Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Heinäkuun tonttikiemuroita

Onpa taas piiiiitkästä aikaa teille kerrottavana tonttikiemuroita. Teille, jotka ette tiedä, miksi etsimme tonttia, vaikka meillä on uusi talo Peikkokukkulalla, menkää lukemaan kohdasta "tontin etsintää" ja sieltä löytyy kaikki....en jaksa selittää kaikkea alusta asti tuhannetta miljoonatta kertaa;D
---
Tänään ajoimme pari tuntia taas Chillanin tulivuorelle ja vastaantulevat autot olivat ihan lumessa! Yhden auton konepellille oli tehty lumiukko kaulaliinoineen pipoineen päivineen ja niin perhe ajeli vuoritietä alas lumiukko konepellillä:o

Tässä kuvassa näkee hyvin tontin puuttomuuden ja karuuden

---

Me tapasimme tutun kiinteistövälittäjän, joka sanoi olevansa kyllästynyt palvelemaan meitä ja tämä olisi viimeinen kerta. Hän kuulemma menetti niin paljon aikaa ja rahaa meidän kanssamme, eikä kauppoja koskaan tule aikaiseksi...hah! Hän tulee AINA meidän kyytiimme, sillä hänellä ei kai ole omaa autoa ja meidän bensoilla me ajelemme. Me myös aina soitamme hänelle, eikä hänen tarvitse soittaa meille. Lisäksi hän käyttää aikaansa meidän kanssamme noin neljä kertaa vuodessa kaksi-kolme tuntia. Mikä työmotivaato! Nyt hän sanoi, että meidän täytyy jo päättää, sillä olemme etsineet kaksi vuotta. Meidän kuulemma pitäisi vain ostaa mikä tahansa tontti ja vaikka myydä se sitten, kun löydämme sellaisen kuin tahdomme! HÄ? Ihan kivaa alkaa rakentaa taloa, museota ja kauppaa ja sitten löytää se oikea tontti ja aloittaa taas alusta! Mikä logiikka!
---
No, menimme katselemaan tontteja. Nyt aloitimme kierroksen talosta, joka on ollut myynnissä KYMMENEN vuotta. Joo, luitte oikein! Kiinteistövälittäjällä tämä on ollut myynnissä vasta kuukauden, aiemmin se oli vain omistajien vastuulla. Emme ole koskaan menneet katsomaan taloa, sillä jo netin kuvissa se on näyttänyt niin luotaantyöntävältä, että ei kiitos! Nyt kuitenkin olemme jo EPÄTOIVOISIA, sillä haluamaamme tonttia ei ole löytynyt yli kahden vuoden etsintöjen jälkeen ja koemme hukkaavamme aikaa. Päätimme ottaa härkää sarvista ja uskaltautua katsomaan. Tässä postauksessa esittelen talosta niin edustuskelpoisia kuvia kuin siitä oli mahdollista saada ja teen toisen postauksen sitten talosta, joka antaa siitä juuri niin realistisen kuvan kuin mahdollista.

Tässä näkee toisen niistä puista, joka on tontin keskiosassa.

---

TONTTI I
-tiilitalo
-alakerran pinta-ala 150 neliömetriä, yläkerran noin 70 neliömetriä
-neljä pientä vankisellimäistä makuuhuonetta ja avonainen yläkerta
-iso vankilamainen kylpyhuone kokolattiamatolla (!)
-avotakka
-hauska olohuoneratkaisu
-avonainen keittiö
-hehtaarin tontti
-joki tontin etuosassa
-leveä puro tontin takaosassa
-puita vain etu- ja takaosassa, keskellä ja talon ympärillä aivan puutonta noin 80 % tontin pinta-alasta


Talo purolta päin katsottuna

---

Tontin hyvät puolet:
-iso
-iso talo
-joki ja sen puut
-puron ympärillä on kaunis puistomainen alue, jossa paljon isoja puita
-kaksi isoa puuta keskemmällä tonttia
-hyvät vuorinäköalat

Sisäänkäynti tontille puron puolelta. Joen puolelta ei ole sisäänkäyntiä ja siksi sinne pitäisi rakentaa silta, jotta tontille pääsisi suoraan maantieltä.

---
Tontin huonot puolet:
-kallis
-järkyttävän ruma ja huonokuntoinen talo, jonka korjaamiseen menee rahaa uuden talon verran
-puuton keskiosa
-varmaan kauhea kuuma kesällä, kun ei ole puiden tuomaa varjoa
-täytyy rakentaa kallis silta maantieltä tontille
-miten tuohon tekee ympärille kauniin puutarhan, kun siellä ei ole MITÄÄN?
-joelle hankala päästä, kun on rotkossa ja sen toisella puolella menee maantie

Hauska takkasyvennys olohuoneessa

---

Ostamme tämän tontin vain, jos sen hinta laskee ROIMASTI ja jos olemme epätoivoisia, emmekä löydä mitään muuta meille sopivaa. Saa kyllä olla melkoinen taikuri, jotta tuosta talosta ja pihapiiristä saa kauniin.

---


TONTIT II

Tästä tontista olen jo laittanut kuvia kerran aiemmin. Näitä on tässä viisi myytävää tonttia vierekkäin. Yhtään tonttia ei ole vielä myyty, mutta hinnat ovat silti nousseet! Tällä korkeudella on talvisin jo ikävästi lunta, jota en yhtään kaipaa. Mieheni ei pidä näistä tonteista, enkä minäkään erityisesti, joten en ala analysoida sen enempää.

---

TONTIT III

Kaksi myytävää tonttia vierekkäin. Lupaava sisäänkäynti, ihania vanhoja puita. Olimme jo ihan innoissamme ja kysyin, missä se joki on? Ei näillä tonteilla ole jokea eikä edes puroa. Jaaha, no eipä kiinnosta ja kiinteistövälittäjä tiesi sen jo etukäteen. Miksi vaivautua?





---

TONTTI IV

Tämän kiinteistövälittäjä oli unohtanut näyttää meille aiemmin. Se tuli hänelle yhtäkkiä mieleen. Tontilla ei ole jokea, mutta leveä soliseva puro. Tontilla on tienvartta 50 metriä ja syvyyttä 100 metriä. Tontti on täynnä isoja puita ja aluskasvillisuutta. Puro halkaisee tontin kahtia. Tien ja tontin välissä on kukkula, joka pysäyttää mukavasti autojen melun. Me innostuimme pitkästä aikaa. Sitten kiinteistövälittäjä sanoi meille:" Tämä oli myynnissä 10 vuotta sitten. En ole sen jälkeen puhunut omistajan kanssa." Voi helkutti! Hän lupasi soittaa ensi viikolla, mutta kyllähän sen nyt jo melkein arvaa, mikä vastaus on! Miksi meille käy AINA näin! Jokaikinen tontti, josta olemme olleet kiinnostuneita, omistaja muuttaa mieltään tai tontilla on niin paljon ongelmia, ettei sitä voi ostaa. Että voi jo nyt sanoa, että se siitä.


Pitäkää peukkuja, että tämä tontinetsintä päättyisi hyvin ja pian! Miehellä alkaa olla jo vieteri vedettynä äärimmilleen...

5 kommenttia:

  1. Jaksamista! Me etsimme taloa maalta 5 vuotta. Koko sen ajan remontoimme asumaamme taloa. Sitten kun se sopiva talo löytyi niin kyllä kolahti heti, vikoineen ja puutteineen. Paljosta jouduttiin tinkimäänkin, paljon saatiin. Edelleen seuraan kaikki myynti-ilmoitukset ja täytyy sanoa ettei vastaavaa yhtä hyvää ole tullut enää vastaan. Onneksi ostettiin tämä Arvilan talo.

    VastaaPoista
  2. Ihania tontteja kaikki:) Kyllä teillä nyt riittää pähkäilemistä, mutta lopputulos on varmasti hyvä, valitsittepa niin tai näin.

    Minä olen kärsivällisesti odottanut lisää kuvia ihanaisten chihujesi huoneesta, mutta
    turhaan:( Olisiko mitenkään madollista saada uutta postausta (tiedän varmuudella etten ole ainoa odottaja), jossa huonetta näytettäisiin enemmän, esim. petejä, verhoja, kaikkea kivaa:):)

    Tämä on ihana blogi, jonka äärelle palaan mielelläni liki päivittäin!

    VastaaPoista
  3. Hei, ajattelin uskaltautua kommentoimaan, kun olen nyt blogiasi muutaman viikon seurannut. Tekstejäsi on tosi mukava lukea ja on kyllä äärimmäisen mielenkiintoista lukea elämästä Chilessä :) Itselläni on parivuotias cairnterrieri ja koirajuttuja luen aina mielelläni :) Taloprojektia on ollut myös kiva seurata. Tuli noista muutama postaus sitten mainituista kiweistä mieleen, että ehdoton valkoviinisuosikkini on chileläinen Cono sur Riesling, että sitä ja chileläisiä viinirypäleitä on tullut nautittua aikamoisia määriä :D

    Meinasin toivotella hyvää kesänjatkoa, mutta siellähän onkin talvi :)

    VastaaPoista
  4. Katja: Kiitos rohkaisusta! Minä toivon, ettei meidän etsintämme veny viiteen vuoteen...nyt on mennyt noin kaksi ja puoli vuotta. Uskon, että Suomessa tuntisin "oikean" talon tai tontin kolahtavan kohdalleen heti, kun näkisin sen, mutta täällä Chilessä on NIIN erilaista. Täällä ei ole olemassa sitä, mikä kolahtaisi minulle heti. Yritämme nyt löytää jotain sellaista, josta saisi edes ajan kanssa mieleisen.

    Anonyymi: Äh, minä en ole saanut aikaiseksi kuvata chihuhuonetta, sillä harmittaa se, että sieltä puuttu vielä pari tärkeää asiaa. Tietty voisin kuvata sitä nyt vähän keskeneräisenäkin... Voisin sitten kertoa, mitä vielä puuttuu jne. Yritän saada tehtyä postauksen lähiaikoina:)

    Tiia: Ihanaa, että uskaltauduit kommentoimaan. Joskus tuntuu niin kummitusmaiselta, kun näkee, että ihmisiä käy lukemassa, mutta heistä ei "kuulu" mitään. Minä en tiedä viineistä mitään, mutta meillä on tuossa melkein naapurissa iso viinitila.

    VastaaPoista
  5. Jaksamista, onhan se raskasta odottaa oikeaa, kun ideoita on, mutta ei pääse toteuttamaan! Eikös sitä sanota, että hyvää ei odota koskaan liian kauan.
    "kummituksena" melkein päivittäin täällä käyn kuulumisiasi lukemassa ja varmaan muitakin samanlaisia lukijoista löytyy.
    -arja-

    VastaaPoista