Oopperadiiva ja sen pimeä puoli

Peikkokukkulan oopperadiiiva esitti oodin minulle syntymäpäivieni kunniaksi.

Aariat tulevat sydämen kyllyydestä.

Blondilla ei ole hankaluuksia yltää korkeisiin säveliin.

Las Vegasista tilattu timanttipanta säihkyy estradilla.

Tein Blondin mekon tunikasta, jonka olin ommellut itselleni jokin aika sitten. Kangas kuitenkin oli liian tönkköä ja mallikin huono. Blondi on tyytyväinen mekkoonsa. Ihokaan ei pala, kun on kevyt mekko päällä. (Blondi oli ilman paitaa yhden päivän ja nyt sen selkänahka kuorituu paloina pois!)

Blondi näyttää niin herkältä ja "ihmismäiseltä" mekossaan. Kuitenkin se on Koira isolla K:lla. Tai oikeastaan Rottakoira isolla R:llä. Meitä nauratti kovasti, kun synttäreiden jälkeen Blondi yhä kirmasi mekossaan vaaleat hiukset tuulessa hulmuten ja timantit säihkyen. Sitten koirat löysivät rotankolon. Taika, Seita, Luna ja Blondi alkoivat kaivaa kuoppaa ja etsiä rottaa. Blondi työnsi kuononsa niin pitkälle reikään kuin vain onnistui. Sitten se hyppäsi toiseen paikkaan ja yritti kaivaa tietään rotan luo. Hiekka lensi, kun se kuopi. Kaikki chihuahuat makoilivat kaukana tapahtumien keskipisteestä ja katsoivat isojen koirien toimia pitkin kuononvarttaan. Kyllä huomaa, että chihuahua on seurakoira ilman sen suurempia viettejä. Niitä ei pätkääkään kiinnostanut rottajahti. Blondin vietit taas veivät sen rottajahtiin, eikä edes prinsessamekko saanut sitä unohtamaan sitä, että se on oikea Koira, eikä mikään hienohelma!