Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Käsityöläinen Herran armosta

Otsikolla tarkoitan sitten molempia Herroja: yläkerran Herraa ja sitä Herraa, joka asuu minun kanssani saman katon alla ja elättää meidän perheemme. Minulta usein kysytään täällä blogissa, että millä me oikein elämme. Jotkut taas kertovat ihannoivansa elämäntapaani ja sitä, että voin elättää itseni (tai meidät) käsitöillä. Ei se ole mikään salaisuus, että minä en elätä käsitöillä itseäni enkä perhettäni. Käsityöt ovat minulle yhäkin harrastus, josta tulevat tulot ovat "taskurahaa". Elätän käsitöiden tuloilla koiralaumaani sekä säästän Suomenmatkoja varten. En käy usein Suomessa. joten siitäkin voi arvella, ettei käsitöillä paljon rahaa irtoa.

 Oikeastaan käsityöt ovat enemmän kuin harrastus. Ne ovat elämäntapa, pakkomielle ja intohimo. Kun käsityöt eivät kiinnosta, on matalapaine meneillään. Minä en harrasta kuitenkaan mitään hienoja ristipistoja, nypläyksiä tai perinnekäsitöitä, joiden taitajien tulee olla kärsivällisiä, pikkutarkkoja ja todella taitavia. Sellaiset käsityöt eivät ole koskaan kiinnostaneet minua. Siis tykkään katsella niitä, mutten tehdä itse. Minä tykkään väkerrellä nukkeja ja muita outoja otuksia.

Mikä innoitti minut kirjoittamaan tämän postauksen, on meneillään oleva Feria de Arte Popular. Ajattelin taas kerran, miten onnellinen saan olla, että saan tehdä käsitöitä, eikä minun tarvitse tehdä oikeaa palkkatyötä.  Kiitos siitä molemmille Herroille ;) Ei ole leveä leipä, mutta sitäkin maukkaampi.

Feria de Arte Popular saa minut kuitenkin aina ihmettelemään sitä, miksi ihmeessä viitsin väkerrellä yhtään mitään, kun ihmiset täällä eivät kuitenkaan ymmärrä tekeleitäni, eivät näe niissä huumoria, vaan pelkäävät niitä. Nyt on kaksi feriapäivää takana ja arvatkaapa, miten monta (ensimmäisen kuvan) kurkistusnukkea olen myynyt? Aivan oikein arvattu. EN YHTÄÄN. Ihmiset eivät tiedä, mitä ne ovat ja sitten, kun asia heille valkenee, he pitävät ajatusta hauskana, mutta miksi ihmeessä ostaisivat kyseisen kapistuksen? 

 No, miten monta toisen kuvan keijua olen myynyt? EN YHTÄÄN. Yksikin nainen sanoi, ettei ikinä ostaisi sellaista, sillä jos hän laittaisi sen roikkumaan vessaan(!) ja kun hän sytyttäisi valot, hän säikähtäisi joka kerta tuollaista naamaa. Porfavor! Onneksi naisen kaveri sanoi siihen, että hänen pitäisi kyllä ennemminkin säikähtää sitä vessan peilistä näkyvää omaa naamaansa....

Parhaiten kaupaksi ovat menneet kaksi euroa maksavat pikkuruiset tontut, joiden alaosa on eukalyptuksen siemenkota. En ole kuvannut niitä, joten en voi nyt näyttää. Hyvin kaupaksi menevät myös kolmannen kuvan villatontut, joiden vartalona on pullo. Tarkoitan siis, että olen myynyt niitä muutamia kumpanakin päivänä...se ei olisi hyvä saavutus Suomessa, tiedän! Nuo tontut ovat vuosi vuoden jälkeen chileläisten suosiossa. Tosin monet pelkäävät niitäkin, koska ne aiheuttavat pahaa vibraa ja niin edelleen. Monet kuitenkin tietävät, että tontut suojelevat kotia ja täällä uskotaan niiden tuovan hyvää onnea.

Kahden viimeisen kuvan runoratsuja ei ole myöskään mennyt yhtään. Reilun 10 euron hintaa pidetään liian kalliina. Lähetin samoja ratsuja Santiagon markkinoille kalliimmalla hinnalla ja siellä meni kaikki kaupaksi yhdessä päivässä. Täällä Concepcionin feriassa kaiken pitäisi maksaa alle eurosta muutamaan euroon. 

Huh huh, tämä feria kestää kolme viikkoa ja kaksi päivää. Kojun tulee olla auki seitsemän päivää viikossa klo 11-23. Miettikääpä, miten mieltä ylentävää on päivystää kojussa 12 tuntia ja saada tuotteitaan myytyä 50 euroa edestä. Kannattaako? No ei! Jos tällä pitäisi elää, niin olisi kyllä suru puserossa.

Tänään alkoi kolmas feriapäivä ja mieheni meni kojuun aamulla. Minä jäin Dominicin kanssa tänne kälyn luokse. Valmistan lounaan ja vien sen miehelleni iltapäivällä, jolloin menemme Dominicin kanssa päästämään mieheni sekä syömään, että lepäämään. Mieheni ottaa nokoset kojun lattialla, koska ei viitsi lähteä ajamaan kälyn luokse. Onneksi ensi viikon lopulla saamme aputytön feriaan jakamaan työvuoroja kanssamme. Sitten suurenmoisista tuloista osa menee apulaisen palkkaan, mutta tällaista tämä on ;)

Dominic tykkää olla feriassa. Hänen kanssaan käymme kävelemässä valtavassa feriateltassa ja ulkona. Poika tanssii nurmikolla iltakonserteissa ja iskee ikäisiään pikkutyttöjä. Isommilta tytöiltä hän käy hakemassa popcorneja. Kojun lattialla on autoleikit meneillään ja pienestä ovesta on hauska tiirailla ohikulkevia lapsia. Feria on sillä tavalla huonosti järjestetty, että myyntipöydät ovat niin korkealla, etteivät lapset näe niitä lainkaan. Lapsiraukat kävelevät myyntipöytien alla! Dominic siis kurkkii ovesta, kun lapset moikkaavat Dominicia:"Hola!" Se on Domskulista hauskaa.

Tässä feriatiimissä on mukana myös kälyni, joka lähti evakkoon kotoaan ja meni Peikkokukkulalle hoitamaan koiria ja taloamme. Hänelle siitä iso kiitos! Ilman häntä emme voisi olla feriassa mieheni kanssa yhtä aikaa.

Vielä: kaksi suomalaista naista bongattu eilen illalla! Toinen heistä kertoi lukeneensä blogiani joskus. Terveisiä hänelle, jos hän sattuu tämän huomaamaan.

Otan kuvia feriasta ja näytän teille!

22 kommenttia:

  1. Ihania tonttuja ja muita olet tehnyt ja olet tosi taitava, minusta kaikessa! Ja tuo poikasi on niin suloinen oikea hymypoika ja varmasti hyvin eloisa! Kaikkea hyvää teille sinne Chileen täältä Espanjasta!

    VastaaPoista
  2. Pitäisiköhän sinun tehdä jotain mikä olisi niin Chileläistä niin Chileläistä.Mitä muut myyvät,joka menee kaupaksi?Nuo tuotteesi menisivät esim joulumarkkinoilla kuumille kiville Suomessa.Outoa,ettei hevosetkaan myy,koska ovat tosi suloiset.Ymmärrän kyllä,että haluat tehdä juuri näitä mitä teet,mutta mitä esim.kälysi tai nuoremmat Chilen sukulaiset sanovat syyksi,miksi tuotteita ei osteta.Laita pöydän eteen tai johonkin alas lasten nähtäväksi tuotteitasi,esim.nuo hevoset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tehnyt myös perichileläisiä neulahuovutuksia yms, mutta niistäpä chileläiset menevät aivan sekaisin:" Mitä, onko Suomessakin laamoja ja copihue-kukkasia?" Eli chileläiset olettavat, että minulla on vain suomalaisia tuotteita ja aiheita. Kukaan ei osta chileläisiä aiheita minulta. Ja kyllähän nuo suomalaiset käsityöt menevät kaupaksi, täytyy vaan pitää hintoja mahdollisimman alhaisina ja olla kärsivällinen. Täällä ihmisillä ei ole rahaa samalla tavalla tuhlattavana kuin Suomen markkinoilla. Nuo hevoset ovat kovasti lasten mieleen, mutta ne ovat liian kalliita. ymmärrän, että ei vanhemmilla ole varaa laittaa koko päivän palkkaansa yhteen hevoseen. Täällä tuloerot ovat niin valtavat ja ne rikkaat ja hyvätuloiset ilmeisesti liikkuvat muissa piireissä kuin näillä markkinoilla.

      Poista
  3. Autuasta on se, kun saa tehdä elämässään sitä, mistä sydän unelmoi!

    VastaaPoista
  4. Ihania hevosia! Onko niitä mahdollisuus saada Suomeen saakka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Laitan ferian jälkeen Peikkokukkulan Pajapuotiin joitakin tuotteita myyntiin.

      Poista
  5. Hurmaavia käsitöitä! Mun 5-vuotias tyttöni varmaan haluaisi kaikki :)

    VastaaPoista
  6. Oh, hienoja käsitöitä - harmi, etteivät mene siellä tarpeeksi hyvin kaupaksi, mutta mukavaa silti, että saat tehdä sitä mitä haluat!

    VastaaPoista
  7. Meinasin jo alkaa vaatia yleiskuvia sieltä feriasta, mutta sitten lopuss atuli lupaus, että niitä voisi olla tulossa!

    On ihan älyttömän harmi, etteivät tuotteesi käy kunnolla kaupaksi. Ne ovat ihania. Tiedän, että Suomessa niillä olisi ostajia. Mutta vähän yli kymppi hevosesta olisi kyllä törkyinen alihinta täällä. Seuraavan Suomen-lomasi voisit ajoittaa niin, että osallistuisit samalla reissulla johonkin myyntitapahtumaan täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisikin hauskaa, mutta en tiedä, miten tulli suhtautuisi asiaan: laukut täynnä myytäviä käsitöitä. Olisikohan se luvallista? Ja miten raahaisin takaisin myymättä jääneet tuotteet, kun matkalaukut ovat aina täynnä Chileen palatessa. Ehdotus on kuitenkin miettimisen arvoinen!

      Poista
  8. Siis, noita ihania käsitöitä olis aivan pakko saada tänne Suomeen myytäväksi!!!!
    Nyt "mietintämyssy" päähän ja ideoimaan,kaikki... myös lukijat ja seuraajat!!
    Ovat niin persoonallisia ja erilaisia mitä täällä on nettikaupoissa ja liikkeissä,että wau!
    Tälläpäinhän on kyllästymiseen asti tämä Maileg-puumi menossa,varsinkin joulualla oli jokaisessa blogissa Maileg tonttuja ym. Ei sillä,ovat ihan hienoja.mutta aikansa kutakin,niihinkin kyllästyy. Sinun keijut,saturatsut,tontut ym. vastaavanlaisia ei täällä näy!
    Hyvää alkavaa viikkoa ja toivotaan,että kauppa käy:)
    t. Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Mailegit ja Tildat ovat hienoja, mutta ne ovat alkaneet käydä persoonattomiksi, ehkä siksi, etä niitä on liikaa. Feriassakin on yksi koju, joka myy Tilda-tyylisiä nukkeja.

      Poista
  9. Minäkin ajattelin, että tuotteesi olisivat tänne aivan alihintaisia. Mutta siellä toki hintataso eri. Susannalta tuli hyvä idea, jospas tosiaan ajoittaisit seuraavan Suomen-matkasi joidenkin markkinoiden aikaan. Toisaalta voisit myös melko helpostikin löytää täältä jälleenmyyjän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään voisi myydä Suomessa samaan hintaan kuin täällä. Chilessä on pakko laskea hintoja , jotta ihmiset pystyisivät ostamaan. Ja onhan täällä edullisempaa elää, joten hintoja voikin pitää alhaisempina.

      Poista
  10. Naytin kuvat meidan lapsille, jotka ihastuivat kaikkiin ja valitsivat jo itselleen lempihevoset :) Tiedan mita tarkoitar silla, etta tyyli on niin erilainen, ettei mene kaupaksi. Taalla Brasilian puskissa on ihan sama juttu; ensinnkin kaiken kasityon pitaisi olla mielettoman halpaa ja toisekseen siina pitaisi mielellaan olla kimalletta ja glitteria ja jotain ehka muovista koristetta... Tein joskus monta vuotta sitten joulukortteja, joista sain myytya ihan muutaman ja kun lahetin ne aidin mukana Suomeen ne myytiin ihan hetkessa ja kivaan hintaan. Brasiliassa on viela postimaksut niin korkeat, ettei taalta voi oikein myyda mitaan Suomeen. Mutta joka tapauksessa ihanaa, etta saat tehda juuri sita mita haluat. Minakin olen siihen suuntaan menossa; lopetin juuri "viralliset" tyot ja oon taas kotiaitina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Glitteriä täytyy olla kaikessa. Olen tehnyt joitakin vuosia sitten hyvin "ekologisia" keijuja valkaisemattomasta lakanakankaasta. Mekot ja siivet puuvillakankaista, hattu eukalyptuksensiemenestä. Ne ovat suomalaiseen makuun kauniita ja luonnollisia. Ne eivät ole menneet kaupaksi missään tapahtumassa. Tänä vuonna sudin mekkoihin glitteriä ja katson, mitä tapahtuu....

      Täälläkin käsitöiden oletetaan olevan halpoja ja myös hyvin "askartelumaisia". Liimaukset saavat näkyä ja materiaalit ovat halpoja ja muovisia.

      Hyviä jatkoja kotiäitiyteen Brasilian puskaan!

      Poista
  11. Mia, mitä nuo ekan kuvan pikkuhiirulaiset ovat? Ne näyttävät suloisilta, mutta onko niissä myös joku juttu? Kun julkaisin nämä lankoni, ammattikuvaajan hiirikuvat http://leenalumi.blogspot.fi/2013/11/hiirulaisen-lumitouhuilua.html , sain heti alkaa välittämään kauppoja;) Ja kuvat eivät todellakaan lähde muutamalla eurolla...

    VastaaPoista