Kaikki suojelusenkelit olivat meillä tänään --- toivottavasti teille muille ei tapahtunut mitään ikävää sinä aikana!

Joskus minusta tuntuu siltä, että kaikki suojelusenkelit lentelevät minun päälläni ja tänään oli sellainen päivä.

Rakas pieni Yodamme hyppäsi (tyhmyyksissään) melkein parin metrin korkeudelta. Kaikki, jotka tuntevat hiukankin chihuahuoita, tietävät, että pahalla tuurilla ne voivat katkaista jalkansa jo sohvalta alas hypätessään - varsinkin pikkuiset chihut. Me annamme chihujemme kuitenkin hypätä sohvalle ja sieltä alas, enkä ole huolissani asiasta. Toki vahinkoja voi sattua, mutta ei kaikkea voi olla aina kieltämässäkään. Lisäksi chihuahuoilla on molera, joten mikäli isku sattuu päähän, voi henki olla pois samantien tai seuraavana päivänä. Näitä päänvammoja tapahtuu usein. Onneksi me olemme niiltä säästyneet.

---

Tänään kuitenkin Yodalle sattui arviointivirhe, koska sen pitää puolustaa naisiaan meidän hoitokoiraltamme Aaronilta, joka myös on chihuahua. Se hyppäsi ja luonnollisesti putosi räminällä maahan. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun ehdin hätiin. Yodan eturaajat olivat molemmat kouristuksenomaisesti koukussa, selkä matalana köyryssä, se tärisi ja kirkui. Nostin sen heti syliini ja silittelin sitä. Käteni värjäytyivät heti punaiseksi. En tiennyt, mistä veri tuli, enkä uskaltanut heti alkaa väännellä sitä, sillä se oli jäykkä ja eturaajat yhä kouristuneet. Silittelin ja rauhoittelin sitä, eikä se enää kirkunut. Sen tassut olivat veressä ja hitaasti se alkoi nuolla niitä. Kouristus alkoi helpottaa. Uskalsin alkaa kokeilla sen raajoja, eikä se itkenyt. Näin, että veri tuli suusta. Kaikki kauhukuvat tulivat mieleeni. Avasin varovasti sen suuta ja näin, että onneksi veri tulikin vain alaikenistä. Hampaatkaan eivät heiluneet.

---

Vartin silitettyäni sitä se alkoi jo katsella muiden koirien touhuja korvat pystyssä. Laitoin sen maahan nähdäkseni, pystyykö se kävelemään. Se oli paikallaan matalana ja tärisi. Kun se koitti kävellä, sen takaraaja teki omituista liikettä. Soitin eläinlääkärille ja pyysin tulemaan heti meille mukanaan kaikki mahdolliset lääkitykset.

---

Sitten yhtäkkiä Yoda reipastui. Sitä kiinnosti muiden koirien touhut ja se tahtoi lähteä kävelemään. Se jopa nousi takajaloilleen ja häntä vispasi entiseen malliin. Soitin samantien eläinlääkärille, ettei tarvitsekaan tulla ja pyysin hoito-ohjeita varmuudeksi. Onneksi hän ei ollut vielä ehtinyt nousta autoonsa, niin ei tullut turhaa reissua. Sain ohjeeksi antaa Ketofenia muutaman päivän, että jos on kipuja tai turvotusta, niin se helpottaa. Lisäksi Yoda täytyisi laittaa boksiin, jotta se voi levätä.

---

Sen jälkeen Yoda on ollut normaali itsensä, urhea pikkumies, joka puolustaa naisiaan:) Tuo pudotus olisi voinut olla kuolemaksi. Lisäksi vielä Yoda on pikkuruinen, se painaa vain 1,3 kiloa. Sillä on iso pää ja aukinanen molera. Jos se olisi pudonnut pää edellä, olisi laumamme nyt yhtä vajaa. Yodalla oli kaikki pikkueläinten suojelijat apunaan, sillä se putosi siihen ainoaan länttiin, jossa oli pehmeämpää, ympärillä pelkkää kovaa. Jotenkin se putosi kyljelleen pehmeään ja löi sitten alaleukansa kovaan. Kaiken huipuksi Yodalla oli päällään yllä olevan valokuvan fleecehuppari! Se pehmensi laskua ja ilmeisesti huppu, vaikkei ollut päässä, suojasi kuitenkin osaa päästä. (Ja kuka on sanonut, etteivät koirat tarvitse vaatteita?)

---

Minä olen kiittänyt ja kiittänyt koko loppupäivän. Meinaa itku tulla, kun koen itseni niin onnekkaaksi. Yoda on perheemme ainoa poikakoira ja minulle kauhean tärkeä. Onnettomuuden jälkeen minulla alkoi kauhea päänsärky ja käsivarsien lihakset olivat voimattomat ja myöhemmin alkoivat myös särkeä. Moneen tuntiin en pystynyt keskittymään mihinkään. Aloitin asioita ja unohdin ne. Silittelin ja paijailin vain koiriamme ja olin onnellinen siitä, että ne kaikki olivat terveinä minun kanssani.

---

Eivätkä nämä suojelusenkelijutut tältä päivältä tähän lopu.

---

Minulla on ollut kadoksissa yksi kallis esine elisestä lähtien. Tänään etsin sitä joka puolelta. Purin vaatekaappiini, etsin kaikki taskut, pesukoneen, pyykkinarujen alustan ulkoa, kaikki kassit, makuuparven, lakanoiden alta, tyynyjen välistä, koirien pesästä...eikä minulla ollut hajuakaan, minne se olisi voinut joutua. Muistelin ja muistelin, eikä minulla ollut pienintäkän muistijälkeä. En edes muistanut, milloin olen sen kadottanut, mutta eilen illalla huomasin sen olevan kadoksissa. Tänään kaikkien etsintöjen jälkeen aloin jo miettiä, miten kehtaan kertoa asiasta miehelleni. Uuden sellaisen osto ei olisi kivaa, kun tuokin on vasta muutaman kuukauden vanha. Kääk!

---

Vielä kerran kaivoin vaatekaapistani kaikki vaatteet ulos ja vielä kerran tarkistin kaikki taskut. Siellä oli yksi kauluspaita, jonka pikkutaskua en ollut tarkistanut....ja esine oli siellä!

---

(kadonnut esine on salaisuus)

---

Kun mieheni tulee huomenna takaisin kotiin, voin kertoa Yodan onnettomuudesta onnellisesti päättyneenä kauheana pelästyksenä, eikä siitä kadonneesta löytyneestä esineestä tarvitse sanoa yhtään mitään.

---

Kiitos suojelusenkeleille - pakko uskoa, että te olette olemassa!

---

Toivottavasti teille muille ei sattunut mitään sillä aikaa, kun ne enkelit olivat täällä meillä. Sillä ei tuohon tekoon pari enkeliä voi riittää:)