Tontut pimeässä

Peikkokukkulalla on hirveä kiire! Joulunäyttely pitää laittaa kuntoon sunnuntaina, eikä edes pukki ole vielä valmis! Tässä iltahämyssä lymyilevät kaksi melkein valmista tonttua.

Joulunäyttelykiireiden lisäksi Michilandiaan tulee tasaisesti tilauksia ja ompelukone hurisee myös sen takia. Lisäksi chihut ovat aiheuttaneet ylimääräistä ajankulua. Minun piti olla kaksi ja puoli päivää Concepcionissa, sillä yksi cihuistamme leikattiin ja yhdellä todettiin sylkirauhasen tulehdus. Leikkauspotilaan takia en voinut lähteä kotiin heti, sillä eläinlääkärin mielestä oli turvallisempaa, että olisin lähempänä, jos yöllä tapahtuisi jotain. Onneksi kaikki meni hyvin ja potilas on tosi hyvässä kunnossa! Nyt on kahdella antibioottikuuri meneillään.

---

Sen parin kaupunkipäivän aikana tapasin myös suomalaisen kaverini ja kävimme syömässä perulaisessa ravintolassa. Söin todella herkullista chevicheä! Nam! Ostelin myös kasan joulukoristeita sekä joitakin joululahjojakin. Materiaaleja joulunäyttelyyn tuli tietenkin hankittua auto täyteen. Jo 20 metriä vanulevyä hankia varten oli melkoinen rulla.

---

Vaikka pari päivää menivät nopeasti kaupungissa, olin kyllä aika epätoivoinen siitä, että pari päivää meni "hukkaan". Eli käsityöt eivät edistyneet lainkaan. Tämän takia en varsinaisesti hurrannut, kun saavuin kotiin ja näin Zaran pitävän toista silmäänsä kiinni. Se oli turvonnut ja siitä valui vesi. Katsoin silmään ja näin verkkokalvossa isohkon reiän. Soitin heti eläinlääkärille, jonka vastaanotolla olin samana aamuna yhden chihun kanssa ollut. Hän sanoi, ettei ollut mitään järkeä lähteä perjantai-iltana enää takaisin kaupunkiin, sillä mikään laboratorio ei enää työskentelisi. Saimme ajan siis seuraavalle aamulle. Mieheni lähti lauantaiaamuna Zaran kanssa bussilla kaupunkiin. Laboratoriossa valmistettiin Zaralle koiran verestä silmätipat, joita nyt laitamme kahden tunnin välein sen silmään. Zara ei ole maailman paras potilas, vaan rimpuilee ihan kamalasti, kun kylmä tippa tipahtaa silmään.

Miten se onkin aina niin, että kun yksi aloittaa sairastamisen, niin moni tulee perässä? Ja miten meillä aina nämä sairastelut ajoittuvat näyttelyni tai käsityötapahtuman alle niin, että muutenkin tiukasta aikataulusta verotetaan monta päivää? Elämä on.

---

Ei se mitään, tehdään sitten nämä loppupäivät erityispikavaihteella! Tärkeintä on, että karvakorvat ovat melkein kunnossa!