Täysi kymppi!

Chiquititan 10-vuotissynttäreitä juhlimme suuremmin kuin muuten koiriemme synttäreitä. 10 vuotta on jo melko pitkä ikä koiralle. Chiquititalla on myös erityisasema sydämissämme, sillä se on meidän ensimmäinen koiramme. Ostin Chiquititan Floridasta suhteemme alkuaikoina, joten Chiquitita on nähnyt Suomen, USA:n ja Chilen muiden maiden ohella. Chiquitita on nähnyt minun ja mieheni vuosia kestävän etäsuhteen, minun opettajantyöni, lumiset talvet, Atlantin aallot ja uuden erilaisen elämämme Chilessä. Pieni Chiffe on joutunut opettelemaan elämään laumassa ja onpa siitä tullut kerran emokin. Kansainvälisen koiramme kymmeneen vuoteen on mahtunut enemmän kuin joidenkin ihmisten elämään;)

Koirien herkkupöydässä tarjottiin erimerkkisiä nappuloita, erilaisia koirankeksejä ja herkkuja sekä tietenkin KAKKU. Tällä kerralla kakku oli tehty koiransäilykeruuasta, leivästä, nakeista, tonnikalasta ja jauhelihasta. Fuksianväriset kipat olivat pöydässä sitä varten, että omistajat olisivat voineet antaa kakkua ja muita herkkuja kippaan, mutta kaikki antoivat suoraan suuhun ja lattialle heittämistäkin harrastettiin kovin - ja sehän vasta oli koissujen mielestä mukavaa, kun sai kilpaa juosta pyydystämään herkkuja!

Chiquititan syntymäpäiville kutsuimme ihmiset ja koirat, jotka ovat jotenkin vaikuttaneet Chiquititan elämään Chilessä. Kutsut lähtivät chihuahuaystävillemme Valentinolle ja Guadalupelle sekä niiden omistajille, entiselle chihullemme Patronille ja omistajille, eläinlääkärille, ystäväpariskunnallemme ja heidän pojalleen, Chiquititan pojalle Aaronille ja kälylleni, Chiquititan lapsenlapselle Millylle ja sen omistajille sekä aputytölleni ja hänen perheelleen.

Ihmisten pöydässä tarjottiin sushia ja thainuudelisalaattia.

Minä aloin vääntää kakkuja, piirakoita ja torttuja edellisenä iltana seitsemältä. Kokkasin puoleen yöhön asti. En tahtonut laittaa tarjolle mitään valmista kaupasta ostettua, sillä en itse pidä chileäisistä leivonnaisista. Tahdon myös tarjota ihmisille täällä uusia makuja. Tein niin paljon erilaisia, että varmasti jokainen löytäisi jotain, mikä maistuisi. Tein suklaa-banaanimuffinsseja, minttusuklaatortun, omena-kinuskitortun, omenapiirakan ja mansikka-juusto-hyydykekakkuja. Varmuudeksi laitoin vielä tarjolle kaupan keksejä, jos joku olisi oikein nirso, eikä mikään "erilainen" kelpaisi.

Toisessa ihmisten pöydässä oli tarjolla makeita kakkuja, piirakoita ja torttuja. Etualalla itse kehittelemäni minttusuklaakakku. Hyvää siinä on maun lisäksi se, että se valmistuu nopeasti mikrossa!
---

Seuraavana aamuna jatkoin kokkauksia. Tein sushit ja thainuudelisalaatin. Tietenkin kaikenlaista hienosäätöä ja siivoamista siihen päivään myös mahtui. Paniikki meinasi iskeä, kun toinen kälyni soitti ja sanoi, että he tulevat jo yli tuntia aikaisemmin, sillä heidän pitää lähteä aikasemmin pois. Mielestäni tuollainen ei ole kohteliasta, että tullaan aikaisemmin, silloin kun tiedetään, että on tulossa enemmän porukkaa. Mitä mieltä te olette? Onneksi toinen kälyni oli tullut jo edellisenä päivänä ja hän alkoi auttaa salaatinlehtien yms. pesussa ja pilkkomisessa. Sainkin kaikki melkein valmiiksi ennen kuin käly tuli miehensä ja Milly-chihun kanssa. Hyvä niin, sillä mieheni ja käly alkoivat hoitaa viihdytysjoukkojen tehtävää ja minä jäin yksin sorvaamaan keittiön puolelle. Arvasin, että siinä kävisi niin, jos joku tulisi aikasemmin. Koska olen oppinut tuntemaan chileläisiä tapoja jo jonkun verran, olin alkanut kokata paremmat vaatteet (ja esiliina) päällä jo ainakin kolme tuntia aikaisemmin. Suomessa aina jätin itseni laittamisen viimetinkaan, mutta täällä täytyy varatutua siihen, että ihmisiä tulee monta tuntia aikaisemmin ja loput monta tuntia myöhässä ;)

Koiria kakun kimpussa. Oikella itse päivänsankari.
---
Oli kyllä hauskaa nähdä chihujen tutustuvan toisiinsa. Mitään riitoja ei käyty ja kaikki käyttäytyivät kohteliaasti:) Tutustuttiin chihujemme omaan metsään (tarha), niiden huoneeseen, meidän taloomme ja puutarhaan. Ne, jotka olivat täällä ensimmäistä kertaa, olivat tietenkin ihmeissään, että koirilla voi olla oma hieno huone ja niin siisti ja iso tarha. Puutarhaa ja suihkulähdettä ihasteltiin ja mieheni esitteli vadelmaviljelmiään;)

Kun vieraat olivat lähteneet, oli hieman nuupahtanut tunnelma.
---
Kun tuli koirien herkkupöydän aika, törmäsin yhteen uskomattomaan juttuun! Guadalupen omistaja katsoi kakkua ja kerroin hänelle, mitä siinä oli. Hän kysyi:" Voiko koira syödä tonnikalaa?" Ei ole tullut mieleenikään, ettei joku tiedä sellaista asiaa. Vakuutin, että koirat rakastavat tonnikalaa ja samassa siinä vieressäni oli eläinlääkäri, joka myös vakuutti samaa. Guadalupen omistaja kertoi, että Guadalupe syö ainoastaan nappuloita veteen liotettuna ja hänellä on täysi työ saada koira syömään. Guada onkin niin uskomattoman pieni ja laiha. Se painaa vain kilon verran, eikä sillä ole karvojakaan... :O Sitten omistaja ihmetteli nakkimakkaran viipaleita. Hän kertoi, että Guada ole koskaan maistanut nakkia! Guadalupe on melkein viisivuotias, eikä ole maistanut eläessään nakkia! Voi koiraressua. Sanoin, etten tunne yhtäkään koiraa, joka terveenä kieltäytyisi nakista. Niin Guada sai ohuen siivun suuhunsa ja sen silmät pullistuivat ihastuksesta :D


Koissut kuorsasivat kuorossa sohvalla, tässä kuitenkin jaksettiin vähän nostaa korvia kameralle.
---
Meidän koiramme syövät vaihtelevasti Eukanubaa ja Royal Caninia. Ne ovat parhaat merkit, joita Concepcionista saa. Täällä ei ole sellaista hienoa valikoimaa kuin Suomessa. Koiramme kuitenkin saavat herkkujakin, kuten nakkeja, leipääkin vähän, juustoa, tonnikalaa, makrillia, kanaa jne. Ne saavat popsia pupunpipanoita maasta ja järsiä vähän kaikkea mitä löytävät. Niillä on äärimmäisen harvoin ripulia tai vatsavaivoja. Toisin taas nämä kaupunkichihut, joiden vatsa menee sekaisin heti, kun sinne menee jotain erilaista. Kälyni Aaron-chihu sairastui gastriittiin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien jälkeen, kun se oli saanut leipää, lihaa ja kanaa ja varmaan kylläkin paljon rasvaisia osia.

Chiquitita sai Valentinon mamin virkkaaman liivin lahjaksi.
---
Chihumme pukeutuivat farkkuhameisiin, Yodalla oli t-paita ja farkut, Choko Bon Bon, joka ei osaa käyttää vaatteita, sai vain t-paidan, eikä sitä se haitannutkaan parin ekan minuutin jälkeen. Myös hienot timanttipannat laitettiin kaulaan. Tässä täytyy sanoa, että chihumme eivät käytä vaatteita tai pantoja joka päivä. Jotkut vieraat sitä nimittäin kysyivät.

Vielä illalla vieraiden lähdettyä otimme kuvan lahjojen kanssa. Huomatkaapa sankarin väsynyt ilme.

---

Juhlissa ei ollut mitään muuta järjestettyä ohjelmaa kuin Chiquititan esittämät temput ja arpajaiset. Laitoin jokaisen ihmisosallistujan nimen pienelle lapulle ja levitin laput lattialle. Jokaisen lapun päälle laitoin nakin siivun. Chiquitita istui lappujen vierellä odottaen lupaa. Kun annoin luvan, se hyökkäsi sieppaamaan nakin siivun ja se ihminen, jonka nimi oli lapussa, jonka Chikke ensimmäiseksi valitsi, sai palkinnoksi tekemäni pupun. Sama järjestettiin koiraosallistujien kesken. Milly-chihu voitti tunnelin, josta laitoin kuvia aiemmassa postauksessa.

Minä ja muutama chihu.
---

Kun viimeisetkin vieraat olivat lähteneet, oli väsynyt mutta onnellinen olo. Juhlat olivat menneet kivasti. Herkut olivat maistuneet niin, ettei oikein mitään jäänyt yli. Kakkuja ja torttuja kehuttiin kovasti ja ei kai se sitten teeskentelyä ollut, kun kerran kaikki oli häipynyt parempiin suihin! Sitä aina vaan miettii, miten ihmiset suhtautuvat, kun kaikki maistuu erilaiselta kuin tavallisesti. Chileläiset ovat nimittäin hyvin rajoittuneita ruokien suhteen. Täällä syödään juhlissa aina samoja ruokia, eikä variaatioita harrasteta...siis sellaisissa piireissä minä olen viisi vuotta pyörinyt, saattaa olla, että on erilaisiakin ihmisiä;)

---

Istuimme mieheni ja läheisimmän kälyni kanssa suihkulähteen vierellä pimeässä lämpimässä yössä ja puhuimme siitä miten hienosti kaikki meni ja miten kaunis paikka meillä on. Kehuimme kilpaa koiriamme, jotka olivat osanneet käyttäytyä niin hienosti. Chihumme kuorsasivat kuorossa poikkeusluvalla sohvalla mahat pulleina. Ihana päivä!

Synttärisankarin päivä loppui makoisiin uniin prinsessasängyssä.