Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 16. lokakuuta 2009

Kirotut tonttikiemurat

Anteeksi paha otsikko, mutta nyt on kyllä sellainen olo, että joko minä olen kirottu tai kaikki Chilen tontinmyyjät ovat kirottuja.
---
Viime viikonloppuna meidän piti tavata tontinomistaja, jotta olisimme voineet nähdä kaikki tarvittavat paperit. Naisella ei niitä kuitenkaan ollut ja hän lupasi hankkia ne tällä viikolla. Hän pyysi miestäni soittamaan torstaina ja tapaisimme lauantaina.
---
Mieheni soitti eilen illalla, kuten sovittu oli. Sieltä vastasi omistajan aikuinen poika. Kuulin mieheni puhelevan tämän kanssa iloisella äänellä, mutta ymmärsin, että kaikki ei kuitenkaan ole mennyt toivotulla tavalla. Ajattelin, että he eivät ole saaneet toimistosta tarvittavia papruja ja joudumme siis yhä odottamaan. Puhelu loppui ja mieheni katsoi minuun.
--
"He eivät aio myydä."
---
Katsoin vähän aikaa miestäni käsittämättä mitään. Asianhan piti olla jo selvä, hinnasta oli sovittu. Kasvojani alkoi kuumottaa ja kuulin mieheni selittävän, että poika oli sanonut, että tontilla oli heille tunnearvoa ja siksi he eivät sitten kuitenkaan myy, vaikka tontti on ollut "myynnissä" jo muutaman vuoden.
---
Avasin mökin oven ja kävelin pimeään. Koko pääni oli kuuma, enkä tajunnut mistään mitään. Tämä on neljäs tontti, jonka olemme menettäneet, koska omistajat ovat muuttaneet mielensä. Kahdesta olimme jo tekemässä kauppoja ja kahden omistaja ei ollut alkujaankaan varma, aikooko myydä vai ei.
---
Tämä päivä on mennyt vähän sumussa. Ensimmäisen kerran olin lähes varma, että nyt kaikki menee toivotulla tavalla. Olin hyvin positiivinen ja toivoa täynnä. Mitä se auttoi? Ei yhtään mitään.
---
Minulla ei nyt ole mitään positiivista sanottavaa aiheesta, Chilestä eikä chileläisistä. Lisäksi sain taas kerran kuulla mieheltäni, että minulta puuttuu kokonaan kärsivällisyys. Niin, uskon, että tosi moni nainen jaksaisi olla minua kärsivällisempi kaksi ja puoli vuotta kestäneessä tontinetsinnässä, joka ei tuota koskaan mitään tulosta...

16 kommenttia:

  1. Voi miten turhauttavaa ja raivostuttavaa! :( Täältä puskasta lähetän voimia jaksaa eteenpäin tonttimetsästyksessä!

    VastaaPoista
  2. voi että!!!!muaki ottaa ihan päähän!että siellä voi tosiaan olla niin erikoisen vaikeaa tuo tontinmetästys!!!on se niin väärin!!
    ihan hirveästi lähetän sulle tsemppiä ja muista,että jokainen päivä on uus päivä ja ihimeitä tapahtuu!<3

    VastaaPoista
  3. Voi harmi! Olen Venezuelassa viettämäni ajan perusteella tullut siihen tulokseen,että Etelä-Amerikassa tarvitaan extra paljon kärsivällisyyttä,mutta se on kyllä pohjoismaalaiselle erittäin ärsyttävää. Toivottavasti kuitenkin löydätte jostain unelmatonttinne, peukkuja pidetään!

    VastaaPoista
  4. Voi ei!!! Miten raivostuttavaa!
    Millaista ihmeen kärsivällisyyttä siellä teillä tarvitaankaan. Ei muuta kuin paljon tsemmpiä!!

    VastaaPoista
  5. Ei mullakaan kuulemma ole kärsivällisyyttä. Tosin mulla ei sitä ihan oikeasti ole.

    Mitä järkeä lehmän hermoissakaan on - pitäisi muka aina tyytyä kaikkeen.

    Ihanaa olla täällä suomalaisessa aika-, moraali- ja ammattietiikkaympäristössä :)

    Tsemppiä edelleen!

    VastaaPoista
  6. Usko Toivo ja Rakkaus...


    Mia olen mukana ja kyllä te saatte



    Onnellisen lämpöisen rakkauden täytteisen
    toivomanne tontin ja sen myötä onnellisen kodin!

    VastaaPoista
  7. Ei voi olla!!! Kävin aikaisemmankin postauksen tontista lukemassa, mutten sillon ehtinyt kommentoimaan. Tiedätkö en yhtään ihmettele noita sinun tuntemuksia! Olen aivan sanaton!

    Jos yhtään lohduttaa, niin voin hitusen kuvitella turhautumistasi. Voimia ja kärsivällisyyttä, uskoa huomiseen toivottelen täältä lämpimän rutistuksen kera!!!

    VastaaPoista
  8. Voi ei!!!
    En tieda mita sanoa, muuta kuin antaa sulle ison virtuaalihalauksen!

    VastaaPoista
  9. Kylläpä sinua nyt koetellaan unelmasi toteuttamisessa! Ymmärrän tunteesi. Suomalaisina olemme tottuneet siihen että kun jokin sovitaan, siitä pyritään pitämään kiinni. Mulla menis täysin hermot tuollaisten kiemuroiden kanssa...sovitaan, perutaan, luvataan, ei sittenkään. Uskon silti sinunkin kohdallasi kaiken tapahtuneen tarkoitukseen. Tarkoituksen vaan näkee usein vasta vuosien päästä. Voimia sinulle ja usko edelleen unelmaasi! Lämmin halaus!

    VastaaPoista
  10. Hei Mia,
    voihan hitsinpimpulat!!!!

    Ymmärrän kyllä tunteesi.
    Onpas siellä kummallista kulttuuria tonttikaupoissa. Eipä voi muuta todeta.

    Minäkin lähetän sinulle voimahalauksen täältä lumen keskeltä.
    Eli eteenpäin vain sano mummo hangessa :)

    Kaippa kuitenkin kaikella on tarkoituksensa - yritetään uskoa näin. (jos vielä jaksat)

    VastaaPoista
  11. Hei kaikille ja kiitokset sanoistanne! Minä myös ajattelen niin, että kaikella on tarkotuksensa, mutta sen tajuaa ehkä vasta vuosien päästä. Kirjoitan aiheesta postauksen, kun minulla on taas tarmoa. Vaikka emme saaneet haluamaamme tonttia taaskaan, tilanne ei kuitenkaan ole niin kovin toivoton. Onhan siellä muitakin tarjolla, monin puolin parempiakin, mutta siitä lisää toiste.

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo... jokaisesta ikävästä asiasta täytyy aina yrittää löytää jotain positiivista, jossain on teille se unelma tontti, ehkä sitä ei ole vielä laitettu myyntiin. Usein tunne asiat ovat liian tärkeitä myyjille ja siksi on vaikea luopua jostain, jonka omistaa... Vaikka se on vain paperilla, se maa on ollut siinä jo tuhansia ja tuhansia vuosia, eikä omistaja saa sitä edes mukaansa hautaankaan, olisi paljon mukavampaa antaa maaäidin tontti jollekin joka antaisi sille tontille rakkautta ja huolen pitoa. Lähetän viestin mukana sinulle "Tontti Enkelin", jolle voit kuiskata toiveesi. Aurinkoiset Terveiset Andorrasta

    VastaaPoista
  13. Ajatukseni on, että ei ole tosiaankaan niin että kaikella on tarkoitus! Pitää vaan pistää tuulemaan, eikä jäädä odottelemaan!! Chilessä saat nimittäin odottaa hamaan tulevaisuuteen, eikä kukaan edes huomaa että olet odotellut!

    Tosi inhottava tilanne teillä! No jospa jostain ilmaantuu entistä ehompi tontti!

    VastaaPoista
  14. Voi, kuulostaapa turhauttavalta. Kärsivällisyys on kyllä tarpeen. Täällä Meksikossa olen toisaalta huomannut, että asiat järjestyvät aina jotenkin hyvin, vaikka yleensä eivät niin kuin alunperin olisi toivonut ja suunnitellut.

    Varmasti se teidän tonttinne vielä löytyy!

    VastaaPoista
  15. Jaana: Kiitos "tonttienkelistä":) Kolmas kerta ei sanonut totta, sillä se on jo mennyt aikoja sitten...en edes enää muista, miten monta kertaa olemme jo yrittäneet tehdä kauppoja. Oikein tosissamme ainakin kolme kertaa.

    Tuulispää: Ei täällä voi pistää tuulemaan, koska kerran ei ole mahdollisuuksia siihen. En tahdo ostaa tonttia kiireessä, jos en ole siihen tyytyväinen. Mieluummin kidun ja odotan kuin ostan jotakin sinnepäin. Ja uskon, että kaikella on tarkoituksensa sillä tavoin, että esim. ehkä jokin aiemmin ostamamme tontti olisikin osoittautunut huonommaksi liikeideani kannalta...ehkä jokin uusi olisikin parempi. Tai vaikka jos olisimme ostaneet kiireellä sieltä Puconin-Villarrican-Lican Rayn lähistöltä tontin juuri laavan valuma-alueelta ja sitten tulisikin purkaus, mikä ei siellä ole edes harvinaista!

    Jotenkin lohduttaa ajatella, että kaikella varmaan on tarkoituksensa...

    ColibriDreams: joo, asiat usein järjestyvät, mutta KÄRSIVÄLLISYYTTÄ se vaatii. Huh!

    VastaaPoista