Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 15. joulukuuta 2014

Jouluhaaste & tonttutyttöjen missikisat

Sain jouluhaasteen Susannan työhuoneelta. En ole ehtinyt aikoihin vastata mihinkään haasteisiin, olen pahoillani. Toivottavasti kukaan haasteen heittänyt ei ole loukkaantunut. Nyt kuitenkin kello on melkein kolme yöllä, enkä saa nukuttua. Jouluhaasteessa oli sen verran kivat kysymykset ja ne sattuivat pyörimään päässäni. Päätin vastata jouluhaasteeseen Jouluradio taustalla soiden ja tuikku ikkunalla palaen muun talon väen nukkuessa.


1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Ikävä kyllä en usko, mutta toivoisin voivani aidosti uskoa. Täällä Chilessä minulta usein kysytään, kun olen myymässä tonttujani, olenko oikeasti nähnyt sellaisen. En voi vastata muuta kuin että olen nähnyt tontun varjon useastikin. Toivon nimittäin, että usein silmänurkassani näkynyt varjo tai vilahdus olisi tontun.

2. Kirjoititko joulupukille?

Lapsena viimeksi. Äiti sanoi, ettei saa kirjoittaa vain listaa tavaroista, joita haluaisi, vaan että pitää kertoa, millainen on ollut vuoden aikana. En tiedä, miten "mielenkiintoisia" kirjeitä olen kirjoitellut. Chilessä en esitä joululahjatoiveita, sillä mieheni ei ymmärrä lainkaan toiveiden esittämistä, eikä oikein muutenkaan lahjojen ostamista aikuisten kesken.



3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Meillä ei ole koskaan ollut kinkkua, sillä minä en syö sianlihaa (kuin joskus "vahingossa" jonkun makkaran sisällä muiden epämääräisten ainesosien mukana. Meillä ei myöskään ole joulukalkkunaa, ellei joku muu tee ja tuo sitä. Laitamme usein naudanpaistipalan uuniin ja se on kinkkumme. Olen kyllä tosi iloinen, jos käly ostaa tai paistaa kalkkunanapalan. Sitä syön sinapin kanssa, sillä se tuo mieleen lapsuuden joulut, jolloin vielä söin sianlihaa jonkun verran. Muitakaan perinteisiä jouluruokia ei meillä oikein ole. 

Lähes joka joulu olen tehnyt rosollin. Graavilohi kai lasketaan jouluruuaksi? Sitä meillä on joka joulu. Mäti kuului lapsuuden jouluihin, eikä sitä myydä täällä lainkaan. Viime jouluna löysin lasipurkissa säilykemätiä. Tein sipulisilppua ja kermavaahtoa ja sekoitin mädin siihen. Oli ihan hyvää. Myös sienisalaatin teen usein jouluisin, mutta kylläkin vain herkkusienistä, kun muuta täältä ei saa. Koskaan en ole tehnyt laatikoita, lipeäkalaa, kinkkua tms. Silakoita olen tehnyt pejerey-kalasta. Pipareita leivon, mutta riisipuuroakaan en ole laittanut. En kaipaa sellaisia. Mieluummin joulupöydässäni on cevicheä ja muita herkkuja.



4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto.

Noloin lahjojen jakoon liittyvä muisto on ajalta, jolloin olin ehkä 9 tai 10 -vuotias. Olin kovasti toivonut monchichia (sellaista apinaa, joka söi peukaloaan). Avasin lahjoja ja odotin koko ajan, että paketista kuoriutuisi kyseinen apina. Kaikkea muuta kivaa kyllä tuli, muttei apinaa ja jotenkin ne muut lahjat jäivät avaamisvaiheessa huomiotta, koska odotin kovasti monchichia. Oli enää viimeinen lahja jäljellä. Olimme silloin mummon luona ja siellä oli enemmänkin sukua. Toitotin kovaan ääneen, että enää yksi paketti jäljellä ja siellä täytyy olla monchichi. Silloin äitini sanoi minulle että lopettaisin jo sen vouhotuksen monchichista. Sillä samalla sekunnilla tajusin, miten tahditon ja pöljä olin ollut. Se oli hirveän noloa. Paketissa ei ollut monchichia. Kenellekään ei ollut jäänyt epäselväksi, etten ollut saanut eniten toivomaani lahjaa. Tuskin kuitenkaan kukaan muu asiaa muistaa, mutta minä opin pitämään suuni kiinni. Häpesin itseäni todella paljon. En kuitenkaan muista, että olisin ollut musertunut siitä, etten ollut saanut apinaa, vaan enemmänkin siitä, että olin vouhottanut kovaan ääneen ja osoittanut sillä tavalla, etten ehkä arvostanut niitä lahjoja, joita olin saanut. 

(Sain monchihin seuraavana keväänä ja siitä tuli minulle kovasti rakas. Sillä oli suora pitkä vaaleanruskea turkki, se oli aika iso ja sen nimeksi tuli Teemu. Minulla ei enää ole sitä. )




5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä tai kaapin perälle notkumaan?

Täällä Chilessä olen saanut sukulaisilta sen verran mielenkiintoisia lahjoja, että kyllä on jäänyt käyttämättä! Yhdeltä perheeltä sain yhtenä jouluna neljä kuppikokoa liian pienet rintaliivit...öhöm...  Edellisjouluna sain samalta perheeltä xxl-kokoiset alushousut. Siis voiko joku tosissaan kuvitella, että alle 50-kiloisella naisella on xxl-kokoinen takapuoli? Varsinkin, kun heillä itsellään on sen kokoinen...eikö sitä eroa muka huomaa?

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Meillä on vaalea muovikuusi ja se on meillä käytössä niinä vuosina, kun se ei ole näyttelyssä. Kun vaalea kuusi on näyttelyssä, meillä on oikea joulumänty. Tänä vuonna oikea mänty on näyttelyssä ja meillä on muovikuusi olohuoneessa. 

Suomessa oli tapana laittaa kuusi aattoaamuna tai päivä aikaisemmin. Täällä Chilessä laitan joulukuusen yleensä joulukuun alkupuolella, jotta pääsisin tunnelmaan. Kuumassa kesässä se tunnelmaan pääsy on niin hankalaa, että kaikki keinot on käytettävä.

Minä koristelen yleensä yksin kuusen. Tänä vuonna saksalainen aputyttö "Meje" ja Dominic olivat auttamassa. Valitsen värin mukaan teeman joka joulu, joten koristeista on vain osa käytössä. Viime vuosina lempparini ovat olleet vaaleanpunaiset ja valkoiset kuusenkoristeet. Erityisesti tykkään metallinhohtoisista kultaan vivahtavista vaaleanpunaisista jotenkin vanhannäköisistä palloista. Dominic kutsui niitä simpukoiksi.




7. Ostatko kotiisi joulukukkia? Mikä on joulukukkasi?

Suomessa ostin aina hyasintit, mutta täällä niitä ei myydä. Mieheni ei kestäisi hyasintin tuoksua. Joulutähtiä näin kodintarvikekaupassa, mutta en ole ostanut. Yleensä laitan havupuiden oksia maljakkoon ja koristelen ne.


Mikä tonttutytöistä on suosikkisi?

11 kommenttia:

  1. Kyllä mä valitsen ensimmäisen tonttutytön...
    Onkos teillä isona pensaana kasvavaa joulutähteä siellä Chilessä? Afrikassa näen sellaisia parimetrisiksi kasvavia joulutähtiä. Havupuun oksista saa hyvää joulutunnelmaa, oli ne sitten mäntyä, sypressiä tai mitä vaan. Bataatista saa melkein lanttulaatikon veroista laatikkoa!
    Mukavaa joulunalusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös täältä ääni ensimmäiselle peikkotytölle. Jopas Chilen sukulaiset olivat keksineet aika persoonalliset lahjaideat. No ainakin lahjat jäivät mieleen :D - Fiia

      Poista
  2. Kiva haaste :-) Kauneimpia ovat mielestäni etu-vasemmalla ja taka-oikealla olevat tytöt. Oikein ihanaa joulun aikaa sinulle *<I:-)

    VastaaPoista
  3. oikealla ylhäällä oleva tonttu tyttö vetoaa minuun!=)
    arja

    VastaaPoista
  4. Suosikkini alimman kuvan keskimmäinen punapuykuinen tonttu. Tosi suloisia kaikki. keromuksesi oli hauska ja huvitti nuo alusvaatelahjat :D Ihania joulupuuhia sinne asuinmaahanne sovellettuina :) Kivaa joulun aikaa!Seija

    VastaaPoista
  5. Hei Mia! Minun suosikkini on alarappusilla oleva oikeanpuolimmainen tyttötonttu.
    Sellainen kun tänne meille muiden tonttujen sekaan lennähtäisi, olisi aika kiva.
    t. Mervi Huhdasjärveltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mervi, jos tahdot tontun, voin lähettää sinulle. Tietenkään se ei enää täksi jouluksi ehdi.

      Poista
  6. Neljäs tonttutyttö on suosikkini. Mutta kaikki ne ovat hienoja!

    Purskahdin nauruun, kun luin noista alusvaate-lahjoista. Mitä lie mielessä liikkunut lahjan ostajilla. Kaikista maailman lahjoista just ne pikkuriikkiset rintsikat tai super isot alkkarit :D

    VastaaPoista
  7. Alhaalla oikealla oleva turkishelmainen tonttu kaunein minusta. Kiitos kivasta blogista.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille mielipiteistänne! Oma suosikini on ensimmäisen kuvan tonttu, joka on paljon nätimpi oikeasti kuin kuvassa. Kuvassa sen naama näyttää jotenkin vinolta.

    VastaaPoista
  9. Voi kun kiva että kerkesit vastata! Minua harmittaa, ettet saanut toivomaasi apinaa ja tuosta jäi nolo muisto. Eihän se mikään häpeä ole, että lapselle joku noin vaastimaton lelu on tosi tärkeä, mutta aikuiset eivät tajua. Heidän noloutensa minun mielestäni enemmänkin.

    VastaaPoista