Tervetuloa katsomaan palasia joulunäyttelyni tämän vuoden avajaisista!
(ja lukemaan väsyneitä loppuanalyysejä)
Tällaisen kutsun lähetin ystäville. Avajaiset pidettiin arki-iltana, mikä tietenkin rajoitti monen osallistumista. Suomalainen ystäväni perheineen oli Santiagossa 600 kilometrin päässä ja läheisin chileläinen ystävänikään ei päässyt tulemaan, sillä hänkin asuu kaukana ja arki-iltana on hankalaa lähteä. Mieheni sukulaisista osa oli kipeänä, osa töissä ja osa vaan ei tullut. Onneksi sentään jotkut pääsivät tulemaan! Voi voi, olisipa oma suku ja suomalaiset ystävät lähempänä!Te varmasti olisitte tulleet!
Tämä kuva otettiin myöhään illalla todella raskaan päivän päätteeksi. Väsymystä havaittavissa...
Valitsin omankin asuni näyttelyn teemaan sopivaksi. Tuon höyhenkauluksen ompelin muutamalla pistolla mekon kaulukseen, jotta sain mekosta talvisemman.(Huomaan nyt tästä kuvasta, että pukin asua ja käden asentoa on ehdottomasti korjattava!)
Ihmiset olivat kovin kiinnostuneita töistäni ja kauppojakin jo syntyi.
Mieheni pyöritteli villasta lumipalloja, koska en itse ehtinyt. Kokosin niistä lumilyhdyn, joka lösähti juuri ennen avajaisia. Laitoin sinne sisälle pesuainekanisterin pitämään lyhtyä paremmin koossa. Lyhdyn sisälle laitoin jouluvalot. Meinaan korjata lyhdyn heti kun ehdin.
Kälyni ja ystäväni tontun ja pukin seurana.
Tarjottavat tein juuri ennen näyttelyä puolikuolleena väsymyksestä. Mies auttoi leipien voitelussa kuumeisena. Kaksi viikkoa olen tehnyt hommia (koiranvaatteita ja näyttelyä) yötä päivää ja vielä sitten loppuun avajaisten järjestäminen tarjoiluineen, jonka keskelle televisio tuli haastattelemaan ja kuvaamaan (mistä minulle ei ollut ilmoitettu mitään) ja asiakkaat tahtoivat alkaa ostella tuotteita jo ennen kuin kaikki oli edes ihan valmista. Vielä yksi nainen oli aivan hämmästynyt, kun en siinä kaiken keskellä alkanut PAKETOIDA ja RUSETOIDA joululahjapaperiin hänen ostamaansa nukkea. Toisilla vaan ei ole lainkaan tilannetajua! (Enkä minä aio paketoida enkä rusetoida siellä kenenkään ostamia tuotteita. Minulla on ruskeat ekologiset paperipussit, MINÄ EN OLE TAVARATALO, höh!) ---
Chilessä ihmiset eivät paketoi itse joululahjojaan vaan se tehdään kaupoissa. Joissakin liikkeissä annetaan pussi ja valmis rusetti mukaan. Eikö kuitenkin NÄYTTELY ole eri asia kuin TAVARATALO tai LIIKE? Vai pitäisikö minun nyt alkaa hankkia jotain joululahjapussejakin?
Pitäisikö elää maassa maan tavalla vai taistella tuulimyllyjä vastaan? Mitä mieltä olette? Omasta mielestäni ruskeat paperipussit ovat kauniita ja sopivat töideni luonteeseen. Eikö asiakas tosiaan voi itse hankkia sitä rusettia siihen päälle? Vai pitäisikö minun muuttua ruseteiksikin? Vai onko se juuri niin, että koska näyttelyni on JOULUnäyttely pukkeineen päivineen, minulla on suorastaan velvollisuus paketoida kaikki tuotteet lahjapaketteihin? Itse en ollut ajatellut asiaa ennen kuin näin naisen pöyristyneen ilmeen, kun laitoin nuken pussiin, enkä edes sulkenut pussia teipillä, ettei nuken huivi mennyt ryttyyn.
Pitäisikö elää maassa maan tavalla vai taistella tuulimyllyjä vastaan? Mitä mieltä olette? Omasta mielestäni ruskeat paperipussit ovat kauniita ja sopivat töideni luonteeseen. Eikö asiakas tosiaan voi itse hankkia sitä rusettia siihen päälle? Vai pitäisikö minun muuttua ruseteiksikin? Vai onko se juuri niin, että koska näyttelyni on JOULUnäyttely pukkeineen päivineen, minulla on suorastaan velvollisuus paketoida kaikki tuotteet lahjapaketteihin? Itse en ollut ajatellut asiaa ennen kuin näin naisen pöyristyneen ilmeen, kun laitoin nuken pussiin, enkä edes sulkenut pussia teipillä, ettei nuken huivi mennyt ryttyyn.
Minä olen viiden vuoden aikana käyttänyt tasan kaksi kertaa korkokenkiä! Ensimmäisen kerran käytin korkokenkiä Chilessä kaverini häissä nelisen vuotta sitten. Nyt avajaisissa käytin ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten ostamiani korkosandaaleita! Olen nämä sandaalit näyttänyt blogissani aiemminkin naureskellen itselleni. Ostin ne tosiaan juuri muutettuani Chileen kuvitellessani, että transformoidun latinokaunottareksi, jollaista minusta ei siis ainakaan vielä ole tullut;D Tahdoin laittaa sandaalit juuri tähän tilaisuuteen, sillä niiden päällä on ihan kuin huurteisia vaaleita kukkia, joten ne sopivat täydellisesti teemaan! - Mutta teinpä huippu-urheilusuorituksen ja kopistelin niillä koko illan. Ja aih ja voih, miten olin kipeä, kun tilaisuus loppui! Alaselkään särki, jalkapohjia juili, päkijät olivat muusina...Ei minusta taida latinokaunotarta koskaan tulla!
En ehtinyt keskittyä lainkaan kuvaamiseen, joten nämä nyt ovat vähän sitä sun tätä. Oikeasti näyttelyssä vallitsee todella maaginen tunnelma. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, joka näyttää paljon paremmalta kuin kuvissa. Lisäksi näyttelyssä soi koko ajan suomalainen ja kansainvälinen joulumusiikki tuoden tunnelmaa.
Tänä aamuna vielä tein listan kaikista näyttelyssä myytävistä tuotteista ja jätin sen paikan omistajille. Sovimme, että mieheni tai minä vietämme siellä joka ilta muutaman tunnin myymässä tuotteita, sillä paikan info-sihteerillä ei ole aikaa toimia kaupantätinä. Minä ryntäsin sitten ostamaan puuttuvia materiaaleja koiranvaatteisiin ja huristelin takaisin Peikkokukkulalle, jotta ehdin vielä postiin lähettämään joitakin paketteja. Olin niin väsynyt, että rintakehän alta särki ja koko vartaloa kolotti ja suoraan sanottuna itketti ilman mitään syytä. Kun olin tehnyt pakolliset hommat, menin iltapäiväunille, jotka keskeytti info-sihteeri soittamalla minulle, että hän on jo myynyt kaikki käpytontut ja lisää pyydetään. Lisäksi hän on myynyt sen ainoan (paperilautasesta tehdyn, blogissani jo esitellyn) joulupukin naaman ja siellä olisi viisi tilausta lisää sellaisille, että kai voit tehdä? Eikä hänen pitänyt ehtiä myymään mitään...;)---
Mieheni vietti paikassa tämän ensimmäisen varsinaisen myynti-illan ja oli kuulemma ollut rauhallista, mutta samaa viestiä hänkin minulle ilmoitti, että tuotteita oli loppu jo ja lisää pitäisi tehdä! Ne ekologiset suurimmmat paperipussitkin olivat lopppuneet ja lisää pitäisi saada, kun ihmiset eivät tiedä, miten viedä tuote kotiin ilman pussia! Chilessä nimittäin kääritään, paketoidaan ja pussitetaan kaikki moneen kertaan kaupoissa. Info-sihteerikin soitti minulle, että hän osti yhden tuotteen, mutta ei nyt tiedä, voiko hän viedä sitä vielä tänään kotiin, kun ei ole paperipussia! Miten hän nyt tekisi? Minä menin aivan sanattomaksi puhelimessa, kun en voinut tajuta, että aikuiselle ihmiselle tuottaa ongelmia kevyen esineen kotiin kantaminen ilman pussia. Eikö tuotetta voi laittaa vaikka käsilaukkuun tai muovipussiin, joita kaupoista saa ilmaiseksi? Info-sihteeri joutui kysymään minulta, että haloo, olenko vielä linjoilla;) Ähkäisin siihen, että en kyllä nyt tiedä, miten saat pukin kotiin...
---
Koiranvaatteet huutavat ompelupöydällä valmiiksi leikattuina ja aikaa on vain kaksi päivää. Minä lupasin mennä päivystämään näyttelyyn perjantai-sunnuntai -illoiksi, kun taas mies tulee pyörittämään Peikkokukkulan arkea. Me siis emme tule välillä kotiin, vaan jäämme Concepcioniin kälyn luokse, ettei tule niin paljon reissaamista myöhään illalla eikä muutenkaan edestakaisin ajelua.
---
---
No, saitte nyt vähän tunnelmia väsyneeltä Peikkokukkulan Mialta. Pitäisikö sanoa, että "väsynyt, mutta onnellinen"? Oli ja on kyllä ihanaa, että saan tehdä juuri sitä, mitä elämältäni tahdon, ja että muut ihmiset huokailevat ihastuksesta katsellessaan minun käsistäni lähteneitä luomuksia, mutta silti tuntuu, että haukkasin melkein liian suuren palasen. Olisi ollut hienoa, kun olisi vielä ehtinyt leipoa itse oikeat suomalaiset piparit ja joulutortut ja olisi voinut keittää glögiä jne. mutta yksi ihminen ei kerta kaikkiaan repeä kaikkeen. Harmi! Olisi hienoa, kun olisi voinut sanoa jollekin toiselle, että tahdon sellaiset ja sellaiset avajaiset ja tarjoilut, voisitko tehdä? Minä olisin saanut keskittyä VAIN näyttelyni järjestämiseen ja asiakkaiden palvelemiseen alusta loppuun. Olisihan täälläkin pitopalveluita, mutta nehän tarjoilevat vain chileläisiä ruokia ja lisäksi hinnat ovat niin korkeat, että sillä, mitä he veloittavat yhdestä henkilöstä, olisin vienyt kaksi ihmistä syömään hyvään ravintolaan tai kolme-neljä vaatimattomampaan! Kuitenkin pitopalvelun herkut ovat vain ihan coctail-paloja. Eli päätin hoitaa itse tuon tarjoilupuolenkin. Olisittepa nähneet minut marketissa tukka putkella huristelemassa hurjasti ostoskärryillä, siinä jäivät chileläiset kakkosiksi:D
---
Jospa nyt menisin nukkumaan, jotta jaksan tehdä huomenna kaksi täyttä työpäivää koiranvaatteiden ja käpytonttujen sekä lautaspukkien parissa!
---
Jospa nyt menisin nukkumaan, jotta jaksan tehdä huomenna kaksi täyttä työpäivää koiranvaatteiden ja käpytonttujen sekä lautaspukkien parissa!
---
P.S. Olen nähnyt viime öinä niin sairaan omituisia unia, että jos blogiani lukee joku unien tulkitsija, niin minulla olisi tosiaan mielenkiintoista (omasta mielestäni) materiaalia...
---
P.P.S. Kiitos aiempiin postauksiin tulleista kommenteista ja anteeksi, etten ole ehtinyt vastailla.
Oletpas sinä kaunis:)
VastaaPoistaJa ihan kuin Liisa Ihmemaassa istuessasi tuolla näyttelysi keskellä.
"Oi jospa oisin saanut olla mukana"
Kuulostaa ihanalta! Upeaa, että on tullut noin paljon tilauksia :) Varmaan olet ihan poikki, mutta ehkä jälkikäteen sitten toteaa, että oli se sen arvoista :) Jaksamisia!
VastaaPoistaeipä taho nyt kuule löytyä sanoja...hm...AIVAN FANTASTISEN UPEAA JA SATUMAISTAKIN SATUMAISENPAA!!!!!ole ylypeä siitä mitä osaat ja varmasti oletki!näyttely on aivan hurmaava kaikkinensa <3
VastaaPoistaosaisinpa nukentekemisen taidon!!:)
Mukavaa että näyttelyn avajaiset onnistui.
VastaaPoistaJa kaunista on todella.
Ensi vuodeksi kirjoitat vain muistiin , että tuotteen kotiin kuljetus ja pakkaaminen on osa tuotetta ja sillä voi mainostaa yhtä paljon kuin itse tuotteella.
Mukavia näyttelypäiviä sinulle
-Wille-
Venla: Kiitos:)
VastaaPoistaMiia: Uskon, että olen todella tyytyväinen kaikkeen jo ihan muutaman vähän rauhallisemman päivän jälkeen, joten ehdin varmaan nauttia täysillä näyttelystä sen aikanakin. Kestäähän se yli kaksi viikkoa.
Malla: Kiitos kovasti! Eikä muuta kuin nukentekoa harjoittelemaan. Suomessa on julkaista Sirpa-Alaloukon kirja "Oma nukke". Sen avulla pääset jo tosi hienosti alkuun!
Wille: Niin se toki on jos itseänikin ajattelen, että kun saa kauniin paketin kaupasta, niin kyllähän se mieltä lämmittää. En vain ole ajatellut vielä itseäni "kaupaksi", joten ei tullut mieleen tuo paketointiasia. Pitäisi kai nyt tälle vuodelle kehitellä vaan jotkut rusetit pussien päälle, sillä noista ruskeista paperipusseista en meinaa luopua. Pidän niistä, vaikka ne ehkä tässä värien ja muovin maassa koetaan halvoiksi...
NÄyttelysi on kyllä tosi upea ja sinä sovit niin hyvin sinne joukkoon,pohjoinen tuulahdus siellä.
VastaaPoistaHuh,kauheasti työtä teillä kyllä on ollut kaiken tuon kanssa,mutta hienoa,että kiinnostusta löytyy ja tuotteita menee kaupaksi.Voin toisaalta ymmärtää,että tuosta paketoimisesta tehdään suuri juttu,kun siihen on totuttu ,mutta kyllä heidän pitäisi käsittää ero näyttelyn ja kaupan välillä.Ja se,että ruskeat ekologiset pussit ovat parempia kuin ne,mihin ovat tottuneet. Taisi olla Venezuelassa ihan sama juttu.
Ja toivottavasti jalat voivat jo paremmin.En minäkään voi tuollaisia korkoja käyttää,ellei auto vie ja hae...
Ihana tuo kuva missä istut tavaroiden keskellä, jotenkin herkkä ja kaunis. :)
VastaaPoistaPidä vaan ne ruskeat paperipussit! Ne on pelkistettyä suomalaisuutta, päälle vaan joku rusetti niin ihan sopiva paketti. Kyllähän ihmiset jotka tuotteitasi ostaa selvästi arvostavat muutakin kun kirjavaa muovikrääsää, luulisi ymmärtävän paketinkin olevan samaa maata.
Näyttelysi magiikka tulvii tänne kotimaahasi asti, ja itse olet kuin soma kukkanen tavaroitten keskellä! Ei sinusta latinoa tekemälläkään saa, ei edes korkokengillä, vaikka kauniit ovatkin.
VastaaPoistaOlet todella taitava ja sinulla on mahdottoman rikas mielikuvitus: jokainen tekemäsi nukke, peikko jne on oikea taideteos! Olet kuin raikas tuulahdus tässä muovimaailmassa. Näyttelysi on huippuhieno, upea - samanlaisella olisi huikea menestys myös täällä Helsinki-akselilla!
Toivottavasti ehdit jo nauttia näyttelystäsi ja ihmisistä siellä ja olet muistanut levätä(kin).
Onnea näyttelylle jatkossakin.
VastaaPoistaKoitahan ehtiä väsätä lisää, jo menneiden tilalle. =)
-SatuSanna
Mun täytyy sanoa, että nuo pukin edessä seisovat pienet tonttupojat ovat niin järjettömän söpöjä, että sanat eivät riitä! Tekisi suorastaan melkein tilata tuollainen itselleni :D
VastaaPoistaTodella taianomainen tunnelma näyttelyssäsi ja ihanaa, että tuotteita menee kaupaksi, vaikka se sinulle lisätyötä teettääkin. Jaksamisia sinne :)
Ps. Infosihteerin pussiongelma aiheutti naurunpyrskähdyksiä :D
Voi hauskaa on kuulla juttuja näyttelystä ja maan tavasta kaikkine pussisysteemeineen. Minusta paperipussit ovat niin kauniita ja tuossa just eilen sanoin miehelleni, että eikö olekin turhaa ostaa joka vuosi mahoton määrä joulupaperia, kääriä ne, repiä pois ja heittää roskiin, joka jo ennestään pursuaa joulun aikaan! Sanoinkin, että nyt otetaan uusi systeemi, ostetaan lahjapussit ja säästetään ne seuraaville vuosillekin.Meillä ei edes ole enää pieniä lapsia, että nauttisivat lahjapapereiden repimisestä. Upeita, upeita tunnelmia olet luonut,VAU!
VastaaPoistaT:Päivi Hml
Miten ihana nayttely! Onneksi olkoon mielettomasta tyoponnistuksesta!
VastaaPoistaTaalla on ihan sama juttu, etta muovipussi pitaa olla vaikka ostos olisi kuinka pieni. Mina pyydan yleensa jattamaan esim. paperikaupan ostosten kanssa ja saan ihan joka kerta hammastyneen katseen "siis ILMAN pussia?". Useimmiten jaksan viela hyvantuulisesti sanoa, etta olen henkilokohtaisella missiolla turhia muovipusseja vastaan :) Nauratti tosi paljon sen infosihteerin ongelma! :D
Tsemppia kiireisiin paiviin. Varmasti kaikki on vaivan arvoista.
Pitkään olen suurennellut kuvia näyttelystäsi ja tarkastellut kaikkea kaunista siellä.
VastaaPoistaOlet laittanut hienon näyttelyn ja kivoja kuvia sieltä. Erityisesti tykkään kuvasta, jossa kyykit pukin, muorin ja tonttujen keskellä. Sulaudut joukkoon kuin satuhahmo vaan. Olisit voinut kiinnittää siivet selkääsi, niin moni olisi varmaan tahtonut ostaa sinut jouluenkelikseen!
<3 Emo
Satumainen tunnelma välittyy välittyy kyllä kuvistakin! Olet kuin yksi keiju siellä pukin vieressä :)
VastaaPoistaJa upeaa, että olet myynytkin jo käsitöitäsi, ne ovat hienoja!
Terveiset täältä Varsinais-Suomesta1
VastaaPoistaRusettien väännön tilalle, liimaa kakkupaperi pussinsuun ylitse, näin saat kauniin ja omaperäisen "rusetin"! Ja aivan ihana näyttely, olet todella taitava nukentekijä! Voimahaleja jaksamiseen! :)
Aivan valloittavan satumainen joulumaa:) Ja tuossa kuvasdsa missä on kälysi ja ystäväsi... pieni tonttu herra tuntuu parantavan ryhtiään kuvaa varten, suloinen:) Ja ihahn kuulla että ymmärtävät Chilessäkin töidesi kauneuden ja olet saanut paljon myytyä. Uskomattomalta kuulostaa tuo paketoimisogelma:O
VastaaPoistaKiitos kaikille ihanista kommenteista! Uskomatonta lukea, että Suomessakin pidetään töistäni, kun siellä kuitenkin on niin paljon loistavia käsityöläisiä ja osaajia, että on vaikeampaa erottua massasta.
VastaaPoistaAdolfiina: Mikä loistava idea! Täytyy katsoa, myydäänkö täällä niitä pieniä kakkupapereita, olen nähnyt vain isoja, mutta kai jostain niitä pieniäkin saa! Hieno juttu, tuota kokeilen!
Olet sinä aika tyttö!
VastaaPoista...ja minua ei olisi pitänyt mikään muu poissa, mutta maapallon kiertäminen piti.Tulin niin iloiseksi pelkästä lukemisesta ja kuvien katselusta.
VastaaPoista