Meidän piti tavata tontin omistaja eilen, maanantaina. Tapaaminen oli sovittu reilu viikkoa aiemmin. Olin laskenut päiviä aivan malttamattomasti. Tietenkin tärkein syy mennä Termas de Chillanille olisi tontin omistajan tapaaminen ja kaupoista sopiminen, mutta minulla oli myös vesi kielellä ;)
---
Matkalla tontille, saman tien varrella, asuu rouva, jonka vanhemmat olivat ruotsalaisia. (Molemmat vanhemmat ovat jo kuolleet, siksi imperfekti.) Tällä rouvalla on kahvila ja hän tekee Chilen ainoat piirakat, joista minäkin tykkään. Ne maistuvat niin pohjoismaisilta! Niissä käytetty taikina ei ole liian makeaa ja päällinen on tehty oikeista marjoista, eikä liian makeasta hillosta. Marjat rouva kasvattaa itse maillaan. Olin jo suunnitellut ostavani mustikka- ja vadelmapiirakan ja ehkä nauttivani palan piirakkaa joen varrella.
---
Meidän siis piti tavata kiinteistövälittäjä aamulla. Tämäkin tapaaminen oli sovittu yli viikkoa aiemmin. Hänen piti näyttää meille uusia myyntiin tulleita tontteja. Edellisenä iltapäivänä hän kuitenkin soitti, ettei voikaan tavata meitä, sillä hänen pitää mennä johonkin toimistoon tekemään papereita. Mieheni muistutti, etteivät toimistot ole auki maanantaina, kun on pyhäpäivä. Kiinteistövälittäjä meni vähän vaikeaksi ja mutisi, ettei kuitenkaan ehdi tavata meitä.
---
Illalla sitten mieheni soitti tontinomistajalle ja varmisti tapaamisen maanantai-iltapäiväksi. Nainen kertoi, ettei hänellä ollutkaan tarvittavia papereita, jotka meidän pitää saada. Hän saisi ne seuraavalla viikolla. Mieheni pyysi omistajaa soittamaan meille, kun hänellä olisi kaikki paperit. Nainen sanoi, ettei aio soittaa, vaan meidän pitää soittaa hänelle! Eli siis on kyse tonttikaupoista ja silti ihminen on niin pihi, ettei voi soittaa ostajakandidaateille. ..vai ollaanko siellä muuttamassa taas mieltä?
---
Eli ei tullut tontinkatsomisreissua eiliselle :( Toivotaan, että ensi viikonloppuna pääsisimme matkaan.
---
(Teille, jotka ette ole lukeneet tonttikiemuroistamme aikaisemmin, juttua löytyy "tontin etsintää" -alta.)
Peikkokukkulan tämän kevään ensimmäinen ruusu on auennut.
Tosiaankin aika kummaa,että ei voi omistaja teille soittaa paperit saatuaan,ikäänkuin hän tekisi teille palveluksen että on myymässä asuntoaan.Aika ihme asenne...Onko Chilessäkin niin,että luvataan kaikkea ja sitten ei tapahdukaan niin,tällaiseen ainakin totuin Venezuelassa..
VastaaPoistakyllä teillä ainaki kärsivällisyyttä tarvitaan!tsempityshalit täältä kaukaa!!!!<3
VastaaPoistaHuh tuota tontinetsintää. Minulla ei kyllä riittäisi kärsivällisyyttä moiseen odotteluun, mutta ehkä siksi asunkin Suomessa...sinä olet kyllä kärsivällisin ihminen jonka tiedän:)
VastaaPoistaJa voi teidän pikku Yodaa, kuinka urhea pikkuinen se onkaan!
Luin nyt vasta kommenttisi, joten vastaan mielummin tätä kautta. Blogisi on ollut jo jonkin aikaa suosikeissani, ja arvasin myös tämän mutkan kautta ilmenneen yhteyden viitaten siihen kuvaan. Olen aika laiska kirjoittaja, enkä muutenkaan ahkeroi blogimaailmassa, mutta seuraan mielelläni sellaisia blogeja, joissa on jokin yhdistävä tekijä omaan elämääni, kuten vaikka Chile.
VastaaPoistaPidän teille peukkuja tonttiasiassa.
Yaelian: Kyllä täällä luvataan kaikkea ja kaikki on "no problema", mutta sitten asiat eivät tapahdukaan.
VastaaPoistaMalla: kiitos tsempityksestä!
Keijukainen: Olisipa mieheni samaa mieltä! Hänen mielestään minulla ei ole kärsivällisyyden hiventäkään. Hän ei voi ymmärtää, että jollakin on kärsivällisyys koetuksella kahden ja puolen vuoden vitkuttelun jälkeen...
Tytti: Oli hauska lukea sinun blogiasi ja toivottavasti jaksat kirjoitella sinne lisää juttuja. Santiagon elämä on kuitenkin niin toista kuin täällä periferiassa asuminen.
Tsemppia Ja karsivallisyytta!! Me suomalaiset olemme niin tarkkaan saantoja seuraajia, etta ymmarran taysin! :))
VastaaPoistaNo johan on kurjaa!
VastaaPoistaKoittakaahan jaksella ja tsemppiä!
Pààsin taas pitkàstà aikaa nopealle koneelle ja luin heti monta postaustasi. Taitaa nàissà latinomaissa olla vàhàn samanlainen tuo kaupantekoymskulttuuri. Ei kàvisi Suomessa tai varmaan muisskaan Pohjoismaissa. Toivotan jatkokàrsivàllisyyttà!
VastaaPoistaKiitos kaikille tsemppauksesta! Minulla on kuitenkin positiivinen mieli...uskon, että jotain hyvää tulee tällä kertaa tapahtumaan, eikä kovin kauan enää tarvitse odotella.(mutta mistä sitä koskan tietää...)
VastaaPoistaMia, löysin just blogisi ja sitä on aivan ihana lukea. Koirasi ovat mitä suloismmat! Chilen maaseutu näyttää upealta, mökkisi kodikkaalta. :) Olen tosi kiinnostunut ostamaan jonkun "nukkesi" ne ovat tosi upeita! Netin kautta vosit vaikka aloittaa myynnin, kunnes saat sen "Peikkomuseosi". Esim. minä ostelen tavaraa. Itse olen asunut jo 30v USAssa. Tässä erään tutun (suomalainen) webbi osite North Carolinassa, joka myy Peikkoja :) http://www.trollforest.com/
VastaaPoistaEhkä teidän pitäisi jo nyt ruveta katselemaan tonttia, jonne pääsette tulevaisuudessa rollaattorilla, näyttää tapahtuvan sen verran hitaasti nuo asiat siellä :)
VastaaPoistaTsemppiä! Itse en olisi jaksanut noinkaan kauaa! Jollain ei ole näköjään pikkurahasta pulaa!
Hei Marianne, kiva kun löysit blogini ja pidit siitä. Olen miettinyt töideni myymistä netissä, mutta suuri osa on hankalasti lähetettäviä. Ne ovat sen kokoisia, että postimaksut nousevat suuriksi tai niissä on monasti jokin helposti rikkoutuva osa. Päätin laittaa tuonne Peikkokukkulan pajapuotiin tuotteita, jotka on helppo lähettää, mutta en ole ehtinyt laittaa sinne vielä muuta kuin nuo toukat. Tällä hetkellä minulla on kädet täynnä työtä.
VastaaPoistaTuulispää: Hyvä idea ;)
Mia, minä myin juuri hehtaarin tontin nuorelle parille, joka haluaa, että lapset ja koriat saavat juosta turvassa, mutta vapaana ja MINÄ tein kaikki työt, otin kaikki yhteydet ja venyin jopa matkustamaan myyntiin sinä päivänä kun nuorelle parille sopi ja minulle ei olisi millään sopinut.
VastaaPoistaNäin täällä Suomessa!
Leena Lumi: Olisipa täälläkin noin kivoja tontinmyyjiä. Mutta ei täällä toimi mikään muukaan kuin Suomessa.
VastaaPoista