Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Raskaustesti 18. viikolla

Vauva-lehden raskaustesti (otettu Mallan Haikara lensi yli Honkasalon-blogista) Viikko 18+1

Tämän "testin" tein siis huhtikuussa, kun ajattelin, että sitten kun uskallan kertoa raskaudestani blogissa, niin voin sen laittaa tänne. Huomenna saatte lukea saman testin tuoreemmat kuulumiset. Postauksen kuva on viikolta 18.


1.Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.

Viikoon 8 asti söin paljon voileipiä runsailla päällysteillä. Onneksi löysin kaupasta tummaa leipää, se myös helpotti lievään etomiseen. Television ruokamainokset saivat aikaan jatkuvan nälän. Pihvit ja perunamuussi maistuivat myös. Jano oli jatkuvasti. Vettä ja sitruunaa kului jopa öisin. Suklaata ja karkkia ei tehnyt lainkaan mieli.

Viikoina 8-13 oikein mikään ei enää maistunut. Liha ja kana ällötti. Kala ja perunamuussi oli ainoa ruoka, jota teki mieli. Viikoilla 8-12 etomista iltaisin, mutta ei mitenkään sietämätöntä. Suklaa ja karkit pois kuvioista. Limsaa ei voi lainkaan juoda, eikä makeita mehuja. Ainoastaan suomalaiset irtokarkit menivät liukkaasti alas. Entiset herkut, kuten sushi, soijakastike, mausteet ja grillattu kesäkurpitsa ällötti tosi paljon. Muiden tekemät ruuat ällöttivät vähemmän kuin itse tehdyt.
Viikolla 13 etominen jäi pois, mutta se muuttui iltaoksetukseksi. Piti oikein pidätellä ja nieleskellä. Yökin minkä ehdin, mutta onneksi ei pitänyt sitten oksentaa kertaakaan. Ruoka alkoi maistua päivisin.
Viikolla 14 oksetuskin meni ohi ja ruokahalu palasi. Saatoin syödä kuusi kertaa päivässä. Viikoilla 14-18 ruokahalu on täysin palannut sellaiseksi kuin viikkoon 8 saakka se oli – eli se on aika valtava! Vieläkään ei tee mieli kanaa eikä lihaa, mutta nyt jo voin syödä niitä. Tekee mieli paljon pullaa ja olenkin leiponut paljon enemmän kuin normaalisti. Merenherkutkin ovat taas alkaneet maistua, mutta en tiedä, onko niitä hyvä syödä kovin paljon – liikaa jodia?
Viikolla 14 alkoi tehdä aivan sietämättömästi mieleni graavia lohta ja cevicheä! Listeriavaaran takia en kuitenkaan uskalla syödä niitä. Tiukkaa kuitenkin tekee!

--------

2. Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.
Mikään muu haju kuin jätteiden haju ei ole saanut minua voimaan pahoin koko tähänastisen raskauden aikana. Ensimmäisinä kolmena kuukautena en kuitenkaan voinut laittaa parfyymiä edes vaatteisiini, sillä se tuntui liian voimakkaalta. Kahvin hajua en ole haistellut, sillä emme juo sitä, eikä Chilessä juoda muutenkaan paljon kahvia, niin ei ole tarvinnut haistella muidenkaan luona.

--------

3. Voisin nukkua aamusta iltaan.

Viikoilla 5-8 oli todella rankkaa väsymystä. Viikoilla 8-14 oli pirteitä ja väsyneempiä päiviä. Viikolla 14 alkoi energiaa olla taas normaalilla tavalla.

----------

4.Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta.

Närästystä on ollut muutaman kerran, muttei se ole ollut kamalaa. Vatsa on tosi turvonnut joka ilta.

----------

5.Olen tuntenut itseni seksipommiksi.

Joo, viikolle 17 saakka. Ei sen jälkeen.

----------
6.Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.

Joo, ennen raskautta paino oli 47-48 kiloa ja nyt paino on jo 55 kiloa!

----------

7.Tunteet ovat olleet pinnassa.

Eivät mitenkään erityisemmin.

----------

8. Hyvä äiti imettää pitkään.

En usko tuon olevan hyvän äitiyden mitta. Toivon, että itselläni imetys onnistuu.

----------

9. Olen suunnitellut synnytykseni.

                                               En ole, mutta olen ajatellut alkaa etsiä aiheesta tietoa.

3 kommenttia:

  1. Tuohon imetykseen: Ei ole äitiyden hyvyyden mittari, ei ei ei! Vaikka rintojen koko olisi viitteitä antava, silti voi olla huono imettäjä - niin meidänkin suvun naiset. Vain kolme viikkoa imetin molempia tyttäriäni. Sen jälkeen ovat eläneet vastikkeilla/korvikkeilla. Molemmat ovat olleet erittäin terveitä, ei korvatulehduksia, ei allergioita...Tuttipulloruokinta oli mielestäni helppoa, sen voi tehdä muutkin kuin äiti. Haluan tällä lohduttaa ja rauhoittaa kaikkia äitejä, joiden imetys ei onnistu.

    VastaaPoista
  2. Helppoahan se on jos imetys onnistuu.. kulkee ruokavarastot mukana koko ajan. Meillähän mimmi ei suostunut tuttia eikä tuttipulloa syömään, siiryyttin taikamukiin sitten suoraa imetyksestä. Onnistuu tai ei se imetys, ei se ole todellakaan hyvän äityden merkki.
    Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteistanne! Olisihan se imettäminen kätevää, joten toivon, että se minulta onnistuu. Sitähän ei koskaan etukäteen voi tietää.

    VastaaPoista