Kiireitä

Ompelukoneeni on surrannut kuumana. Kuvassa viime viikon satsia. Ompeluhommien lisäksi minulla ja meillä on meneillään kolme muuta suurehkoa projektia sekä ainakin kymmenen pienempää. Moni keskeneräinen projektini joutuu odottamaan maaliskuulle saakka, jotta voin niitä jatkaa. Miten ihmeessä ihminen voi saada elämänsä tähän jamaan, kun ei edes käy kodin ulkopuolella töissä ja kun ei ole lapsia ja kun asuu kaukana kaupungeista? Olen lahjakas ainakin yhdessä asiassa: saan kiireen aikaiseksi, vaikka asun korvessa eikä tarvitse tanssia muiden järjestämien aikataulujen mukaan!

Tähän postaukseen sopivat myös anteeksipyynnöt. Pahoittelen sitä, etten ole ehtinyt moneen viikkoon vastata kunnolla kommentteihin ja onpa varmaan jäänyt vastaamatta joidenkin teidän ihaniin sähköposteihinnekin! Arvostan jokaista kommenttia ja sähköpostia ja tulen niistä hyvin iloiseksi! Kun kiireeni helpottavat, yritän keskittyä taas paremmin blogin sosiaaliseen elämään :)

Tänään...

...olen värjännyt ihonväriä...

...huuhdellut...

...ja ripustanut kuivumaan.

Zaran päivä

Zara täytti eilen neljä vuotta! Ihanainen tyttö on ollut meillä nyt kolme vuotta. Presumida de Llano Blanco. Meidän pikku possu!

Vasemmalla Zaran "poikaystävä" Choko Bon Bon, keskellä Zara itse ja oikealla Zaran tyttärentytär Dahlia.

Makkaratarjoilulla Zaran tytär Anastasia, Zaran "aviomies" Yoda sekä Zara itse.

Ei nyt tullut juhlistettua Zaran synttäreitä muuten kuin makkaratarjoilulla. Ei otettu virallisia kuviakaan, mutta tärkeintä kai oli, että karvakorvat saivat herkkuja masuihinsa.

Sininen loisto loppumassa

Lähetän tässä teille vähän kevättunnelmia ja valohoitoa sinne syksyyn!

Sinisade on lopettamassa kukintaansa. Kuisti on koko ajan sinisen maton peitossa, kun kuivuneet kukat varisevat maahan. Nyt sinisade alkaa pukata uutta oksaa ja vihreitä lehtiä, joista saamme nauttia syksyyn saakka.

Vielä ovat kukkulat vihreinä, kuten taustalta näkyy. Kuukauden verran vielä saamme siitä nauttia.

Vasemmalla oleva sinisade on nyt alkanut kasvattaa lehtiä ja uusia oksia. Se tuo kuistille vihreyttä koko pitkän kesän kuvuuteen.

Casa&Ideas -liikkeestä löysin sellaisen kastelukannun, mitä viitsii pitää esillä silloinkin, kun sitä ei käytä. Enpä ole ennen Chilessä nättiin kannuun törmännytkään. Olihan se pakko ostaa!

Kuvan vasemmassa laidassa on rayos del sol miniatura. Se kukkii fuksiana näin keväällä. Kasvi on kätevä täällä kuumuudessa ja kuivuudessa, sillä sen paksut lehdet keräävät kosteutta, eikä se kärsi niin helposti kuivuudesta kuin moni muu kasvi.

Vasemmassa alalaidassa olevan talviomeren takana on suihkulähteemme, joka kaipaa kunnon remontin. Isojen koirien kynnet ovat puhkaisseet pohjamuovin ja nyt voimme pitää altaassa vain vähän vettä. Olemme pohtineet tehdä betonista pohjan.

Gazebon alla syömme lounaan lähes joka päivä.

Tässä näkyy hyvin harventunut sinisade. Kukkia on vain vähän siihen nähden, mitä niitä oli viikko sitten.

Kuistin sohvalla näette virkkaamani tyynyt. Näytin ne blogissa tekovaiheessa.
---
Kerroinkin jo aiemmin, että blogista loppui kuvatila. Ostin sitä lisää Visa-kortilla. Yhäkin minulla on 0 megaa kuvatilaa, eikä summaa ole veloitettu tililtäni. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Ostaa taas lisää tilaa? Voisiko olla, ettei ostoni ollut onnistunut, vaikka ruutuun tulikin tieto siitä, että google veloittaa summan tilitä? Tein kuitenkin lisätilan oston jo kaksi viikkoa sitten!
-
Mutta nyt poistun ruudun äärestä ja menen huuhtelemaan värjäämäni villat. On aurinkoinen päivä, joten ne kuivuvat hyvin jo tänään.

Oopperadiiva ja sen pimeä puoli

Peikkokukkulan oopperadiiiva esitti oodin minulle syntymäpäivieni kunniaksi.

Aariat tulevat sydämen kyllyydestä.

Blondilla ei ole hankaluuksia yltää korkeisiin säveliin.

Las Vegasista tilattu timanttipanta säihkyy estradilla.

Tein Blondin mekon tunikasta, jonka olin ommellut itselleni jokin aika sitten. Kangas kuitenkin oli liian tönkköä ja mallikin huono. Blondi on tyytyväinen mekkoonsa. Ihokaan ei pala, kun on kevyt mekko päällä. (Blondi oli ilman paitaa yhden päivän ja nyt sen selkänahka kuorituu paloina pois!)

Blondi näyttää niin herkältä ja "ihmismäiseltä" mekossaan. Kuitenkin se on Koira isolla K:lla. Tai oikeastaan Rottakoira isolla R:llä. Meitä nauratti kovasti, kun synttäreiden jälkeen Blondi yhä kirmasi mekossaan vaaleat hiukset tuulessa hulmuten ja timantit säihkyen. Sitten koirat löysivät rotankolon. Taika, Seita, Luna ja Blondi alkoivat kaivaa kuoppaa ja etsiä rottaa. Blondi työnsi kuononsa niin pitkälle reikään kuin vain onnistui. Sitten se hyppäsi toiseen paikkaan ja yritti kaivaa tietään rotan luo. Hiekka lensi, kun se kuopi. Kaikki chihuahuat makoilivat kaukana tapahtumien keskipisteestä ja katsoivat isojen koirien toimia pitkin kuononvarttaan. Kyllä huomaa, että chihuahua on seurakoira ilman sen suurempia viettejä. Niitä ei pätkääkään kiinnostanut rottajahti. Blondin vietit taas veivät sen rottajahtiin, eikä edes prinsessamekko saanut sitä unohtamaan sitä, että se on oikea Koira, eikä mikään hienohelma!

Lippu

Chileen tuli muutama viikko sitten uusi laki: nyt on luvallista pitää Chilen lippua tangossa joka päivä ympäri vuoden. Me kauheat rikolliset olimme niin tehneet jo ennen lakiakin. Mieheni on aina ollut sitä mieltä, että Chilessä pitäisi olla sama laki kuin USA:ssa, eli että lippua saisi aina pitää salossa. No nyt niin on.

Meillä on ollut pieni Suomen lippukin salossa, mutta myrskyt ja tuulet riepottelivat sen niin risaiseksi, ettei sitä enää kehtaa pitää. Toin Suomesta myös pitkän sinivalkoisen isännänviirin, muttei meillä ole riittävän korkeaa tankoa sille.

Suihkukausi mäntyjen alla on taas alkanut aurinkoisilla ilmoilla! Aurinko lämmittää mustan vesiletkun sisällä olevan veden ja voi taas pestä hiukset ulkona! Ihanaa. Kun palasin talolle suihkusta, näin Chilen lipun liehuvan tangossa. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että pidän Chilen lipusta. En ollut ennen asiaa ajatellutkaan. Chilen lipusta voisi ihan hyvin tehdä sellaisia Lexingtonin tai Gantin tyylisiä lipputuotteita. Voisi tehdä tyynyliinoja, sohvatyynyjä, neulepuseroita, joissa Chilen lippu jne. Chilen lipussa on samat väritkin kuin Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan lipuissa. Ja tähtikin on.

Chilen lippu tunnetaan myös nimellä La estrella solitaria. Se hyväksyttiin maan lipuksi 18. lokakuuta 1811. Lipun vasemmassa yläkulmassa on sinisellä pohjalla valkoinen tähti. Tähti johdattaa Chilen edistykseen ja kunniaan. Se kuvaa myös tasavallan yhtenäisyyttä. Sininen kuvaa kirkasta taivasta ja Tyyntämerta. Valkoinen vaakaraita kuvaa Andien lunta, punainen vapauden puolesta vuodatettua verta.

Aloin sitten miettiä enemmänkin lippuja. Toki maailman kaunein lippu on oman maan lippu. Se, jonka on nähnyt lapsesta asti hulmuavan sinistä taivasta vasten. Se, jonka mittasuhteita opiskelimme partiossa neljä-kolme-seitsemän -laululla. Minulle tuli mieleeni, että onneksi saan nytkin asua maassa, jonka lippu näyttää omiin silmiini kauniilta. Onneksi siinä ei ole vihreää, mustaa eikä keltaista. Mielestäni ne ovat rumimmat värit lipuissa. Aloin miettiä muutenkin lippujen värejä. Onkohan olemassa jotain yleismaailmallisia sääntöjä, ettei esimerkiksi vaaleanpunaista saa laittaa lippuun? Eikö olisi aika makea valtionlippu sellainen, että vaaleanpunaisella pohjalla olisi mintunvihreä tähti ...tai muffinssi ;D

Mietin, onkohan koko maailmassa olemassa pastellivärisiä valtion lippuja? Tuli mieleeni Argentiina. Siinähän on vaaleansinistä, valkoista ja keltaista. Netistä sitten löytyivät kaikki liput ja on vaaleansinistä Argentiinan lisäksi monella muullakin maalla.

Kay katsomassa maailman liput täältä.

Minusta kauneimmat liput (esteettisesti, miettimättä lainkaan symboliikkaa!) on seuraavilla valtioilla: Sveitsi, Kanada, Japani, Georgia, Israel, Kiina, Liberia, Mikronesia, San Marino, Somalia, Turkki ja Yhdysvallat. (Kolme ensimmäistä ovat olleet suosikkejani niin kauan kuin muistan.)

Mauritanian ja Pakistanin liput olisivat kauniita, jos pohja olisi muu kuin vihreä. Tähti ja kuunsirppi näyttävät vaikuttavan minuun.

Onhan siellä muitakin tosi hienoja lippuja, kuten vaikka Bahrain, Bhutan, Makedonia, Malesia, Monte Negro, Panama....

Rumia lippuja siellä on vaikka kuinka paljon, mutten viitsi mainita niitä, ettei kenellekään tule paha mieli. Vaikkei kenellekään pitäisi tulla paha mieli yhden ihmisen mielipiteestä, mutta monet loukkaantuvat niin helposti milloin mistäkin. Sanonpa vaan, että jos lipussa on mustaa, vihreää tai keltaista ja varsinkin niiden yhdistelmiä, niin eivät pääse minun suosiooni.

Tiedättekö muuten, että kaikki maailman liput ovat suorakaiteen muotoisia, paitsi Nepalin kahdesta kolmiosta muodostunut lippu?

Paketti Fannylta ja postituksien kiemuroita

Löysin kuin löysinkin sisustustavaroita myyvän nettiliikkeen, joka suostui lähettämään tilaamani tuotteet maksikirje economynä! Maksikirje economy on edullisin tapa lähettää pieniä paketteja Suomesta Chileen. Paino saa olla korkeintaan kaksi kiloa ja joitain mittarajoitteitakin paketilla on. Kahden kilon painoisen paketin lähettäminen maksaa vähän päälle parikymmentä euroa. Maksikirje tulee joskus Chileen aika hitaasti, mutta hyväähän jaksaa odottaa. Kusti polkee tänne maksikirje kainalossaan kolmesta viikosta kolmeen kuukautta. Tällä kertaa meni vain nelisen viikkoa.

Tilasin kaksi Jeanne D'Arc Living -lehden kesänumeroa, sillä kesää kohdenhan me täällä kuljemme. Lisäksi olen jo pitkään tahtonut tuollaisen suloisen pölysokerisirottimen.

Tämä liike, jossa palvelu pelasi hyvin ja vastaukset tulivat nopeasti, on Sisustus Fanny. Liike sijaitsee netin lisäksi Lahdessa.

Sain lisäksi yllätyslahjana tällaisen peltisen kyltin. Hauskaa oli, että sain kyltin juuri päivän jälkeen syntymäpäiväni! Lisäksi sain kaksi pientä peltistä sydäntä, jotka näkyvät ensimmäisessä kuvassa. Kiitos Sisustus Fannyyn näistä yllätyksistäkin!

Monessa nettiliikkeessä tuotteiden postikuluista tulee kohtuuttoman suuret. Kerran tahdoin ostaa pari kangaspalaa ja niiden postikulut olisivat olleet paljon suuremmat kuin itse tuotteiden hinta. Pienet kangaspalat eivät edes paina paljon, joten en ymmärrä, miten postimaksut joissain liikkeissä määräytyvät.

Eräs nettiliike myy karkkeja yms. Meinasin tehdä tilauksen. Sivuilla on kätevä toiminto, josta näkee postimaksun osuuden koko ajan, kun tuotemäärä kasvaa. Minulla on oli karkkeja 5 euron edestä ja postimaksujen osuus oli jo noin 25 euroa! Huh! Täytyy aina vaivata kavereita tai vanhempia, kun tahdon karkkia tänne. Kaksi kiloa namusia maksikirje economynä tulee kuitenkin sillä parillakympillä. Mikseivät suomalaiset nettiliikkeet ota tätä käyttöön? Voihan sitä selkeästi ilmoittaa, että paketti tulee hitaammin kuin kalliimpi lähetys.

Ylihinnoiteltu oli Maalaisunelma-lehtikin Suomesta tilattuna. Vuodeksi lehden olisi saanut noin 200 eurolla Chileen lähetettynä! Miettikääpä postimaksujen osuutta! Tulee edullisemmaksi, että joku Suomessa tilaa lehden itselleen ja lähettää tänne. Nyt sainkin äidiltä sen syntymäpäivälahjaksi :) Paljon kätevämpää, nythän äiti voi lukea sen ensin ja lähettää vasta sitten minulle...kaksinkertainen ilo :) Toivottavasti äiti tykkää siitä lehdestä, en ole kysynyt hänen mielipidettään.

Tilasin juuri Country Living -lehden USA:sta kahdeksi vuodeksi ja se on postimaksuineen 48 dollaria! Postimaksujen osuudeksi sille lehdelle tulee 15 dollaria vuodessa. Eli 30 dollaria kaksi vuotta ja itse lehti kahdeksi vuodeksi maksaa 18 dollaria! :o Miten voi olla niin halpaa?

Itseäni pakettien lähettäjänä harmittaa se, ettei Chilessä ole mahdollisuutta lainkaan edullisempien pakettien lähettämiseen. On vain kirjaamattomia paketteja, joiden perille tuloon ei voi luottaa ja sitten kirjattuja paketteja. Lähetän aina paketit kirjattuina. Kurjaa on se, että edullisin paketti täältä lähetettynä maksaa reilu viisi euroa, eli vaikka kuoressa olisi yksi vaivainen chihun pipo, niin joudun siitä viisi euroa pyytämään. Ainoastaan paperia voi lähettää edullisemmin. Heti, kun kuoren läpi tuntuu muukin kuin paperi, hinta nousee 3700 pesoon.

Jos joku tietää muita suomalaisia sisustusliikkeitä, jotka voivat lähettää maksikirje economynä, niin vinkatkaa toki! Ihanaa lahjoa itseään joskus jollain sellaisella, mitä ei täältä ei saa.

Ulkosuomalaisen taivas :)

Kun saa mummolta Suomesta tällaisen yllätyksen, niin voiko parempaa olla? Hyvä kirja ja ihania namusia. On tullut hetki jos toinenkin röhnötettyä riippukeinussa, sängyssä ja sohvalla nauttien, nauttien. Onneksi sain tämän kirjan suomeksi, sillä olen ajatellut, että tässäpä on sellainen kirja, jota en vielä voisi espanjaksi lukea - tai ainakin menettäisin hyvin paljon. Helppoahan on ymmärtää kirjoja, joissa tapahtuu koko ajan jotakin, juoni kulkee ja tapahtumat etenevät. Kun on kyse tällaisesta kirjasta, jossa pääosassa ovat ihmisten mietteet filosofiasta, taiteesta, kauneudesta ja "maailman liikkeestä", tulisi kyllä tenkkapoo sanavaraston suhteen. "Siilin eleganssi" on ihastuttavan erilainen kirja, viihdyttävä, muttei liian kevyt eikä helppo. Tämän voi lukea varmasti monta kertaa kyllästymättä.

Arvatkaapa, mitä minun piti tehdä tänään? Joo, tietenkin leikkasin kankaita monta tuntia: sekä chihunvaatteita, frettien vaatteita (!) että joulukoristeita, mutta sehän ei ole mikään yllätys, enkä pyydä teitä arvaamaan sitä. Kyse on jostain blogiin liittyvästä....Minun piti ostaa lisää kuvatilaa! Peikkokukkula oli täynnä kuvasaastetta :D Pelkäsin vähän, että lisätilan ostaminen olisi liian monimutkaista ompelutöissä surkastuneille aivoilleni, mutta helpostihan tuo Visa vinkui ja homma hoitui nopsaan. Luojan kiitos, jotakin on tässä maailmassa tehty helpoksikin!

Tänään on ollut sateista ja harmaata. Lauantaikin oli harmaa. Lähetän taas kiitoksen yläkertaan siitä, että sain kun sainkin kauniin aurinkoisen päivän puutarhasynttäreilleni! Ehdin nimittäin jo manata asiaa sunnuntaiaamun harmaudessa. Anteeksi ja kiitos :)

P.S. Aika karmaisevaa, että ex-äikänopen blogissa ei ole tähän saakka ollut lainkaan tunnistetta "kirja". Nyt on asia korjattu, vaikkei sen alle paljon tule asiaa. Kirjablogit ovat erikseen, enkä tahdo sellaiseen ryhtyä. Rima olisi liian korkealla. Pysyn mieluummin näissä ennestään tutuissa Peikkokukkulan kuvioissa.

Synttärijuhlat puutarhassa

Suomessa syntymäpäiväni osui syksyyn, täällä Chilessä kevääseen. Päätin ottaa ihanasta keväästä kaiken irti ja pitää synttärit puutarhassa uuden gazebon alla. Onneksi aamun pilvinen taivas repeytyi iltapäivällä ja tarkenimme hienosti ulkona!

Gazebon vieressä on uusi riippukeinuni.

Sankarista ei tullut tämän parempaa kuvaa, kun aurinko paistoi niin pahasti silmiin. Kuvassa myös perheen oopperadiiva Blondi. Ompelin viirinauhat pastellisävyisistä kankaista, joista kolme kangasta ovat samoja, joista ompelin uudet istuintyynyt ulkotuoleihin.

"Meillä kaikilla oli nii-in muukaavaa, oi jospa oisit voinut olla muukaaanaaa!" (Laitoin tarkoituksella tällaisen kuvan, jossa näkyy melkein vain takaraivoja, sillä en ole varma, tahtovatko kaikki esiintyä blogissani.) En todo caso porukkamme oli suomalais-chileläis-japanilais-saksalainen.

Tein vadelmavalkosuklaa-hyydykekakun sekä vaahtokarkkipäällysteisen mansikkatäytekakun. Molempiin ideat Mallan Makeista. Jouduin tietty säveltämään jonkin verran itse, sillä täältä ei ihan kaikkea ole saatavana. Omasta mielestäni molemmat kakut olivat todella herkullisia, makeita mutta raikkaita. Meinaan tehdä nämä uudelleen parin viikon päästä, kun kutsumme sukulaisia Peikkokukkulalle.

Grillasimme kanaa ja söimme thainuudelisalaattia sekä unkarilaista perunasalaattia.

-

Kiitos ystävilleni! Gracias a mis amigos! Thank you for my friends! Ustedes hicieron mi dia muy especial!

"Perintö"kaappi

Chilessä on ihan ylivaikeaa löytää mitään vanhaa. Täällä ei ole kunnollisia kirppiksiä eikä vanhantavarankauppoja. Concepcionissa on yksi kunnollinen antiikkiliike, mutta siellä on vain kiiltäviä, kruusattuja ja raskaita ylikalliita huonekaluja. Vanhoista kaapeista voi vain unelmoida. Siksi mieheni värkkäsi sellaisen itse yläkertaan. Juuri valmistunutta kaappia voitte käydä kurkkaamassa tästä vanhasta postauksesta.

Mieheni saatua kaapin valmiiksi, alkoi minun vuoroni, eli maalaaminen. Ensin maalasin kokonaan valkoisiksi jäävät osat valkoisella.
Sen jälkeen sudin harmaalla osat, joista tahdoin tehdä vanhan näköiset.
Harmaan päälle vielä neljä kerrosta valkoista.

Miehelleni kovin vaiva oli koristelistojen leikkaaminen siististi niin, että kulmat sopivat hyvin toisiinsa.

Maalin kuivuttua hioin koneella harmaata näkyviin. Wanha perintökaappihan tästä piti tulla.

Maalasin puisen verhotangon valkoiseksi. Ompelin ohuesta lakanakankaasta verhon peittämään vaatehyllyt.

Salin ilmettä on nyt helppoa vaihtaa, kun ompelee vain erilaisia verhoja kaapin eteen! Tosin olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon yksiväriseen valkoiseen, että tuskin ihan nopeasti vaihdan siihen muunlaista kangasta. Tuon ohut lakanakangas tuo mieleeni vanhat ajat - ja Jeanne D'Arc Living lehden ;)

Verhotangon päädyt ostimme seitsemisen vuotta sitten Biltemasta, kun luulimme, ettei Chilessä myydä mitään tällaista. No, onhan koristeellisia verhotangonpäätyjä täälläkin myytävänä, ehkä kuitenkin vähän kalliimmalla kuin Suomessa.

Tarkoituksenani on vielä joskus, kun on aikaa, tehdä sabluuna ja tuputella jokin vuosiluku ja kuvio kaapin päätyyn.

Eipä tarvinnut alistua ja ostaa lastulevyhirvitystä Sodimacista!

Haiseva vastalause

Meidän koiralauma - isot ja pienet koirat - ottivat jälleen kerran uuden tulokkaan mallikelpoisesti laumaan. En voi olla muuta kuin ylpeä siitä, miten tervejärkiset koirat minulla on! Mieltä ei osoitettu minulle eikä rääpäle Biancalle.

Kuitenkin koissulit olivat ilmeisesti päättäneet esittää minulle haisevan vastalauseen siitä syystä, ettei perheen pitänyt kasvaa yhdelläkään uudella rodulla....mami ei pitänytkään lupaustaan. Koissut löysivät kuolleen pitkähäntäisen rotanraadon, joka haisi järkyttävän pahalta. Kaikki olivat käyneet vuorotelleet kierimässä raadon päällä. Kun päästimme koirat sisään, lamaannuttava löyhkä valtasi kotimme! Yyyyyäääk! Vielä juuri ennen auringonlaskua lämmitin vettä ja sekoitin pesuvatiin koirille kylvyt. Ei muuta kuin jokainen vuorollaan ulos ja pesuvatiin! Liukuhihnatyöskentelynä tuli pestyä 11 koiraa. Mies lämmitti äkkiä takan niin, että saatiin olohuone lämpimäksi. Sitten yksi kerrallaan pyyhkeen sisälle ja mies suoritti kuivauksen takan edessä. Sillä välillä oli seuraavan koiran vuoro olla pestävänä. Reippaasti saimme kaikki pestyä ja sen jälkeen suihkutin ilmanraikastetta olohuoneeseen. Kaikki koirat lämmittelivät liukuhihnapesun jälkeen takan edessä. Kuvassa puhtaita koiria.
---

P.S. Blogini on YHÄKIN epäkunnossa! En tajua, mitä tässä pitäisi tehdä :(

Shit happens!

Otsikkona voisi myös hyvin olla " Ahneella on jaskanen loppu!"

Bianca yritti päästä prinsessasänkyyn Olivian ja Anastasian seuraksi. Sen epäonneksi se kuitenkin oli syönyt nappuloita yli äyräiden, juonut pentumaitoa sin limites, joten maha oli kuin rantapallo. Bianca jäi jumiin kaltereiden väliin. Isoa päätään se ei saanut vedettyä takaisin, eikä maha suostunut myöskään menemään läpi. Onneksi mami riensi apuun heti, kun alkoi vikinää kuulua. Pää saatiin helposti vedettyä kaltereiden välistä sivuttain. Eipä ole tällaistakaan tässä perheessä ennen sattunut, vaikka pikkukoiria niin paljon meillä on ollut! Chileläinen rotu taitaakin olla meksikolaista rotua luovempi ;)

---

Blogi on yhäkin epäkunnossa. Mitään asetuksia en ole taaskaan muuttanut. Bloggeri vaan temppuilee :( Odotellaan nyt, että se tästä taas normalisoituisi.

Ilo

Ilon ääni ihanainen
ilmoillemme ilmestyi,
kun tuo lintu laulavainen
laaksojamme lähestyi.

Katsos, kuinka korkealle
lentelee ja laulelee,
Lempeällä laulullansa
Korkehinta kiittelee.

Laula, laula lintuseni,
lennä ylös pilvihin
kantamahan kiitokseni
Luojan tykö taivaihin.

(Kustaa Paturi)

On niin iloinen, onnellinen ja kiitollinen olo. Ihan kuin Suomen toukokuussa. Linnut laulelevat, kukat kukkivat, vieno tuuli puhaltelee ja aurinko on sopivan lämmin. Olisipa elämä ainaista kevättä!

Minulla on lapsesta asti aina keväisin soinut tuo Leivolle-laulu päässäni. Ala-asteella sitä kuorossa laulettiin. Maailman parasta oli, kun lukuvuosi alkoi olla lopuillaan ja tiesi, että pitkä kesäloma alkaisi ja pääsisi mökille luonnohelmaan koko lomaksi. Lapsuuteni kesäparatiisi.

Kuvassa on talomme edessä kukkiva sinisade. Se tuoksuu voimakkaasti. Tuoksu on vähän niin kuin syreenin ja hyasintin sekoitus. Olisi niin paljon kerrottavaa ja näytettävää teille, mutta en raski istua koneella. Kuljeskelen ympäriinsä ja otan kuvia. Ehkä saan sitten ladattua niitä joku sadepäivä koneelle.

(Ikävä kyllä, blogini on yhä epäkunnossa. Kommentointi ei kaikilla onnistu ja oikea sivupalkki on väärässä paikassa. )

Kaalilaatikkoa kyyneleet silmissä

Jaaha, blogini sekoilee taas. Oikea sivupalkki on taas tipahtanut alas, eikä kuulemma kommentointi onnistu :( Ei auta muuta kuin taas odottaa, että tilanne korjautuu itsestään.

Mieheni katsoo juuri nyt Suomi-Ruotsi jalkapallo-ottelua, jota pelataan Helsingissä. Minä väänsin kaalilaatikkoa keittiössä, kun Maamme-laulu alkoi soida. Mieheni tietty laittoi äänen voimakkaalle niin, että minäkin kuulin. Kyyneleet tulivat väkisinkin silmiin. Miten ihmeessä Maamme-laulu voi aina vaikuttaa niin voimakkaasti, kun sen kuulee poissa Suomesta? Harmi, että Maamme-laulua kuulee vain jalkapallo-otteluiden yhteydessä...inhoan jalkkista!

Miksiköhän täällä Chilessä ihmisten on niin mahdotonta sanoa "Helsinki"? En ole vielä näiden kuuden vuoden aikana kuullut kenekään sanovat muuta kuin "Helsinski". Kuulostaa ihan venäläiseltä. Nytkin telkkari raikaa jatkuvasti HELSINSKI HELSINSKI HELSINSKI! Olisi kyllä ihan kohteliasta edes opetella sanomaan kaupungin nimi oikein, jos kerran selostajat ovat ammattilaisia.

Postauksen kuvassa Yoda (1,3 kiloa) ja Bianca. Tuosta kuvasta näkee hyvin, miten pikkuruinen se on, kun minipieni Yodakin näyttää noin isolta!

Rääpäle

Meidän perheemme kasvoi taas eilen. Meillä ei oikein perhesuunnittelu toimi ;) Rotuvalikoimaa emme ole yhtään tahtoneet kasvattaa. Meille riittää hyvin chihulauma, yksi kiinanharjakoira, yksi saksanpaimenkoira ja kaksi kadulta pelastettua sekarotuista. Hauvavauvakuumekin on ollut poissa yli puoli vuotta, mikä on harvinaisen pitkä aika!

Mutta nyt kävi vahinko. Kohtalo puuttu peliin. Tutkainta vastaan ei voinut taistella.

Kävin lauantaina kaverini luona. Siellä oli kaksi pentuetta chilenkettuterrierejä. Pennuista on kuva postauksessa 4.10. Kun katsotte pentulaumaa tarkasti, näette siellä joukossa ihan pikkuisen pennun, jolla on laiha häntä. Tietenkin iskin silmäni siihen!

Ensin näin vain yhdeksän pulskaa pentua, mutta sitten perässä viipotti pieni laiha rääpäle. Yhtä aktiivisesti häntä heiluen se juoksi ruokakupille ja taisteli osuudestaan. Minä jäin suu auki tuijottamaan rääpälettä ja kysyin, mikä tuo oikein oli. Ystäväni kertoi, että se oli Mia-nimisen nartun viimeinen syntynyt pentu. Pentu oli syntynyt muita huomattavasti pienempänä, muttei se ollut tarvinnut mitään erityishuolenpitoa missään vaiheessa elämänsä kahden ensimmäisen kuukauden aikana.

Ystäväni oli jo löytänyt kodit kaikille pennuille, paitsi yhdelle, jonka he jättivät kotiin ja tälle rääpäleelle, josta kukaan ei ollut tykännyt, koska se oli niin laiha ja pieni ja sen kylkiluut näkyivät. Ystäväni sanoi, että pennun pääkin on erimallinen kuin normaalisti kettuterrierin pää. Hänestä pentu näytti chihuahualta! No, minusta pennussa ei ole mitään chihuahuan näköä, mutta pikkuriikkinen se todellakin oli. Ystäväni kertoi, että pentu käyttäytyy normaalisti, mutta muut pennut eivät oikein leiki sen kanssa. Se oli vähän ulkopuolinen.

Ystäväni kaikki koirat asuvat ympäri vuoden ulkona, myös nämä pikkuiset pennut. Ajattelin, että onpa se reipas ja vahva pentu, kun on selvinnyt kylmästä lopputalvesta ja viileästä alkukeväästä huolimatta ulkona. Sanoin ystävälleni, että pentu on kyllä niin suloinen, mutta en ole koskaan tahtonut chilenkerttuterrieriä, enkä muutenkaan tahtonut lisää koiria. Seuraava meille tuleva koira olisi jokin omien chihujemme pentu.

Jätimme koissulit leikkimään ja menimme sisälle. Tunnin päästä livahdin ulos pentuja katsomaan. Huomasin, ettei rääpäle saanut silmiään auki, vaan ne olivat täynnä keltavihreää möhnää. Muiden pentujen silmät olivat kunnossa. Vein rääpäleen sisälle ja näytin silmiä. Ystäväni on eläinlääkäri, joten hänellä oli silmätippoja kotona ja hän aloitti kuurin heti. Pennulle oli jo annettu eka rokotus ja kaksi madotusta.

Ystäväni naureskeli ja sanoi, että hän arvasi, että ihastuisin pentuun, mutta hän ymmärsi, etten halunnut lisää koiria taloon. Hänellä oli sama tilanne. Heillä on vielä enemmän koiria kuin meillä. 30 kiloa koiranruokaa kuluu viikossa.

Minä en saanut ajatuksiani irti rääpäleestä. Sanoin ennen kotiinlähtöäni, että puhun miehelleni ja mietin viitisen päivää. Ehkä voisin ottaa kuitenkin pennun meille. Se ei varmaan kasvaisi kovin paljon isommaksi kuin chihuahua ja se voisi elää niiden kanssa sisällä talossa. Ystäväni sanoi, että juuri siksi kukaan ei ollut tahtonut rääpälettä itselleen, sillä kaikki tahtoivat vahvan pennun, joka pärjäsi ulkona ja pyydysti rottia. Hän sanoi, että olisi ihanaa, jos minä ottaisin pennun ja se saisi kunnollista ruokaa ja saisi asua sisätiloissa.

Minä itserakkaasti tietty ajattelin, että olen ainoa ihminen, joka osaa pitää rääpäleestä huolta. Minähän olen erikoistunut juuri pieniin koiriin. Ei kukaan muu täällä tajuaisi, millaisen elämän rääpäle ansaitsisi.

Tulin kotiin ja kerroin rääpäleestä miehelleni. Hän kysyi:" Mikset tuonut jo pentua kotiin?" Arvasin, ettei mieheni kanssa tarvitsisi asiasta kättä vääntää, mutta odotin itse tulevani järkiini päivien kuluessa. Me emme todellakaan tarvitse lisää koiria tähän huusholiin - varsinkaan muita rotuja kuin chihuja - ja varsinkaan rääpäleitä!

Kolme päivää minä olin ottavinani iisisti ja pohdin tilannetta. Tiistai-iltana soitin kaverille, että tuo se pentu keskiviikkona Yumbeliin, niin tulen hakemaan.

Miehelläni oli asiaa Yumbeliin ja hän kävi noutamassa rääpäleen Yumbelin eläinlääkäriltä, jonne ystäväni oli pennun jättänyt meitä odottamaan. Itse hän oli töissä muualla. Mieheni ei ollut uskoa silmiään, kun näki rääpäleen. Ei hän ollut osanut odottaa, että se oli tosiaan chihupennun kokoinen!

Punnitsin rääpäleen eilen. Se on siis kahdeksanviikkoinen ja painaa syömisen jälkeen 530 grammaa! Se on 200 grammaa KEVYEMPI kuin meidän pienimmät pentumme Anastasia ja Olivia samanikäisinä (Anastasian ja Olivian aikuispaino on nyt 1,9-2,1 kiloa)! Miten oikein on mahdollista, että rotu, joka on chihua selvästi isompi, voi tuottaa pennun, joka on jopa pientä chihua pienempi?

Nyt tullaankin asian huolestuttavaan puoleen. Mikä rääpälettä vaivaa? Se on puolet pienempi kuin sen sisarukset. Sillä on ihan liian iso pää vartaloon nähden. Minä en ole spesialisti, mitä tulee chilenkettuterriereihin ja niiden pentuihin, mutta kaverini sanoi, että sen päänmuotokin on erilainen kuin muilla pennuilla. Se ei näytä rodulleen tyypilliseltä, vaan pää on tavallista pyöreämpi ja otsan ja kuonon kulma tavallista jyrkempi. Vesipää pentu ei kuitenkaan selvästi ole. Pää on liian lättänä vesipääksi, eivätkä silmät ole pullistuneet ulos. (Eikä ole mahdollista, että pennun isä olisi muu kuin ystäväni chilenkettuterrieriuros!)

Pennun käytös on täysin normaalia ja siinä tunnen olevani asiantuntija, joka tietää, mitä sanoo. Häntä heiluu, pentu ei ole arka, syö ja juo hyvin. Oppi käyttämään lemmikkiluukkua ensimmäisestä harjoituskerrasta lähtien, eli aivoissa ei ole vikaa. Tänään toisessa silmässä oli rähmää, joten laitoin taas tipat.

Meidän chihumme ja isot koiramme ottivat rääpäleen heti hienosti vastaan. Välinpitämätön nuuhkaisu jokaisen osalta "jaa, tyttö ja vauva, tervetuloa" ja sitten huomio jo suuntautuikin muualle.

Rääpäle seuraa minua kaikkialle. Yöllä se nukkui aamuyöhön asti hyvin. Sitten se alkoi vinkua ja pistin käden sen petiin. Annan sille nyt pennuille tarkoitettua pulverimaitoa, jotta se vahvistuisi ja jotta se saisi kylkiluiden päälle lihaa.

Chilenkettuterrierinartun pitäisi aikuisena painaa 4-6 kiloa, uroksen 5-7 kiloa. Voikohan tästä tulla normaalipainoinen? Mitä luulette? Olisi kiva kuulla, jos jollakin lukijalla on kokemuksia "kääpiöistä" eli rodulleen liian pienistä yksilöistä. Meillä kaikki chihut ovat normaalin kokoisia ja kaikki pennut ovat myös olleet terveitä ja normaalinpainoisia, joten en oikein tiedä, mitä odottaa. Rääpäleen sydänäänet kuulostivat normaalilta. Silti aion viedä sen tutkimuksiin, kun se tästä kasvaa vähän enemmän oikean koiran kokoiseksi. Toivottavasti se saa kasvaa! Toivottavasti se saa normaalin terveen elämän!

Tervetuloa Peikkokukkulan porukkaan BIANCA!

Köyhät

Meidän teltta on ihan rikki. Sataa sisään.

Mami on sitä jo korjaillut. Tuo musta kangas on uusi. Aurinko haurasti kankaan ja kaksi viimeistä pentuetta terävillä naskalihampaillaan repi meidän pesämme rikki. Nyt mamilla ei ole aikaa korjata sitä, kun hän ompelee Suomen rikkaille chihuille vaatteita.

Otetaan vastaan lahjoituksena telttoja ;) Me rakastamme niitä!

Juhlapäivä

Tänään on aihetta juhlaan. On kansainvälinen eläintenpäivä ja luonnollisesti myös siinä sivussa minun syntymäpäiväni ;) Taisi olla enne syntyä juuri eläintenpäivänä.

Meillä on kuitenkin ihan tavallinen arkipäivä. Ei ole edes nakkeja jääkapissa, että voisi karvakorvia lahjoa. Mies lupasi viedä minut lauantaina syömään lempiravintolaani, joten meillä on sitten synttärit vasta lauantaina. Karvakorville täytyy kaivella kaapista muita herkkuja ja ostaa nakkeja seuraavalla kauppareissulla.

Tämän postauksen kuva ei olekaan chihuista! Kävin kaverini luona lauantaina ja siellä oli kaksi pentuetta chilenkettuterriereitä. Se on Chilen virallinen kansallisrotu, jota voi Chilessä nykyään rekisteröidä, mutta kansainvälinen kenneljärjestö FCI ei sitä ole vielä hyväksynyt roduksi. Jos sinua alkoi kiinnostaa enemmän tämä chileläinen terrieri ja sen ulkonäkö, niin klikkaapa tästä.

Me katselimme eilen illalla ohjelmaa, jossa lahjakkaat lapset kilpailevat tanssissa, laulussa ja muissa taidoissa, vähän kuin Idols. On ihan käsittämätöntä, että lastenohjelma alkaa maanantai-iltaisin klo 22.30 ja loppuu noin 00.15. Ohjelman juontajat jopa kehoittivat kaikkia lapsia katsomaan ohjelmaa vanhempiensa kanssa. PAH, sanon minä! JOS minulla olisi lapsia, niin ne kyllä olisivat kouluiltana nukkumassa siihen aikaan. Täällä Chilessä lapset kukkuvat ylhäällä aamuyöhön asti vanhempiensa kanssa. Voi opettajaraukkoja, kun saavat tunneillensa väsyneet keskittymishäiriöiset lapset! Täällä vielä luokkakoot ovat paljon suurempia kuin Suomessa. Tavallista on, että ekalla luokalla voi olla 40 lasta, jossa on erityislapsia joukossa.

Meillä oli laitettu jopa koirat nukkumaan ohjelman puolivälissä :) Nartut nukkuivat jo pimeässä huoneessaan, kun otimme Yodan, Chokon ja Blondin sohvalle katsomaan telkkaria. Laulun innoittamana minä aloin ulvoa. Katsoin koiria sivusilmällä ja ulvoin. Mieheni yhtyi kuoroon ja alkoi ulvoa kurkku suorana (kai ymmärrätte nyt, miksemme tahdo naapureita). Choko mieheni sylissä alkoi liikkua levottomasti. Se alkoi vinkua ja kuin vastentahtoisesti sitä alkoi ulvottaa. Se kimeällä äänellä haukkui sillä tavalla, ettei se ollut haukkumista eikä ulvomista, vaan jotain siltä väliltä. Blondi kuunteli touhua hetken ja sitten se nosti pitkän kuononsa kohti kattoa ja alkoi ulvoa täydestä sydämestään huuret törröllään. Yoda nosti pikkuruisen lyhyen kuononsa kattoa kohden ja kurkku suorana karvaiset pienet huulet törrössä se ulvoi niin suloisesti, että meillä ei pokka meinannut pitää. Kun me lopetimme, koiratkin lopettivat. Kun me ulvoimme, koirat jatkoivat ulvomista. Blondi on todellinen oopperalaulaja ja Yoda sydäntenmurskaaja. Chokon pitää vielä vähän harjoitella, kun se ei ihan selvästi vielä oikein osaa erottaa haukkumista ja ulvomista toisistaan ;)

Koko tämän korvia riipivän konsertin ajan nartut kuorsasivat huoneessaan, joka siis on aivan olohuoneen vieressä!

Lasten kilpailun voitti minun suosikkini, 12-vuotias nätti poika, joka lauloi käsittämättömän upealla äänellään "Granadan". Tähän mennessä jaksoja on tainnut tulla neljä ja olen arvannut voittajan joka kerta ennen tulosta, vaikka taso on ollut joka kerta mielestäni tosi korkea. Uskomatonta, miten lahjakkaita ihan pienet lapset voivat olla. Ohjelman nuorin kilpailija oli 2-vuotias rumpali, joka ihan oikeasti osasi soittaa!

Rapsutelkaa lemmikkejänne! Tehkää niiden päivästä tänään vähintääkin yhtä ihana kuin vuoden muistakin päivistä!

Yksi pieni neekeripoika

Plaza Perun lauantaisilta romumarkkinoilta löytyi tällainen suloinen neekeripoika. Minulle musta nukke on "neekerinukke" kaikella rakkaudella, eikä millään halveksunnalla. Tein graduni rasistisesta kielenkäytöstä ja tiedän, että neekeri-sana mielletään nykyään negatiiviseksi sanaksi, mutta omaa rakasta mustaansa/tummaansa/afroamerikkalaistaan/afrikkalaistaan saa kutsua "neekeriksi" ja tällöin se muuttuuu hellittelynimitykseksi.

Tämä neekeripoika on 40- tai 50-luvulta. Nämä olivat tyypillisiä nukkeja Chilessä tuohon aikaan. Kuulemma nämä olivat lasten keskuudessa kaikkein halutuimpia, sillä näiden pää heiluu. Kälyni muistaa myös tämän saman nuken omasta lapsuudestaan. En vielä tiedä, onko tämä chileläistä tuotantoa vai tuontinukke. Tutkimus on vasta alkamassa :)