Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Miksi Suomessa ei kannata asua - osa 2


JATKUU EILISELTÄ

- pientä, nurkkakuntaista, ahdistavaa
             Saattaapi ollakin, vaikken koskaan kokenut Suoma ahdistavana paikkana.
-pelottavat lähiöt
Voih, näitä on Chilessä vaikka millä mitalla ja ne ovat paljon vaarallisempia ja rumempia kuin Suomessa.

-vihaiset ihmiset naapurissa
Meidän naapurimme elävät niin toisenlaisessa maailmassa kuin me, ettei oikein ole mitään puhuttavaa heidän kanssaan. On paljon yli 70-vuotiaita lukutaidottomia ja suurin osa niitä, jotka eivät ole koskaan poistuneet juuri Yumbelia kauemmas.

Onneksi me emme joudu tappelemaan naapuriemme kanssa, mutta keskenään he tappelevat kyllä niin paljon, että poliisi on joutunut määräämään lähestymiskieltoja jopa naisille.

Tässä mieheni Suomessa sienimetsässä. Huomaa hirvikärpässuojaus! Chilessä ei onneksi ole hirvikärpäsiä!

-välinpitämättömyys ja eriarvoisuus lisääntynyt huolestuttavasti
Eriarvoisuus on Chilessä räikeää. Suomessa ei sellaista näe.

-huoli lasten tulevaisuudesta
Sama huoli täällä.

-rahat ei riitä
Täällä ihmisillä on paljon vähemmän rahaa kuin suomalaisilla.

-sähkö kallistuu, vesi kallistuu
Me maksamme sähköä 40-80 euroa kuussa ympäri vuoden, vaikkei meillä ole pakastearkkua, tiskikonetta, eikä mitään ihmeellisiä laitteita! Emme edes lämmitä sähköllä. Täällä sähkö on tosi kallista. Suomessa taitaa olla halvempaa.
Ihmiset ovat tylyjä toisiaan kohtaan. Erilaisuutta ei helpolla suvaita, pitää kuulua suureen harmaaseen massaan. Suomea ajetaan alas kovaa vauhtia, hyvinvointia, palveluja ja henkistä pääomaa. Veikkaan että koulutus romahdutetaan säästötoimilla . Konsultit jylläävät suomen maineen ja taidot alas.

Kurjaa luettavaa, enkä tajua, miksi näin on.

-Tärkeää mielestäni on ajatella ja pohtia missä olotila on enimmäkseen hyvä. Kun huononakin hetkenä ajattelee etten sittenkään haluaisi olla muualla, kun ne huonotkin hetket kuuluu elämään :)

Viisaasti sanottu. Minulla oli kyllä Suomessakin erittäin hyvä olla. En ikinä olisi sieltä pois lähtenyt, ellen olisi miestäni tavannut. Chilessäkin on hyvä olla, mutta ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Molemmissa maissa on asioita, joita toisessa maassa kaipaa.

           -Elämähän on täällä pitkälti sellaista, millaiseksi sen itse tekee...

           Hmmm, en usko sen olevan ihan noin yksinkertaista. Moni varmaan tekisi elämänsä toisenlaiseksi, jos               siihen olisi mahdollisuus.

-Ainiin, yks juttu tuli näitä lukiessa mieleen: suomalaiset valittaa kauheesti koko ajan! Sen unohtaa kun on täältä poissa!
Totta! Suomalaiset tosiaankin valittavat paljon enemmän kaikesta kuin chileläiset. Jos suomalaiselle ei ole kaikki täydellistä: valivalivali... Tämän huomaa jo Euroopassa lentokentällä, kun suomalaiset odottavat portilla lentoa Suomeen.
 -Vaikka ikävöin joitain suomalaisia asioita. En ihan helpolla takaisin muuttaisi. Nyt kun tyttäreni on asunut siellä nelisen vuotta alkaa hänenkin mittansa olla täysi.

Tuotakin olemme miehen kanssa miettineet. Mitä jos muuttaisi Suomeen ja olo alkaisi heti tökkiä siellä. Olisi aikamoinen operaatio muuttaa taas takaisin Chileen tai USA:aan monen koiran ja satojen nukkejen kanssa :D

Jostain ihmeen syystä suomessa asuvat suomalaiset ovat tylyjä toisiaan ja muita kohtaan. Ikuinen töniminen joka paikassa (tytär on ihan tosissaan saanut hepulit kun ihmiset suoraan työntävät hänet pois tieltä, vaikka voisi ottaa pari askelta ja mennä ohi ihan nätisti.)

No ei täällä Chilessäkään oikein osata olla tönimättä. Varsinkin jonoissa mennään helposti toisen ohi ja kadulla kävellään niin leveästi, ettei ohi mahdu.

Se ikuinen kännin haku juhlissa ja tai ihan vain illanvietossa.

Tällaiseen en ole törmännyt Chilessä niissä piireissä, joissa minä liikun.

Tyttärelle kaverit olivat sanoneet miksi ihmeessä sanot Kiitos ja hymyilet kassalle kun ostaa jotain!Ja vielä toivottaa hyvää päivänjatkoa :D

Oho! Onpa tylyksi mennyt!

Mieheni ja Chiquitita Suomessa joulua viettämässä.

-Onko se niin että suomalaisten synkyys tiivistyy suomessa, mutta kun muutamma pois alamme pikkuhiljaa sulamaan :)


Tästä olisi kiinnostavaa saada lisää mielipiteitä! Olisi myös kiinnostavaa tietää, olenko itse muuttunut. Itsestään on aika hankalaa nähdä mahdollista muutosta tai muuttumattomuutta.
  
-Ihmisten välinpitämättömyys toisia ja yhteisiä asioita kohtaan ja itsekkyys ovat nousseet huippuunsa. Ihmiset ovat siis tosia rumia sisältä nykyisin.

Individualisimi USA:n tapaan?



-Ryöstelevät, hakkaavat ryhmittyvät ovat lisäntyneet niin paljon, etkä ole enää edes kotona turvassa.

Suomessa ei kuitenkaan ole kaltereita ikkunoissa. Täällä täytyy olla!

Yksi kommentti tuli koirienpidosta Suomessa. Se on niin hyvä teksti, että laitan sen kokonaan tähän:

-Koska olet koiraihminen, niin voisin huomauttaa pari koiriin liittyvää seikkaa. Suomessa suhtaudutaan joskus tosi negatiivisesti koiriin. Koiria ei saa pitää irti kuin taajaman ulkopuolella omassa metsässä. Jos sitten olet siellä korvessa juoksuttamassa koiriasi ja tulee joku ihminen vastaan, niin ihminen saattaa säikähtää ja saada raivarin. Koirista ärsyyntymiseen riittää, että koira on olemassa. Vasta uutisoitiin jutusta, jossa 6 koiraa odotti kahta omistajaansa parin minuutin ajan Asematunnelissa. Koirat käyttäytyivät erinomaisesti, istuivat ja makasivat paikoillaan, mutta vartijat ajoivat porukan pois koska "asiakkaat eivät tykkää." Bussissa saa matkustaa koiran kanssa, mutta toisinaan kuulee mutinaa "saako tänne muka tuoda koiran." Joskus lenkilläkin saattaa random vastaantulija alkaa kauhistella, että "minkä takia sinulla pitää olla kolme koiraa, eikö yksi koira paskoisi tarpeeksi..." Koirankakat tietenkin pitää kerätä kadunvarsilta, mutta kaikki eivät kerää, ja koirankakka tuntuu olevan vaarallisempaa jätettä kuin ydinjäte. Siitä valitetaan lehtien palstoilla ja ihmiset saattavat huutaa vihaisina talonsa ikkunasta "et kakata sitä koiraa hänen talon kohdalle!" Ei kelpaa, että koira käyttäytyy hyvin eikä aiheuta mitään ongelmaa, vaan koiran olemassaolo on jo ongelma. Toisinaan kuulee myrkkysyöteistä, siis jotkut hullut levittävät myrkkysyöttejä ympäristöön koirien syötäviksi, koska vihaavat koiria. Eikä täällä ole mitään irtokoiria, vaan ne on tarkoitettu hihnassa lenkkeileville lemmikkikoirille. Vuokra-asuntoa voi olla hankala saada, jos omistaa koiran/koiria. Mutta on toki plussapuoliakin: erinomaiset eläinlääkäripalvelut, ei koiraveroa (paitsi kahdessa kunnassa), nykyään koiran saa ottaa terassille jos ravintolan omistaja sen sallii (harva tosin sallii), ei juurikaan koirien kulkutauteja, ei rabiesta, hyvät koiratarvike- ja koiranruokavalikoimat, hyvät harrastusmahdollisuudet, myös ns. luksuspalveluja koirahierontaa, koirakylpylää, helppo löytää minkä rotuinen pentu vaan yms. Asenne koiria kohtaan on vaan joskus vähän kurja. Mitä olen Keski-Euroopassa asuneilta kuullut, niin ero on huomattava. Siellä koira ei ole ongelma, vaan kuuluu normaaliin arkeen.

Juuri noinhan se asia Suomessa on ja osaan tuosta törmäsin itsekin vuosia sitten. Täältä Chilestä katsottuna kuitenkin koirien ja heidän omistajiensa asiat Suomessa ovat valtavan hyvin. Bussiin ja junaan saa mennä koiran kanssa! Täällä ei saa. Joudun aina piilottamaan koiran kassiin. Pitkänmatkan bussiin koiran saa laittaa boksiin matkalaukkujen sekaan. Siellä koira olisi tilassa, jossa ei ole ilmastointia ja melu on hirveä!

Chilessä on paremmat eläinlääkäripalvelut kuin Suomessa. Eläinlääkäreitä on joka kulmalla. On myös paljon hyviä eläinlääkäreitä ja moderni yliopistollinen klinikka, jossa spesialistit joka vaivaan.

Täällä koirat saavat kakkia joka paikkaan, eivätkä ihmiset valita asiasta. Täällä on niin paljon kulkukoiria ja kotikoiratkin kulkevat vapaina, joten kakkoja olisi joka tapauksessa joka paikassa. Ihmiset eivät ulkoiluta koiriaan, vaan antavat niiden lähteä kaduille kulkemaan. Koiraharrastuksia ei juurikaan ole, eikä luksuspalveluja (Santiagon tilanteesta en tiedä).

Asenne koiria kohtaan on ihan ok. Koirat hyväksytään, mutta niitä pidetään likaisina ja kirppuisina, joten kauppoihin ja kulkuvälineisiin ei niiden kanssa voi mennä, mikä tietenkin vaikeuttaa elämää. 

Vanhemmilla rouvilla on kainalossaan fleeceasuun puettu puudeli. Näillä on ”suomalaisen koiran elämä”.
Ihanaa tuo, että koiran kanssa saa mennä terasseille! Täälläkin koirat yleensä hyväksytään kansanpaikkojen terasseille, jotka eivät tosiaan ole läheskään yhtä hienoja kuin suomalaisten ravintoloiden terassit.

Vuokra-asuntoa ei täälläkään ole aina helppoa löytää koiran kanssa kerrostalosta. Useissa kerrostaloissa ei saa pitää koiria. On myös kerrostaloja, joista ei voi ostaa asuntoa itselle, jos omistaa koiran.

Vielä 15 vuotta ulkosuomalaisena ollut lukija (joka ikävöi Suomeen) kirjoitti niin hyvän listan, että mahdutan senkin mukaan omine kommentteineni. Lista on hyvin paljon samanlainen, jonka olisin itse voinut kirjoittaa!

-suomalaiset ovat hyväpalkkaisia

Niin ovat!

-suomalaiset asuvat hienoissa, kaksikerroksisissa puu- tai kivitaloissa

Niin asuvat! Kaikki on viimeisen päälle siistiä ja hienosti tehtyä.

-talon pihalla on bwv, mersu, audi tai vastaava uudehko auto tai kaksi

Tämän huomasin viime reissullani, kun kaverini kuuluivat näihin ihmisiin myös ;)

-talo on sisältä mustavalkoisesti sisustettu, kiiltävät pinnat kalusteissa ja huonekaluissa

No ei välttämättä mustavalkoista, mutta kaikki on uutta, siistiä ja kiiltävää.

-suomalaisille kelpaa vain design-tavarat

Juuri niin, ihan ärsyttävyyteen saakka! Silti kaipaan sitä designia täällä. Enkä nyt puhu mistään kalliista designistä, vaan designia on IKEAkin! Sellaistakaan ei ole täällä.

-kaikki pukeutuvat ihan samalla tavalla samanlaisiin vaatteisiin

Tätä en itse huomannut.

-humalaisia ihan hirveästi meni mihin vaan ja baarielämä tärkeää kaikenikäisille

Joo

-hirveästi tärkeilyä ja tärkeitä ihmisiä

Tämän huomaa jo lentokentällä.

-asiat hoituvat aika automaattisesti, itse ei tarvitse vaivaa nähdä (verotus ym.)

Tätä ikävöin Chilessä!

-ihmiset viettävät vapaa-aikaa kaupoissa

Tällaista oli USA:ssa. En tiennyt, että Suomessakin jo.

-minusta Suomessa on aika edullista, esim. kotiruokaa saa tehtyä tosi edullisesti ja hyvistä aineksista ilman suuria ponnistuksia

Chilen hintatasoon nähden ruoka on Suomessa kallista.

Minä kopperoisessani Turun saaristossa.

-suomalaiset arvostelevat jatkuvasti toisiaan ja erityisesti poliitikkoja kuin he olisivat joltakin muulta planeetalta eikä heidän itsensä sinne tehtävään valitsemia (kansanhuvia? kun oikeasti kaikki on hyvin!)

Huomasin minäkin, että suomalaiset valittavat sellaisistakin asioista, joista muissa maissa voi vain haaveilla.

Sisustin kopperoiseni saaristolaishenkeen, mutta nykyään se taitaa olla romuvarasto.

-yleisesti suomalaisilla hirveän huonot käytöstavat

Ikävä kyllä totta.

-suomalaisen läheisin omainen on viranomainen

Hauskasti sanottu, mutta en tiedä, onko totta. Onko?

-miehet vihaavat naisia ja naiset miehiä, ja lapsista ei välitä kukaan

Onko tämä totta?

-suomalaiset elävät hyvin suppeassa perheyhteisössä, isovanhemmat ovat usein jo ulkopuolisia

Totta ainakin osassa Suomea. Ollaanko Itä-Suomessa kuitenkin sukurakkaampia?

-toisten ihmisten ja erilaisuuden sietokyky hyvin, hyvin alhainen

Totta.

-älyllinen keskustelukulttuuri puuttuu kokonaan

En osaa sanoa. En taida itse olla kovin älykäs keskustelija...

-korkeasti koulutettuja ihmisiä joka alalla, maisterin tutkinto varmasti kohta alin mitä voidaan mihinkään työhän hyväksyä ;)

Juuri näin. Hienoa kyllä.

-yleisilmeeltään hyvinvoiva ja itseriittoinen kansakunta
TOTTA!

No niin, nyt olen käsitellyt suurimman osan kommenteistanne. Jätin pois kohtia, jotka eivät tuoneet mitään uutta. Kun nyt istun tässä talomme edessä, koirat vieressäni maaten, poika vaunuissa nukkuen, nauttien syysauringosta, en taas tiedä, miksi ikävöin Suomeen, kun asiat ovat niin hyvin. Tuuli humisee isoissa männyissä, hedelmäpuiden lehdet ovat muuttumassa keltaisiksi ja punaisiksi. Mieheni kantoi iltaa varten sisään polttopuita. Kaikki on hyvin. Olen onnellinen. Mutta mieltä kaivertaa kuitenkin ne sammaleiset metsät, kantarellit, puolukat, tsunamittomat meret, kalterittomat ikkunat ja Väinämöisen kansa...


Chiquitita oli näin hieno rouva Suomessa asuessamme.

---------------------------

P.S. Kyllä näiden kahden postauksen kirjoittamiseen meni Dominicin neljät päiväunet ;)

24 kommenttia:

  1. Oi Chiquitita on mun lempparini ja sitten se yksi ihana pieni vaalea...Rakkain kuvani on eräs kuva Chiquititasta.

    Turun saaristo on aivan mahtava!

    VastaaPoista
  2. Hei taas!

    Jatkanpa vielä omalta osaltani tähän aiheeseen liittyen ja selvennän mitä tarkoitin joillakin asioilla joita mainitsin.

    Esim. se että miehet ja naiset vihaavat toisiaan ja lapsista ei välitetä.
    Jotenkin tuntuu ja näyttää siltä, että miesten ja naisten välillä Suomessa on jonkinlainen vastakkainasettelu ja perheissäkin pelataan eri joukkueissa. Näinhän ei tietenkään ole joka perheessä, vaan sellainen yleinen ilmapiiri on, että unohdetaan itsekkyydessään välillä se että lapset ovat tärkein asia monessa mielessä (minun mielestäni), ja yhteen hiileen puhaltamalla päästäisiin siitä vastakkainasettelusta ja näin pidettäisiin yllä henkistä hyvinvointia ja jaksamista.

    Älyllisellä keskustelukulttuurilla tarkoitin sitä (ja itse en ole "älyllinen" ollenkaan :)), että keskusteluissa hyväksyttäisi se erilainen ja radikaalimpikin mielipide (en tarkoita laittomuuksia tms.), ja annettaisiin mielipiteiden lentää ja liitää vapaana eikä heti tyrmättäisi hassujakaan ajatuksia, vaan annettaisi arvo niillekin.

    Jos olet seurannut suomen uutisia, niin olet varmasti törmännyt tähän Himaseen liittyvää kohua. Tässä minusta on sairasta se, että mennään keskusteluissa niin henkilökohtaisuuksiin ja pitkälle, että on asetettu Himasen kaikki osaaminen, tietotaito ja saavutukset kyseenalaiseksi, ja on jopa pilkattu häntä.

    Kaikki pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin.
    No, se näyttää siltä, että kun jokin on muotia, niin kaikki pukeutuvat samalla tavalla. Minulla pisti silmään Suomessa että kaikilla on tennarit :), ei yksistään nuorisolla.

    Minusta te voisitte olla ihan yhtä onnellisia suomessa kuin Chilessäkin, niin minusta vain tuntuu. Näin uskon omalta kohdaltanikin, vaikka toisaalta pelkään jotakin tuntematonta (vaikka suomi onkin tuttu), ja pelkään lähteä täältä kotoa kun olen tottunut jo tähän elämäntyyliin.

    terveisin, 15 vuotta pois suomesta ja sinne takaisin haaveileva :)

    VastaaPoista
  3. Totta on, että suomalaiset jaksavat valittaa aivan kaikesta, vaikka meillä on asiat kuitenkin aika hyvin, moneen muuhun maahan verrattuna. En valita mistään, mieheni on vakavasti syöpäsairas, ja surulla kuuntelen,kuinka pienestä ihmiset jaksavat valittaa. Mukavaa viikonloppua! Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  4. Nyt kun suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle mummoja ja pappoja pyörii joka paikassa riesaksi asti. Päivälläkin kaupassa on kuin viikonlopun edellä kun niitä riittää silmänkantamattomiin. Ne on todella röyhkeitä tönivät ja äyskivät. Kun niitä kolmea kinkkusiivua ja maitopurkkia ei millään jaksa jonottaa vuorollaan. Kauppoihin on jouduttu hankkimaan jonotusnumerot lihatiskeille kun ei ne päästä työläisiä tai nuorempia muuten tiskin ääreen ollenkaan. Kiilailevat vielä röyhkeästi kassalla ja tunkevat ostoskärryjä toisten persiisiin. Sitten kun on oma vuoro on kukkaro hukassa ja sitten kyllä lässytetään säät ja naapurin Taimin peräpukamat, eikä kiireen kiemuraakaan.

    Ei kannata tulla tänne ennenkuin nuo ovat vaipotettuina ja vahvasti huumattuna laitoksissa kun ne pirulaiset lähtevät sieltäkin vielä kuleksimaan. Yleensä vielä yöaikaan ja pakkasella että saa kunnon kristityt sitten juosta niiden perässä pitkin yötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tämä oli varmaankin kirjoitettu vitsinä? Kaikista meistä kuitenkin tulee vanhuksia...Olisi kiva, että vanhuksia arvostettaisiin ja heistä pidettäisiin parempaa huolta!

      Poista
  5. Mukavaa kun yksittaispakatut paprikat sinua nauratti. Ja ne ovat kaliitakin viela!

    Mutta oikeesti. Nyt te asutte kauniissa talossa jonka olette itse rakentaneet, luonnon keskella. Kumpikaan ei joudu kaymaan paivittain toissa, kun parjaatte kertomasi mukaan vuokratuloilla. Minkalaiseen asumiseen teilla olisi Suomessa varaa? Myos niiden vuokra-asuntojen hoitaminen Suomesta kasin olisi varmasti vaikeaa, eli ne pitaisi ehka myyda.
    Jos miehesi kielipaa ei ole kovin hyva, voisi hanen sosiaalinen elamansa olla Suomessa aika suppeaa. Ehka paakaupunkiseudulla on jotain espanjankielisten yhteisoja, mutta tuskin muualla. Ja siella mukavasti asuminen on kallista.
    Minunkin mieheni jossain vaiheessa mietti Suomeen muuttamista. Mina sen tyrmasin kun siina vaiheessa olin taysin(?) sopeutunut tanne. Oli kieli hallussa ja suht hyva tyopaikka. Siella olisimme joutuneet kumpikin alottamaan lahes alusta, ja iso osa hanen sopeutumisestaan sinne olisi jaanyt minun harteilleni.

    Tykkaamme kovasti jokavuotisista Suomen lomista ja mies on tutustunut perheeseen ja uistelee kuhaa paivittain mutta se on lomaa, ja arkielama voi olla ihan toisenlaista.

    Meilla ei ole lapsia, joten tama osuus on jaanyt sivuun.

    Ja muuten, mita mielta miehesi on tasta kaanteesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Mieheni puhuu englantia, joka onkin meidän yhteinen kielemme, vaikka nykyään sekoitamme espanjaa ja englantia jatkuvasti. Englannillahan Suomessa pärjäisi hyvin. Suomea en kuitenkaan uskoisi hänen helposti oppivan.

      Juuri noita mainitsemiasi asioita olemme miettineet. Jos vaikka talon ostaisimmekin, niin millä sitä sitten eläisi? Mieheni ei löytäisi pikkupaikkakunnilta töitä ja minä taas en Helsinkiin muuttaisi.
      Ja joo, kaikki täällä pitäisi myydä, sillä täällä varastetaan niin paljon, jos tiedetään, ettei omistaja ole paikanpäällä.
      Ei tässä ole kysymys mistään käänteestä. Minulla on vaan ikävä, mutten ole tosissani Suomeen muuttamassa! Jos TOSISSANI tahtoisin Suomeen muuttaa, mieheni muuttaisi kanssani. Hän on niin sanonut. Sitä ennen kuitenkin tietenkin pitäisi ottaa selvää, millaiseksi elämämme siellä voisi muodostua. Aihe ei kuitenkaan ole mitenkään ajankohtainen nyt, eikä ehkä koskaan.

      Poista
  6. Kyllä varmasti on totta jokainen kohta jossakin päin Suomea. Mutta onneksi itse asun pienessä paikassa (pääkaupunkiseudulla kuitenkin), että omalla kohdalla lista huonoista puolista on niin lyhyt. Se liittyy lähinnä huoleen tästä koulumaailmasta :( isot luokkakoot, väsyneet opettajat ja törkeästi käyttäytyvät oppilaat. Pakko kehua erikseen kuitenkin terveydenhuoltoa, kunnallista, joka täällä meillä on toiminut aina. Ollaan saatu aika omalle lääkärille, kun on tarvittu. Itse pääsin kiireettömässä hammaslääkäriajanvarauksessa alle 2 kuukaudessa hoitoon. Mutta kyllä täällä on varmasti paljon asioita missä ollaan menty huonompaan suuntaan :( terveisiä Peikkokukkulalle! Tämä on suosikkiblogejani, mutta olen niin laiska kommentoimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chilessä luokkakoot ovat Suomeakin suuremmat. Törkeästi käyttäytyvistä oppilaista Suomessa minulla on ihan omakohtaistakin kokemusta. Onneksi kuitenkin suurin osa oppilaista Suomessakin on kivoja.

      Poista
  7. Tuohon alempaan juttuun kävin kommentoimassa omia kokemuksia. Seija :)

    VastaaPoista
  8. Hyvia pohdintoja ja kommentteja! Ulkosuomalaisella ei varmaan koskaan ole sellaista taytta olotilaa ettei yhtaan kaipaisi mihinkaan, olit siella tai taalla niin aina on vahan ikava. Anu Israelista olikin laittanut hyvia poitteja juuri asumisesta, me asumme nyt suurkaupungin keskukstassa omassa asunnossa, meilla on piha ja kiva koti, palvelut lahella kavelymatkan paassa, Suomessa ei varmaan olisi nain. Kesalla voimme tehda lomamatkan, Suomessa olisimme varmaan tosi tiukilla. Minulla on myöskin joskus ehka ikava sita Suomea, jota ei enaa ole silla paljon on muuttunut yli 10 vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa ajatella, että Suomi olisi niin kauheasti muuttunut 10 vuodessa, ettei sitä enää omaksi maakseen tunnistaisi. Täytyypä tutkia asiaa seuraavalla lomamatkalla!

      Poista
  9. Sun blogi on tosi hyvä. Iso kiitos! Pohdiskelut Suomi versus Chile mielenkiintoista. Olen itsekin asunut ulkomailla ja tiedän osan tunnoistasi ja jos täällä on tuo saaristo joka odottaa en yhtään ihmettele.

    Suomi pamahti kylmäksi sen jälkeen kun Halonen ilmoitti, että tästä maasta tehdään malli maa mitä atk ja internet yms. tulee. Ihmiset kylmeni. Tulosvastuut joka alalla ajavat ihmiset tilanteisiin joissa he eivät kuuna päivä olisi uskoneet olevansa, eri aloilla.

    Liikaa seurataan Lööppitotuuksia. Liian paljon kärpäsistä tulee härkäsiä ja jotkut luulee et kaikki on sit niin.

    Varmaan sun miehesi pärjäisi täällä mehän suhtaudutaan positiivisesti chileläisiin kun heitä tuli tänne pakolaiseksikin. Ulkomaalaiset voivat perustaa kahvilan ja kun sinulla on tuo nukke/koira juttu, ehkä turistibusiness onnistuisi.

    Kun ulkomailla on ikävä kotimaahan sitä ei voita muu kuin se, että tulee takaisin Suomeen, vaikka joksikin aikaa. Halpoja taloja on esim. Parviisi.com sivustolla, mutta sitten joutuisitte asumaan itärajalla. Itäsuomalaiset ovat mukavia ja tykkäävät latinoista.

    Joka asialla on hyvät ja huonot puolet. Kurjinta Suomessa on mielestäni ilmasto.

    Hyvää viikonloppua sinulle ja koko perheellesi! terv. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa kommentistasi! Mieheni ei kyllä kahvilaa voisi perustaa, silla hän ei lainkaan pidä keittiöhommista. Tiskaaminen on ainoa asia, mitä hän keittiössä tekee. Minä teen ruuan. Luuletko, että suomalaisia kiinnostaisi katsoa nukkenäyttelyä, vaikka siellä on useita hienoja nukkemuseoitakin? Itse en siihen usko. Meidän kokoelmamme on niihin verrattuna aivan ruppana. Täällä Chilessä se on erikoinen, sillä ihmisillä ei ole nukkekokoelmia täällä.
      Minä asuisin mielelläni Itä-Suomessa! Hain sieltä kerran työpaikkaa ja sainkin sen. En vaan voinut ottaa sitä vastaan henkilökohtaisista syistä, vaan otin toisen työpaikan lähempää Turkua. Minusta ihmiset olivat Itä-Suomessa tosi mukavia ja siellä oli henkeäsalpaavavan kaunista luontoa järvineen! Ihastuin todella paljon Itä-Suomeen parin lyhyen käynnin aikana!

      Poista
  10. Nyt täällä kritisoitiin sitä että ihmiset asuvat ensin ulkomailla parhaat vuotensa ja työikänsä ja maksavat veroja sinne maahan ja sitten kun tullaan vanhaksi ja raihnaaksi niin tullaan suomeen hoidettavaksi ja suomen kustannuksella eläväksi. Tämä oli nyt jonkun päättäjän mielestä (en muista kuka) huutava vääryys, että kai ne pian kieltää muuttamasta takaisin suomeen jos on ollut kauan pois;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan tällainen niin yleistä, että siitä kannattaa päättäjien huolestua?

      Poista
  11. Asenne vanhuksia kohtaan on juuri tuollainen "mummoja ja pappoja pyörii riesaksi asti" Tappaa ne kai pitäisi kaikki - eutanasialakia yritetään kyllä jo saadakin läpi eduskunnassa, joten asia etenee ja tilanne varmaan muutaman vuoden kuluttua on parempi ja Suomi vanhusvapaa valtio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kurja asenne! Kaikista meistä tulee vanhoja ja olisi silloin toivottavaa, että meitä kunnioitettaisiin ja meistä pidettäisiin hyvää huolta.

      Poista
  12. Nyt on pakko pikaisesti tehdä kysymys,koska en blogiasi ole kovin kauaa seurannut eikä aika riitä kunnolla edelleenkään kenenkään blogin seuraamiseen eli siis...onko sinulla siis tytär joka asuu Suomessa(minkä ikäinen) ja nyt tämä ihana Dominic ?
    Jos joskus olisi niin ihanan paljon aikaa lukisin kaikki aiemmat postailusi läpi.
    Täytyy vielä kommentoida,että ihania asuja koirille sekä pikkuiselle osaat tehdä,nostan kyllä hattua=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mistä sellainen käsitys on tullut, että minulla olisi tytär Suomessa? Minulla ei ole lapsia ennestään. Dominic on ensimmäinen lapseni.
      Voi voi, täällä päässä on sama ongelma. Saisinpa ihanan paljon enemmän aikaa, niin voisin vastata kommentteihinkin nopeammin ja lukea muiden ihania blogeja!

      Poista
  13. Olen lukenut näitä kommentteja Suomesta ja jotkin niistä saavat minut hämmästymään. Eivät ne ainakaan tunnu siltä maalta, jossa minä elän. Olen päässyt aina tarvittaessa lääkäriin yleisen sairaanhoidon puolella ja saanut hyvää hoitoa. Olen 65-vuotias entinen yksityiyrittäjä ja asun maalla omakotitalossa, enkä koskaan ole pelännyt. En kyllä kaupungissakaan, tietenkään en mene aamuyöllä yksin kävelemään tiettyihin kaupunginosiin. Se on kyllä totta, että osa Suomalaisista valittaa nykyään kaikesta. Varsinkin jotkut keskustelupalstat ovat sellaisia, että niillä käynnistä ei saa kuin mielipahaa. En mene enää. Minun kolmeen koiraani ei ole vihamielisesti suhtauduttu, mutta en ole vienyt koiria paikkoihin, joissa niistä ei pidetä. (Naapurin isäntä tosin tänään nauroi prahan rottakoirani kurahaalarille)
    Sisareni on koko työikänsä ollut Keski-Euroopassa ja hän aikoo tulla takaisin Suomeen. Sanoo kestävänsä paremmin Suomalaisten omituisuuksia kuin ulkomaalaisten.
    En osaa vertailla Suomen ja Chilen oloja, mutta Brasiliassa viisi vuotta suomalaisen yhtiön palveluksessa ollut serkkuni tuli takaisin Suomeen turvallisuuden ja lasten hyvien koulutusmahdollisuuksien takia.
    Olen lukenut blogiasi pitkään ja aina koneelle tullessani tarkistan onko tullut uutta.
    Koirani lähettävät terveisiä koirillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet tyytyväinen Suomeen! Niin minäkin siellä asuessani aina olin. Ja usein tosiaan on helpompi kestää omituisuuksia omassa maassa kuin toisessa maassa – ainakin näin monen vuoden jälkeen.

      Poista
  14. Hei,

    Näitä keskusteluja oli hauska lukea!
    Ei oikein mitään lisättävää, mutta tuosta tönimisestä tuli mieleen, kun joskus olin saksalaisen ystäväni kanssa Suomessa torilla. Hän epäili, että suomalaisilta puuttuu spatiaalinen hahmotuskyky, kun ihmiset törmäilivät toisiinsa ja tönivät kuin sokeina, kukaan ei tietenkään pyydä anteeksi :)

    Terveiset pohjoisesta naapurimaasta eli Perusta,

    Anna

    VastaaPoista