Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 9. luukku: Kun jyrsijä muutti taloon

Nyt minulla on kerrottavana teille varsinainen joulutarina! Reilu kuukausi sitten yhteen asuntoomme tuli uudet vuokralaiset. He sanoivat asuvansa asunnossa kolmisen kuukautta. Perheseen kuului isä, äiti ja noin nelivuotias poika. Perhe maksoi ensimmäisen kuun vuokran etukäteen. Kun kuukausi oli kulunut miehelläni oli jotakin asiaa perheelle ja hän soitti monta kertaa vuokralaisen numeroon. Ei vastausta yli viikkoon. Mieheni soitti myös vuokralaisen vaimolle. Numero ei toiminut. Kälyni, joka auttaa meitä vuokra-asuntojen kanssa, ei myöskään saanut yhteyttä. Oven takana käytiin soittamassa ovikelloa moneen kertaan, ei mitään. Toisen vuokranmaksun aika tuli, eikä perheestä kuulunut mitään. Mieheni ja kälyni päättivät mennä avaimellaan sisään. He katsoivat päällisin puolin, että asunnossa näyttää asutulta, eivätkä he menneet eteistä pidemmälle. He vain jättivät lapun eteiseen, jossa pyysivät soittamaan mahdollisimman pian ja he jättivät mieheni puhelinnumeron paperiin.



Yhtenä päivänä soi puhelin. Siellä oli vuokralaisen serkku, joka pyysi päästä asuntoon hakemaan joitakin tavaroitaan. Mieheni sanoi, että olipa hyvä, että hän saa puhua jonkun kanssa asiasta. Hän kertoi soittaneensa moneen kertaan vuokralaiselle, mutta numeroista ei vastata. Mieheni pyysi serkulta vuokralaisen uuden numeron. Serkulla ei ollut sitä, eikä serkku voinut pyytää vuokralaista soittamaan miehelleni, sillä hän ei tiennyt, missä vuokralainen perheineen oleskeli. Lisäksi serkulta oli juuri loppumassa raha puhelimesta. Mieheni sanoi, että serkku menisi ostamaan lisää rahaa puhelimeensa ja soittaisi uudestaan ja kertoisi uskottavamman tarinan. Mieheni ei voisi päästää tuntematonta miestä vuokralaisensa asuntoon.

Serkku ei soittanut uudestaan, mutta mieheni uteliaisuus kasvoi ja illalla mieheni soitti serkulle. Serkku vastasi ja kertoi, ettei oikeasti ollut vuokralaisen serkku. Vuokralainen oli huijari, joka kavalsi rahaa ”serkulta” ja joka oli kavaltanut rahaa monilta ihmisiltä ja joka nyt pakoili poliisia. ”Serkku” olisi tullut hakemaan jotain asiakirjoja asunnosta. ”Serkku” antoi vuokralaisen koko nimen ja sanoi, että mieheni voisi mennä poliisin luo kysymään, onko tarina totta, jos ei muuten uskoisi. Mieheni sanoi, ettei silti voisi päästää ketään tuntematonta ihmistä vuokralaisensa asuntoon. ”Serkun” pitäisi selvittää asia poliisin kanssa.

Tilanne oli sillä tavalla hankala, että me emme voineet nyt vuokrata asuntoa kenellekään muulle ja menetimme taas kerran rahaa. Onneksi kuitenkin nuo huijarit olivat maksaneet edes ensimmäisen kuun vuokran kokonaan. Niinpä kun toisen kuukauden aikana emme saaneet mitään yhteyttä vuokralaisperheeseen, päätimme mennä sisään. Avasimme oven ja ensimmäiseksi vastaan tuli aivan hirveä haju. Ikkunat auki! Kuvasimme  koko asunnon ennen kuin aloimme tehdä siellä mitään. Voisimme sitten näyttää poliisille, jos jotain tulisi jälkeenpäin.

Keittiössä olivat paistinpannut ja kattilat täynnä homeista ruokaa, jääkaappi täynnä pilaantuneita ruokatarvikkeita. Vaatteita ja kenkiä lojui siellä täällä. Lapsen leluja oli lattioilla ja varsinkin sängyn alla. Yhdessä nurkassa kökötti tyhjä jyrsijänhäkki , jonka vieressä oli pahanhajuista jyrsijänruokaa avonainen pussi. Häkki haisi voimakkaasti pissalta. Aloimme siivota. Minä imuroin ja pesin olohuoneen ja vessan, mieheni keittiön, joka oli kaikkein törkeimmässä kunnossa. Vaihdoin lakanat, imuroin sohvan jne. Ihmettelimme, millainen kiire perheelle oli tullut. Olivatko he karanneet poliiseita pakoon? Me keräsimme kaikki perheen tavarat ja vaatteet ja laitoimme ne suureen jätesäkkiin. Säkin laitoimme varastoon odottamaan, jos perhe niitä joskus pyytelisi.  

Katselin pojan leluja, jotka olivat kaikki rikki. Kaikista autoista puuttui rengas tai jokin muu osa. Otin meidän  raameistamme pois pojan kuvan ja laitoin senkin säkkiin. Millaisessa perheessä tuo poika kasvoi? Imuroidessani siirsin yöpöytää ja alusta oli täynnä jyrsijän kakkaa. Totesimme, että perhe oli antanut jyrsijän juosta vapaana asunnossa. Tahmeaa pissaa ja kaljaa oli lattioilla.

Minä sanoin miehelleni, että olipa hyvä, että perhe oli kuitenkin ehtinyt ottaa jyrsijän mukaan. Mieheni sanoi, ettei se varmaa ollut. Sanoin, että mikäli jyrsijä olisi asunnossa, niin kai siellä olisi kakkaa muuallakin kuin yöpöydän alla. Mieheni huuteli keittiöstä, että oli sielläkin kakkaa. Mitä jos jyrsijä olikin vielä asunnossa? Löytäisimmekö sen? 

Siivosin vessaa, kun mieheni huusi”: Mia, pajarito esta aqui!” Mitä? Kuitenkin vain pelleilet! Menin keittiön oven taakse ja avasin sen varovaisesti. Keittiön lattialla aivan rauhallisesti pönötti vaalea hamsteri! Luikahdin keittiöön ja suljin oven perässäni. Katselimme otusta ja mietimme, miten saisimme sen kiinni. Kummallakaan ei ole mitään kokemusta hamstereista.



Hain kumihanskani ja vessan roskapöntön. Menin rauhallisesti otuksen luokse ja otin sen käsiini. Laskin sen roskapönttöön. Se ei kuollut sydänkohtaukseen kauhusta eikä yrittänyt purra minua. Sanoin miehelleni, että olisi varmaan parempi hakea se jo varastoon viety häkki takaisin. Mieheni toi haisevan häkin. Täytin vesipullon ja otus joi vettä monta minuuttia! Raukka oli ilmeisesti ollut viikkoja ilman vettä, ellei sitten löytänyt joitakin pisaroita keittiökalusteiden alta ja kosteutta putkiston pinnasta! Ruokaahan se oli löytänyt avonaisesta ruokapussista. Ihmettelimme, miksi otus oli häkin ulkopuolella ja mietimme, että ehkä sitä oli ”ulkoilutettu” juuri silloin, kun tuli kiire paeta poliisia.

Kun asunto oli vihdoin monen tunnin puunaamisen jälkeen siivottu, kannoimme haisevan häkin otuksineen ja omat tavaramme autoon. Nostin Dominicia istuimeen, kun kuulin mieheni huudahtavan, että otus oli karannut häkistä! Riensin auton etuosan puolelle ja näin hamsterin istuvan tyytyväisenä häkin vieressä auton istuimella. Huh, mikä säikähdys! Äkkiä auton ovet kiinni, ettei otus pääsisi luikahtamaan ulos. Sitten panikoin, että se menee istuimien alle, miten saisimme sen kaivettua sieltä? En uskaltanut ottaa hamsteria paljain käsin, vaan aloin vetää taas kumihanskoja käteen. Yritin hypnotisoida hamsteria pysymään paikoillaan. Se onnistuikin ja sain otuksen taas käsiini. Mieheni oli tällä välin havainnut, että yksi kalteri oli irti alaosastaan ja hamsteri sai työntämällä raon riittävän suureksi, jotta pääsi luikahtamaan siitä ulos. Minä sitten tilkitsin raon kumihanskoilla.



 Ilman suurempia tragedioita ajoimme kälyni luokse. Siellä laitoimme otuksen pieneen pahvitoosaan ja menimme läheiseen lemmikkiliikkeeseen kysymään, mikä otus oli kyseessä. Ihan oikein olimme arvanneet, että hamsteri se oli. Naarashamsteri kuulemma ja yli vuodenikäinen, ehkä sairas, kun oli niin märkä. Kerroin sen juuri juoneen vettä monen viikon edestä, että ehkä märkyys johtui siitä. Ostimme otukselle ruokaa ja toimme sen kotiin.

Nyt meillä sitten on hamsteri, vaikkei se ole koskaan kuulunut kummankaan suunnitelmiin. Emme ole halunneet häkkieläimiä.



Ensimmäisen yön otus vietti haisevassa häkissään kuistin pöydällä. Isot koiramme olivat yrittäneet pyydystää mokoman hiiren. Häkki killui pöydän reunalla ja yksi koriste-esine oli sirpaleina maassa! Mikä säikähdys! Hamsteri ei vieläkään ollut kuollut paniikkikohtaukseen, vaan jyrsi tyytyväisenä kirsikkaa. Seuraavaksi yöksi hamsteri laitettiin chihujen tarhaan häkkeineen, etteivät isot koirat päässeet vainoamaan sitä. Nyt kuitenkin häkki on puhdistettu ja otus on olohuoneessamme. Katselee siellä telkkaria mieheni kanssa juuri nyt. Me ihmettelemme, mitä teemme sen kanssa. Emme tahtoisi häkkiä sisälle taloon, mutta talviaikaan ne eivät kuulemma pärjää ulkona. Täytyypä funtsia!




Tänään laitoin hamsulle joulukoristeenkin asumukseensa. Sen pesätaloon laitoin ihanan pehmeitä ketunhäntäheiniä. Häkin pohjalle keräsin kuivia lehtiä ja heiniä. Otin häkistä muovikrääsää pois. Laitoin paksun oksan tikapuiksi. Talouspaperirullan laitoin putkeksi häkin kolmanteen kerrokseen. Hamsu herää illalla aktiviteetteihinsa. Eilisen illan ja viime yön se kuntoili juoksupyörässä monta tuntia! Kyllä sietääkin, niin paljon se on poskipusseineen lihonnut näiden muutamien päivien aikana. Päivällä avasin sen pesäkolon katon kysyäkseni siltä, tykkääkö se tomaatista. Se katsoi minuun loukkaantuneena ja sitten haukotteli makeasti paljasten hirveät keltaiset pitkät käyrät hampaansa. Annoin tomaatinsiivun sille ja se tarttui heti siihen vaaleanpunaisine pikkukäsineen ja alkoi mussuttaa. Sain ilmeisesti anteeksi ajattelemattoman päiväherätykseni.

Dominic tahtoo silittää hamsteria ja on kiinnostunut katselemaan sen touhuja. Minä mietin sitä pientä poikaa, joka joutui jättämään hamsterin asuntoomme. Onko hän huolissaan hamsterista? Miten pitkään noin nelivuotias poika jaksaa ikävöidä? Vai onko hänellä jo vanhempiensa mentalitetti? Mitä väliä yhdellä halvalla jyrsijällä on, ostetaan sinulle poika uusi ja entistä ehompi hamsteri täältä uudesta paikasta...



Minä tässä suunnittelen, että voisin laittaa hamsterille joulukuusen häkkiin.  Mitä jos siihen ripustaisi koristeeksi pähkinöitä? Täytyykin tutkia, onko männyssä tai sypressissä jotakin myrkyllistä hamsterille...niin paljon uutta opittavaa!


26 kommenttia:

  1. Ihanaa, että otitte hamsterin teille turvaan! Ja minusta on kyllä aika suloista, kun sisustat sen häkkiä noin mukavaksi... huomaa kyllä, että pidät eläimistä ja haluat tuollaiselle pikkuisellekin laittaa olot niin kivaksi kuin mahdollista. Hamsuthan ei taida kovin pitkäikäisiä olla, joten tuo ei kuitenkaan ole mikään monen vuoden "riesa" (kuten meidän kanit...*huoh*). Lisäksi pienenä eläimenä sille taitaa hyvin riittää oma häkki. Ajattelen siis tässä että se on kuitenkin sellanen helppo lemmikki, kun meillä on nuo kaksi kania, jotka juuri parhaillaan vedättävät peräkanaa rallia täällä vapaana alakerrassa juostessaan... ja välillä sitten jyrsivät vähän seiniä ja lattioita ja kusaisevat johonkin nurkkaan... (aaargh... ja ne elää vielä moooonta vuotta). Olisimpa minäkin ottanut lapsille vaan pienet hamsterit... tykkään kovasti eläimistä, noista kaneistakin, mutta ei oo kivaa kun jyrsivät ja sotkevat joka paikan (eikä sielu siedä pitää niitä koko ajan häkeissäkään).

    VastaaPoista
  2. Hamsterit on ihania elaimia! Meilla oli poikahamsteri 4 vuotta. Surullista on, etta ne elaa niin lyhyen aikaa. En ymmarra-miksi ette haluaisi hamsteria sisalle? ?
    Meidan hamsteri ei ainakaan koskaan purrut, paitsi elainlaakaria kerran! :D Ja niita voi aivan turvallisesti kasitella ilman hanskoja! ;) Ne tykkaa, kun ne nostaa vatsan paalle tai kasivarrelle, ja sitten ne saa kipittaa sita pitkin ylos alas. Voitte myos rakentaa sille pahvilaatikoista karsinan lattialle, jossa sen voi antaa juosta vahan aikaa aina joskus.Kivaa askartelua lapsille :) Ja ne tykkaa nakertaa wc-rullia, pahkonoita..ihan mita vaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pekään ottaa sen käteen - varsinkin sen jälkeen, kun näin sen hampaat!

      Poista
  3. Mika tarina! Onneksi hamsteri paasi turvaan!

    VastaaPoista
  4. Noin se perhe kasvaa yllättäen. :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa! Tästä lopusta tuli joulumieli. Alku tarinasta oli sitten vähän toista maata:).

    VastaaPoista
  6. Ihana joulutarina ja suloinen uusi ystävä :) Tulin tästä tarinasta samaan aikaan tosi surulliseksi (ihmisten välinpitämättömyys ja suoranainen moraalittomuus ahdistaa, samoin tuon pienen pojan kohtalo) ja iloiseksi (että tarjositte kodin ja hoivan tuolle pikkuiselle). Häkki vaikuttaa oikein viihtyisältä :)

    Ainoa asia, joka pisti silmääni oli se, että pesämökki on liian korkealla. Sen olisi hyvä olla maan tasalla, sillä hamstereilla ei ole lainkaan syvyysnäköä. Tästä syystä ne telovat itsensä helposti tippumalla. Tästä syystä niiden ei voi antaa myöskään juoksennella pitkin niskaa yms, kuten hiiret ja rotat voivat. Hamsterit ovat ihania!! Meilläkin on muutama, vaikka koiraihmisä pääasiassa olemmekin. Hamsut ovat niin helppoja; ne viihtyvät hyvin häkissään kunhan se on riittävän tilana, siellä on virikkeitä ja paljon herkkuja (hamsut ovat varsinaisia kulinaristeja). Lisäksi ne ovat erakkoja, eivätkä oikein kaipaakaan seuraa. Hamsut syövät myös sekaruokaa, eli esim. lihaa ja kananmunaa voi antaa kerran viikossa. Sitrushedelmät eivät taas sovi, koska hamsut panttaavat ruokaa poskipusseihinsa. Netissä on paljon hyviä hoito-ohjeita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää lisätä tähän, että ihana joulutarinan kuvissa omaan silmääni pisti tuo juoksupyörä, joka on liian pieni. Hamsterin selkä ei saisi taipua tuolla lailla kaarelle.

      Poista
    2. Sitä mekin olemme miettineet, että juoksupyörä näyttää liian pieneltä. Se oli häkissä valmiina. Samoin siellä oli vielä puolta pienempi juoksupyörä, jonka otin pois! En tiedä, saako täältä suurempia juoksupyöriä, täytyykin katsella.

      Poista
  7. Äskeiseen kommenttiin lisäys: nyt huomasinkin, että pesämökin alla on ritilä, eli mökki ei ole korkealla "ilmassa". Meilläkin hamsuilla on kaksi kerrosta, tosin toinen kerros on matalalla juuri tuon vahinkoriskin vuoksi.

    terveisin edeltävä kommentoija

    VastaaPoista
  8. Ymmärrän harmisi ja vaivasi. Raivostuttavaa, että noita vuokranomadeja on joka maassa samaten siellä kuin Helsingissä tai täällä Saksassakin. On sattunut tielle sellainen minulle ja eräälle tuttavallenikin. Saksassa ja Suomessa on vain niin hyvä vuokraturva, että tuollaisista ei sitten pääse edes eroon helposti, asuvat, sotkevat eivätkä maksa vuokraa tai muutakaan. Onni onnettomuudessa, että teidän valehteleva vuokralainen sentään häipyi ilman, että teidän tarvitsi maksaa asianajaja- ja oikeuskuluja häädöstä ja vielä tavaroiden muutto- ja säilytyskustannuksista. Olen onnellinen, että asun nyt omistusasunnossa eikä minulla ole sen kummemmin vuokranantajaa kuin vuokralaistakaan.
    Kiva, että teidän vuokralaiset jättivät hunnigolle vain yhden marsun eikä 50 kissaa niin kuin Kankaanpäässä eräs ihminen viime keväänä. Ongelmana oli, että häipynyt omisti itse talon ja eläinsuojeluyhdistyksen oli ruokittava kissoja sekä maksettava oikeuskulut, ennen kuin kissat saatiin otetuksi huostaan.(Ehkä joku sielläpäin oleva oikaisee, jos olen muistanut väärin.) Suomessa on varmaan helpompi ottaa huostaan lapsia kuin eläimiä.Minun on joskus hyvin vaikea ymmärtää vastuuntunnottomia ihmisiä.

    VastaaPoista
  9. Tapahtumarikas elämä teillä. Jäikö vuokralaiselle avaimet kuitenkin, että pääseekö menemään asuntoon takaisin, jos ajattelee, vaikka tulla etsimään tavaroitaan? Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  10. Ajatella, miten hamsteri pääsi kurjista oloista ihanaan perheeseen ja sille oikein sisustetaan häkki hienoksi ja herkuilla hemmotellaan. On siinä pieni ihmeissään, että on sittenkin olemassa ihmisiä, jotka välittävät pienestä hamsterista. Joulun ihme tuokin. Liikuttava tarina. Sitä poikaa vain käy sääliksi, tehdäänkö siellä lastensuojeluilmoituksia tuollaisista? Meilläkin oli hamsteri aikoinaan ja eli melkein 5 vuotta. Kiva lemmikki ja meillä koirakin antoi sen olla rauhassa, kun sillä ei ole metsästysviettiä. Ei se toki vapaana koiran seurassa ollut.

    VastaaPoista
  11. Voi kauhistus mitkä vuokralaiset! Mutta ihanaa että hamsterilla oli tuollainen tuuri että löysitte sen ja veitte kotiin.Parempaa tuuria seuraavien vuokralaisten kanssa....Toivottavasti vaihdoitte lukot....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään vaihdettiin sekä ulko-oven että parvekkeen lukot.

      Poista
  12. Kyllä hamsterille tulee ihana joulu teidän luona:)

    VastaaPoista
  13. Vihdoinkin kerkesin tulla lukemaan teidän kertun tarinan! Niin kaunis pikkuinen! Ihan sydäntä riipaisi tuo kun se oli juoda latkinut niin paljon kerralla. Se on varmaan ollut ihan kuivahtanut jo.

    Onneksi tarinalla on näin kaunis loppu, ja kaveri saa hyvän elämän teidän kanssanne.

    Minunkin oli vaikea ajatella, että meille tulisi häkkieläintä, mutta nyt tiedän jo, että jos häkki vain on sopivan kokoinen ja tarpeeksi viihtyisä, pienen erakon on siellä oikein hyvä elellä.

    Pidäthän meidät ajan tasalla kerttunne kuulumisista. Joko sillä muuten on nimi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vielä nimeä...ja olemme miettineet häkin vaihtamista johonkin suurempaan tekeleeseen, vanhaan akvaarioon tms.

      Poista
  14. tosi harvoin annan yhden koiran nappulan saa purra jotain kovaa, samoin annoin sian saparon kovan palan, että saa järsiä, puun oksat esim omena on kiva lisä , mukavaa kun pikkuinen on turvassa ja äkkiä siihen kiintyy ja onneksi on aika helppo hoitoinen. Surullista sen lapsen takia, et eläin jätetään yksin.
    Meillä on tytön hamsteri hoidossa ja oli alkuun, etten ala, en ole ottanutkaan, mutta tuossahan tuo vieressä häkissään koluaa, niin ja tämä puree ja kovasti, onneksi osaa mennä itse juoksupalloonsa, niin saa viipotella siinä pitkin lattioita. Meillä on ollut monta hamsteria ja tämä puree varmaan siksi, olisko joku arka jalka, eikä halua olla kädellä. Siitä olen hyvilläni, kun hän on kiltti, eikä pelkää. Niin ja siitä että on hyvässä hoidossa ja turvassa, sitä turvaa me kaikki tarvitaan. Ihanaa Joulun odotusta teille sinne

    VastaaPoista
  15. Maailman ihanin kamalin tarina! Hih hih. Mutta onnea uudelle perheenjäsenelle, toivottavasti keksitte sille kohta kiva nimen... ja voitte pitää sen. Mukavaa joulunodotusta, Mia!

    VastaaPoista
  16. No huh huh mikä juttu! Missä te itse olitte kun tämä vuokralaisväki oli teidän talossa? Lomalla?
    Varmaan ei kovin huvita vuokrata pitkään aikaan...Ihana hamsteri, onneksi jäi kyydistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät he onneksi meidän talossamme olleet, vaan vuokra-asunnossamme :)

      Poista
  17. Hammesterilla kävi oikein suuri onni,kun pääsi teidän luokse asumaan! Hamsteri on nyt varmaankin maailman onnellisin Onni :O)

    VastaaPoista
  18. Hamsterin hampaat kasvavat jos se ei saa jyrsiä mitään kovaa? Niitä voi varmaan lyhentää eläinlääkärillä.

    http://www.kolumbus.fi/satumetsan/docs/kysytty1.html

    VastaaPoista
  19. Valitettavasti tilojen vuokraamiseen jollekin liittyy joskus tällaisia ​​tarinoita. Pelastit todella hamsterin! :)

    VastaaPoista