Peikkokukkulan yksinkertaista elämää - osa 1

Moni on varmaan miettinyt ja on jokunen suoraan kysynytkin, miten olen kestänyt tällaista alkeellista elämää kolme vuotta. Täytyy sanoa, ettei siinä ole ollut mitään kestämistä!
-
Ensin minä olin valmis elämään vaikka luolassa, kunhan pääsisin pois Yumbelin pölykylästä talosta, joka ei ollut minun. Talo oli aivan uusi. Siinä oli tilavat huoneet, kylpyhuone ja kaikki mitä normaalissa talossa nyt kuuluukin olla. En kuitenkaan viihtynyt siinä lainkaan, sillä huoneet olivat pimeitä ja matalia ja ikkunoista oli surkeat näkymät, mm. koulun urheiluhallin vihreä seinä graffiteineen. Talo ei ollut minun mieltymysteni mukaan suunniteltu. Yumbelin pölykylä taas on niin surkea paikka, että parempi asua kaukana, vaikkakin kauppoihin ja postiin olisikin sitten tämä 20 kilometrin matka. Tahdoin niin kovasti Peikkokukkulalle omaan mökkiin, ettei mikään alkeellisuus haitannut.
-
Jo silloin olimme päättäneet etsiä tonttia Chillanin tulivuorelta, joten tiesin, että Peikkokukkulalla eläminenkin olisi vain väliaikaista. Ulkosuihkutteluaikaa (aurinko lämmittää veden) on vuodesta noin kahdeksan kuukautta, joten emme pitäneet kiirettä kylpyhuoneen teolla. Eihän meillä ollut edes sille paikkaa, kun pienessä mökissä asuimme. Meillä oli myös sellainen taikauskoinen oletus, että jos alamme sijoittaa rahaa Peikkokukkulaan, uusi tontti kuitenkin löytyy heti ja sitten olisi harmittanut rahan meno.

Vuodet ovat vierineet niin hurjaa vauhtia! Viisi vuotta siihenkin meni, että ehdin ekan kerran käydä Suomessa. Miten olisin ehtinyt surkutella alkeellisia olojani ;) Minä en ole kärsinyt lainkaan niistä. Olen tottunut paremmin kuin hyvin. Tiskivesien lämmittäminen on normaalia, siinä ei ole enää kesämökkimäistä idyllistä lomatunnelmaa, muttei se raskastakaan ole. Hanasta tulevaan kylmään veteen tottui alle vuodessa. Ulkosuihkumme tuntuu vieläkin ihanan eksoottiselta, varmaankin siksi, ettei sitä voi talvella käyttää. Kun voi keväällä aloittaa suihkuttelut mäntyjen alla, pääsee heti lomafiiliksiin. Meinaamme pitää ulkosuihkun käytössä senkin jälkeen, kun saamme suihkun toimimaan uudessa kylppärissämme. Säästäähän aurinkolämmityksen käyttö sitten sähköä!
-

Peikkokukkulalla on ollut vain neljä asiaa, joista olen näiden vuosien aikana kärsinyt: 1. Rekkamelu maantieltä silloin, kun tuulee sieltäpäin 2. Kuivuus kesällä 3. Kuumuus kesällä 4. Erittäin surkea nettiyhteys.

Huomaatte, ettei listaani kuulu sisäsuihkun puute, kaapittomuus, kaiken kaukana oleminen, eristäytyneisyys, kaasupullojen raahaaminen, kylmä hanavesi, surkeat maestrot, pienet tilat (ei tosin enää), huonot tiet, romahtaneet sillat (ne on nyt korjattu), pesukone varastossa, tiskikoneettomuus, ilmanvaihdonpuute, lattialämmityksenpuute, yksinkertaiset ikkunat, vetoinen talo, uunittomuus, hellattomuus (olen keitellyt keittolevyillä), saunattomuus, harrastusmahdollisuuksien puute, postikin pitää hakea 20 kilometrin päästä eikä meillä ole edes osoitetta eikä tiellämme nimeä!

Edelliseen postaukseeni viitaten tahdon vielä täsmentää yhtä mielipidettäni. Monen mielestä yksinkertainen elämä on sitä, että tullaan toimeen mahdollisimman vähällä. Minusta yksinkertainen elämä ei tarkoita suoraan köyhää elämää. Monen köyhyydessä elävän elämä on hankalaa ja monimutkaista. (Eikö kuitenkin ole yksinkertaisempaa vääntää lämminvesihana auki kuin että kantaa veden sisälle ja sitten lämmittää sen nuotiolla?) Chilessä ihmiset yhäkin elävät väliaikaisissa hökkeleissä maanjäristyksen ja tsunamin jäljiltä. Heidän elämänsä on todella hankalaa. Siitä on kaukana idealistinen ”yksinkertainen elämä”.

-
Ihanteellista yksinkertaista elämää viettää ihminen, joka on valinnut sen itse. Ihminen, jolla olisi varaa toisenlaiseen elämään, mutta joka on valinnut yksinkertaisen elämän siitä syystä, että se antaa hänelle jotain sellaista, jota toisenlainen elämä ei antaisi.

-
Naapurimme asuvat peltilevyistä ja raakalaudoista kasatussa talossa. Heillä on kaksi huonetta, joissa ainakin keittiössä on maalattia. Vanhemmat ja aikuiset tyttäret nukkuvat kaikki samassa huoneessa. Tytöt samassa sängyssä. He käyttävät vesipumppua kerran viikossa ja täyttävät tankin. Vaatteiden pesu hoituu käsin. Ainoa lämmitysmuoto on nuotio lattialla, se sama, jolla he laittavat ruuan ja leipovat leivän tuhkan alla. Tulot tulevat maasta, puista ja parista eläimestä. He viettävät todella yksinkertaista/köyhää elämää, mutta en usko, että kukaan suomalainen ihanteellisen yksinkertaisen elämän perään halaava tahtoisi vaihtaa osansa heidän kanssaan.

-
Minä olen valinnut omasta mielestäni melko yksinkertaisen elämän. Joidenkin mielestä elämäni on varmasti kamalaa, toiset taas ovat kertoneet, että pyrkivät tämäntyyliseen elämään. Ne, jotka pyrkivät tällaiseen elämään, ovat aina suomalaisia käsitöistä tai pienviljelystä pitäviä naisia. Chileläisten nuorten koulutettujen ihmisten mielestä valintani on käsittämätön. Miksi tahdon asua campolla eristyksissä kaikesta ja kaiken huipuksi olla vain kotona. Ei tällainen ole normaalia nuoren naisen elämää. Olen suunnilleen elävältä haudattuna tänne. Ei kai vaan mieheni mustasukkaisuuksissaan piilottele minua, on huumorimielellä sanottu moneen kertaan.

-
Minä jaksan aina vakuutella, että minä olen itse tehnyt tämän valinnan! Mieheni asuisi mieluummin kaupungissa ja olisi ihmisten ympäröimä. Minä olen koko ikäni tahtonut asua maalla. Tämä on todeksi käynyt unelma. Elämä on antanut minulle mahdollisuuden harrastella kaikki päivät. Teen käsitöitä sieluni kyllyydestä. En ole kyllästynyt tämän kuuden vuoden aikana kertaakaan. Suomessa päivätyössä uneksin aina käsitöiden teosta. Kannoin koulussa mukana kaikenmoista käsityötä ja välitunnit sitten väkersin niitä, jos ehdin. Iltaisin ja viikonloppuisin pidin käsityökursseja kansalaisopistolla. Muille opettajille järjestin sitten opehuoneen pöydälle pientä kauppaa ja he ottivat aina väkertelyni ilolla vastaan. Se innosti ja kannusti. Jos joku heistä lukee tätä postausta, niin terveiset ja kiitokset sinne Pirkanmaalle!

-

JATKUU HUOMENNA...

(postauksen kuvissa Yodan hassut ilmeet)