitelmaa, vaan olen tökännyt kasveja mihin sattuu sillä periaatteella, että hyvä, kun jotain kasvaa jossakin
7. Masennun kuitenkin kesällä, kun kaikki lurpsahtaa kastelusta huolimatta. (Edelliskesästä viisastuneena en enää laita kukkia maahan, vaan ruukkuihin. Ruukut nostan mökin vierustalle varjoon aina, kun emme ole itse kotona.)

Kaikesta huolimatta, näytän teille nyt kuvia syyskuun tilanteesta.

Kuistin portaiden vierustalla kasvaa palmu. Olen erittäin tyytyväinen valintaan. Teetätin kuistin portaiden molemmille puolille betonista isot penkit kasveille. Ensin laitoin vain kukkia, mutta nehän hukkuivat isoihin laareihin, eivätkä näyttäneet juuri miltään. Sitten keksin hankkia molemmmille puolille palmut. Ne ovat kasvaneet mukavasti ja ovat todella näyttävät. Onneksi ne kasvavat hitaasti korkeutta. Palmut kukoistavat kesälläkin, sillä iltapäivällä mökki antaa varjoa. Betonilaarit myös pitävät kosteuden hyvin mullassa. Palmujen juurelle olen istuttanut pieniä vahvoja pensaita, jotka leikkaan aina, kun ne kasvavat liian pitkiksi. Palmujen alla kasvaa myös paljon muraattia ja krassia.

Aromot (mimosat) kukkivat juuri nyt. Meillä on campo niitä täynnä.

Daphne jo lopettelee kukintaaansa. Siitä tulee ihana tuoksu.

Viime kesänä tein erilaisia puutarhakoristeita ja ruukkuja betonista.

Yksityiskohta mökin kulmalta.

Jokin pelargonian sukulainen. Tämä kasvaa seinustoilla ja kiipeää kuin muratti.

Itse avokadon siemenestä kasvattamani puu. Se on kesät talvet ulkona. Pian se kai täytyy siirtää uuteen ruukkuun tai maahan.

Hedelmäpuu, mutten muista, mikä. Kun siihen tulee hedelmiä, arvoitus ratkeaa. Meillä on niin paljon erilaisia nuoria hedelmäpuita, etten kertakaikkiaan muista niitä.

Tässäkin jokin hedelmäpuu kukkii. Meillä on ainakin seuraavia puita: appelsiini, sitruuna, lime, kirsikka, luumu, päärynä, omena, oliivi, manteli, erilaisia persikka- ja nektariinilajikkeita jne.

Nämä siniset kukat ovat pelastajamme. Niiden nimi on "violeta". Kävimme kaivamassa näitä juurineen naapurin tyhjältä tontilta. Kasvit leviävät kuin rutto ja sehän on hyvä. Me emme saa ruohoa kasvamaan millään kesällä. Vaikka keväällä näyttäisikin, että nyt se on jo niin vahvaa, että se pärjää kesän yli, niin kun joulukuun loppupuolella ollaan, niin karu totuus taas kerran paljastuu. Kaikki palaa! Kastelemme ruohoa joka ilta ja olemme palkanneet naapurinkin kastelemaan ruohoamme, kun itse olemme pois, mutta ei auta. Pitäisi kastella aamuin illoin ja joku raja sentään! Lisäksi emme voi käyttää kastelusysteemiä, vaan itse pitää seistä pari tuntia letkun kanssa. Kastelusysteemi ei toimi kunnolla kesällä, sillä porakaivosta ei tule riittävän paljon vettä kerrallaan. Nämä violetat kuitenkin ovat pärjänneet jo yhden kesän yli ja niille riittää se, että ne saavat joka ilta edes vähän vettä. Eläköön violetat! Me meinaamme istuttaa violetoja joka puolelle nurmikon sijaan.

Kuvassa näkyy myös "papiro" ja eukalyptuspuun lehtiä. Tuo puu on noin 10 metriä korkea ja ikää sillä on vasta nelisen vuotta.

Kalloihin tuli kukat tämän viikon alussa ja lisää on luvassa.

Kalloja, violetoja ja jotain keltaisia "apilankukkia" mökkimme edustalla. Kalla kasvattaa keskitalvella ison pehkon lehtiä. Joka talvi isompi pehko. Sitten alkaa työntyä vartta, jonka yläpää alkaa aueta vaaleiksi kukiksi. Yritimme viime kesän alussa pitää kallaa hengissä kesän yli, mutta se taitaa olla sellainen kasvi, jonka hengissä pitäminen ei onnistu minkäänlaisissa oloissa. Sekä kukat, varret että koko lehtipehko mystisesti häviää olemattomiin kesän alussa. Ensimmäisenä vuonna luulin, että se oli yksivuotinen kasvi (silloin vielä ei tullut kukkia), kunnes seuraavana talvena alkoi taas puskea lehtiä maasta.

Tällaisetkin kukat heräsivät talviunestaan.

Tulevaisuudessa minä meinaan suunnitella vähän tarkemmin puutarhaani, mutta täällä Peikkokukkulalla jatkan tätä samaa linjaa. Kasvakoon täällä ihan niitä kasveja, jotka suosiolla hengissä pysyvät. Viis väriharmoniat...Olen kyllä ajatellut, että tulevaisuudessa tahtoisin taloni viereen vain vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia ja kauemmas talosta sitten muita värejä, mutta niin, että yhdessä paikassa yksi väri ja toisessa toinen. Saapa nähdä, onnistuuko ikinä. Tärkeintä kuitenkin olisi "viidakkotunnelma". Tykkään ulkokasvien suhteen yltiömäisyydestä, eli täytyy olla paljon vihreää.

En ollut mikään viherpeukalo Suomessakaan. En koskaan ehtinyt perehtyä puutarhaan, mutta pieni kiinnostus kytee sisälläni. Mummoni sen taisi minuun istuttaa. Nyt sitten Chilessä minun pitää opetella se kaikki vähäinenkin tieto, mikä minulla oli, uusiksi. Täällä kuitenkin on niin erilainen ilmasto. Esimerkiksi Suomessa syksyllä leikataan pelargoniat ja viedään ne kellariin talvehtimaan. Täällä ne kasvavat ympäri vuoden ja kukkiakin antavat vähän milloin sattuu. Talvella ne näyttävät vähän huonovointisilta, lehdet putoilevat ja ruskistuvat, mutta jo lopputalvesta niihin alkaa kasvaa valtavasti uusia lehtiä ja kesällä ne ovat täynnä kukkia. Pitäisikö minun silti leikata pelargoniat syksyllä. Olisivatko ne sitten paremmassa kunnossa seuraavan kesän? Vai voiko täällä leikata niitä mihin aikaan vuodesta tahansa? Ja pitääkö niitä lainkaan leikata?