Mitä sinulle merkitsee yksinkertainen elämä? Olen nyt nähnyt suomalaisissa ja ulkomaisissa sisustusblogeissa ihmisten seinillä kylttejä, joissa lukee ”Live life simple”. Olen miettinyt, miksi ihminen tarvitsee tuollaisen lausahduksen seinälleen. Onko se kaipuuta vanhanaikaiseen kiireettömään mediattomaan elämään, joka ei pursua tietoa ja vaihtoehtoja? Elämään, jossa elettiin vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan. Elämään, jossa tiskivesi piti ensin lämmittää.
Minkälaisten ihmisten kodeissa on tuollaisia kylttejä? Olen nähnyt niitä vain maalaisromanttisissa kodeissa, mutta en voi tietää, vaikka niitä olisi muuallakin. Ajatuksena sellainen sopisi paljon paremmin moderniin minimalistiseen kotiin! Yksinkertainen koti – yksinkertaisempaa pitää siistinä ja puhtaanakin: yksinkertaisempaa elämää. Live life simple –kyltit vaan ovat näyttäneet rantautuneen koteihin, jotka ovat aivan täynnä sisustuselementtejä suloisista peltipurkeista madonnapatsaisiin. Onko niin, että Live life simple –kyltin hankkii ihminen, joka tahtoo pyrkiä yksinkertaisempaan elämään kuin mitä juuri sillä hetkellä viettää?
Minkälaisten ihmisten kodeissa on tuollaisia kylttejä? Olen nähnyt niitä vain maalaisromanttisissa kodeissa, mutta en voi tietää, vaikka niitä olisi muuallakin. Ajatuksena sellainen sopisi paljon paremmin moderniin minimalistiseen kotiin! Yksinkertainen koti – yksinkertaisempaa pitää siistinä ja puhtaanakin: yksinkertaisempaa elämää. Live life simple –kyltit vaan ovat näyttäneet rantautuneen koteihin, jotka ovat aivan täynnä sisustuselementtejä suloisista peltipurkeista madonnapatsaisiin. Onko niin, että Live life simple –kyltin hankkii ihminen, joka tahtoo pyrkiä yksinkertaisempaan elämään kuin mitä juuri sillä hetkellä viettää?
Onko yksinkertainen elämä nyt muodissa? Ja mitä se oikein on? Aivan varmasti yksinkertainen elämä pitää sisällään erilaisia asioita erilaisille ihmisille! Kuitenkin uskon, että ne, jotka viettävät oikeasti kaikkein yksinkertaisinta elämää, eivät laita tuollaista kylttiä seinälleen, sillä heille ei tulisi edes mieleen hankkia sellaista!
300 neliön luksutalossa, jossa on viimeisin tekniikka, lattiasta kattoon koko seinän kokoinen ikkuna ja jossa sisustus vaihtuu aina vallalla olevan tyylin mukaan, voi hyvinkin asua perhe, joka elää hyvin yksinkertaista elämää ainakin omasta mielestään. He käyvät kaukomatkoilla, heillä on pankista valtava laina, harrastukset ovat kalliita ja kaikkeen tarvitaan paljon välineitä. Pitää olla uusimmat autot, mopot, kaikilla omat tietokoneet, ipodit ja merkkivaatteet. Äidillä on korkeakiiltoiset keittiönkaapit ja uuni, jossa voi kokata kahdessa tasossa samaan aikaan, vaikkei hänellä edes ole aikaa koskaan laittaa ruokaa. Ehkä siellä keittiön seinällä killuu Live life simple –kyltti. Meidän naapureillemme 300-neliöisen talon perheen elämä ei kuvailisi mitenkään ”una vida simple”. Naapurit valmistavat ruokansa maalattiaisen keittiön nuotiolla, eivätkä matkusta koskaan edes 60 kilometrin päähän Concepcionin kaupunkiin. Jos lahjottaisin heille heille yksinkertaiseen elämään kehoittavan puukyltin, he luultavasti käyttäisivät sitä leikkuulautana tai polttaisivat sen seuraavana aamuna tortillaa paistaessaan.
Seurasin amerikkalaisia perheitä Upstate New Yorkin leirintäalueilla. He tulivat viettämään Simple Laiffia viikonlopuksi luonnon helmaan koko perheen voimin. Uskokaa tai älkää, ihmiset tulivat leirintäalueille Hertzin muuttoautoilla! Noin neljän hengen perheen viikonlopun simple laiffiin tarvittiin vähintään kaksi nukkumatelttaa, yksi ruokailukatos (sellainen, jossa on seininä hyttysverkot), koottava penkkipöytäsetti, astiat, polkupyörät, kumipatjat, kumivene, leirintäkaapisto, johon saa ruuat, patterilamput, myrskylyhdyn näköisiä patterilamppuja, stereot, pikkuiset televisiot, hyttysmyrkkyä, vaatteita ja pyyheliinoja paljon, kokoontaittuvia matkatuoleja, pelivälineitä...Suuri osa näistä tavaroista aukaistiin upouusista pakkauksista. Sillä kaikella tavaramäärällä olisi leiriydytty ainakin kuukaudeksi. Heidän mielestään kuitenkin he olivat tulleet viettämään yksinkertaista elämää.
Suomalaisten elämäntyyli, kodin kilpavarustelu ja se, että kaiken täytyy olla uusinta uutta ja parasta laatua ei enää näyttäydy minun silmiini yksinkertaiselta elämältä. Kun olin lomalla Suomessa vuosi sitten, huomasin, että siellä on kaikki todella hienoa, mutta elämä ei ollut niin kovin yksinkertaista. Kaikki tuntui melko vaikealta, sillä oli aivan liikaa valittavaa! Ei siellä voi tehdä päätöstä vaikka niistä keittiönovista kovin nopsaan, kun pitää opiskella aihetta vaikka miten paljon ja plärätä erilaisia esitteitä, sillä kaikilla valmistajilla on niin valtavasti vaihtoehtoja. Sitten huokaistaan ja todetaan, ettei ole mitään kivaa, ei mitään sellaista, josta pitäisi. Lopulta päädytään Ikean kaappeihin, koska ne sopivat kukkarolle. Tämän jälkeen vähätellään:” No, nämä nyt on vaan Ikeasta.” Toista se on minulla Chilessä. On vain rumia ovia, joten parasta olla katselematta sen enempää ja ommella verhot;)
Sekään ei ole mielestäni yksinkertaista, että kun on jo kaunis puutarha, sieltä pitää repiä kasvit pois, sillä ne eivät sovi tyyliltään talon rakennusvuoteen. Tai jos pihalle on istuttanut kukkia ja sitten ne osoittautuvatkin väärän värisiksi, niin silloin kukat nypitään pois, etteivät ne sekoita väripalettia! Minusta tuollainen on monimutkaista.
-
Ja kuitenkin – minä olen ihan väärä ihminen kirjoittamaan tästä aiheesta, sillä rakastan sisustamista ja keräilyä, joten kiertäisin kaikki alennusmyynnit ja kirpputorit haalien lisää kaikkea sitä ympärilleni, mikä vierottaisi minut yksinkertaisesta elämästä. Eli minä en tahdo laittaa itseäni muiden yläpuolelle. En kuvittele olevani viisaampi. En kuvittele eläväni oikeanlaista elämää, en edes aina niin kovin yksinkertaista. Jos asuisin Suomessa, osallistuisin samaan kilpavarusteluun, enkä huomaisi missään olevan mitään ahdistavaa eikä huvittavaa.
-
Jokainen eläköön miten tahtoo. Se on parasta niin. Kuitenkin tahdon kertoa, että nämä kuusi vuotta köyhässä Chilessä ovat muuttaneet minua. Näen asioita eri tavalla kuin ennen. Kahden kuukauden loma Suomessa avasi ssilmäni myös. Suomessa on niin ihanaa ja kaikilla noin pääsääntöisesti menee todella hienosti siellä. Näin paljon asioita, jotka puuttuvat elämästäni. Näin paljon asioita, jotka ottaisin mielelläni Chileen: kirjastoautot ja uimahallit vaikkapa. Kuitenkin näin myös sen, että ihmiset pärjäävät niin paljon vähemmälläkin ja ovat silti ihan yhtä onnellisia tai onnettomia kuin suomalaiset kaiken dynaamisen erikoismuotoilun keskellä.
-
Yksinkertaisesta elämästä on vaikeaa kirjoittaa, kun se merkitsee kaikille kovin erilaisia asioita. Onko yksinkertainen elämä nyt muotia? Mitä se teidän mielestänne pitää sisällään? Jos sinä pyrit yksinkertaiseen elämään, oletko onnistunut siinä?
-
Ydinajatus kai yksinkertaisessa elämässä on se, että valitsee elämäänsä vain itselle todella
tärkeät asiat ja yrittää jättää kaiken muun pois.
-
Huomenna pohdin Peikkokukkulan yksinkertaista elämää ja sitä, miten kestän sitä ;)
Slow life on nyt aika in. Ja kaikenlainen downsifting. Mm. näkyy sillä, että ihmiset ottaneet tavoitteekseen vähentää omistamaansa tavaraa. Joku amerikkalainen totesi pärjäävänsä 100 asialla, ja vähensi vielä puolet. Tätä ajatusta monet ovat modanneet vähentämällä omaisuudestaan sen 100 asiaa. Veikkaa,n että nyt kun tavaraa voi ostaa niin helposti, niin se myös alkaa ahdistamaan.
VastaaPoistaKun ei ole rahaa eikä tilaa paljon niin ei voi ostaa paljon tavaraa. Itselläni on näin, esim. minulla on todella vähän vaatteita, koska meillä ei ole tilaa missä niitä säilyttäisi. Koen eläväni yksinkertaista elämää vaikka seinälläni ei tuollaista kylttiä olekkaan ja mikä tärkeintä olen onnellinen tästä kaikesta yksinkertaisuudesta ja helppoudesta.
VastaaPoistaEro Suomen ja Etelä-Amerikan välillä on aika iso. Suomessa onkin helppoa hankkia tavaroita (täälläkin niin) ja valintaa riittää.Tosin tiedän ,että näin on pääkaupunkiseudulla,jossa olen asunut suurimman osan elämääni;miten on periferiassa,sitä en oikein tiedä.
VastaaPoistaPäätin pari vuotta sitten,että hankin vain sellaista,jota todella tarvitsen.Joskus tosin unohdan tuon lupauksen,mutta aika hyvin olen siitä pitänyt kiinni.Monet muutot kokeneena ja maata vaihtaneena olen huomannut,että tavarapaljous on taakka ja helpompaa on,kun sitä ei ole paljon.
Mitä tuohon yksinkertaiseen elämään tulee,minun tarvitsee vain katsoa olohuoneen ikkunasta ulos viereiseen puistoon:siellä on jo kuukauden ollut telttakylä,jossa erittäin vähätuloiset ihmiset odottavat että saisivat ehkä kaupungilta asunnon,koska heillä ei ole varaa asua privaattisektorin vuokra-asunnoissa.Ei ole helppoa asua teltassa niin pitkään.
Minusta yksinkertainen elämä on sitä, että elää omannäköistä elämää, mitä se sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaa. Sitten ei tarvitse hötkyillä joka jutusta eikä tehdä tai hankkia asioita muille näyttääkseen.
VastaaPoistaJa ei, meillä ei ole tuollaista kylttiä seinällä. :)
Minä ihmettelen samaa kuin sinäkin. Minulle yksinkertainen elämä on tuttua jo lapsuudesta, köyhää kun oli ja kuljin toisten vanhoissa vaatteissa ja köyhille lapsille koulussa annetun lapun ostetuilla kengillä. Äiti oli työttömyyseläkeellä ja minun yh isän kuoltua. ei ollut varaa- arvostan nykyisin sitä että on kaikki mukaavuudet, tarkoitan että vesi tulee ja menee, on suihku, ja lämpö.
VastaaPoistaMinulle siis yksinkertainen elämä on sitä että ostan vaan käytettyä, pidän siitä että tavara on kierrätettyä. näin me luontoakin suojelemme samalla.
Hyvä kirjoitus. Olen samoilla linjoilla ajatuksineni. Minä koetan tehdä tarkasti eron sen välille mitä tarvitaan (kuten ruokaa, asumus ja säänmukaiset vaatteet) ja mitä halutaan.
VastaaPoistaTodella hyvä pohdinta tästä aiheesta!!
VastaaPoistaMinä haluaisin elää sitä yksinkertaista elämää. Johtavana ajatuksena, että omistaa vain sen mitä todella tarvitsee. No sitten tuleekin se kysymys, että mitä sitten oikeasti tarvitsee..??
Joka tapauksessa minun ratkaisuja on myös esim se, että tahtoisin tehdä vain osa-aikaista työtä (tällä hetkellä olen kylläkin työtön) enkä kokoaikaista. Tahtoisin siis enemmän aikaa olla vaan ja tehdä sitä mitä haluan, en sitä mitä työnantaja haluaa... Suurta palkkaa en kaipaa. Vähemmälläkin pärjää, kun vaan haluaa niin.
Olen myös todella koittanut vähentää roinaa kotoa. Just oli kirppispaikka ja sinne meni hyvin halvalla hyvin paljon sellasta kamaa, mitä "olen tarvinnut" mutta en sit olekaan oikeesti tarvinnut. Loput, melkein siis kaiken mitä jäi, kannoin keräykseen. Vievät sitä kautta niille, jotka oikeesti tarvitsee (eli tässä tapauksessa Karjalaan).
Minun ajatus yksinkertaisesta elämästä parhaimmillaan on aika lähellä jotakin suomalaisia mökkiolosuhteita: kantovesi, puulämmitys, ulkovessa, oma kasvimaa, ei telkkaria (ei tietsikkaa..), hyvä jos sähköjä. Mutta se on jo sitten sellainen äärimmäisyys, mitä en kaipaa. Mukavuuksista haluan säilyttää pyykkikoneen (tiskikonetta taas en pidä välttämättömyytenä), suihkunkin mielellään tai ainakin sitten saunan, ja sisävessan (mutta se saisi mieluiten olla kompostivessa). Juokseva vesi on kiva asia ja mielellään vielä lämmin sellainen. Tilaa saisi olla sopivasti, ei liikaa. En ymmärrä noita uusia taloja, missä on hirmu korkea olohuone.. kauhea energiasyöppö sellanen ja kuka siellä katonrajassa muutenkaan killuu??
Oikeastaan aika vaikea miettiä loppuun asti, mitä se yksinkertainen elämä on. Ehkä eniten kuitenkin sitä, että nauttii elämästään. Että on aikaa muutakin kuin juosta oravanpyörässä. Että on aikaa pysähtyä, istua alas, juoda kuppi teetä ja tuijotella kynttilää. Sellanen sisäinen rauha varmaan kuuluu asiaan. Turhat tavarat sotkee mieltä ja niistä pitäis päästä eroon joka saralla. Siis myös turhat asiat mielestä pois.
Joo, hyvin hyvin mielenkiintoinen aihe, jota pohdin itsekin paljon. Koko kevään ja kesän olen pohtinut mutta vielä ei asia ole ihan täysin kirkastunut. Kiitos tekstistäsi!!
Vuosi sitten kesällä istuttiin siskon pienessä siirtolapuutarhamökissä ja tokaisin siinä, että tässä on just sen verran tilaa minkä ihminen tarvitsee...paitsi, että kirjoille ei olis kyllä paikkaa (meillä kun kaikilla on niitä paljon)....
VastaaPoistaNyt mulla on oma pieni mökki, se kantovesi suuntaan ja toiseen, kompostivessa, eikä tilaa niille kirjoillekaan ☺ Niidenkin määrä kotona on vähentynyt vuodessa monella sadalla. Eli ehkä koko ajan suunta kevyempään, toivottavasti helpompaan ja yksinkertaisempaan suuntaan ...vaikka totuus on se, että nythän mulla on kaksi kotia: tämä tässä ja kesäkoti!
Ehkäpä tuo kotoilu, kyltteily, käsityöt ja muu "pehmoilu" on tätä hetkeä, tuntuu siltä, että monilla on suoranainen tarve päästä edes välillä vähän irti tästä oravanpyörästä.
Allekirjoittaneellakin!
Hyvää tekstiä taas ☺
Mielenkiintoinen pohdinta! Minulle yksinkertainen elämä on elämistä mahdollisimman vähällä. En sano eläväni yksinkertaisesti, tunnen elämäni olevan hyvinkin monimutkaista! Yritän elää ekologisesti. Lopputulos tuntuu olevan päinvastainen. Suurin osa valinnoista on hankalia. Elän (lukuunottamatta talvea..) kantovedellä, lämmitän veden saunan padassa ja torpan puulla. Mutta - tupruttelen Paljon bensaa taivaan tuuliin työmatkan takia. Yritän välttää muovia. Ostin sinkkivateja joissa peseydyin ja pesi pyykit. Äskettäin selvisi, että paha ihottumani johtuu vadista. Nyt käytän vanhoja pieniä muovivateja ja mietin mistä löydän isoja vateja - muuta kuin muovia. Esimerkkejä on paljon.. Mutta elämä on ainakin mielenkiintoisempaa kun yrittää elää joidenkin periaatteiden mukaan.
VastaaPoistaYksinkertaista elämää: arki, johon keskityn. Työ ja kotielämä. Läheiset ja ystävät, joiden kanssa jakaa se arki. Minä siivoan naapurille, naapuri pesee minulle auton. :) Paljon moisia esimerkkejä. Emme vaihda rahaa, vaan tekoja. Ruoan merkitys on kasvanut, palattu perusruokaan; perusaineksiin. Ei matkustelua, ei ravintolailtoja, ei shoppailureissuja jne. Koska emme niitä tarvitse, emmekä myöskään kotia, joka on kyllästetty sisustustavaroilla. Uusi kotimme, josta haaveilin 20-v, on laitettu niin, että se kestäisi valinnoiltaan vanhuudenikään saakka. Minua oksettaa usein se, että tunteita turrutetaan ostoksilla ja turhilla mielikuvilla siitä, että olisimme onnellisia jos meillä olisi sitä ja tätä. En katso mainoksia, en tv:tä. Kierrätän sisarusten kera kaikkea, mitä voin. Säilön muistoni päiväkirjaan, ja yritän riisua itseäni liioista unelmista, miettimällä mitä minulla jo on, eli terveyttä, katto pään päällä, perhe ja työ. Olen kovin keskeneräinen, mutta tämäkin on matka. Meillä kylttejä harrastetaan vain, että väki löytää vessan ja ulko-ovella löytyy vain toivotus, että vierailijalle olisi jäänyt käteen himppu rakkautta kahvikupin rinnalle. ;) Kiitos Mia taas hyvistä herättävistä kirjoituksistasi.
VastaaPoista