Viime maaliskuussa minulla oli täällä suomalainen ystävä. Lähdimme kävelylle kukkulan maastoon. Noin kolmen kilometrin päässä meiltä on tällainen pieni raunioitunut talopahanen. Se on tehty perinteiseen tyyliin savesta. Enää tällaisia taloja ei rakenneta, nyt käytetään hienompaa materiaalia: aaltopeltiä :( Nämä savitalot sopivat väritykseltään hyvin maastoon, mutta aaltopeltihökötykset loistavat auringossa todella rumasti.
Tunsin tämän talon asukkaan. Don Jose kuoli sydänkohtaukseen nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen hänen veljensä menivät talolle ja ottivat siitä kattotiilet ja muutenkin jostain syystä moukaroivat talon tähän kuntoon. Yrittivätkö ottaa savitiiliä? En tiedä. Minä tahdoin laittaa nämä kuvat näyttääkseni teille, mistä tuo aiemmassa postauksessa ollut kahvikannu on löytynyt. Nythän kahvipannussa asustelee orvokki:)
Hieno tarina. Kahvipannusi onkin löytynyt arvokkaalta paikalta.
VastaaPoistaJa noita alemman postauksen kirppuja kävin ihastelemassa. Lutusia ovat <3
Mukavaa keskiviikon jatkoa - teillä taitaakin kello olla meitä jälessä...
ihanaa ku tavaroilla on jokin tosi tarina kerrottavana...se teköö tavarasta mielenkiintosen ja antaa sille luonnetta ja arvoa!
VastaaPoistaIhana blogi! Ekalla visiitillä kurkkimassa :)
VastaaPoistaHeippa! Kyllähän tuolla kahvipannulla voi luonnetta olla, mutta arvoa tuskin...reikäinen ja ruostunut ihan oikeasti. Ei ole tarvinnut tuunata;)
VastaaPoistaMari, kiva, kun löysit blogini, tervetuloa uudestaan!