Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäistipu

Oikein iloista pääsiäistä Peikkokukkulan blogin lukijoille !


lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäisaamuna...


 ...mukissa on fenkoli-sitruunamelissa-apilankukka-juomaa.


...polttopuut odottavat oven vieressä viileneviä iltoja. Chilessä pääsiäinen osuu syksyyn.


 ...sinisade on yhä täydessä lehdessä. Siinä ei onneksi vielä syksyn merkit näy.


...odotellaan lämmintä syyspäivää. Vielä lämpötilat kipuavat yli 25 asteeseen iltapäivisin, vaikka aamuisin ja iltaisin onkin jo viileämpää.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Raitapöksyjen tuunaus


Eilisestä innostuneena olisin tahtonut tänäänkin ommella jotakin pojalle, kun Michilandiassa on hiljaista, mutta kaikkien muiden kiireiden takia en saanut aikaan juuri mitään. Sain leikattua yhden collegepaidan osat, mutta nyt mietin, millaisen kuvan applikoisin siihen. Nämä housut saivat vähän tuunausta osakseen. Dominic on ollut pitkä ja laiha vauva, joten nämä kivat raitahousut jäivät käyttämättä. Ne olivat liian löysät. Nyt kun Dominic on saanut lihaa luiden ympärille, housut ovat sopivat vyötäröltä, mutta liian lyhyet. Housuissa ei ollut alunperin lainkaan resoreita.  Ratkoin lahjesaumat, jotta sain lisää pituutta ja sitten ompelin punaiset resorit lahkeisiin. Toiseen lahkeeseen ompelin bambimerkin. Nyt saivat housut lisää käyttöikää ainakin pari kuukautta.

Nyt Dominic vetelee hirsiä ja minä aion mennä suunnittelemaan Michilandiaan yhtä kevätuutuutta!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pöllöpaita vanhasta neuleesta

Ihanaa olla äiti! Ihanaa, kun saaa ommeltua pojalle jotakin kivaa!


Isomummo Suomesta lähetti Dominicille ruskeat Name it! -neulehousut, eikä meillä ole oikein mitään sopivaa yläosaa housuihin. Syksykin jo alkoi ja tarvitaan lämpimämpiä vaatteita, varsinkin kun meillä lattiat ovat tosi kylmät. Housut ovat 74-senttiset ja huomasin niiden olevan sopivat pojalle. Niin hurjaa vauhtia hän on kasvanut.


Vetäisin puseron kaavat omasta hatusta. Idea pöllöön tuli ihanasta Ruttunuttu-blogista, joka antaa inspiraatiota iloisiin poikien vaatteisin.


Leikkasin vanhan neuleeni palasiksi niin, että käytin hyväksi myös resorit. Kaula-aukkoon ompelin alkuperäisen puseron v-kaula-aukon. Oli kivaa ommella jotakin näin nopeaa ja helppoa! Nyt tuli ihan innostus ommella enemmänkin helppoja perusvaatteita syksyyn. 


Dominicin kaverina on lampaantaljasta tehty wanha nalle.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Voi mummo kun tietäisit...


...että lapsenlapsesi tekee 20 vuotta sitten antamillasi resepteillä ”silakoita” toisella puolella maailmaa pejerey-kalasta korvaten tillit basilikalla.

Miten vanhoja ovat sinun tallessa olevat vanhimmat itse muistiinkirjoittamasi ja yhä käyttämäsi reseptit?

Minun vanhimmat Chilessä olevat reseptini olen kirjoittanut noin 15-vuotiaana: siskonmakkarasoppa sekä pitsa. En kyllä niitä enää tee, mutta siellä ne reseptikirjan välissä vieläkin luuraavat.

Vanhimmat yhä käyttämäni reseptit ovat noin 20 vuoden takaa.

torstai 21. maaliskuuta 2013

San Sebastianin markkinoilla

Yumbelissa järjestetään joka maaliskuussa viikon kestävät uskonnolliset markkinat Yumbelin suojeluspyhimyksen San Sebastianin kunniaksi. Kaduilla on valloillaan helvetti, kun taas puistossa saarnataan ympäri vuorokauden. Markkinoilla ei ole mitään uskonnollista muutamia uskonnollista krääsää myyviä kojuja lukuun ottamatta. Ihmisiä on ihan hirveästi, kojuissa myydään tekokakkakikkareista ja alusvaatteista levyihin ja elektroniikkaan saakka ihan kaikkea. Tönitään ja tuupitaan, aurinko porottaa niskaan lamaannuttavan kuumana ja illalla kylmä tuuli saa hampaat kalisemaan. Rasvainen savu leijuu ostoskärryistä väsättyjen grillien ympärillä.


Yläkuvassa keikistelee Cosita-laama, jonka päälle saa mennä istumaan ja sitten napataan kuva. Kuva maksaa 2000 pesoa, eli noin 3,5 euroa.


Pyhiinvaeltajat kulkevat jalan moottoritieltä Yumbeliin noin 11 kilometrin mittaisen matkan. Päästyään perille jotkut jopa konttaavat kirkon ovelta alttarille. He menevät maksamaan "mandan". Ihmiset rukoilevat pyhimyksiltä esimerkiksi, että sairaus parannettaisiin, että saisi vauvan tai että löytäisi työtä. Jos pyhimys on täyttänyt toiveen, ihminen menee maksamaan tästä pyhimykselle, mikä tarkoittaa myös rahamaksua kirkolle. Paikalliset sanovat, ettei Yumbelin kirkkoon jää mitään, vaan että lähes kaikki rahat lähetetään Vatikaaniin. Kuulemma säkkikaupalla rahaa - väittävät paikalliset vähän harmistuneena, sillä Yumbel on hyvin köyhä kylä ja sen kirkko vaatimaton.


Markkinoilla myydään kaikenlaista muovikrääsää, vaatteita, leluja, koruja, astioita, työkaluja, meikkejä, pressuja, pöytäliinoja, kankaita ja käytettyjä vaatteita. Kuvaavaa on se, että kaikki on halpistavaraa. Kyllä minulle yhdestä kojusta tiskin alta olisi myyty Nokian Lumia sekä pieni kosketusnäyttöinen tietokone.


Ihmisiä oli niin paljon, ettei rattailla päässyt juuri eteenpäin. Tässä sattui olemaan rauhallinen kulmaus hetken. Markkina-alue käsittää ainakin neljän korttelin kokoisen alueen. Myyjiä tulee ympäri Chileä sekä Perusta ja Ecuadorista.


Kyllä minun silmäni pullahtivat päästä, kun tongin lastensukkia yhdestä kojusta. Oliko tämä totta, lukiko näissä sukissa suomeksi jotakin? Olihan nämä pakko ostaa! Varsinkin, kun pojalla on niin iso jalka, että kaikki sukat ovat käyneet liian pieniksi. 


Choko Bon Bon sai markkinoilta tuliaisiksi punaisen huivipannan. Siinä pojat sitten köllöttelivät illalla yhdessä filtin päällä :)

---

Ja sitten PLAAAH...kerron teille nyt yhden tunnustuksen. Itse en jaksaisi seurata tällaista sekametelisoppaa kuin tämä minun blogini on. Kuvien taso vaihtelee kauheasti ja juttujen myös! Teen tätä blogia liikaa vain itselleni ja tutuille ihmisille usein unohtaen sen, että suurin osa lukijoista ei tunne minua ja meitä laisinkaan oikeassa elämässä. Teen juttuja sen mukaan, mitä elämä tuo eteen, enkä jaksa ajatella blogiani tyylilliseltä tai taiteelliselta kannalta yhtään. Nyt kun bloggausaika on käynyt pikkumiehen takia vähiin, postausten taso taitaa vaihdella entistä enemmän. Blogin tekeminen on kuitenkin niin mukavaa, että meinaan jatkaa sekametelisopan keittämistä klimppeineen päivineen. Koittakaa kestää ja kiitos teille, jotka jaksatte roikkua mukana!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Tyynenmeren aalloilla -korut


Keräsimme rannalta ohuita kiviä ja tein niistä sekä merihevosista koruja. Näitä koruja voi ostaa Peikkokukkulan Pajapuodista. Käy katsomassa!


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Seita

runo: Hannele Huovi

torstai 14. maaliskuuta 2013

Vellit ja soseet


Tulin nyt raportoimaan teille siitä, miten Dominic suhtautui ensimmäiseen kiinteään ateriaansa puolivuotispäivänään. Kommenteissa kerrottiin suomalaisista suosituksista alkaa antaa vain yhtä ruoka-ainetta kerrallaan ja jo kolmen-neljänkuukauden ikäselle vauvalle. Minä kyllä tiedän suomalaiset suositukset, mutta kun kerran Chilessä elämme, päätin toimia maassa maan tavalla – varsinkin kun lastenlääkäri minulle selitti syyt. Totesin niiden olevan järkevät. (Vauvan elimistö ei vielä ole valmis käsittelemään ruoka-aineita, nykyään on lisä-, väri-, ja säilöntäaineita joka paikassa niin paljon, allergiat lisääntyvät jne.)

Chilessä siis ei anneta kiinteitä ruokia lainkaan ennen puolen vuoden ikää. (Tämä on kuulemma sekä eurooppalainen että amerikkalainen suositus.) Kiinteät aloitetaan kasvissoseella, jossa on mangoldia/pinaattia, perunaa, porkkanaa, kurpitsaa/kesäkurpitsaa ja tippa öljyä. Jälkiruuaksi voi antaa raakaa tai keitettyä hedelmäsosetta. Ruokaa annetaan kerran päivässä 8 kuukauden ikään saakka, jolloin aletaan antaa kaksi ateriaa. Lihaa ja kanaa voi alkaa lisätä ruokaan viikon kuluttua kiinteiden aloittamisesta, mutta mikään kiire ei ole. Voi odottaa vaikka kuukauden, kuten minä aion tehdä. 8 kuukauden iässä ruokavalioon lisätään linssit sekä pavut ilman kuorta ja niissä aterioissa jätetään liha pois. 10 kuukauden iässä lisätään ruokavalioon kala ja kananmuna. Imettämistä kehotetaan jatkamaan kahden vuoden ikään saakka! (Jaksankohan minä niin kauan?)



Suomessa aletaan antaa vain yhtä ruoka-ainetta kerrallaan, jotta mahdolliset allergiat selviäisivät helpommin. Sehän on aivan järkeenkäypä selitys, mutta uskaltauduin kuitenkin tekemään Chilen malliin. Mistäköhän se johtuu, ettei chileläisillä ole LAINKAAN samassa mittakaavassa ruoka-aineallergiota ja rajoituksia kuin suomalaisilla? En ole kahdeksan vuoden aikana törmännyt kuin yhteen chileläiseen, jolla on keliakia ja muuten en ole kuullut allergioista mitään. Kun kysyn meillä käyvien lasten vanhemmilta, saako lapselle antaa maitoa vai onko allergioita, minua katsotaan ihan ihmeissään, että mitä tuo hulluja kyselee.

Joku teistä lukijoista kommentoi, että lusikkaan totuttelu vie kauan, jos aletaan antaa ruokaa vasta puolivuotiaana. Dominic kuitenkin söi lusikalla heti siten kuin olisi aina lusikalla syönyt! Voisikohan tämä johtua siitä, että Dominicin pappa veisti katajasta hienon lusikan Dominicille puruleluksi? Ehkä Dominic sen avulla on tottunut lusikan muotoon.



Meillä ei vielä ole syöttötuolia, joten istutin Dominicuksen tuollaiseen kävelyhärveliin (andador). Aloin lappaa lusikalla kasvissosetta Dominicin suuhun ja hän oli heti juonessa mukana. Hänellä oli suorastaan sellainen ilme naamalla, että VIHDOINKIN minäkin saan jotakin! Tähän asti hän on katsellut, kun me olemme syöneet ja aukonut suutaan! Dominic ei mutristanut lainkaan suutaan sillä tavalla, kun olen monien vauvojen nähnyt tekevän ensimmäisten aterioiden yhteydessä. Poika söi, kuin olisi koko pitkän kuusikuukautisen elämänsä popsinut kasvissoseita!

Jälkiruuaksi poika sai Peikkokukkulan omenoista valmistettua sosetta. Se meni pyös parempiin suihin hetkessä. Enemmänkin poika olisi syönyt, mutten uskaltanut antaa niin paljon ensimmäisellä kerralla. Nyt tämä koko satsi oli ehkä sama määrä kuin puoli pilttipurkkia, niitä pieniä.



Lastenlääkäri sanoi, että silloin tällöin jälkkäriksi voi antaa myös Nestumia. Se on sellaista vellijauhetta. Itse söin sitä, kun vatsani meni ihan piloille salmonellan jälkeen. Nestum on tosi makeaa ja ihmettelinkin sitä lääkärille, että voiko niin makeaa antaa jo pienelle vauvalle. Kuulemma joskus voi, jos ei ehdi tehdä hedelmäsosetta.

Chilessä ei ole paljon valmiita vauvanruokia, ainakaan täälläpäin Chileä. En tiedä, miten asia on rikkaiden asuinalueilla Santiagossa. Täällä isoissa supermarketeissakin on vain puolisen metriä  hyllyssä valmiita ”pilttipurkkeja”. Lajeja on vain muutamia. Itse täytyy siis suurin osa vauvanruuista tehdä, mutta minusta se on hyvä juttu. Ei siinä kauan mene, kun surauttaa koneella keitetyistä ruoka-aineista soosin ja pakastaa niitä sitten. Jos jollakin on hyviä ideoita ja reseptejä, niin otan ilolla vastaan! Jääpalakuutioihin pakastamisen vinkin jo sainkin.

Tänään sitten otin pakastimesta pienen annoksen kasvissosetta ja sen rakenne oli muuttunut. Se oli hieman kokkareista. Annoin sitä Dominicille ja hän raukka oli aivan järkyttynyt! Koko vartalo vapisi puistatuksista ja kädet heiluivat loukkaantuneesti joka suuntaan. Mitä kamalaa pöperöä se äiti minulle tänään syöttääkään? Laitoin pöperön sitten sauvasekoittimella aivan hienoksi ja se sama pöperö muuttuikin taas herkkuruuaksi! Dominic söi hyvällä ruokahalulla ison annoksen kasviksia ja omenaa.

Nyt Dominic on syönyt kiinteitä kolme päivää ja me tässä odottelemme sitä POMMIA ;) Ei ole vielä tullut mitään vaippaan. Toivottavasti vatsa alkaa toimia, ettei hänellä ala sattua vatsa!

Sitten minulla on teille yksi kysymys: Milloin vellejä aletaan antaa? (Ei siis makeita jälkiruokavellejä/puuroja, joista jo puhuin.) Pediatri ei puhunut niistä mitään ja minä unohdin kysyä, enkä edes itse asiassa tiedä, annetaanko Chilessä vellejä...Minulla on sellainen tuttipullo, jossa on tavallista isompi reikä juuri vellejä varten. Annetaanko velliä aamulla, päivällä vai illalla? Korvaako velli yhden ruuan tai imetyksen, vai onko se vain niiden lisä? Miten velliä tehdään, jos ei ole valmisjauhetta saatavana? Ehkä näihin kaikkiin löytyisi vastaus netistä, mutta kun meillä on niin huono yhteys, etten jaksa enkä ehdi alkaa etsiä infoa. Eli jos joku vellispesialisti lukee nämä kysymykset, niin olisi kiva saada vastauksia.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Dominic Emilio Fernando 6 kk!

Iloinen poikamme täyttää tänään puoli vuotta. Hän painaa 7700 grammaa ja on 70 cm pitkä. Dominic on pitkä poika ainakin täkäläisiin tilastoihin verrattuna. Dominicilla on yksi alahammas ja hän osaa jo muutamia temppuja, kuten pärisyttää, muiskauttaa ja sanoa erehdyttävän hyvin "äiti" (vaikkei kuulemma tämänikäiset vielä osaa sanoa mitään). Dominic soittaa pianoa kahdella kädellä, muttei hän osaa vielä lukea nuotteja, joten  emme tiedä, mitkä menuetit milloinkin ovat menossa. Dominicus on jo kaksikielinen! Hän ymmärtää sanan "kädet" ja "manos" molemmilla kielillä. Hän ojentaa kädet meitä kohti, kun sanomme nuo sanat. Lisäksi Dominicus ymmärtää suomeksi sanat "nukke" ja "heppa". Myös oman nimensä Dominic tunnistaa. 

Dominic on mielestään hyvin komea poika. Peilin edessä hän väläyttää aina hieman itserakkaan maailmanvalloittajahymyn. Poika on hyvin sosiaalinen. Hän rakastaa, kun on paljon ihmisiä ympärillä. Hän tykkää myös reissata ja käyttäytyykin silloin aina mallikelpoisesti. Kotona sitten kiukutellaan tylsistyneenä, kun ei tapahdu mitään jännittävää.

Dominic harrastaa hyppylaitteessa hyppelyä, koirien ja kalojen katselua sekä leluilla leikkimistä. Hän harjoittelee istumista, muttei ryömimiseen näytä olevan vielä kauheasti intoa.

Puolivuotispäivänsä kunniaksi Dominic saa ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa. Hän saa kasvissosetta, jossa on mangoldia, kesäkurpitsaa, perunaa ja porkanaa (nutritionistin antama resepti). Jälkiruuaksi hän saa Peikkokukkulan omenasta tehtyä sosetta.

ONNEA ÄIDIN, ISIN JA KARVAPOPPOON OMALLE KULTAMURUSELLE!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Palanen Peikkokukkulaa -korut



Tahdotko palasen Peikkokukkulan tunnelmaa kaulaasi roikkumaan? Olen tehnyt uniikkeja koruja, joissa yhdistyvät neulahuovutetut sydämet metallisiin koruihin. Jokainen koru on pakattu korttiin, joka on valmistettu käsintehdystä paperista. Kortin sisäpuolella on Peikkokukkulalta kerätty eukalyptuspuun lehti tuomassa tuulahduksen Andien maasta. 

                     



Käy katsomassa kaikki korut täältä. Korun hinta on 10 euroa + postituskulut.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Chihunartut etsivät kotia

Kaksi creme-väristä lk-chihua etsii kotia. Adoptiotiedot löytyvät : www.michilandia.com

torstai 7. maaliskuuta 2013

Vankilareissu

Kävimme Yumbelin vankilassa kysymässä, korjataanko siellä vanhoja huonekaluja. Kyllähän siellä korjataan, joten pitäisi raahata yksi vanha termiitin syömä pöytä sinne. Vankilareissun parasta antia kuitenkin oli kuvassa näkyvä puinen kuorma-auto. Kuorma-auto on kokonaan puuta, myös renkaat.  Ei hinta päätä huimannut. 25 eurolla saimme Dominicille oman puuauton. Sitä on hauska sitten työnnellä, kun opettelee kävelemään.

Kuva on joulukuun lopulta, joten Dominicus on jo paljon isompi poika.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ison pojan shortsit


Ison pojan shortseissa on oikea vyökin!

Dominic sai joululahjaksi shortsit. Koirabodyn ostin Barilochesta, kun poika oli vielä vatsassani :)

perjantai 1. maaliskuuta 2013