Pala vanhaa seinää ja emalikannut

Näin tavaratalossa vanhannäköisiksi käsitellyille laudoille maalatun (tai varmaankin painetun) taulun linnusta ja kukista. Teki mieleni ostaa se ja pohdin, miten jaksaisin kantaa sitä mukanani loppupäivän. Sitten tuli mieleeni sekin, että mihin minä sen laittaisin, kun oikeastaan seinillä ei ole kauheasti tilaa uusille tauluille. Sitten tuli myös mieleeni Peikkokukkulan lautakasa...jätin taulun kauppaan.

Peikkokukkulalla menin heti lautakasalle. Siellä on myös lautoja, jotka on naulattu toisiinsa kiinni. Laudat ovat maanneet pari vuotta sateessa ja paisteessa, joten ne ovat jo vaaleita. Otin kasasta yhden sellaisen, jossa on neljä lautaa vierekkäin. Pesin sen ja hioin vähän koneella. Maalasin harmaan pohjamaalin, jonka jälkeen melkein kuivalla pensselillä vetelin vaaleaa maalia päälle hieman. Tämän jälkeen hahmottelin lyijykynällä lintua ja kukkia. Minähän en osaa maalata, joten yritykseni ei ollut tehdä mitään mestariteosta. Tajuan kyllä omat rajoitteeni...;)

Linnun ja kukat maalasin akryylimaaleilla. Meinasi iskeä epätoivo, kun aluksi työ näytti todella rumalta. Suttasin lisää maalia sinne tänne ja sitten yhtäkkiä se alkoi näyttää ihan siedettävältä. Kun maali oli kuivaa, vetelin päälle vielä mustaa kenkäplankkia, jotta saisi vanhan vaikutelman.

Mieheni ihmetteli, miksi tein maalauksen vanhoille vinoille laudoille. Hänen mielestään se olisi pitänyt tehdä oikealle taulupohjalle tai edes hänen olisi pitänyt sahata laudat suoriksi. Miksi tahdoin maalata tuollaiseen vänkyrään? Minun ideani alusta asti oli tehdä ikään kuin palanen vanhaa seinää. Seinä olisi hajonnut muka joskus aikojen saatossa ja tuo pieni pala kuvaa olisi jäänyt jäljelle. Voitteko te nähdä ideani tuossa?

Vieläkään en tiedä, mihin tuon tungen, sillä sitä seinätilaa ei tosiaan paljon ole, mutta jos vaikka sen käsittelisi venelakalla, niin sehän voisi olla koristuksena kylpyhuoneessa tai kuistilla, jonka teko pitäisi aloittaa pian!

Kuvassa olevat kannut ovat molemmat uusia minulle. Olin viime lauantaina Concepcionissa vaatimattomilla antiikkimarkkinoilla ja sieltä löytyi tuo iso vihreä emalikannu. Se on ehkä 6-7 litraa. Maksoin siitä 10 euroa, onko se sopiva hinta mielestänne? Kun aputyttöni näki kannun, hän kertoi, että heillä on litran emalikannu, joka on oikein vanha. Se löytyi maan alta isoäidin pihalta ja isoäiti muistaa kannun jo lapsuudestaan. Aputyttö sanoi, etteivät he tarvitse sitä ollenkaan ja että se heillä on vain jossain muun romun joukossa, mutta hän tietää, että minä osaan arvostaa sitä paljon enemmän kuin hänen perheensä, joten hän toisi sen minulle! Tänä aamuna hän sitten toi kannun minulle ja olen niin tosi onnellinen tuosta kauniista litran kannusta!

Kiitokset vielä aputytölleni, jota saan pitää enää kaksi viikkoa! Hänen suuri unelmansa toteutui: hän aloittaa opiskelut sairaanhoitajaksi kahden viikon päästä!