Vietimme jouluaaton yhden kälyni luona tuossa 15 kilometin päässä toisella campolla. Heillä on valtava talo, joten hyvin usein perhe kokoontuu juuri siellä. Lisäksi käly tykkää siitä, että hänen luonaan on paljon ihmisiä.
Minä, mieheni ja Yoda ennen jouluillalisen alkamista.
Kälyni tytär ja toisen tyttären tytär valmistavat illallista.
Tässä kuvassa näkyy joulukalkkuna, herneitä sekä tuo keltainen on todella maukasta brasilialaista salaattia "salpicon". Kälyni siellä taustalla järjestelee vielä jotain.
Tässä aloitellaan syömistä yhdentoista jälkeen illalla. Nuorin porukasta oli aivan pistoksissa, sillä lahjat saisi avata kahdeltatoista yöllä.---
Käly ja hänen miehensä sekä lapsensa asuivat Brasiliassa lähes koko ikänsä. Kun mies jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten, he päättivät palata Chileen. Heidän aikuinen tyttärensä muutti mukana. Kaksi muuta aikuista lasta ovat asuneet Chilessä jo vuosia.
---Käly tekee aina brasilialaista ruokaa, kun on juhlia. Pidän todella paljon salpiconista sekä farofasta. Minä osallistuin illalliseen tekemällä kaksi minttusuklaakakkua.
---
Chileäinen ja suomalainen joulunvietto eroavat mm. sillä tavalla, että Chilessä ei ole varsinaisia jouluruokia. Täällä kaikissa juhlissa on aina samaa ruokaa. Nyt kuitenkin oli joulukalkkuna, joten se oli pöydän ainoa selkeästi jouluinen ruoka. Lahjat avataan vasta puolenyön jälkeen, joten myös pikkulapset ovat hereillä siihen asti. Lahjojen antamisessa on selkeä ero Suomeen verrattuna. Täällä (ainakin minun tuntemissani perheissä) lapset saavat huomattavasti vähemmän lahjoja kuin Suomessa ja lahjat ovat myös edullisempia, vaikka perhe olisikin hyvin toimeentuleva. Esimerkiksi tässä perheessä, jossa minä jouluni vietin, perheen tytöt saivat yhteiseksi yhden kalliimman lahjan ja kumpikin sai lisäksi muutaman muun edullisen lahjan, kuten jonkun vaatteen ja lelun. Aikuiset antavat toisilleen (rahallisesti) hyvin pieniä ja vaatimattomia lahjoja. Minä annoin tänä jouluna kaikille joulukoristeita sekä "lempikälylleni" ostin ison tarjottimen ja saman sarjan kuusi mukia. Miehelleni toki hankin jotain vähän enemmän.
---
Lisäksi meillä on jo perinteenä "salainen ystävä". Muutama viikko ennen joulua arvotaan salainen ystävä, jolle pitää ostaa alle 8 euron arvoinen lahja. Jokainen saa kertoa, mitä toivoisi ja ehkä sitten sen saa salaiselta ystävältä. Minä toivoin karppia tai kasvorasvaa ja mieheni toivoi karppia (siis lampeemme). Minun salainen ystäväni toivoi ihan vain vitsinä koon XS bikineitä, joihin hän ei tosiaan mahtuisi. Mieheni salainen ystävä taas olin minä, mitä en tiennyt;) Aattona sitten jokainen vuorollaan seisoo kuusen vieressä lahja kädessän ja alkaa arvuutella, kuka on hänen salainen ystävänsä. Annetaan vihjeitä ystävästä ja kaikki yrittävät arvata, kenelle paketti on. Kun tuli kälyni tyttären vuoro kertoa lahjasta ja salaisesta ystävästään, hän kertoi, että hän ei voikaan antaa lahjaa, sillä se kuoli! Se oli siis mieheni kala! Kun taas mieheni vuoro tuli kertoa salaisesta ystävästään, hän menikin sanomaan "Salainen rouvani", joten kaikki arvasivat heti. En saanut kalaa enkä kasvorasvaa, vaan kivan paidan yhdestä lempiliikkeestäni (joo ja kyllä se maksoi yli 8 euroa, mutta sääntöjen rikkomiset suodaan joisssakin tapauksissa:D )
---
Minä olen aina kärsinyt jouluna, kun en voi olla Suomessa. Joulu tuntuu täällä aina niin laimealta, kun ei ole kunnon perinteitä eikä tuttuja jouluruokia, joululauluja, pimeyttä, kynttilöitä eikä omaa perhettä. Jokainen uusi joulu on vähän helpompi, kun ei enää odota joululta samaa kuin Suomessa. Olenkin alkanut ottaa joulun vain yhtenä juhlana muiden joukossa. Luulinkin, että tänä jouluna pärjään aivan loistavasti. Olin oikein hyvällä mielellä - kunnes 23.12. sain kauhean itkukohtauksen. Ajattelin, etten kyllä mene yhtään mihinkään jouluaattona. Jäisin kotiin sänkyyn makaamaan! Parempi painaa koko joulu villaisella kun yrittää väkisin. No, kyllähän se olo siitä sitten helpotti niin, että aattoiltana lähdin ihan mielelläni kälyn luokse ja minulla oli tosi kivaa!
---
Kiitos kaikille lukijoille joulukalenterini seuraamisesta! Toivottavasti teillä oli mukava joulu! Nyt alamme sunnata nokan kohti tulevaa vuotta!
Kuullostaa ihanalle sukujoululle! Pöytäkin on pitkä ja komia. :) Hyvä kuulla, että lahjoja ei ole hirveästi. Mekin ostimme tänä vuonna vähemmän.
VastaaPoistaMulla jäi sitten korttihaaste kun tykkään valokuvallisista. Enkä ehtinyt kysellä lupaa laittaa niitä blogiin.
Lämmintä joulunaikaa!
Ja vielä kuriositeettina. Kävimme eilen Stockkalla ja altaassa oli vain neljä pienen pientä karpin sinttiä. Mietin, mitä niille Stockan komeille karpeille on tapahtunut?
VastaaPoistaVoi lahjakarppiparkaa ja hyviä vointeja muille karpeille! :)
Olipa mukavaa lukea teidan joulunvietostanne ja perinteistanne! Teita onkin pitka poydallinen juhlistamassa paivaa.
VastaaPoistaNiin sita vaan muodostuu kaikenlaisia jouluperinteita, asui sita sitten missa vaan. Vakaa aikomukseni olisi viettaa viela yksi joulu vanhojen vanhempieni kanssa. Mutta haaveenani on hyvin epaperinteinenkin joulu jossain lampimassa ilman sen suurempia juhlimisia. Hotellijoulukin on kokematta.
Täällä toinen, joka on "haaveillut" erilaisesta joulusta. No, tänä vuonna se saatiin kun äidin miestä kuljettiin katsomassa sairaalassa joka päivä...
VastaaPoistaMutta tosissaan, joulun positiivisten asioiden listan muuttaisin aivan toiseksi, jos itsekseni juhlaa viettäisin ja laittaisin. Esimerkiksi epävirallisissa pikkujouluissa luonani oli tarjolla juusto-hedelmäsalaattia ja paistettua kanaa ;D)))
Ehkä perinteisten asioiden arvon tajuaa vasta, jos ne menettää, kuten sinä siellä kaukana koti-Suomesta olet huomannut.
Ihanat hauvat ja muut kuvat houkuttelevat usein käymään blogissasi.
Ah, mitkä tuolit! ;) ;)
VastaaPoistaMia,
VastaaPoistaOlen asunut täällä Teksasin maisemissa yli 20 v. ja juuri tuollaisia tuntemuksia minullakin oli alkuaikojen jouluina. Käytiin Suomessa joinakin jouluina mutta silloin ei ollut vielä perhettä. Nyt on pari lasta ja joulut menevät heidän juttujen mukaan. Siksi ovat juuret kasvaneet tänne syvemmälle.
En erityisemmin kaipaa Suomeen jouluksi koska siellä on supervähän sukua jäljellä. Ilman sukulaisia olisi sielläkin ikävää kun joulu Suomessa on perheen juhla. Mutta äitiäni on ikävä sieltä.
Ihanan pitkä ja värikäs pöytä sinun kälysi kodissa. Muutenkin näyttää touhukkaalta tunnelmalta.
Taallakin alkaa joulu sujua kotoisammin. Tosin mulla on ollut se onni, etta aiti ja sisko ovat olleet taalla usein jouluna ja se lievittaa Suomi-ikavaa kivasti :)
VastaaPoistaTaalla on myos yleensa salainen ystava sukulaisten kanssa. Osallistuin sellaiseen tana vuonna myos yhdessa kuutosluokassa koulussa seka kaikkien koulun tyontekijoiden kesken. Se on kiva tapa varsinkin jos on suuri suku eika voi millaan kaikille ostaa lahjoja.
Ihanaa uutta vuotta Peikkokukkulalle!