Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Seita

runo: Hannele Huovi

7 kommenttia:

  1. Yksi Peikkokukkulan onnellisista koirista.

    VastaaPoista
  2. Vapaana juokseva koira on kyllä ihana näky. Mutta onko runossa hieman surullinen sävy? Tuli mieleen että se on muistoruno. Jos se on muistoruno, niin otan osaa.

    VastaaPoista
  3. Mulle kans tuli mieleen, että onko muistoruno? Jos on, niin otan osaa suruunne.
    Tänään katselin omaa onnellista koiraa, joka kirmaili pitkin lumikasoja ja hankia auringonpaisteessa. Koirakin osaa hymyillä :)

    VastaaPoista
  4. Niin koskettava postaus kuvineen. Ei kai vain S....a? Kerrothan aikanaan, mitä on tapahtunut. Ethän jätä meitä epätietoisuuteen. Vai olenko tulkinnut kaiken väärin? Tunteet ovat olleet pinnassa koko päivän, johtuen paljolti myös siitä, että menetin oman koirulini vuosia sitten ja on se vaan niin kova paikka vieläkin.
    Paljon onnea teille puolivuotiaan johdosta! Moneen kertaan olen lukenut kaiken kirjoittamasi. Kiitos sinulle ihanista lukuhetkistä!
    Eevis



    Nän jätä Olen kyynelehtinyt
    koko päivän

    VastaaPoista
  5. Voi ei, tuliko teille tuollainen olo? Ei Seitalle ole mitään tapahtunut, Luojan kiitos! Seita on täysin terve ja onnellinen vapaa koira!

    VastaaPoista
  6. Minusta tuossa runossa kiteytyy hyvin se, että koira on onnellinen, koska hänellä on omistaja, jonka luokse palata :-)

    VastaaPoista